Kadonneen lakin metsästys

Olen onnistunut hävittämään ylioppilaslakkini. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen pitänyt sitä vappuna ylpeänä päässä. En ylpeile suinkaan keskinkertaisesta opintomenestyksestäni tai siitä, että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin niitä, joilla lakkia ei ole.

Olen ollut ylpeä siitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joka on mahdollistanut jo usean vuosikymmenen ajan kaikille halukkaille, varallisuudesta riippumatta käydä koulua ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Tämä kehitys ei ole ollut sattumaa ja sitä ei olisi tapahtunut ellei meitä sosialidemokraatteja olisi ollut asioita hoitamassa.

Näinä päivinä elämme kauhunsekaisia aikoja myös koulutuspolitiikan saralla. Jatkuvasti nousee jostakin pintaan ajatus siitä, että yliopisto-ja korkeakouluopinnot laitetaan maksulliseksi. Yhtä uutterasti väitetään, että näin ei oltaisi tekemässä. Ei savua ilman tulta ja toisekseen, lukukausimaksut ovat täysin linjassa nykyhallituksen kovien arvojen ja muunkin maksupolitiikan kanssa. Avaamalla maksullisuuden yliopistoihin, saamme varustautua maksujen ulottamiseen myös muille kouluasteille. Meitä demareita tarvitaan edelleen!

Nyt näyttää siltä, että joudun olemaan huomenna ilman ylioppilaslakkia. Olen sosialidemokraattien vappujuhlassa juhlapuhujana Mikkelin Kirkkopuistossa klo 10 ja Kangasniemen työväentalolla klo 13. Otavassa käyn järjestöjen yhteisessä vapputapahtumassa klo 14.30. Tervetuloa kuulolle ! Aamulla käyn viemässä ruusun isäni haudalle; olen huomannut, että edesmenneen kaipuu on kovimmillaan juuri näin Vappuna työväenlaulujen ja yhteisten muistojen aktivoimana.

Ylikeitettyä spaghettia

Eilinen äänestys eduskunnassa meni niinkuin ennalta sen tiedettiinkin menevän. Hallituspuolueiden ihmiset antoivat omalle hallitukselleen ns. synninpäästön Reumasairaalan holtittomasta alasajosta ja ihmisten heitteillejätöstä. Suorastaan fantastista toimintaa.

Merkillepantavaa oli kuitenkin suosikki-inhokkieni vihreitten johdonmukainen toiminta. Jälleen kerran osa porukasta ehti poistua salista juoksujalkaa ennen kohtalokkaan napin painamista. Se siitä hallitusvastuusta. Toimintatapana tuo ei ole mitenkään uutta ja tietenkin inhottavaa seurattavaa kerta kerran jälkeen. Ihmettelen, milloin joku hallituspuolueen ihminen asiaan puuttuu.

Vihreitten kansanedustajien selkäranka on kuin ylikeitetty spaghetti ja kaikki me italialaisen ruuan ystävät tiedämme, kuinka kamalaa se siis on. Olemalla yksilöitä ja omilla aivoillaan ajattelevia (näinhän he itseään markkinoivat), he pyrkivät antamaan itsestään epäpoliittisen kuvan ja sellaisen, jossa he seuraavat ikäviä päätöksiä paheksuvasti mutisten sivusta.

Tosiasia kuitenkin on, että Vihreät ovat yksi tämän maan hallituspuolueista ja aivan yhtä vastuullisia niin pieleen menneestä yliopistouudistuksesta, lisäydinvoimasta kuin nyt reumasairaitten heitteille jättämisestä. Osa porukasta noudattaa valittua linjaa ja äänestää oman hallituksensa puolesta, vaikka tietääkin sen olevan pahasta. Ei ole oikein, että muutamat lusmut leimaavat koko eduskuntaryhmän.

Puolesta ja puolesta

Kävimme eilen eduskunnassa pitkän keskustelun meidän oppositioryhmien tekemästä välikysymyksestä. Kysymyksen aiheena oli siis Heinolan Reumasairaalan holtiton alasajo ja potilaiden jääminen heitteille.

Keskustelut etenivät ennalta odotetun lailla. Hallituspuolueiden edustajien puheenvuorot olivat jolloinkin jopa irvokkaita; he kilvan kehuivat Heinolassa tehtyä ainutlaatuista vuosikymmenten aikaista työtä ja ymmärsivät remapotilaiden hätää ja huolta. Lopputulos kuitenkin oli, että syypää tähän vapaaseen pudotukseen on jossain muualla kuin hallituksessa tai Kelassakaan.

Saivartelu siitä, onko säätiöpohjainen laitos YKSITYINEN vai ei ja onko valtion tehtävänä auttaa taloudellisesti tällaista laitosta, oli mielestäni hätää kärsivien ihmisten pilkkaamista. Tapahtunut on annettu tapahtua, nyt on jonkun kannettava seuraukset, enkä tarkoita niitä kymmeniä tuhansia remapotilaita, jotka tässä ovat välittömiä kärsijöitä.

Myös omassa puheenvuorossani vetosin ministeri Risikkoon, että hän peruuttaisi tässä asiassa ja tekisi voitavansa kansallisen reuman osaamiskeskuksen perustamiseksi Heinolaan nyt suunnitteilla olevien kolmen yliopistollisiin sairaaloihin pystytettävän keskittymän sijaan. Toivottavsti järki voittaa ja pian. Sairaat ihmiset eivät voi odottaa.

Asiasta äänestetään tänään. Jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus ottaa kantaa joko reumasairaiden puolesta tai heidän heitteillejättämisen hyväksymisen puolesta.

Myrsky vesilasissa

Viikonlopun uutisointi oli erikoisen kummallista. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoman haastattelua HBL:ssä siteerattiin jokaisessa tiedotusvälineessä ja kaikki itsensä vakavasti ottavat poliitikot äityivät sitä kommentoimaan.

Itse en ole vieläkään kyseistä haastattelua lukenut, joten sitä en voi kommentoida. Yleisellä tasolla tietenkin tiedän, mikä meidän puolueemme ja ryhmämme ns. maahanmuuttopoliittinen linjamme on.

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi. Se pitää sisällään monta muutoskohtaa ja yhtenä ns. saatavuusharkinnan uudistaminen. Asia liittyy EU:n ulkomaisen työvoiman hankkimiseen Suomeen siten, että kun työlupa tällä hetkellä myönnetään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, niin hallitus esittää että jatkossa sen saisi viideksi vuodeksi saman tien.

Tätä asiaa Heinäluoma on kaikesta päätellen kommentoinut, eikä mielestäni ole väärässä sen suhteen, että ajankohta tälle uudistukselle on nyt väärä. Meillä on edelleen kasvava työttömien joukko ja maahanmuuttotaustaisilla ihmisillä työttömyysprosentit ovat vielä suuremmat kuin kantaväestöllä. Ei ole järkevää tässä tilanteessa "houkutella" maahanmuuttajia työn perässä Suomeen, kun töitä ei kerran ole.

Toisena ongelmana lain uudistamisessa saatavuusharkinnan osalta me demarit olemme nähneet sen, että alati vähennetyt valvontaresurssit esim. työsuojelupiireissä eivät mahdollista uusien ulkomaalaistaustaisten työntekijäporukoiden asiallista sijoittumista meidän työmarkkinoillemme.

Kaikille työntekijöille tulee turvata samat oikeudet niin palkkojen kuin työolojenkin suhteen. Toisenlaisesta menettelystä on Suomessakin nähty ikäviä esimerkkejä ja ilman riittävää opastusta ja valvontaa homma ei vaan toimi. Tätä emme halua. En tiedä, onko joillakin porvaripiireillä toisenlaisia haluja, ja voiko tavoitteena olla päästä polkemaan työntekijöidensä palkkoja ja muita työvoimakustannuksia, mutta jotain outoa tässä nyt on.

Sosialidemokraattien leimaaminen maahanmuuttokielteiseksi liikkeeksi tämän yksittäisen asian käsittelyn osalta, kertoo paitsi siitä että hallituspuolueiden ihmiset eivät ymmärrä suomalaisia työmarkkinoita eivätkä vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, mutta eivät myöskään ole perillä oman hallituksensa muutosesityksistä tämän yhden lain osalta.

Onnistunut päivä

Tapasimme eilen kollega Kantolan kanssa kolmessa eri tilaisuudessa paljon eteläsavolaisia ihmisiä. Keskustelutilaisuudet olivat Mikkelissä, Pieksämäellä ja Joroisissa ja jokaisessa oli tosi hyvin ihmisiä. Puheensaiheista ei ollut pulaa.

Ihmisiä oikeasti huolettaa se meiniki, jolla nykyhallitus ajaa julkisia palveluita alas ja ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Suru ja huoli omasta sekä läheistensä puolesta konkretisoitui Heinolan Reumasairaalaan. Tuntuu tosi pahalta kuulla ihmisten kertomuksia sairaudestaan ja hätää jatkosta.

Ilmapiiri keskustelutilaisuuksissa oli hyvä ja kaikesta päätellen, meidän oppositiopolitiikkamme yhdessä hallituksen kurjistamistoimenpiteiden kanssa alkaa tuottaa tulosta.

Pappia kyyditsemässä

Tänään maanantaina saamme Etelä-Savoon vieraaksemme SDP:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantolan. Kollega Kantola tulee junalla Mikkeliin n klo 11 ja olemme kansalaistapaamisessa kirjaston kahvilassa parin tunnin ajan.

Sieltä lähdemme Pieksämäelle, jossa tilaisuus n. klo 14 yhdistyksen omissa tiloissa. Pieksämäeltä siirrymme Joroisiin, jossa tapaamme paikallisia kunnanvaltuuston tiloissa n. klo 16 lähtien. Lento Helsinkiin lähtee Joroisten kentältä 18 maissa. Eli tervetuloa kaikki näihin tilaisuuksiin!

Oma maanantaipäiväni on siis vähän poikkeuksellinen, kaupunginhallitus jää tällä kertaa väliin, mutta maakuntahallituksen kokouksessa ehdin tunnin verran olla. Ihan aamusta lähden käymään monikulttuurikeskuskus Mimosassa, joka visiittinä on nyt mitä ajankohtaisin.

Energiaa

Tällä viikolla on saatu energiaa oikein roppakaupalla. Hallitus tulee esittämään eduskunnalle kahden uuden ydinvoimalan rakentamista. Meiltä kansanedustajilta on pitkin kevättä kyselty kantoja rakentamiseen ja lukumääriin.

Olen vastannut avoimesti oman ymmärrykseni mukaan. Kannatan yhden lisävoimalan rakentamista. Perusteluina olen kertonut tarpeen päästä omavaraiseen ja turvalliseen energiantuotantoon eli eroon venäläisestä sähköntuotannosta. Toisena syynä olen pitänyt teollisuuden tuotantomahdollisuuksien parantamista ja sitä edellyttää kohtuuhintaisen ja vakaan energian tuottaminen.

Yhtä lisävoimalaa voi kannattaa myös siitä syystä, että sillä pääsemme eroon fossiilisista aineista, kuten kivihiilestä ja maakaasusta. Ydinvoimalan lisärakentamisella takaamme jollekin maan kulmakunnalle lisää työpaikkoja ja verotuloja. Uskon suomalaisella osaamisella olevan paremmat mahdollisuudet rakentaa ja tuottaa turvallisesti energiaa kuin esim. naapurimaassamme.

Ydinvoimalaratkaisu eduskunnassa ei ole läpihuutojuttu varmasti kenellekään. Osa porukasta on jostain syystä aivan fanaattisen kiihkomielisinä kannattamassa niin paljon lupia, kuin vaan älytään hakea. Osa meistä suhtautuu asiaan varsin rationaalisesti ja vailla tunnetta. Oma nuoruuden kiihkomielinen ydinvoiman vastaisuuteni on kääntynyt edellä kerrotuista järkisyistä maltillisen lisärakentamisen kannalle, keski-ikäistymistäkö tämäkin...?

Ekologista ja ekonomista asumista

Meidän valiokuntien demariryhmillä on ollut tapana tehdä ns. maakuntaretkiä. Ympäristövaliokunnan demarit olivat minun vieraanani Etelä-Savossa tammikuussa ja eilen kävimme Uudenmaan edustajan Merja Kuusiston kotikonnuilla mm. Keravalla ja Nurmijärvellä.

Keskustelutilaisuus Nurmijärven demareitten kanssa oli paitsi mukava niin myös erittäin hyödyllinen. Tietenkin kaikki tiedämme, että Nurmijärven tyyppinen yhdyskuntarakenne on monestakin syystä ihanteellinen mutta myös varsin ongelmallinen.

Samankaltaisia ongelmia on meillä Etelä-Savossa totuttu ratkomaan, kun kaupunkien ja taajamien lisäksi porukkaa vielä (onneksi) asuu haja-asutusalueella. Kysymykset ja meille esitellyt epäkohdat eilisessä tilaisuudessa liittyivät pitkälti talojen jäte- ja vesihuoltoasioiden järjestämiseen.

Ihmiset kokevat ihan syystäkin epäoikeudenmukaiseksi sen, että eivät voi itse valita sitä, liittyvätkö vesiosuuskuntiin vai eivät. Valtio myöntää tukea järjestelmien ajantasaistamiseksi, mutta tuki ja neuvontapalveluita pidetään riittämättöminä. Lisäksi kritisoidaan 70 vuotiaiden vapauttamista verkostojen rakentamisesta; kategorinen rajanveto jonkun iän perusteella ei ole ihan oikeudenmukaista.

Meillä Etelä-Savossa pidetään vuonna 2011 Loma-asuntomessut Mäntyharjulla. Teemoina messuilla on ekotehokas loma-asuminen sekä juuri haja-asutusalueen jäte-ja vesihuollon ympäristöystävällinen ja taloudellinen järjestäminen. Meidän koko valiokunta pääsee tutustumaan messuihin ja näihin teemoihin jo tänä kesänä, kun ympäristövaliokunnan kesäretki suuntautuu itäiseen Suomeen.

Maahanmuuttoa

Sain maanantaina viettää ajatuksia herättävän päivän seminaarissa Mikaelissa. Seminaarin järjestäjinä oli alueemme Ely ja aiheena Etelä-Savon elinvoimaisuus ja maahanmuuton mahdollisuudet. Seminaarin lopuksi olin yhtenä panelistina keskustelemassa aiheesta.

Aamupäivän ansiokkaat alustukset kertoivat mm. siitä, että Suomeen muuttaneilla on hyvin erilaiset taustat. Maahanmuuttajista puhutaan liian usein yhtenä ryhmänä, vaikka tietenkin tiedetään, että he ovat vähintäänkin yhtä sekalaista seurakuntaa kuin me kantasuomalaisetkin.

Kekustelussa menevät sujuvasti sekaisin niin pakolaiset kuin turvapaikanhakijatkin ja työn tai puolison perässä tänne tulleet ulkomaalaissyntyiset. Seminaarissa mukana olleiden maahanmuuttajien ja heidän kanssaan työtä tekevien ammattilaisten kokemuksille tulisikin meidän päättäjien laittaa enempi painoarvoa.

Mikkelin seudulla on tehty kuntien yhteinen maahanmuutto-ohjelma vuosiksi 2008-2015. Siinä meille on hyviä työkaluja siihen, kuinka ja kenen toimesta mihinkin haasteeseen/mahdollisuuteen tartutaan. Kuntien yhteistyöllä voimme saada tässäkin asiassa voimamme yhdistettyä ja kenties hoidettua Suomeen tulleiden ihmisten kotouttamisen nopeammin ja paremmin.

Sumeata logiikkaa

Joskus jossain olen törmännyt oppiaineeseen nimeltä sumea logiikka. En koskaan ole päässyt perille, mitä se tarkoittaa. Liian sumeaa siis minulle. Ainakin omituisella logiikalla oli tämän päivän lehdessä (Länsi-Savo, sitoutumaton porvarilehti) varustettu päätoimittaja Honkamaa.

Hän arvioi tulevien eduskuntavaalien ehdokasasettelua ja sitä, kuinka nykyiset edustajat ovat pärjänneet. Yksi meistä kuudesta oli luonnollisestikin ylitse muiden, niinkuin lehden toimituspolitiikan mukaista viimeisen parin vuoden ajan on ollut. Maininta omasta toiminnastani ei minua yllättänyt, vaan huvittuneena luin tekstin läpi:)

Onneksi saan jatkuvasti juuri ihan päinvastaista palautetta maakunnan ihmisiltä niin tiedän, että olen oikealla tiellä hoitaessani heidän asioitaan niin kaupungissa, maakunnassa kuin eduskunnassakin. Kansanedustajan henkilökohtaiset pyrkimykset urallaan etenemiseksi ja niiden parissa "urakointi" eivät näille ihmisille ole tärkeitä.

Päätoimittaja Honkamaan kaikista sumein kommentti liittyi kuitenkin edustajien ikiin. Meitä on siis kuusi, joista minä olen iältäni nuorin (41v). Vanhin on Nepponen, joka täyttää tänä vuonna 70 v. Toimittaja kehui Nousiaisen viisasta ratkaisua luopua ehdokkuudesta, kun ikääkin jo on (65v.) ja arveli Nepposen jatkohaluja juuri tästä näkökulmasta. Toisaalta juuri Kokoomus huutaa työurien pidentämisen perään, eikö se olekaan sopivaa kansanedustajille??

Parhaimmat edellytykset nuorennusleikkaukseen on kuitenkin hänen mielestään demareilla, jossa on varteenotettavia hyviä nuoria ehdokkaita. Miksi juuri meidän tulisi nuorentua, kun juuri meillä on edustajista nuorin??? En ihan ymmärrä logiikkaa.

Toisaalta ymmärrän hänen ja lehden hirvittävän innon tehdä ministeriä kollega Toivakasta (kok.). Hän oli viime vaaleissa maakunnan pienimmällä äänimäärällä (n. 3000) läpimennyt edustaja ja uusiakseen paikkansa tarvitsee rutkasti enemmän ääniä kuin viimeksi. Ja toisaalta, nuorekkaan Kokoomuksen ministereinä ei ole yhtään yli 50 -vuotiasta ja Toivakalla (ja Honkamaalla) on kiire, sillä tuo maaginen ikä täyttyy vuoden päästä.

Valoa näkyvissä?

Eilisessä Ylen Ykkösaamussa oli Etelä-Savon kannalta myönteisiä kaikuja. Täällähän on ollut Pieksämäen Ideapark-hanke viritteillä jo parin vuoden ajan ja nyt tilanne on se, että maakuntakaava on ympäristöministeriön käsittelyssä.

Ministeri Vapaavuori on ollut hyvin kielteinen näille kaavaratkaisuille ja niin tälle meidänkin kaavalle. Etelä-Savon maakuntavaltuusto on yksimielisesti hyväksynyt Ideaparkin mahdollistavan kaavan Pieksämäelle ja sitä on koetettu maakuntaliiton virkakoneiston ja meidän kansanedustajien avulla viedä eteenpäin.

Ministeri Pekkarinen oli vuosi sitten käymässä täällä ja hänkin antoi toiveikkaan kuvan asiasta. Pieksämäen Ideapark on sijainniltaan ja merkityksiltään aivan erilainen kuin esim. Vihdin vastaava. Näitä perusteluja eilen maakuntajohtajamme hyvin television haastattelussa avasi. Possitiivista oli siis se, että Vapaavuori ei aivan yksiselitteisesti meidän hanketta tällä kertaa tyrmännyt.

Mielestäni myös sille, että tätä on maakunnan tasolla yksimielisesti viety eteenpäin, on annettava painoarvoa. Olen lukuisille epäilijöille joutunut selvittämään sitä, että maakuntavaltuuston puheenjohtajana, kollega Lenita Toivakka (kok.) on myös tämän hankkeen takana. Ainakin yksimieliset päätökset näin todistavat.

Arvelut siitä, että heidän omistamansa "Savon Suurin Kauppakeskus Akseli" Mikkelissä vaikuttaisi hänen intoonsa viedä 70 km:n päässä sijaitsevaa Pieksämäen Ideaparkkia eteenpäin, vellovat naapurikaupungissamme rajusti.

Lasten parhaaksi

Torstai-iltana pidettiin demareitten kunnallisjärjestön järjestämä keskustelutilaisuus Mikkelin kaupungin koulujen tulevaisuudesta. Pontimena tälle keskustelulle oli se, että parhaillaan ollaan tekemässä päätöstä huonokuntoisten perusopetuksen koulurakennusten hylkäämisestä ja uuden yhtenäiskoulun remontoimisesta tyhjilleen jääviin ammattikorkeakoulun tiloihin.

Koulun henkilökunnalla ja oppilaiden vanhemmilla on huoli siitä, kuinka remontista saataisiin paras mahdollinen. Nyt on ilmassa kahdenlaista esitystä. Demareitten esittämä täydellinen remontti, jossa koulusta tehtäisiin kerralla kunnollinen, hävisi opetuslautakunnassa. Enemmistö lautakunnassa oli virkamiehen esityksen takana, jossa siis koulu remontoitaisiin karsittuna siten, että esim. liikuntatiloista tingittäisiin.

Teknisessä lautakunnassa asiasta äänestettiin myös ja siellä kannaksi tuli kolmas vaihtoehto eli karsittu, mutta sorakentällä lisätty versio. Päätös tästä tehdään huomisessa kaupunginhallituksessa. Kaikissa näissä versioissa nykytilanne paranee huomattavasti ja henkilökohtaisesti olen iloinen erityisoppilaiden aseman kohentumisesta.

Kymmenen vuoden ajan Mikkelin kaupungissa ovat kaikista vaikeammassa tilanteessa olevat erityisoppilaat joutuneet opiskelemaan milloin missäkin parakissa. Nyt vihdoin heidän olosuhteensa paranevat ihmisarvon edellyttämälle tasolle. Uusi yhtenäiskoulu mahdollistaa tilojen puolesta aiempaa paremmin myös uuden lakimuutoksen toteuttamisen osittaisesta integraatiosta.

Kävin eräänä päivänä visiitillä mikkeliläisessä Lähemäen koulussa. Koulu rempattiin erinäisten vaiheiden jälkeen muutama vuosi sitten ja henkilökunta tuntui olevan kovin tyytyväisiä nykyiseen rakennukseen. Lähemäellä on yleisopetuksen lisäksi muutamia pienryhmiä eli erityisluokkia. Näiden oppilaita on sujuvasti integroitu yleisopetuksen ryhmiin aina silloin, kun se on ollut mahdollista. Käytännössä se on tapahtunut tunti kerrallaan aina silloin tällöin lapsesta ja oppiaineesta riippuen.

Tällaisen systeemin läpivieminen vaatii ammatillista osaamista niin rehtorilta kuin opettajilta sekä koulun terveydenhuoltoporukoilta. Lähemäellä on harjoitettu ns. samanaikaisopetusta hyvin tuloksin. Tähän on päästävä myös muissa kaupungin kouluissa ja se vaatii rahaa opettajien täydennyskoulutukseen ja ryhmien pienentämiseen.

Nyt onkin oiva tilaisuus saada Raviradan yhtenäiskoulupäätökseen sidottua päätös siitä, että karsitun version hyväksymisen myötä, tullaan perusopetuksen tuntikehystä nostamaan. Noston jälkeenkään emme vielä ole sillä tasolla, josta muutamia vuosia sitten lähdettiin.

Minä ja Mannerheim

Menneellä viikolla on mikkeliläisille taas saatu puhetta Mannerheimista. Viime maanantain kaupunginhallituksessa valtuuston puheenjohtaja esitteli porukoille saamaansa yhteydenottoa Mannerheim-elokuvan tekijöiltä.

Kirjeessä tarjotaan Mikkelin kaupungille mahdollisuutta osallistua elokuvan tekemiseen siten, että joku kohta filmistä kuvattaisiin täällä, mutta niin ettei missään autenttisissa paikoissa kuten Päämajamuseossa vaan ehkä entisen varuskunnan Karkialammen alueella ja studioissa.

Houkuttimena Selinillä oli se, että parin viikon ajan kaupungin palveluita olisi käyttämässä mittava porukka ja että elokuvan lopputeksteissä mainittaisiin Mikkeli. Hintana tälle kaikelle olisi 600 000 euroa. No joo.

Kaupunkilaiset ovat varoitelleet meitä päättäjiä menemästä tähän mukaan. Oma ymmärykseni onkin, että kaupungin tehtävänä ei ole olla tämän elokuvan rahoittajana. Huomattavasti pienemmällä summalla voidaan ilmaista nimellinen tukemme sille, että he valitsevat kauvauspaikaksi Mikkelin (jos valitsevat), mutta miksikään rahoittajaksi näillä ehdoilla ei pidä ryhtyä.

Paikallinen lehtemme Länsi-Savo julkistikin kilpailun lukijoilleen, jossa kaupungin johtaville virkamiehille ja poliitikoille keksitään roolit kyseiseen elokuvaan. Nauroimmekin valtuuston puheenjohtajakollegani Martti Lokan (kesk.) kanssa, että hänestä varmaankin tehdään kaatunut venäläinen. Minulle lehden "Vartin pohtija" todennäköisesti keksii merkittävän roolin Marskin hevosen lannanlapioitsijana tai Mannerheimin pyykkärinä.

Huolta ihmisistä

Oppositio on jälleen pakotettu tarttumaan järeimpään keinoonsa; välikysymykseen. Tänään kaikkien oppositioryhmien pj:t jättävät välikysymyksen Heinolan Reumasairaalan kohtalosta. Hallitus ja hallituspuolueiden edustajat ovat olleet Reuman sairaalasta kovin hiljaa.

Eilen julkaistiin meidän alueen lehdessä kirjoitukseni aiheesta ja sainkin sen johdosta kuulla eduskunnassa jo varsin väkevän kommentin eräältä keskustalaiselta kollegalta. Nyt välikysymyksen myötä niin hänellä kuin muillakin hallituspuolueiden ihmisillä on mahdollisuus asiasta paitsi lausua, niin myös osoittaa se, hyväksyykö hallituksen toimimattomuuden tässä asiassa vai ei.

Hallitus vastaa välikysymykseen parin viikon sisällä eli silloin on odotettavissa vilkas ja pitkä salikeskustelu aiheesta. Keskustelu varmastikin televisioidaan, joten kansalaiset näkevät livenä sen, kuinka eri linjoilla me eri puolueiden ihmiset oikein voidaankaan olla. Meille demareille on tärkeää se, että yhteiskunnan heikomassa asemassa (sairaat, lapset,vanhukset ja köyhät) olevat ihmiset saavat samat mahdollisuudet pärjätä elämässään kuin muutkin, eikä ihmisiä voi jättää heitteille.

Nälkä vai tauti?

Tänään eduskunnassa käytiin keskustelua valtioneuvoston selonteosta elintarviketurvallisuudesta. Puhetta riitti monesta eri näkökulmasta. Omassa puheenvuorossani nostin esiin huolen siitä, kuinka taloudellisten vaikeuksien myötä ensimmäisenä ollaan pakotettuja tinkimään ensimmäisenä ravinnosta.

Pitkään työttämänä olleiden perheissä on jouduttu vuosien ajan tinkimään terveellisestä ja ravinteikkaasta ruuasta. Sillä on paitsi ihmisiä eriarvoistava merkitys niin myös terveyteen heikentävä vaikutus.

Kouluruokailuun käytetään keskimäärin 60 senttiä päivässä oppilasta kohden. Keittiöiden ammattilaisilla on tekemistä siinä, että lasten ravintoympyrät pysyvät kasassa. Koulussa nautittu ateria on liian monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria.

Elämänkaaren toisessa päässä on yhtä ongelmallista. Tutkimusten mukaan, ikääntyessään ihmisen ravinnon tarve vähenee, mutta myös ravinnon laatu heikkenee. Laitoshoidossa olevien vanhusten ruoka on vähintäänkin yhtä ongelmallista kuntien talousahdinkojen myötä. Liian vähäisellä hoitohenkilökunnalla on mahdotonta saada ihmisiä asiallisesti avustettua ruokailussa.

Edustaja Pulliainen (vihr.) aloitti oman puheenvuoronsa pohdiskelemalla sitä, kuinka 1800 -luvun loppupuolella jouduttiin ihmettelemään sitä, kuinka suomalaisia menehtyi ns. nälkävuosina aivan kaatumalla. Itsekin muistan lukeneeni tenttikirjan nimeltä "Nälkä vai tauti tappoi?", jossa kuvattiin sitä kuinka ihmisten elämä oli ravinnon puutteen vuoksi hankalaa eikä kuolinsyystä voitu tietää kumpi oli oikeasti menehtymisen aiheuttaja, nälkä vai tauti.

Naisenergiaa

Mikkelin kaupunginvaltuuston naiset olivat eilen koolla kaupungin saunaosastolla. Meidän "epävirallinen" puheenjohtajamme Maija-Liisa Paananen (sd.) on tällä kaudella saanut järjestettäväkseen useita kertoja innokkaan naislauman tilaisuuden.

Eilen illalla kuulimme kolmea kolmannen sektorin toimijaa ja heidän näkemyksiään ja toiveitaan yhteistyön syventämiseksi kaupungin suuntaan. Vierainamme olivat Setlementti ry, Omaishoitajat ja läheiset ry ja Viola ry.

Alkuesittelyjen jälkeen valtuutetuilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Kysymykset olivatkin kaikki tosi relevantteja ja vastaukset ammattimaisia. Varmasti jokaiselle mukana olleelle tuli aivan toisenlainen tiedontaso näistä muutamasta järjestöstä ja toivoakseni hieman painetta, kun esim. ensi vuoden budjettia ryhdytään vääntämään.

Muutoin näillä naisvaltuutettujen omilla tilaisuuksilla on toivotunlainen vaikutus. Kaikkia valtuuston naisia kiinnostavia asioita on paljon ja niistä on ihan erilaista keskustella ainoastaan naisten kesken. Hyvä esimerkki oli tekemäni valtuustoaloite turvakodin perustamiseksi Mikkeliin, jonka eräässä naisvaltuutettujen tilaisuudessa esittelin ja sain kaikkien paikalla olevien naisten nimet siihen mukaan. Loppujen lopuksi lähes kaikki miehetkin sen halusivat allekirjoittaa. Näin parhaimmillaan viedään asioita yksimielisesti eteenpäin.

Pois hellan äärestä!

Olin lauantaina Etelä-Savon DemariNaisten kevätkokouksessa Juvalla. Puhuimme taas paljon ja asiaa. Maakunnan naisia luonnollisestikin huolettaa moni asia; etupäässä julkisen terveydenhuollon alasajaminen ja Reumasairaalan kohtalo.

Isona nais-ja tasa-arvokysymyksenä naiset näkevät myös maahanmuuttajanaisten syrjäytymisen ja syrjäyttämisen yhteiskunnastamme. Kaikessa kotouttamisessa on otettava aktiivisempi ote ihmisten suomen kielen opintoihin.

Ei riitä, että maahanmuuttajaperheiden miehet käyvät kerran viikossa aikuiskoulutuskeskuksissa kieliopinnoissa. Suurempi rooli on otettava siinä, kuinka usein kuitenkin perheen arjesta huolehtivat naiset saataisiin pois neljän seinän sisältä ja mukaan niin lastensa koulunkäyntiin kuin harrastuksiinkin liittyviin asioihin.

Näissä asioissa voi kolmas sektori olla hyvin mukana toimimassa, mikäli sen toimintaedellytyksiä ei jatkuvasti yhteiskunnassamme heikennetä. Mikkelissäkin toimii monia järjestöjä, jotka toimivat tehokkaasti maahanmuuttajanaisten parhaaksi.

Palaneen käryä

Kokoomuksen ympärillä pyörinyt ns. Tiura -kohu ei ota loppuakseen. Nyt Keskustan puheenjohtajankin muisti alkaa toimia, totuttuun tapaan hieman viiveellä. Jos itse olisin noin kovin huonomuistinen jatkuvasti, hakeutuisin kyllä lääkäriin.

Lääkäriin haluaisivat hakeutua jatkossakin myös ne kymmenet tuhannet reumaa sairastavat suomalaiset, joilta tämän Keskusta- ja Kokoomusjohtoisen hallituksen piittaamaton toiminta on nyt lakkauttanut Heinolan Reumasairaalan. Sairaalan alasajo ei ole ollenkaan sattumaa eikä tahatonta.

Olen harrastanut hieman tutkimustyötä ja asian tiimoilta on paljastunut kaikenlaista. Toivottavasti joku tutkiva journalistikin tarttuisi tähän, kun tiuroiltaan ehtii, sillä törkeydessään tämä on aivan toista luokkaa kuin yksittäisen Nova-morsiamen sinisilmäisyys ja omituisuus toimissaan. Tämä puliveivaus koskettaa ihmisiä taatusti paljon enemmän ja ikävä kyllä ihan konkreettisestikin, kuin loppuunkaluttu Tiura.

Keskustajohtoinen Kela on ollut erikoisen passiivinen toiminnassaan Reumasairaalan toimintojen uudelleen järjestämiseksi. Reumasäätiö on useiden vuosien ajan selvittänyt yhteistyön mahdollisuuksia jatkossa ja Kelan avustusjärjestelmän mahdollisuuksia uudenlaisessa tilanteessa, jossa Invalidisäätiön Orton olisi ollut mukana toiminnassa. Neuvottelut lopetettiin Reumasäätiön vastustuksesta huolimatta.

Samanaikaisesti toisaalla, Pohjois-Savossa Siilinjärvellä, sijaitsee Keskustaa lähellä olevan Huoltoliiton omistama kuntoutuskeskus Kunnonpaikka. Samankaltaisia kuntoutuskeskuksia, joihin Kela antaa mahdollisuuksia (korvauksen) mennä kuntoutukseen, on ympäri Suomea. Huoltoliiton toiminnanjohtajana toimii Kelan johtajan Jorma Huuhtasen (kesk) puoliso Marjatta Huuhtanen.

Siilinjärvellä on monipuolista kuntotusta. Silmiinpistävää on reumasairaiden erilaisten kuntoutusjaksojen määrä ja markkinointi. Varmasti tämänkin Keskustan "omistaman" kuntoutuspaikan palveluiden kysyntä kasvaa Reumasairaalan lakkauttamisen myötä. Voiko olla sattumaa?

Mikäli maan hallitus muilta "tärkeämmiltä" sotkuiltaan ehtii, tulisi sen tarttua tähän asiaan. Reumasairaita ei saa jättää heitteille eikä yksityisen palvelutarjonnan varaan. Jo nyt on liikkeellä huhu, että Heinolan sairaalan tiloihin ollaan istuttamassa yksityistä sairaalaa. Mitähän mahtavat kustannukset kunnille, Kelalle ja kansalaisille olla jatkossa?

Suomen hallituksessa näistä asioista vastaavat Kela-asioista vastaava ministeri Hyssälä(kesk.), sosiaali-ja terveyspalveluista vastaava ministeri Risikko (kok.) ja tietenkin valtiovarainministeri Katainen (kok.) ja hänen valtiosihteerinsä Nummikoski (kok.), joka on Kelan hallituksen puheenjohtaja. Kelan hallitus on siis se toimielin, joka asiassa on ensisijassa tyrinyt.

Kelan valtuutettujen tehtävänä on mm. valvoa sen hallituksen toimia, herää kysymys, miksi tässä asiassa on oltu unessa, koska valvonta selkeästi on epäonnistunut? Jo viime syksynä on ollut laajemminkin tieto siitä, että sairaala on talousvaikeuksissa juuri Kelan vähentämien kuntotusjaksojen myötä.

Jonkun tulisi nyt selvittää sekin, että minkälainen valmius Keskustan kuntoutuskeskuksilla on järjestää reumakuntoutusjaksoja ja se, kuinka paljon niitä on lisätty samassa suhteessa, kun Reumasairaalasta on viime vuosina vähennetty?

Voi tietenkin olla, että olen vainoharhainen ja että mitään yhteyttä näillä asioilla ei ole. Pitkäaikainen kokemukseni poliittisessa maailmassa kuitenkin antaa uskon siihen, että tässä on jotakin sellaista, mikä ei ihan välttämättä mahdu ainakaan minun oikeustajuuni.

Olen kirjoittanut asiasta eilen mielipidekirjoituksen alueemme lehtiin, Länsi-Savoon ja Itä-Savoon. Toivottavasti se julkaistaisiin mahdollisimman pian. Tätä asiaa ei saa haudata ja julkinen keskustelu on keino pitää sitä esillä. Kirjallinen kysymykseni aiheesta odottaa vielä ministerin vastausta.

Lukiolaiset juhlivat

Suomen Lukiolaisten liitto perustettiin Mikkelissä 25 v. sitten. Pontimena tälle oli se, kun kaupungin neljästä lukiosta lakkautettiin kaksi ja lukiolaiset tätä vastustivat. He kokivat, että asianosaisia ei kuuntele kukaan. Itse aloitin lukion saman vuoden syksyllä, joten en ollut aktiivisena toimijana "koulumellakoissa" silloin. Mielenosoituksessa lukioiden säilyttämisen puolesta toki olin mukana.

Tällä hetkellä Mikkelin kahdesta lukiosta ollaan muodostamassa yhtä ja oikein kukaan ei tunnu olevan siihen tyytyväinen. Tältä osin historia toistaa itseään, mutta vastaavanlaista kuohuntaa kuin 25 v. sitten, ei nykyajan nuorisossa näytä syntyneen.

Silloin kun tästä uudesta "suurlukiosta" päätettiin, olin päätöksenteon eri vaiheissa sitä vastaan. Mielestäni kahdella hyvänkokoisella lukiolla olisi ollut monestakin syystä mahdollisuus ja syytäkin jatkaa. Yhteistyötä lisäämällä olisi voitu saada sama hyöty,millä yhdistämistäkin markkinoitiin. Kuitenkin toisenlainen päätös tehtiin ja se on ollut hyväksyttävä.

Olin torstaina mukana, kun SLL juhlisti merkkipäiväänsä Eduskunnan Pikkuparlamentissa. Liitosta on tullut varteenotettava edunvalvoja, jonka kanssa sivistysvaliokunnan jäsenten on ollut helppoa ja hedelmällistä tehdä yhteistyötä. Lukiolaisten liitossa seurataan aktiivisesti opetusministeriön suunnalta tulevia avauksia ja tarpeen tulleen niihin puututaan räväkästikin. Oikea-aikainen vaikuttaminen on liiton tärkein tehtävä.

Tällä hetkellä isona ajankohtaisena asiana on yliopistojen ja korkeakoulujen pääsykoejärjestelmän uudistaminen. Opetusministeriön virkamiehet ovat näyttäneet tulleensa järkiinsä, kun eivät enää laita ministeriä vaatimaan pääsykokeiden poistamista aivan kokonaan, kuten ensimmäiset ideat aiheesta olivat.

Mielestäni lukion päättötodistusta ja kirjoituksen arvosanoja voidaan ja niitä pitää ottaa jatko-opinnoissa huomioon, mutta huono menestyminen kirjoituksissa ei saa olla esteenä yliopisto-tai korkeakouluopinnoille jatkossakaan. Lukiolaisten liitolla on tässä asiassa vielä paimentamista.

Puheet ja teot ristiriidassa

Eilen käytiin eduskunnassa keskustelu valtion ensimmäisestä lisätalousarviosta tälle vuodelle. Hallitus on vihdoin saanut sen ulos ja korostaa kovaan ääneen sen olevan nuorisotyöttömyysbudjetti. Voihan se nimeltään olla vaikka sitäkin.

Harmi vaan, että porvarihallitus on herännyt tähänkin asiaan näin myöhään. Me teimme jo vuosi sitten välikysymyksen, jossa vaadittiin toimia nuorisotyöttömyyden kasvun pysäyttämiseksi. Tässä välikysymyksessä hallituksen toimimattomuudelle annettiin jälleen kerran kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja rkp:n edustajien tuki.

Vuoden odottelun jälkeen nuorten työttömyys on jatkanut kasvuaan niin, että tänä vuonna ennustetaan joka neljännen työhaluisen ja työkykyisen nuoren olevan työtä vailla. Tilanne on kestämätön ja hallitus vaan vetkuttelee. Porvaripuolueiden piirissä ei todellakaan käsitetä sitä, mitä merkitsee työttömyys.

Etenkin nuorelle, sillä voi olla koko elämän kannalta kohtalokkaita vaikutuksia. Niissä perheissä, joissa ennestäänkin on taloudellisesti tiukkaa, on mahdotonta auttaa työttömänä olevaa nuorta aikuista, vaikka halua olisi kuinka. Hallituspuolueiden ihmisille tämä tuntuu olevan vierasta, mikä toisaalta on ymmärrettävää, kun katsoo heidän edustajiensa sosioekonomista asemaa.

Nyt tehty budjetti ja puheet siitä eivät vastaa todellisuutta. Panostukset varsinaisen ongelman hoitoon ovat liian pienet. Nyt tarvittaisi oikeita konkreettisia toimia, kuten nuorten yhteiskuntatakuu, jonka ideana viime kaudella oli se, että yhteiskunnan toimin tarjottaisi jokaiselle nuorelle työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka.

Maria Magdalena

Kummallinen episodi on kait nyt päättynyt. Viikon verran on saatu ihmetellä kansanedustaja Marja Tiuran (kok.) raatelemista mediassa. Sivullisenakin on ollut inhottavaa seurata tapahtumien vellomista. Pääsiäisen aikana Tiura itse hämmensi keittoa vielä erikoisella blogillaan, jossa siteerasi Jeesusta. No joo. Raamatusta on kait letkautus ensimäisen kiven heittäjistä jne. ja se tuli mieleeni viikonlopun ja eilisen lehtiä lukiessani

En ota kantaa itse asiaan, kun en sitä tunne. Nyt kun kuitenkin on saatu uhrattua yksi henkilö, haluaisinkin että joku tutkiva journalisti selvittäisi MIKSI kolmannen kauden kansanedustaja Pirkanmaalta jäi ilman ministerinpaikka? Mitkä ovat todelliset syyt siihen, että valtavalla äänimäärällä valittu edustaja sivuutettiin ja sitä kautta aiheutettiin menneen viikon aikana paljastunut sotku.

Oma villi veikkaukseni on, että jäljet johtavat paitsi koheltaviin Nova-miehiin niin myös Pirkanmaalle ja siellä ruiskukkien koristamaan konttoriin. Pirkanmaalta valittiin viime vaaleissa pari muutakin kokoomuslaista kansanedustajaa, he varmaan osaisivat ainakin kertoa sen, miksei Tiurasta voitu tehdä maakunnan ministeriä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja valitaan huomenna. Viimeksi Tiuran haastanut kollega Lenita Toivakka Mikkelistä on varmasti innoissaan nykyisestä tilanteesta. Toivon hänelle tietenkin parasta mahdollista menestystä pyrkimyksessään ryhmän johtoon. Viime kierroksella mm. puolison toimesta tehty ankara lobbaus on varmasti poikinut hedelmää ja valinnassa tuskin tulee olemaan tällä kertaa kiusallisia esteitä.

Back to business

Viikon mittainen loma on takana ja nyt on taas tarmoa pakertaa töissä. Eduskunnassa on tämäkin viikko tavallisen kiireinen. Tavanomaiset valiokunnat ja täysistunnot pyörivät. Istuntojen esityslistat ovat varsin pitkiä, joten vauhdilla mennään.

Tänään jatkoimme ympäristövaliokunnassa kaivoslain käsittelyä. Lain uudistamiselle onkin tarvetta, sillä edellinen versio on vuodelta 1965. Itä- ja Pohjois-Suomelle kaivoksilla on merkitystä, tarjoaahan se monelle mahdollisuuden työllistyä omalla kotiseudullaan.

Sivistysvaliokunnassa mietimme tekijänoikeusasiaa sekä eurooppalaisittain että suomalaisittain. Mielenkiintoisia eikä niin yksinkertaisia kuvioita nämäkin.

Huomenna salissa käydään usean tunnin mittaista keskustelua ensimmäisen lisätalousarvion lähetekeskustelun muodossa. Torstai-iltana salissa puhutaan Afganistan ja ISAF- operaatioista.