Pari päivää sitten eduskunnassa oli vieraisilla Ensi-ja turvakotien liiton porukkaa ja heidän asiakkaitaan. Nimittäin kolme kuivilla olevaa päihdeäitiä vauvoineen. Sanon tarkoituksella "kuivilla olevaa", sillä päihteiden väärinkäyttäjä ei parane koskaan, vaan pystyy elämään ainoastaan päivän kerrallaan kuivilla.
Juuri tästä syystä, monet päihdeongelmaiset tarvitsevat muiden tukea. Parasta tukea tiedetään olevan vertaistuki. Samassa tilanteessa oleva tai sen aiemmin kokenut on tukijana paras. Nuoret henkilöt tarvitsevat lisäksi monenlaista auttajaa pystyäkseen selviytymään päivittäisistä arkisista asioista.
Tapaamamme nuoret äidit vauvoineen kertoivat omia kokemuksiaan siitä, kuinka he ovat saaneet avun ennen lapsen syntymää, jotta pystyivät tarjoamaan lapselleen olosuhteisiin nähden parhaan mahdollisimman lähtökohdan.
Keskustelua on käyty siitä, tulisiko päihdeäidit laittaa ns. väkisin hoitoon, jotta syntymättömän lapsen terveys ja hyvinvointi turvattaisiin paremmin. Olen ollut aikaisemmin kallistumassa siihen suuntaan, että ns. pakkohoito olisi parempi. Näiden tiistaina taapamieni nuorten äitien kertomusten perusteella ymmärrän entistä paremmin sen riskin, mikä pakottamiseen liittyy.
Nämä naiset sanoivat, että pakolla heitä ei olisi saatu hoitoon motivoitua, vaan olisivat voineet jäädä neuvolaverkostonkin ulkopuolelle, mikäli uhka pakkohoidosta olisi ollut olemassa. Ohjaus vapaaehtoiseen katkaisuun ja sen jälkeen ensikotiin oli heille pelastus.
Tärkeintä yhteiskunnan taholta olisikin nyt se, että saamme turvattua riiittävät tukitoimenpiteet niin neuvoloihin kuin ensi-ja turvakoteihin sekä päihdehuoltoyksiköihin.
Sulkemalla silmät odottavien äitien päihdeongelmalta, pilaamme varmuudella paitsi näiden naisten niin myös heidän lastensa tulevaisuuden. Myös päihdeäiti rakastaa lastaan ja haluaa tälle ainoastaan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti