Istuntovapaa

Tällä viikolla eduskunta on istuntovapaalla. Kokouksia ja täysistuntoja ei siis ole ja edustajat ovat kuka missäkin.

Itse pidän tämän viikon lomaa enkä näillä näkymin ole koneen ääressä ennen ensi tiistaita. Sähköpostin ja kännykän päässä olen joka tapauksessa.

Toivotankin tämän välityksellä kaikille rauhallisia pääsiäisen pyhiä ja hyviä ulkoilukelejä!

Kokousten viikonloppu

Kevätkokoukset ovat työllistäneet tätäkin kansanedustajaa menneen viikonlopun. Eilen oli Sdp:n Etelä-Savon piirikokous ja tänään sekä Mikkelin että Haukivuoren työväenyhdistysten kevätkokoukset. Aamulla sain olla mukana valtakunnallisen CP-liiton kevätliittokokouksessa puheenjohtajan ominaisuudessa.

Ilmapiiri meidän demareiden kokoontumisissa on selkeästi muuttunut. Taistelutahto tulevien vaalien lähestyessä on kasvanut ja porukat tuntevat olonsa tarpeelliseksi levittäessään aatteen ilosanomaa. Kokoomus ja Keskusta ovat omalta osaltaan auttaneet meidän kannatuksen kasvussa.

Kokoomus hätiköi ja puliveivaa kaikissa asioissa ja kääntää paitsi mustan valkoiseksi niin myös kaiken demareiden viaksi. Keskusta puolestaan on jähmettynyt kuin lehmänläjä talvipakkasessa eikä kykene mihinkään toimintaan odotellessaan kesän puheenjohtajan vaalia. Ole näitten kanssa sitten!

CP-liiton kevätliittokokouksessa oli myöskin hyvä meininki. Saimme käytyä kokouksen ohella hyvää keskustelua meneillään olevasta perusopetuslain uudistuksesta. Koskeehan se mitä suurimmassa määrin myös näitä erityisryhmien oppilaita.

Kevätkokouksia

Parhaillaan elämme yhdistysten kevätkokousten aikaa. Eri puolella Etelä-Savoakin on joka viikonloppu joku työväenyhdistys, joka kokoustaa. Olen näiden kolmen kansanedustajavuoteni aikana käynyt lähes kaikkien maakunnan yhdistysten kevät- ja syyskokouksissa joka vuosi.

Nämä kokoukset ovat tällaisen maalaisedustajan työn perustaa, mutta myös suolaa. Väkimäärä yhdistyksen kokouksessa ei välttämättä aina riitä täyttämään esim. Hartwall-areenaa, mutta tunnelma ei jää huonommaksi.

Sunnuntaina kävin Enonkosken ja Puumalan työväenyhdistysten kokouksissa. Keskustelu oli vilkasta, runsasta ja monipuolista. Pääsimme oikein kovaan vauhtiin ja tunnelmaan, kun ruodimme nykyhallituksen toimintaa. Olen ennenkin sanonut, kuinka nämä usein satojen kilometrien mittaiset saarnamatkat jaksavat joka kerta sytyttää ja näillä kokemuksilla on iso merkitys oman työn hoitamiselle ja maakunnan ihmisten eteen työskentelemiselle.

Ensi sunnintaina ovat vuorossa oma yhdistykseni ja Hirvensalmen työväenyhdistys. Meteli ja meininki ei varmasti jää vaatimattomammaksi kuin männeenä pyhänä. Kaikista parhaiten yhdistykset siis saavat kansanedustajan kokousvieraakseen, kun otatte yhteyttä suoraan minuun sähköpostilla pauliina.viitamies@eduskunta.fi tai puhelimitse 050-512 2561.

Puhelun voima

Sunnuntaina sain merkillisen puhelun. Edesmenneen isäni vanha tuttava soitti minulle ja kiitti avusta. Reilu vuosi sitten hän soitti edellisen kerran ja oli silloin todella huonossa kunnossa. Hän oli ahdistunut, masentunut, peloissaan ja epätoivoinen. Hän kertoi tuolloin haluavansa katkolle viinan ja lääkkeiden väärinkäytön vuoksi, mutta hänen kertomansa mukaan, mihinkään ei häntä huolita.

Lupasin tuolloin tehdä voitavani ja soitinkin katkaisuhoitoa antavaan paikkaan ja kerroin tämän miehen epätoivoisen tilanteen. Nyt reilu vuosi tämän jälkeen, mies siis soitti ja kiitti siitä, kuinka olin häntä auttanut. Tilanteessa, jossa seinät kaatuu päälle ja kaikki ovet tuntuvat olevan lukittuja, on tärkeää, että voi soittaa jollekin, jonka tietää ainakin yrittävän auttaa.

En väitä, että tämän miehen hoitoonpääsy olisi minun ansiotani ja toisaalta tietysti toivon, että hoitopaikka järjestyy jokaiselle sitä tarvitsevalle, myös niille, jotka eivät osaa/rohkene soittaa kansanedustajalle. Hyvältä tuntuu se, että tämä puolituttu mies koki saavansa juuri minulta sen tarvitsemansa tuen ja avun, jota ei mistään muualta siinä tilanteessa saanut. Myös näitä tapauksia varten meitä kansan palvelijoita tarvitaan.

Merkilliseksi puhelun teki se, että avun saanut ihminen antoi suoraa kiitosta asianomaiselle. Sovimme juovamme kahvit torilla, jahka ilmat lämpenee:) Itselleni puhelusta jäi tosi hyvä mieli.

Pikkujättiläinen

Sain eilen olla mukana Mikkelin Teatterilla, kun siellä julkistettiin teatterin 90-vuotisjuhlan kunniaksi historia. Dramaturgi, ohjaaja Kaarina Perola oli paikalla esittelemässä tekemäänsä upeaa julkaisua, nimeltään Pikkujättiläinen.

Selasin ostamani kirjan pikaisesti läpi ja kuvien myötä mieleen heräsi paljon mukavia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Asuimme lapsuudessani kerrostalossa Siekkilän kaupunginosassa ja seinänaapurinamme asui näyttelijä Salme Jyräs. Salme piti aina huolen siitä, että antoi minulle lipun kaikkiin teatterin kenraariharjoituksiin, joten pääsin pikkutytöstä asti näkemään teatterin mahdollisuuden ihmisen sivistäjänä ja mielen avartajana. Parasta kulttuurikasvatusta siis:)

Mikkelin teatterilla ja meidän työväenyhdistyksellä on yhteinen varhaishistoria. Se ei sinänsä ole mitenkään tavatonta, monet työväenyhdistykset olivat alusta asti aktiivisia kulttuurin käyttäjiä, mutta myös tuottajia. Kaarina Perola tuleekin toukokuussa meidän Wanhoihin Tovereihin kertomaan porukoille näistä yhteyksistä vähän enemmän.

Mäntyharjun Kaneliässässä

Eilen piipahdin yhdessä suosikkikunnistani, Mäntyharjulla. Tarkoitukseni oli mennä paikallisten demareitten kevätkokoukseen, mutta tällä kertaa pitivät kokousta torstai-iltana, joten en ehtinyt paikalle. Varmasti seuraavan kokouksen aikataulut saadaan sopimaan paremmin yhteen:)

Mäntyharjun Kahvila Kaneliässässä tapasin paljon tuttuja ja vähän tuntemattomimpiakin kuntalaisia. Kävimme hyvää keskustelua ajankohtaisista asioista; sain selvittää heille mm. demareiden näkemystä Yle:n kuvioista sekä Paras-hankkeen vaiheita. Mäntyharjun kouluhankkeet sekä sosiali-ja terveydenhuollon kuviot käytiin myös läpi.

Kansanedustajana olen pitänyt tärkeänä sitä, että tapaan säännöllisesti eri kuntien sosialidemokraatteja. Vaihtamalla puolin ja toisin ajatuksia meneillään olevista asioista, voimme parhaiten saada yhteisiä tavoitteitamme viedyiksi eteenpäin. Myös mäntyharjulaisten kanssa meillä on vuosien aikana olleet mutkattomat ja avoimet välit, mikä onkin näkynyt erinäisten asioiden menestyksekkäässä hoidossa.

Tähän asti Etelä-Savon sosialidemokraatit ovat jokaisessa kunnassa ymmärtäneet oman kansanedustajansa arvon yhteistyökumppanina ja asioidensa edistäjänä. Toivottavasti eilisestä tilaisuudesta poissaolleet Mäntyharjun sosialidemokraattien uuden johtokunnan jäsenetkin tämän ymmärtävät. Vauhtisokeus tulevissa vaaleissa ei saa haitata oman kunnan asioiden parasta mahdollista hoitoa ja siihen tarvitaan istuvaa kansanedustajaa, niinkuin tähänkin asti on tarvittu.

Mielelläni olisin tänäkin vappuna ollut Mäntyharjun Vappujuhlassa puhumassa, mutta johtokunta on katsonut parhaimmaksi pyytää paikalle jotakin muuta kuin alueen kansanedustajaa:)

Vainoaminen ON rikollista

Jätin perjantaina pitkään valmisteilla olleen lakialoitteeni vainoamisen kriminalisoimiseksi Suomessa. Vainoamisella tarkoitetaan sellaista ei-toivottua, toistuvaa ja epäasiallista käyttäytymistä, joka aiheuttaa toiselle pelkoa. Vainoamista voi harjoittaa monella tavalla ja sillä on uhrille aina psyykkisiä, mutta usein myös taloudellisia seurauksia.

Suomessa tätä toimintaa ei ole lain mukaan pidetty rikollisena, vaikka siitä arvioidaan yli 100 000 suomalaisenkin kärsivän vuosittain. Useimmat tapaukset liittyvät päättyneisiin parisuhteisiin, mutta myös naapureiden tai aivan tuntemattomien ihmisten harjoittama vainoaminen on kovin yleistä.

Vainoaminen on kriminalisoitu tällä hetkellä yhdeksässä EU-maassa, kaikissa USA:n osavaltioissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Japanissa ja Kiinassa. Näiden lisäksi laki on valmisteilla ainakin Ruotsissa, Islannissa ja Etelä-Afrikassa. Olen ihmetellyt sitä, miksi ei Suomessa?

Lakialoitteeni sai kollegoilta myönteisen vastaanoton ja vaikka en läheskään kaikille ehtinyt sitä esitellä, niin n.50 allekirjoitusta sain omani lisäksi. Eduskuntakäsittelyssä kaikilla muillakin on mahdollisuus siihen ottaa kantaa. Yllättävän moni kollega kertoi itsekin joutuneensa tällaisen vainoamisen kohteeksi, joten epäilen tämän koskettavan aika montaa muutakin ammattiryhmää.

Oma ymmärrykseni on tämänkin asian suhteen laajentunut, kun olen kuullut niitä kymmeniä naisia, jotka päättyneen usein väkivaltaisen parisuhteen jälkeen joutuvat vuosikausia kärsimään eksänsä kiusaamisesta ja häiriköinnistä. Kukaan ei voi mitään, niin kauan kun toiminta on laillista. Lähestymiskielto ei estä vainoamista. Tämä laki tulisi tarpeeseen.

Parlamentarismia eli politiikkaa

Eduskunnan auditorio oli eilen illalla täynnä kiinnostuneita kuulijoita, kun kollega Erkki Tuomioja juhlisti eduskuntaan tuloaan tasan 40 vuotta sitten. Aikamoinen perspektiivi tarkkailla suomalaista yhteiskuntaa ja parlamentarismin tilaa.

Ekin luennon aiheena oli: "Suomen parlamentarismin tila ja politiikan tulevaisuus". Kolmen vartin mittaisessa esitelmässä hän analysoi tetenkin loistavalla tavalla sitä, kuinka parlamentarismi on Suomessa koettu eri aikoina, perustuslain muutoksia sekä sitä, kuinka itse politiikka on ja ei ole muuttunut.

Luennon perusteella saatoin jälleen todeta, että Tuomiojan analyyttisyys, älykkyys ja tavallisuus on jäänyt meidän puolueessa liian vähälle osalle. Olen monta kertaa vuosien aikana sympatiseerannut Tuomiojan ajatuksia ja tietenkin viimeksi eilenkin ryhmäkokouksessamme Yle-hässäkästä puhuessamme.

Päällekäisyyksiä

Eilinen ilta oli oikea päällekäisyyksien ilta. Kaupunginvaltuuston kokouksen lisäksi samanaikaisesti kokoontuivat Viola ry ja Lomakoti Mäntyniemi ry. Valtuuston listalla ei ollut mitään tähdellistä asiaa (paitsi arvomerkkien jako, jossa olisin halunnut olla valtuuston varapuheenjohtajana olla mukana) joten tällä kertaa priorisoin muut. Mäntyniemen kevätkokous ja sitä edeltävä johtokunta oli asioiden puolesta tärkeä.

Viola-väkivallasta vapaaksi ry piti hallitustaan ja ehdin olla siellä ainoastaan pienen hetken. Sain kuitenkin kerrottua porukoille tekemäni turvakotivaltuustoaloitteen vaiheista ja vakuuttelin heille, että homma kyllä etenee ja vauhdilla. Kerroin heille myös toisesta kovin merkittävästä asiasta, jonka kanssa olen viime viikot askarrellut. Siitä enempi ehkä huomenna:)

Kaupunginvaltuustossa oli eilen kaava-asioiden lisäksi aloitteiden "käsittelyä". Meidän ryhmän jäsenen helmikuun valtuustossa tekemää aloittetta olisi haluttu hänen toimestaan vielä uudelleen viedä hallitukseen. Hallitus oli kuitenkin vähän aikaa sitten tehnyt YKSIMIELISEN päätöksen, että asia on loppuunkäsitelty, joten mielestäni perusteita sen uudelleen valmistelulle ei nyt ollut.

Asiasta oli lehden mukaan äänestetty. Ryhmäpäätöksen sitomina demarit jäivät yksin, muut olivat hallituksen yksimielisen esityksen takana. Erikoisen kummallista, sanon minä. Eikä tässä vielä kaikki, mutta tämä reilun 200 kilometrin välimatka ja yön yli nukkuminen sekä valtava työmäärä aiheuttavat sen, että en jaksa päätäni kyseenalaisilla asioilla vaivata. Vaivatkoon ne, keitä asia vaivaa.

Kohtaamisia

Tilanteet muuttuu vauhdilla. Yritin eilen moneen otteeseen pysähtyä kirjoittamaan tänne, mutta elämä vei mennessään enkä siis ehtinyt. Nyt alkaa olla päivän kokoukset ohi ja kiireellisimmät puhelut ja sähköpostit hoidettu eli on aikaa tähän:)

Mikkelin Setlementti ry:n Sentraalissa oli eilen avoimien ovien päivä. Onhan siellä ovet auki joka päivä, mutta nyt oli oikein järjestettyä toiminnan esittelyä, kahvia ja musiikkiesitys. Paikalla oli porukkaa paljon, ihan tungokseen asti.

Ilmapiiri Sentraalissa on tosi myönteinen ja eilen paikalla oli paljon sellaisia tuttuja mummoja, jotka tulivat ekaa kertaa paikkaan tutustumaan ja tietenkin ihastuivat toiminnan monipuolisuuteen ja välittömään tunnelmaan. Moni ihminen oli kiinnittänyt huomiota ilmoitukseen, että minäkin yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana olen paikalla ja halusi tulla tervehtimään tai kertomaan huoliaan. Kaikille läsnäolijoille jäi tilaisuudesta hyvä mieli.

Iltapäivällä me valtuuston puheenjohtajat tapasimme salillisen nuorisotyön ammattilaisia. Tilaisuus oli kutsuttu koolle meidän aikaisemmin lanseeraaman Nuorten Aseman vuoksi. Esittelimme ajatusta ja kuulimme kaupungin kehitysjohtajan visiointia sen toteuttamiseksi. Keskustelu oli varovaista, mutta mennessä nähhään. Hyvä siitä tulee:)

105 päivää

Tänään on siis ympäri maata juhlittu talvisodan päättymisen vuosipäivää. Aiheesta on ollut lehdissä juttuja jo pitkin talvea ja tuleepa tänään vielä telkkaristakin Talvisota-leffa. Tulin juuri Mikkelin kaupungin järjestämästä juhlasta. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajisto ja kansanedustajat luonnollisestikin ovat kutsuvieraina tällaisessa tapahtumassa.

Olen useasti todennut sen, että olen karsinut viikonloppumenot aivan minimiin voidakseni olla pojan kanssa mahdollisimman paljon. Tämä merkkipäivä on kuitenkin sellainen, että halusin ehdottomasti olla mukana kunnioittamassa läsnäolollani sekä kaatuneita että sodasta selvinneiden sankaritekoja.

Tämän päivän Länkkärissä kollega Nepponen (kok.) kirjoitti minun mielestäni hänen uransa parhaimman lehtikirjoituksen. Hän aivan oikein korosti sodan merkitystä kansakuntaa kokoavana tekijänä ja sitä, että sisällissodassa parikymmentä vuotta aiemmin eri puolilla olleet punaiset ja valkoiset, köyhät ja rikkaat olivat nyt yhteisessä rintamassa puolustamassa isänmaata.

Tulkinta on luonnollisestikin aivan oikea ja tietenkin hissanopena olen hyvilläni siitä, että totuuden sanoo ääneen entinen kenraali ja kova porvari. Nepposen kirjoitus kertoo vain siitä, että sivistyksellä on paikkansa ainakin näiden kokeneimpien ja lukeneimpien kokoomuslaisten joukossa.

Saisivatpa historiankirjat ja poliitikkojen muistelmat kulumaan tuoreimpienkin kokoomusedustajien kynsissä. Ei tekisi pahaa heillekään katsella asioita vähän laajemmin sekä ajallisesti että asiallisesti.

Juhlassa oli avecinani poikani Onni (11 v.). En halunnut jättää häntä lauantai-iltana yksin kotiin ja toisaalta, ei pieni historian katsaus tee hänellekään pahaa. Juhla kirvoittikin meillä hyvät keskustelut niin venäläisistä kuin Natostakin ja siitä, kuinka meidän Muorin isä ehti kaatua talvisodassa tammikuussa näkemättä siis helmikuussa syntyvää tytärtään. Keskustelut jatkunevat vielä tovin:)

Sympatiat vähissä

Helmikuun alusta lähtien on eduskuntatalon edessä pitänyt majaa erikoinen seurue. Viikkotolkulla alue oli miehitetty sekalaisilla asuntovaunuilla, ulkopuolella olevine kuntopyörineen ja muine rekvisiittoineen. Kysyttäessä, meille talossa työskenteleville kerrottiin, että leiri on osa mielenosoitusta. Epäselväksi tosin jäi, mitä asia koskee.

Nyt karavaanarialue on purettu, mutta majailu jatkuu. Useana iltana olen kuullut kollegoilta ja vahtimestareilta varoituksen ulos mennessäni siitä, että nämä mielenosoittajat käyttäytyvät uhkaavasti ja kuvaavat videokameroilla kansanedustajia lupaa kysymättä. Onneksi talossa on muitakin uloskäyntejä.

Viime viikolla odotettavissa oleva yhteenotto sitten tapahtui. Kollega Tuula Väätäinen (sd.) oli illalla poistunut työpaikaltaan ja mielenosoittajien ja hänen kohtaamisensa on nyt levityksessä internetissä, eikä otos suinkaan vastaa hänen omaa kertomaansa tapahtuneesta.

Toivottavasti nyt tämä episodi rauhoittaa eduskuntatalon edustan. Ei kenenkään pidä joutua pelkäämään työpaikalleen menoa tai sieltä poistumista eikä myöskään joutua vasten tahtoaan kuvatuksi, ei edes kansanedustajien. Mielenosoituksen aihe on edelleen epäselvä, mutta toimintatapa on ainakin sellainen, että sympatiaa on hyvin vaikea osoittaa.

Yle-sekoilua

Sekoilu Yleisradion ympärillä ei ota loppuakseen. Viestintäministeri Suvi Linden on jälleen osoittanut paitsi kyvykkyytensä asioissa niin myös kyvykkyytensä tehdä päätöksiä ja noudattaa niitä. Kuinkahan kauan Kokoomus tällä kertaa antaa Lindenin sekoilla...?

Paitsi Yleisradion johtajakysymyksen ala-arvoinen hoitaminen niin nyt myös koko kansallisen tiedonvälityksen kohtalo on uhattuna. Keksintö jonkun ulkopuolisen mediatarkkailija-instanssin perustamiseksi valvomaan Ylen toimintaa, on erikoisen kummallinen ajatus.

Ylellä on kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto ja liike-elämän henkilöistä koostuva hallitus. Toimitusjohtaja on vasta valittu. Mihin uutta valvojaa vielä tarvitaan? Demareiden mielestä ei mihinkään.

Yleisradion toiminnan rahoittaminen on varsinainen ongelma. Ns. mediamaksua on puuhattu jo vuosia ja kansalaiset ovat saaneet kuulla erinäisiä laskelmia siitä, mikä maksu tulisi olemaan ja minkälaista palvelua sillä Ylestä saisi.

Itse olen ollut sitä mieltä, että esitetty malli ei ole oikeudenmukainen monestakaan syystä ja siksi siihen ei tulisi sellaisenaan mennä. Parasta olisi, jos rahoitus hoidettaisiin valtion budjettirahoituksella. Aivan ongelmatonta ei sekään ole, mutta parempi kuitenkin kuin kohtuuton mediamaksu.

Kohtuuttomuuden on huomannut myös Kokoomus, joka nyt vaalien lähestyessä sujautti pupun Lindenin pöksyihin. Kansakuntaa on Kokoomuksen johdolla kurjistettu ja kuritettu jo kolme vuotta, epäoikeudenmukainen mediamaksu olisi ollut suomalaisille se viimeinen niitti. Edes maineikas mainostoimisto ei olisi tätä kyennyt muuksi muuttamaan ja siksi ikävä asia siirrettiin ensi vaalikaudelle eli vaalien jälkeen. Näinhän hallituspuolueet ovat muutenkin alkaneet toimia.

Pakolla vai ymmärryksellä

Pari päivää sitten eduskunnassa oli vieraisilla Ensi-ja turvakotien liiton porukkaa ja heidän asiakkaitaan. Nimittäin kolme kuivilla olevaa päihdeäitiä vauvoineen. Sanon tarkoituksella "kuivilla olevaa", sillä päihteiden väärinkäyttäjä ei parane koskaan, vaan pystyy elämään ainoastaan päivän kerrallaan kuivilla.

Juuri tästä syystä, monet päihdeongelmaiset tarvitsevat muiden tukea. Parasta tukea tiedetään olevan vertaistuki. Samassa tilanteessa oleva tai sen aiemmin kokenut on tukijana paras. Nuoret henkilöt tarvitsevat lisäksi monenlaista auttajaa pystyäkseen selviytymään päivittäisistä arkisista asioista.

Tapaamamme nuoret äidit vauvoineen kertoivat omia kokemuksiaan siitä, kuinka he ovat saaneet avun ennen lapsen syntymää, jotta pystyivät tarjoamaan lapselleen olosuhteisiin nähden parhaan mahdollisimman lähtökohdan.

Keskustelua on käyty siitä, tulisiko päihdeäidit laittaa ns. väkisin hoitoon, jotta syntymättömän lapsen terveys ja hyvinvointi turvattaisiin paremmin. Olen ollut aikaisemmin kallistumassa siihen suuntaan, että ns. pakkohoito olisi parempi. Näiden tiistaina taapamieni nuorten äitien kertomusten perusteella ymmärrän entistä paremmin sen riskin, mikä pakottamiseen liittyy.

Nämä naiset sanoivat, että pakolla heitä ei olisi saatu hoitoon motivoitua, vaan olisivat voineet jäädä neuvolaverkostonkin ulkopuolelle, mikäli uhka pakkohoidosta olisi ollut olemassa. Ohjaus vapaaehtoiseen katkaisuun ja sen jälkeen ensikotiin oli heille pelastus.

Tärkeintä yhteiskunnan taholta olisikin nyt se, että saamme turvattua riiittävät tukitoimenpiteet niin neuvoloihin kuin ensi-ja turvakoteihin sekä päihdehuoltoyksiköihin.
Sulkemalla silmät odottavien äitien päihdeongelmalta, pilaamme varmuudella paitsi näiden naisten niin myös heidän lastensa tulevaisuuden. Myös päihdeäiti rakastaa lastaan ja haluaa tälle ainoastaan parasta.

Loka lentää

Pari päivää sitten oli Länkkärissä tekstiviestipalstalla nimetön (tietenkin) viesti, jossa todettiin jotenkin näin: "Viitamiehellä ei mitään rakentavaa sanottavaa, on ainoastaan tehnyt omaa vaalityötään viimeiset kolme vuotta".

Tietenkin ihmettelin ajatusta, mutta sitten ilahduin. Usein kansanedustajia syytetään siitä, että he ovat kovin näkymättömiä ja vaisuja vaalien välillä, mutta virkistyvät sitten vaalien alla.

Kyseinen tekstiviesti todistaa sen, että en ole ollut ainakaan näkymätön ja vaisu. Ja toisaalta, mikäli jollekin on tullut se käsitys, että olen käynyt vaalikamppailua jo kolme vuotta, kertoo se siitä, että olen ollut niin aktiivinen kuin jotkut ovat vasta vaalien edellä:)

Muutoin tietenkin vaalien lähestyminen alkaa näkyä erilaisilla tavoilla. Negatiivinen viestintä nimettöminä tullee lisääntymään ja loanheittoon on syytä varustautua. Viime vaalien tavoin, olen oman tukiporukkani kanssa sopinut, että meidän suunnasta kura ei tule lentämään. Ei omien eikä toisten puolueiden ehdokkaille, ei nimellä eikä nimimerkillä. Tämä toimintatapa toi viimeksi hyvän lopputuloksen ja puhtaan mielen, näin toimimme vastaisuudessakin.

Opposition kansanedustajan yhtenä tehtävänä on kritisioida hallituksen toimia tai toimimattomuutta. Sitä ei kuitenkaan pidä kenenkään kokea henkilökohtaisena kritiikkinä. Sitä pystyn kyllä antamaan asianosaisille ihan päin näköäkin, mikäli tarve vaan vaatii.

Maitonaamasta vellihousuksi

Viikonlopun lehdet olivat hyvin huomioineet pääministeri Vanhasen maitoboikotin. Television pääuutislähetyksessäkin Vanhanen pääsi lausumaan huolestumisensa maidon kohtalosta omassa lähikaupassaan. Hän oli selkeästi tuohtunut siitä, että "suomalaista" maitoa ei enää olisikaan tarjolla. Hänen mukaansa kuluttajilla pitää olla kaupassa vaihtoehtoja ja vain siten kuluttaja voi tehdä mieleisensä valinnan.

Joopa joo. Episodi osoittaa, kuinka Suomen pääministerillä on päinvastaisista vakuutteluyrityksistä huolimatta todellakin arki hukassa. Sotkeentumalla näennäiseen maitotalojen ja yritysten välisiin asioihin, hän paljastaa sen, kuinka luopuva pääministeri hän itseasiassa onkaan.

Pääministerin arvovallalla ja asemalla voitaisi ryhtyä boikottiin vaikka sen vuoksi, että liian moni suomalainen lapsiperhe ei todellakaan voi valita ruokakaupassa haluamaansa. Mikä tietenkin johtuu siitä, että heidän tuloillaan on aina otettava se kaikista halvin vaihtoehto tai jätettävä useasti monet valinnat tekemättä ollenkaan.

Boikottiin voisi ryhtyä myös sen vuoksi, että valtiovallan välinpitämättömyyden vuoksi tuhannet ihmiset joutuvat olemaan leipäjonoissa saadakseen edes päivittäiset elintarvikkeensa jotenkin hankittua. Uskon, että nämäkin ihmiset mieluummin tekisivät kuluttajina valintoja ruokakaupan maitotiskillä, pääministeri Vanhasen tavoin.

Suhteellisuutta peliin ja asioille tärkeysjärjestys, Vanhanen!

Vihreät menninkäiset

Suosikki-inhokkini vihreät ovat taas loistaneet lausunnoissaan. Peruslähtökohtahan heillä on se, että he kritisoivat jatkuvasti hallituksen toimia aivan kuin he eivät itse siihen mitenkää kuuluisi. Muistamattomuus ja välinpitämättämyys hallituksen toimista on kansalaisten aliarvioimista.

Puhumalla salissa ja äänestäjien parissa yhtä, he kuvittelevat hallituksen huonojen päätösten olevan muiden kuin heidän tekemiä. Tosiasia kuitenkin on, että vihreät ovat hallituksen kantava voima siinä missä muutkin puolueet.

Olen ennenkin ihmetellyt sitä, kuinka kauan muut hallituspuolueet tätä venkoilua oikein sietävät. Kaksilla rattailla kulkeminen alkaa olla jo lievä ilmaus siitä härskistä kaksinaamaisuudesta, jota vihreät jatkuvasti ja suunnitelmallisesti harjoittavat.

Yliopistouudistus hyväksyttiin hurraahuutojen kera myös vihreiden toimesta. Nyt he ovat kuitenkin suilla suurilla huutamassa rahoituspäätöksen huonoutta. Uusimpana nähtiin pari päivää sitten vihreitten kiljunta suunnitteilla olevia korkeakoulujen opiskelijoita koskevan opintomaksun lanseeramisesta.

Tosiasia on myös se, että asiaa valmistelevan työryhmän tavoitteineen on asettanut opetusministeriö kokoomuslaisen ministerinsä johdolla. Muut hallituspuolueet tietenkin ovat juonessa mukana. Erikoista ilkkumista kuultiin tänään eduskunnan käytävillä, kun vihreät menninkäisten lailla mäikästivät työryhmän vetäjän olevankin demari!

Voin kertoa tälle peikkolaumalle, että varmasti työryhmässä on muitakin ainakin henkisesti demareiksi laskettavia, mutta vastuu työryhmästä ja sen tehtävänannosta on maan hallituksella. Vihreiden ja muiden äimistely siitä, että virkamieskunnassa on vielä demareitakin olemassa, on aivan ymmärrettävää. Ovathan nämä kaikki porvaripuolueet tehneet usean vuoden ajan määrätietoista työtä sen puolesta, että demarit häviäisivät paitsi maailmankartalta niin myös ministeriöistä ja muista instansseista.

Ylen kummallista

Kuohunta Yleisradion ympärillä jatkuu. Pari viikkoa sitten annettiin demaritaustaiselle toimitusjohtajalle potkut, vaikka kaikki niin talouteen, ohjelmatarjontaan kuin henkilöstöönkin liittyvät tunnusluvut olivat kiistatta parantuneet hänen kaudellaan.

Pahinta soopaa on se, että väitetään nyt poliittisten virkanimitysten olevan ohi. Aina silloin, kun kyseessä on demari, niin valintaperusteet ovat vain poliittisia. Silloin, kun tehtävään valitaan kokoomuslainen, kyse on ainoastaan pätevimmän valinnasta. Säälittävää luikertelua ja sen tietävät kokoomuslaiset itsekin, vaikka muuta julkisuudessa huutavat.

Ylessä on tehty muutoksia myös hallinnollisesti. Kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto on saanut rinnalleen (yläpuolelleen?) ulkopuolisista toimivan hallituksen, jossa jokaisella jäsenellä on oma puoluetaustansa. Meidän ihmisemme hallituksessa on Jouni Backman ja lojaalisuuteni oman maakunnan entiseen ja mahdollisesti tulevaan kansanedustajaan estää ihmettelemästä sitä, kuinka hallituksen toimitusjohtajapäätös pystyi olemaan yksimielinen.

Uusimpana hulluutena kollega Kimmo Sasi (kok.) väläytti nyt sen, että Ylestä erotettaisiin urheilulähetykset jonnekin muualle eli kaupalliselle kanavalle. Mika Lintilä (kesk.) puolestaan esitti, että tv 2 joutaisi Tampereelta lopettaa. Mediamaksua markkinoidaan sinisilmäiselle kansalle jotenkin välttämättömänä ja edullisena ratkaisuna. Seuraavaksi varmaan joku sankari keksii lopettaa kaikki maakuntatoimituksetkin ja ohjelmien näkymisen Itä-Suomessa.

Nyt tuntuu todella siltä, että Yle on joutunut ymmärtämättömien poikien pelikentäksi. Kansallinen yleisradiolaitos on tiedonvälityksen ehdoton edellytys, niin sen tulee olla myös Suomessa. Historia on näyttänyt meille eri maissa ja eri vaiheissa, kuinka tärkeä rooli ns. riippumattomalla tiedonvälityslaitoksella kansakunnan kannalta on. Tätäkö nämä pillipiiparit nyt ovat tietoisesti uhraamassa markkinatalouden alttarille???

Tuntijakouudistus

Viime päivinä olemme saaneet eri porukoilla pähkäillä tulevaa perusopetuksen tuntijaon uudistamista. Ideana on siis se, että perusopetuksessa annettavaa eri aineiden opetusta ns. päivitetään ja arvioidaan uudelleen.

Edellisessä uudistuksessa tehtiin virhe, että taito-ja taideaineita vähennettiin. Nyt meneillään olevassa työryhmän selvityksessä tultaneen tämä korjaamaan. Isona kysymyksenä tulee olemaan koulupäivien pidentäminen erityisesti alaluokilla kuitenkin siten, että lisätunnit olisivat lapsille kevyempiä aineita, kuten taito-ja taideaineita ja liikuntaa.

Mielestäni ajatus eheytetystä koulupäivästä tukee tätä edellä mainittua suuntausta ja olisi perheidenkin kannalta myönteinen kehitys. Käytännön ongelmana on tietenkin se, kuinka nämä lisätunnit tullaan järjestämään ja millä rahalla.

Tuntijakotyöryhmä tullee ottamaan kantaa myös uskonnonopetuksen kohtaloon. Perinteisen uskonnonopetuksen asema tulee arvioida uudelleen ja miettiä sitä, tulisiko nykyistä elämänkatsomustietoa tarjotakin kaikille lapsille, pitäähän se sisällään suurimpien maailmanuskontojen käsittelyn ja pohdiskelua moraalista ym. Tunnustuksellinen uskonnonopetus voisi jäädä seurakuntien hoidettavaksi.

Suomalaisten tulevien aikuisten kielitaitoon voimme halutessamme vaikuttaa juuri tällä uudistuksella. Nyt on mahdollisuus laajentaa kielivalikoimaa ja tehdä se siten, että toinen vieras kieli aloitettaisiin automaattisesti jo alakoulussa ja se voisi olla ruotsin sijasta esim. venäjä ainakin meillä itäisessä Suomessa asuvilla. Mielestäni sen uudistuksen aika on nyt.

Ihmisoikeuksia tai sitten ei

Tänään on jälleen kerran eduskunnassa mielenkiintoinen päivä. Nyt on salisssa parhaillaan menossa ihmisoikeusoikeuspoliittisen selonteon palautekeskustelu. Valtioneuvosto eli hallitus on antanut eduskunnalle selonteon eli selvityksen siitä, kuinka Suomen ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa.

Asia on ollut usean valiokunnan käsiteltävänä ja valiokunnat ovat voineet ottaa siihen kantaa. Tänään on vielä mahdollisuus antaa ministereille palautetta selonteon sisällöstä. Itse kuuntelen salissa esiintyviä ministereitä juuri nyt työhuoneessa keskusradion kautta ja kirjoittelen samalla omaa puheenvuoroani. Vuoroni tullee olemaan joskus illan hämärässä.

Viiden minuutin puheenvuorossa täytyy paneutua ainoastaan yhden tai kahden epäkohdan avaamiseen. Suurimpana ihmisoikeuskysymyksenä joudun tänään nostamaan vanhusten huoltoon ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat epäkohdat.

Jälleen kerran

Jälleen kerran joudun toteamaan, että en vastaa nimettöminä lähetetttyihin palautteisiin blogilaatikossani. Kaikkiin nimellisiin ja asiallisiin vastaan aina ja jopa mielelläni. Minulle voi myös laittaa sähköpostia osoitteeseen pauliina.viitamies@eduskunta.fi.

Meille kaikille edustajille tulee paljon postia ja itselleni sitä tulee paljon myös blogini kautta. On hyvä asia, että myös se forumi on löytänyt lukijansa. Ikävä kyllä kaikki palaute ei aina ole tyyliltään julkaisukelpoista ja siksi en halua niillä toisten lukijoiden mieliä pahoittaa.

Olen ottanut tavaksi vastata aina kaikkiin lähetettyihin (kriittisiinkin) viesteihin edes lyhyesti ja siitä olenkin saanut paljon myönteistä palautetta. Kieltämättä joskus tuntuu siltä, että sähköinen liikenne vie ison osan ajasta, mutta toisaalta, se on nykyaikaa ja kätevää.

Kannustan ihmisiä edelleenkin kommentoimaan ja kirjoittamaan, moni asia saa selityksen silloin, kun siitä vähän enemmän kuulee. Omalla nimellä kirjoittamisessa on mielestäni tietty reilu meininki, silloin kysyjä ja vastaaja ovat ikäänkuin samalla viivalla. Puskista ampumista ei tarvitse kenenkään sietää.

Oi aikoja, oi tapoja

Eilisen päivän Länkkärissä oli kokoomuskollega Toivakka kahden sivun mittaisella jutulla ottamassa kantaa ns. Mainio-hankkeeseen. Mainiossahan on kyse sosiaali-ja terveydenhuollon palveluiden uudelleen järjestämisestä siten, että ne tehtäisiin yhdessä usean kunnan kanssa.

Asiaa on valmisteltu virkamiesten johdolla useita vuosia, mallit ja niiden nimet ovat toki vaihdelleet. Nyt tilanne on se, että kaikki kunnat ottavat kantaa valmisteilla olevaan malliin ja näiden lausuntojen pohjalta valmistelua sitten jatketaan. Lopullisesti päätös tehdään kuntien valtuustoissa alkukesästä.

Mikkelin kaupunki linjasi omaa lausuntoaan viikko sitten, kun kaupunginhallitus hyväksyi esitetyn mallin äänestyksen 6-5 jälkeen. Liikelaitosmallin hyväksyivät Kokoomus ja Keskusta. Muut suhtautuivat siihen kriittisesti eivätkä olisi sitä valmiit lausunnossakaan tukemaan.

Erikoista on nyt se, että viikko tuon päätöksen jälkeen, kaupunginhallituksen jäsen Toivakka (kok.) onkin lehden mukaan asiasta ihan eri mieltä. Nyt hän suhtautuu kriittisesti liikelaitokseen ja samalla moittii demareita asian "vastustamisesta". Aivan älytöntä puhetta ihmiseltä, joka on itse ollut tekemässä päätöstä.

Jos olisin kaupunginhallituksen puheenjohtaja tai kaupunginhallituksen kokoomusryhmän vetäjä, hermostuisin tällaisesta venkoilusta ihan kunnolla. Päätökset tehdään ja niihin sitoudutaan. Myös hävinneet eli demarit ovat joutuneet tämän päätöksen hyväksymään, onhan se demokratian pelisääntöjen mukaisesti tehty. Ei yhdellä hallituksen jäsenellä voi olla oikeutta viikon päästä irtaantua tehdystä päätöksestä.

Monta kertaa olen saanut kertoa tälläkin palstalla siitä, kuinka omasta mielestäni kunnallispolitiikassa ei tule rakentaa keinotekoisesti hallitus-oppositiopolitiikkaa. Kunnassa asiat ja tavoitteet ovat usein yhteisiä ja niihin sitoutuminen menee yli puoluerajojen ja yli kunnallisvaalikausien. Nyt tämä kummallinen sinivihreä hallitushilluminen vastaan oppositio on rantautumassa kaupunkiimme ja sitä ei pidä hyväksyä.

Aikaisemmin en uskonut niitä puheita, joita vanhemmat kollegat kertoivat eduskuntavaalien läheisyyden aiheuttamasta "hulluudesta" joidenkin edustajien kohdalla. Nyt tästä vauhtisokeudesta ja koheltamisesta on saatu kokemuksia ihan viime viikkojen aikana useita. Toivoa vaan sopii, että se olisi saavuttanut lakipisteensä nyt.

Itse en edelleenkään aio provosoitua, vaan teen innolla omaa pitkäjänteistä työtäni mikkeliläisten ja eteläsavolaisten hyväksi. Jätän toisten mielipidekirjoituksiin vastailemisen ja niistä nälvimisen niille, jotka eivät omia avauksia tai ajatuksia saa aikaiseksi.

Antoisa päivä

Tänään oli jälleen koolla Naisvuoren Wanhat Toverit. Mukava porukka ansioitunutta puolueväkeä oli tullut kuulemaan kansanedustaja Jacob Södermanin alustusta perustuslain uudistamisesta.

Sain matkustaa Jacken kanssa vielä junalla Mikkelistä Helsinkiin, joten taas sain vaikuttua yhden miehen uskomattomasta kokemuksesta ja tietoudesta meidän liikkeessä. Mikä parasta, hän antaa auliisti oman kokemuksensa ja näkemyksensä meidän muiden käyttöön.

Tulin siis poikkeuksellisesti jo tänään Helsinkiin. Mikkelissä on koululaisilla hiihtolomaviikko, joten kokouksia ei pidetä. Oma poikani on siis isänsä kanssa lomamatkalla eli pystyin hyvin tulemaan tänne jo nyt. Aamulla on vähän helpompaa, kun voi herätä ihan normaaliaikaan:)