On mukava olla konkreettisesti osa poliittista historiaa. Menen tänään juhlistamaan Heinävedelle, 80 vuotta sitten, Lapuan liikkeen toimesta tapetun sosialidemokraatin Onni Happosen muistoa.
Oikeistoradikalismin jyllätessä pahimmillaan vuonna 1930, sai pieni Heinäveden kuntakin siitä osansa. Tuolloin sosialidemokraattinen kunnallislautakunnan esimies Happonen vietiin kunnanvaltuuston kokouksen päätteeksi väkivalloin autoon, kyyditettiin toisaalle ja tapettiin metsässä. Ruumis löytyi kahden vuoden päästä. Todellisia tehtävän toimeksiantajia ei koskaan saatu kiinni.
Oma isäni oli 1970 -luvulla silloisen Mikkelin läänin Sdp-piirin piirisihteerinä. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1978 Onni Happoselle muistorahasto. Tämän rahaston turvin on nyt tehty mm. tänään paljastettava reliefi kunnantalon seinään. Tästäkin syystä olen ylpeänä ja mielelläni menossa kutsuvieraana muistojuhlallisuuksiin.
Eipä arvannut isänikään silloin v. 1978, että silloinen 9-vuotias Likka olisi joskus sosialidemokraattisena kansanedustajana todistamassa hänenkin kättensä jälkiä Heinäveden kunnantalon kupeessa. Uskon, että monet isäni aikaiset toimijat, joita tänäänkin Heinävedellä tulen tapaamaan, miettivät samoin.
Isäntänä meillä toimii nykyinen Heinäveden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Aarno Happonen, Onni Happosen pojanpoika. Tämäkin lyhyt kuvaus osoittaa sen, kuinka meidän liikkeessämme aatteet ja arvot periytyvät emmekä tarvitse mainostoimistoja keksimään sitä, mitä mieltä meidän kulloinkin tulee olla. Meillä suurimmalla osalla se on osa henkistä perintöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti