Tänä aamuna oli mukava lueskella lehtiä. Missään meille tulleista porvarilehdistä (Länsi-Savo, Itä-Savo, Hesari) eikä muittenkaan nettiversioista moitittu SDP:n puoluekokouksen ilmapiiriä, henkeä, valintoja tai esitettyjä tavoitteita. Eipä silti, eihän moitittavaa olekaan.
Kokouksen jälkimainingeissa on minunkin todettava, että tällä tapahtumalla oli suurempi merkitys kuin osaamme vielä kuvitellakaan. Kahden vuoden takaiseen kokoukseen verrattuna, kaikki oli toisin. Nyt on johtomme asia saada tämä hyvä ja tiivis tunnelma kantamaan yli seuraavien eduskuntavaalien.
Nimenomaan johdon tehtävänä on saada meistä jokaisesta puolueen jäsenestä irti se ylivertainen panostus, johon me kykenemme, mikäli sitä oikealla tavalla osataan vaatia. Henkilökohtaisesti iloitsen nyt siitä, että oma intuitioni silloin yli kaksi vuotta sitten Jutta Urpilaisesta on osoittautunut aivan oikeaksi.
Olin niiden harvojen joukossa eduskuntaryhmässämme, jotka julkisesti olimme tukemassa juuri Juttaa puheenjohtajaksi. Pitkä nokkani oli oikeassa silloinkin:) Olen myös omassa vaalipiirissäni saanut vakuutella ihmisiä siitä, että "elkää hättäilkö, kyllä se siitä lutviutuu ja että aineksia on, kunhan kypsyy hiukan". Tämä kypsyminen vaati kohtuullisen ajan, mutta nyt on kaikkien nähtävissä varma ja osaava puheenjohtaja, joka johdattelee puolueen vaalivoittoon ensi eduskuntavaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti