Kävimme eilen eduskunnassa pitkän keskustelun meidän oppositioryhmien tekemästä välikysymyksestä. Kysymyksen aiheena oli siis Heinolan Reumasairaalan holtiton alasajo ja potilaiden jääminen heitteille.
Keskustelut etenivät ennalta odotetun lailla. Hallituspuolueiden edustajien puheenvuorot olivat jolloinkin jopa irvokkaita; he kilvan kehuivat Heinolassa tehtyä ainutlaatuista vuosikymmenten aikaista työtä ja ymmärsivät remapotilaiden hätää ja huolta. Lopputulos kuitenkin oli, että syypää tähän vapaaseen pudotukseen on jossain muualla kuin hallituksessa tai Kelassakaan.
Saivartelu siitä, onko säätiöpohjainen laitos YKSITYINEN vai ei ja onko valtion tehtävänä auttaa taloudellisesti tällaista laitosta, oli mielestäni hätää kärsivien ihmisten pilkkaamista. Tapahtunut on annettu tapahtua, nyt on jonkun kannettava seuraukset, enkä tarkoita niitä kymmeniä tuhansia remapotilaita, jotka tässä ovat välittömiä kärsijöitä.
Myös omassa puheenvuorossani vetosin ministeri Risikkoon, että hän peruuttaisi tässä asiassa ja tekisi voitavansa kansallisen reuman osaamiskeskuksen perustamiseksi Heinolaan nyt suunnitteilla olevien kolmen yliopistollisiin sairaaloihin pystytettävän keskittymän sijaan. Toivottavsti järki voittaa ja pian. Sairaat ihmiset eivät voi odottaa.
Asiasta äänestetään tänään. Jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus ottaa kantaa joko reumasairaiden puolesta tai heidän heitteillejättämisen hyväksymisen puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti