Kuohunta Yleisradion ympärillä jatkuu. Pari viikkoa sitten annettiin demaritaustaiselle toimitusjohtajalle potkut, vaikka kaikki niin talouteen, ohjelmatarjontaan kuin henkilöstöönkin liittyvät tunnusluvut olivat kiistatta parantuneet hänen kaudellaan.
Pahinta soopaa on se, että väitetään nyt poliittisten virkanimitysten olevan ohi. Aina silloin, kun kyseessä on demari, niin valintaperusteet ovat vain poliittisia. Silloin, kun tehtävään valitaan kokoomuslainen, kyse on ainoastaan pätevimmän valinnasta. Säälittävää luikertelua ja sen tietävät kokoomuslaiset itsekin, vaikka muuta julkisuudessa huutavat.
Ylessä on tehty muutoksia myös hallinnollisesti. Kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto on saanut rinnalleen (yläpuolelleen?) ulkopuolisista toimivan hallituksen, jossa jokaisella jäsenellä on oma puoluetaustansa. Meidän ihmisemme hallituksessa on Jouni Backman ja lojaalisuuteni oman maakunnan entiseen ja mahdollisesti tulevaan kansanedustajaan estää ihmettelemästä sitä, kuinka hallituksen toimitusjohtajapäätös pystyi olemaan yksimielinen.
Uusimpana hulluutena kollega Kimmo Sasi (kok.) väläytti nyt sen, että Ylestä erotettaisiin urheilulähetykset jonnekin muualle eli kaupalliselle kanavalle. Mika Lintilä (kesk.) puolestaan esitti, että tv 2 joutaisi Tampereelta lopettaa. Mediamaksua markkinoidaan sinisilmäiselle kansalle jotenkin välttämättömänä ja edullisena ratkaisuna. Seuraavaksi varmaan joku sankari keksii lopettaa kaikki maakuntatoimituksetkin ja ohjelmien näkymisen Itä-Suomessa.
Nyt tuntuu todella siltä, että Yle on joutunut ymmärtämättömien poikien pelikentäksi. Kansallinen yleisradiolaitos on tiedonvälityksen ehdoton edellytys, niin sen tulee olla myös Suomessa. Historia on näyttänyt meille eri maissa ja eri vaiheissa, kuinka tärkeä rooli ns. riippumattomalla tiedonvälityslaitoksella kansakunnan kannalta on. Tätäkö nämä pillipiiparit nyt ovat tietoisesti uhraamassa markkinatalouden alttarille???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti