SDP:n puoluekokous Joensuussa on nyt siis päättynyt. Itse palasin sieltä jo eilen illalla, mutta hyvin ehdin olla mukana hurmoshenkisessä tunnelmassa. Tunnelma siis oli todella hyvä ja ilmapiiri ehdokkaina olevien henkilöiden kesken (ainakin sivusta katsottuna) loistava.
Henkilövalinnat menivät ennalta arvattavalla tavalla. Ilmeisesti kahden vuoden pestiä on pidetty vaihdon kannalta liian lyhyeltä, joten haluttiin entisten varapuheenjohtajienkin jatkavan. Hyvin alkanut työ voi nyt siis jatkua.
Puoluesihteeriehdokkaat olivat kolme erilaista miestä ja uskon, että kenestä tahansa heistä olisi puolueemme saanut hyvän koneiston uudistajan ja sparraajan. Nyt valittu Jungner on varmasti tiedostanut vaatimukset ja tulostavoitteet haastavan vaiheen edessä. Rakkaudesta puhuminen ei ole haitaksi, mutta suotavaa on tietenkin se, että ihan puhdasta politiikkaakin kuultaisi ja tekojen muodossa nähtäisi.
Itse laitan toivoni Jungnerissa puolueen järjestöväen virittämiseen ja olemassaolevan ison organisaation herättelemiseen siten, että jokainen palkkalistoilla oleva henkilö tietää olevansa paitsi etuoikeutettu saadessaan tehdä työtä puolueessa niin myös vastuussa puolueen menestyksestä. Näin ei ihan aina ole ollut.
Varapuheenjohtajien esittelypuheenvuoroja kuuntelin tarkasti. Toki ymmärrän tilaisuuden luonteen eli jokainen haluaa kertoa itsestään mahdollisimman paljon, mutta olisin halunnut kuulla heiltä kaikilta enemmän ajankohtaisen talous-ja työllisyyspolitiikan linjauksia ja omia ratkaisuehdotelmia niihin. Parhaiten omassa arvioinnissani tällä saralla pärjäsivät Kantola ja Rajamäki.
No, varmasti jokainen valittu varapuheenjohtaja joutuu edelleenkin ottamaan kantaa näihin em. asioihin ja tekemään Jutan tallissa töitä niin puolueen kuin kansakunnankin eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti