Torstaiaamupäivän olin pulassa. Puhelimeni oli aivan eri paikassa kuin minä. Koko aamupäivän jouduin sähläämään sen kanssa ja huomasin, kuinka välttämätön kapine se meille edustajillekin on.
Varsinaisen raivon sai aikaiseksi se, kun yritin kokousten välillä etsiä päärakennuksesta toimivaa lankapuhelinta. Työhuoneeni ja avustajani ovat uudisrakennuksessa, jolloin tietojen vaihto hänenekin kanssaan minuuttiaikataulutetussa päivässä, on puhelimen varassa. Uusien puhelinjärjestelmien jälkeen, on moni kollega valitellut myös puhelimen toistuvaa jumiutumista.
Talosta ei siis löydy sellaista puhelinta, jolla voi soittaa. Ainakaan minä en sitä löytänyt. Aikaisemmin puhelinkoppeja on ollut ympäriinsä, mutta nyt kun niissä vierailin, niin huomasin niiden olevan museoituja. Entiset lankapuhelimet toki olivat paikoillaan, mutta mykkinä!
Pelastuksena oli jälleen ala-aulan vahtimestariporukka, jotka antoivat lainata kännykkäänsä. Vaksit vahvistivat myös todeksi oman havaintoni siitä, että kamreeri Niinistön säästämisvimma alkaa todella haitata työntekoa. Annoin palautetta kansliatoimikunnan muutamalle jäsenelle ja esitin toiveen siitä, että asialle tehtäisi jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti