Katselin eilen aika järkyttyneenä Ylen ykkösaamua. Vieraana siellä oli Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Järkyttyneeltä näytti toimittaja Kejonenkin kuunnellessaan puoluesihteerin esitelmää kaikista niistä asioista, jotka hän on tehnyt oikein, mutta muut eivät vaan ole niitä ymmärtäneet ihan oikealla tavalla.
Puoluesihteeri selitti parhain päin kaiken; niin rikolliseksi osoittautuneen varainhankinnan, kuin erikoisen kummallisen jäsenhankintakampanjankin. Puolueen kannatuksen laskun hän korostuneen kepu-miehekkäästi toki otti omalle kontolleen.
Hokema siitä, että keskustan kenttäväki tekee arviot saavutuksista ja valinnat henkilöistä, niinkuin on hänen kohdallaan tehnyt ennenkin, jätti pienen epäilyksen kepulaisen kenttäväenkin ymmärryksestä. Jos itse kuuluisin tuohon kuuluisaan kenttään, häpeäisin tilannetta jo ihan ääneen vaikertaen ja ulisten.
Haastattelusta jäi päällimäiseksi sellainen kuva, että puoluesihteerin perunakellarijaksot eivät ole tehneet hänelle hyvää. Minusta tuntuu, että vieraantuminen elämästä ja ympärillä tapahtuneista asioista ovat konkretisoituneet nyt tähän tyyppiin. On kulunutta puhua keisarista ja hänen vaatteistaan, mutta se tarina tuli ensimmäisenä mieleen. Toivottavasti Keskustan kuuluisa Kenttä rohkaisee mielensä ja kertoo tälle Keisarille totuuden, ihan ihmiskunnan edun nimissä.
Poliittisesti ajatellen, on tietenkin meidän muiden etu, jos kepulaiset haluavat jatkaa aiemmin valitsemallaan ja hyväksymällään tavalla. Kannan kuitenkin huolta koko poliittisen järjestelmämme uskottavuudesta, jonka rapauttamisessa juuri pottukellari-puoluesihteerillä on merkittävä osuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti