Esitystalous

Olin viime viikolla tilaisuudessa päästä katsomaan Espoon teatterin loistavaksi kehuttua Esitystalous -näytelmää. Kaikki näytökset ovatkin olleet loppuunmyytyjä ja nyt enää ihmettele, miksi.

Yritän olla paljastamatta juonta. Pääosassa näytelmässä oli alle nelikymppinen demarinaiskansanedustaja. Kohtauksissa käytiin keskustelua myös SDP:n puoluehallituksessa ja asetelmat tekstin edetessä vaikuttivat ikävästi tutuilta. Kuitenkin uskon, että samankaltaisia tilanteita olisi voitu saada aikaan myös jonkun muun puolueen tiimoilta.

Olen nyt monena päivänä mietiskellyt sitä, kuinka paljon omakohtaisia asioita näytelmästä löysin. Sukupolvien välinen kuilu todentui hyvin siinä, kuinka asioita joko viedään eteenpäin tai sitten ei. Keskinäinen kilvoittelu ajoi näytelmässäkin yhteisten pyrkimysten edelle.

Suoranaista samaistumista koin päähenkilönaisen kanssa siinä, kun hän kävi syvällisiä ja arvopohjaisia keskusteluja aivan päinvastaista ideologiaa tunnustavan miljonääri-porvarimiehen kanssa. Nämä keskustelut tuntuivat antavan naiselle enemmän kuin ns. omien kanssa käärmekeiton keittäminen.

Samankaltaisia arvokeskusteluja olen itsekin saanut vuosien varrella käydä monen kokoomuslaisen (ei miljonäärejä) miehen kanssa. Puhuminen aivan toisenlaista arvomaailmaa edustavan ihmisen kanssa avartaa omaa näkemystä maailmanmenosta ja toisaalta vahvistaa omia aatteellisia arvoja.

Monta kertaa näiden keskustelujen jälkeen olen todennut ihan ääneenkin sen, että olen todellakin sosialidemokraatti ja ylpeä siitä. Toivoisinkin, että jokainen itseään kunnioittava demarinainen hankkisi itselleen porvarimiehen keskustelukumppanikseen, sillä ajatuksia vaihtamalla saamme lisättyä paitsi ymmärrystä itsessämme niin myös ymmärrystä omille arvoillemme toisaalla.

Tämän sovinistisen ajattelun takana on ainoastaan se, että miesten kanssa on useimmiten helpompi puhua suoraan ja ne harvemmin pelkäävät kovaakaan ääntä tai erilaisia mielipiteitä. Näissä asioissa naisilla on miehistä oppia otettavana.