Harvoin olen jäänyt koukkuun mihinkään televisiosarjaan. Yleensä katson ainostaan uutisia ja ajankohtaisohjelmia sekä murhasarjoja. Nyt olen usean viikon ajan seurannut sunnuntai-iltaisin tv-ykkösellä ohjelmaa "Toisenlaiset frendit".
Ohjelmassa kerrotaan kehitysvammaisten aikuisten elämästä heidän asuessa ja eläessä samassa palvelutalossa. Pääosassa ohjelmassa ovat ihmiset, joiden iloja ja murheita on saatu seurata aivan aidonoloisesti.
Heidän elämänsä ja asuinympäristönsä vaikuttaa aivan ideaalilta. Näin ei ikävä kyllä suurimmalla osalla suomalaisia kehitysvammaisia asian laita ole. Suomessa on yhä tuhansia aikuisia kehitysvammaisia, jotka asuvat ikääntyvien vanhempiensa kanssa lapsuudenkodissaan.
Osa vammaisista asuu kuitenkin ns. raskaan palvelutason laitoksissa. Valtion suunnasta ollaan määrätietoisesti purkamassa tätä laitosasumista. Sinänsä asia on ihan ok, mutta tosiasia on vaan se, että kaikki vammaiset eivät sairautensa ja vammansa vuoksi pysty asumaan edes tuettuina missään muualla kuin laitoksessa.
Mikäli laitospaikkojen alasajo tapahtuu yhtä huonolla valmistelulla, kuin on tapahtunut vanhusten ja mielisairaitten kohdalla, olemme todella hankalan asian edessä. Kunnat eivät yksin pysty huolehtimaan niistäkään vammaisista, jotka asuvat tuettuina omissa asunnoissaan tai jotka onnistuvat pääsemään vähäisiin palvelutaloasuntoihin, saati sitten heistä, jotka laitospaikkojen purkamisen vuoksi jäävät heitteille.
Tässäkin asiassa on syytä olla hereillä ja luottaa enemmän maalaisjärkeen ja kokemukseen, kuin valtionhallinnon virkamiesten laskelmiin ja toisenlaiseen todisteluun. Tv-ohjelman mallin mukaisia asumispalveluja tarvitaan, mutta myös turvallista ja laadukasta laitosasumista sitä tarvitseville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti