Eilisessä Iltalehdessä oli juttu eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön toiminnasta. Olin "päässyt" ajatuksineni myös mainituksi. Muutamaan kertaan aiemmin olen tällä forumilla (blogissa) ihmetellyt Niinistön toimintaa talossa ja siitä syystä lehti osasi kysyä asiaa myöskin minulta.
Itse puolestani eilen ihmettelin sitä, kuinka monet kollegat tulivat kiittämään rohkeudesta sanoa asia ääneen. Moni on asiasta aivan samoilla linjoilla, mutta jostain syystä ei rohkene puhua ääneen. Ehkäpä minä olen sitten tyhmänrohkea. Jotain vikaa talossa ja sen johtamisessa nyt täytyy olla, kun keskustelu jatkuu edelleen ja tänään olen edelleen saanut kiitoksia niin edustajilta kuin virkamiehiltäkin. Moni virkamiehistä tuntuu olevan oikeasti peloissaan ja se tuntuu kauhealta.
Omituisinta tässä on kuitenkin se, että eilen iltapäivällä sain erikoisen puhelinsoiton. Puhemies Niinistö soitti keskustellakseen Iltalehteen antamistani kommenteista. Noin vartin mittaisen keskustelun lopputuloksena lupasin toimittaa hänelle kirjallisena tiedon kaikista niistä tapahtumista/sanomisista, joista häntä lehdessä "syytin".
En käy puhelinkeskusteluamme sen tarkemmin nyt erittelemään, totean vain, että jos kysymyksessä olisi ollut vähän heikkohermoisempi tai herkempi ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin keskustelun jälkimainingit olisivat voineet olla toisenlaiset. Oman varsin helvetillisen viikon puhelu toki kruunasi:(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti