Mikkelin taloudesta

Mikkelin kaupungin hyvästä taloustilanteesta on syytä olla ylpeä. Näin ei nimittäin suinkaan aina ole ollut. Vuosi 2008 oli erityisen vaikea ja silloinen kaupunginhallitus joutui tekemään rankkoja ratkaisuja talouden suunnan muuttamiseksi.

Tiukka menokuri on auttanut siihen, että nyt tulevaisuutemme näyttää valoisalta. Menokurista huolimatta kaupungissa ei ole ryhdytty säästämään itseämme hengiltä, vaan on rohkeasti lähdetty tekemään isojakin investointeja kaupungin vetovoiman ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Pelkästään Mikkelin kaupungin päättäjien ansiota tämä nykyinen tilanne ei kuitenkaan ole. Valtakunnassa on eletty matalien korkojen aikaa ja suhdanteet ovat olleet rakentamiselle edulliset. Toisin kuin joskus kuulee kerrottavan, Mikkelin kaupungin hyvä taloustilanne ei kuitenkaan ole "historiallisen sinivihreän hallituksen" aikaansaannosta.

Pikemminkin siitä huolimatta, olemme voineet säilyttää palvelutasomme nykyisellä tolalla ja haasteet ihmisten hoitamiseksi kasvavat yhä. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on kokenut tällä hallituskaudella monta kovaa kolausta ja ensi kaudella on enemmän pystyttävä panostamaan yhteisesti rahoitettuihin terveyspalveluihin, jotka myös ovat kaikille aidosti saatavilla.

Avustajat vaalikentillä?

Eilen uutisoitiin jossakin, että kansanedustajat käyttävät avustajiaan vaalityössään ja että tehtävien töiden jakaminen ns. normaaleihin avustajan töihin ja vaalitöihin olisi hankalaa.

Kieltämättä edustajalla rajanveto on hankalaa, sillä samanlaista ihmisten tapaamistahan se päivittäinen työntekokin on, ilman mainontaa tosin. Toisaalta, meidän on hoidettava edunvalvonta-asioita oli vaalit meneillään tai ei.

Omalta osaltani tilanne on mitä helpoin. Avustajani (talon paras) Kaija-Leena jäi pitkän työuran jälkeen ansaitsemalleen eläkkeelle ja seuraa nyt sitten vaaleja totaalisen sivusta. Muutoinkin olen hoitanut maakuntaan liittyvät asiat aina itse, joten suurta eroa ei tavanomaiseen tilanteeseen nyt ole.

Edustajan ja avustajan suhde on hyvin henkilökohtainen ja siksi jokainen pari tekee töitä omalla tavallaan. Toisille avustajat tuottavat tekstiä, toisille pitävät huolta papereista ja kalenterista. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Kirjoitan mielelläni, mutta papereiden järjestämiseen ja kalenterin hoitamiseen on hyvä saada apua. Ensi kaudella onkin sitten uuden avustajan etsiminen edessä ja Kaija-Leenan jälkeen rima on aika korkealla:)

Kangasniemellä

Yhden viikon sisälle on mahtunut kolme vierailua Kangasniemelle (matkaa Mikkelistä n. 50 km.). Kangasniemi on joskus valittu Suomen kauneimmaksi kunnaksi ja kyllä se siltä yhä näyttää, kun järvien keskeltä kunnan keskustaan saa sukeltaa. Lauantaina Kangasniemen "torilla" oli koolla pieni joukko demareiden kansanedustajaehdokkaita ja lähes yhtä pieni asiakasmäärä. SAK:n tarjoama hernekeitto houkutteli paikalle muutaman ohikulkijan, mutta ilmeisesti samaan aikaan hiihdetyt SM-kisat verottivat tästäkin keikasta osansa. Sunnuntaina piti kokoustaan Kangasniemen työväenyhdistys, johon ehdokkaat oli kutsuttu paikalle. Meitä oli siellä kaksi. Olen saanut vuosien mittaan käydä Kangasniemen työväenyhdistyksen kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa kymmeniä kertoja eli työväentalo on tullut tutuksi. Porukka on aina hyvin keskustelevaa ja siellä on mukava tunnelma. Välitön yhteydenpito on helpottanut myös heidän asioidensa hoitamista eduskunnan päässä. Tänään tiistaina pidetään Kangasniemen kunnantalolla vaaleihin liittyvä eläkeläispaneeli, jossa tällä kertaa istun naama yleisöön päin eli yhtenä panelistina. Tiedossa on tiukka parituntinen eläkeläisiä koskettavien asioiden parissa. Tänään otan ensimmäistä kertaa eläkeläisäitini mukaan tilaisuuteen; asianosaisena hänenkin on hyvä kuulla eri puolueiden linjauksia ihan livenä.

Apua...

Nyt menin sotkemaan tämän systeemin...kappalevälit hävisivät ja muutenkin muuttui kummallisen näköiseksi. Palaan asiaan illalla, nyt on lähdettävä Kangasniemen työväenyhdistyksen kevätkokoukseen ja sen jälkeen Mikkelin Työväenyhdistyksen kokoukseen.

Neljä harmaata herraa

Torstaina sain Mikkeliin vieraakseni kovasti arvostamani kollegan Erkki Tuomiojan. VR:stä huolimatta etukäteen sopimamme ohjelma ja aikataulutus pitivät hyvin ja Tuomiojan matka autolla kohti Jyväskylää sujui sovitusti. Naisvuoren Wanhat Toverit saivat aimo annoksen ajankohtaista asiaa Euroopan taloustilanteesta ja euron tulevaisuudesta. Halusin tarkoituksella järjestää tilaisuuden vain puolueen omille ansioituneille jäsenille, vaikkakin yleisömenestys olisi ollut taattu ihan julkisessakin tilaisuudessa. Julkinen tilaisuus elokuvateatteri Ritzissä onnistui myös hyvin. Teatteri oli ensimmäistä penkkiriviä lukuunottamatta täynnä ja Tuomiojan alustus Hella Wuolijoesta veti salintäyden porukan aivan hiljaiseksi. Mielenkiintoinen alustus oli hyvä johdanto elokuvaan HellaW. Paikalla olleet ihmiset olivat vaikuttuneita Tuomiojasta ja niin olin toki minäkin. Hän on nimittäin parhaimmillaan aina silloin, kun saa vapaasti puhua isolle tai pienelle porukalle aiheesta, joka on hänelle läpikotaisin tuttu ja josta hän itse on kiinnostunut. Olen muutaman kerran saanut olla katsomassa ja kuulemassa hänen alustustaan köyhyydestä ja perusturvan parantamisesta. Hänen katsauksensa niin historiallisista tapahtumista kuin nykyulkopolitiikastakin vetävät kuulijan vakavaksi. Tuomioja on erittäin fiksu, kokenut ja osaava poliitikko. Kaiken edellä kerrotun lisäksi on Tuomioja kielitaitonsa ja ulkopoliittisen kokemuksensa myötä parasta, mitä työväenliikkeellä nyt tälle maalle sen korkeimmalla pallilla on tarjota. Neljän harmaatukkaisen herran onkin kesällä syytä kokoontua stagelle (lavalle) kertoakseen kansalle, minkälaista isänmaata seuraavat kuusi vuotta he johtaisivatkaan. Heinäkuussa Mikkelissä pidettävä Päämajasymposium voisi hyvin rakentaa teeman tämän ympärille ja kutsua paikalle Tuomiojan ja Haaviston lisäksi lavalla jo aikaisemmin vierailleet Niinistön ja Rehnin. Päämajasymposiumista on nimittäin enää puoli vuotta aikaa seuraavan presidentin valintaan.

Torstaina Mikkelissä pidettiin perheväkivaltaan liittyvä vaalipaneeli. Keskustelutilaisuus oli osa koko päivän kestänyttä seminaaria, jossa tätä teemaa käsiteltiin monelta eri kantilta. Sali oli vielä iltapäivälläkin lähes täynnä väkeä, joten aihe todella koetaan kiinnostavana.

Paneelissa oli mukana viisi naiskansanedustajehdokasta useista eri puolueista. Kysymykset meille oli toimitettu etukäteen ja ne oli tarkoin harkittuja ja mietittyjä. Aiheet käsittelivät niin lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä, siihe puuttumista lain keinoin ja kuntien mahdollisuuksia puuttua asioihin.

Ikävästä aiheesta huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) tämä paneeli oli erittäin onnistunut. Meillä naisilla oli kaikilla vahva ymmärrys siitä, että tätä piiloteltua ja vaiettua asiaa tulee johdonmukaisesti parantaa nimenomaan ennaltaehkäisyn ja uhrin näkökulmasta.

Yhteinen tahto oli myös Mikkelin nykyisellä valtuustolla, kun meidän naisten johdolla jätettiin taannoin valtuustoaloite turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Tekemäni aloitteen allekirjoittivat kolme valtuutettua lukuunottamatta kaikki valtuutetut ja se on osoitus siitä, että kunnallispolitiikassa on vältettävä turhaa puoluepolitikointia.

Vaalirahoituksesta, osa 32

Ylen Itä-Suomen uutiset tekivät juttua vaalirahoituksesta. Näkökulmana oli pienentyneet kampanjat. Minultakin asiaa kysyttiin. Olen ilmoittanut mm. Ylen vaalikoneessa kampanjani suuruudeksi 30 000 euroa ja nyt ihmetellään sen pienentymistä viimekertaiseen verrattuna.

Mitään ihmeellistä siinä ei ole. Selitin asian myös toimittajalle ja tässä vielä kertausta. Mielestäni istuvan kansanedustajan parasta vaalityötä on koko vaalikauden aikana tehty työ. Olen ollut ahkera niin eduskunnassa kuin maakunnassakin ja kiertänyt kaikki kunnat ja omat puolueosastot neljän vuoden aikana moneen kertaan. Tätä työtä ei voi vähätellä myöskään seuraavia vaaleja ajatellen ja sitä eivät voi muut kuin kansanedustajat tehdä.

Kansanedustajan vaalienaluskampanjan tarkoituksena on herätellä äänestäjiä ja muistuttaa siitä, että uurnille on mentävä. Tärkeää on myös kertoa, että ilman ääniä ei yksikään kansanedustaja tule valittua eli entisiä ääniä ei ole pohjalla. Propaganda siitä, että kyllähän istuva kansanedustaja menee läpi varmasti on kilpailijoiden vanha konsti saada entiset kannattajat vaihtamaan uuteen, mutta se on kuitenkin vailla totuuspohjaa. Jaettava äänipotti vaalipiirissä ei ole lisääntynyt, nyt on vaan vakuutettava äänestäjät siitä, että äänestää oikein.

Kampanjaan varaamamme 30 000 euroa on iso summa rahaa, mutta ilman mainostamista ei vaaleissa voi pärjätä ellei ole missi, hiihtäjä tai laulaja ja siksi siihen on suhatuduttava yhtenä reaaliteettina. Meidän kampanjamme jakautuu siten, että oma puolueosastoni Mikkelin Työväenyhdistys osallistuu 20 000 euron panostuksella ja itse hoidan loput.

Toimittaja kysyi työväenyhdistyksen pienentyneen budjetin perään arvellen, että onko yhdistykseltä loppuneet rahat vai eikö ehdokkaaseen enää luoteta? Mitään draamaa ei tästä tilanteesta kuitenkaan ole löydettävissä; yhdistys on edelleen hyvin vakavarainen ja voi harjoittaa poliittista toimintaa niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla vielä useiden, useiden vaalien ajan. Omaan kansanedustajaan luotetaan ja hänen toimintaansa ollaan tyytyväisiä ja siksi hänet halutaan eduskuntaan toisellekin kaudelle tukea.

Savonlinnan markkinoilla

Torstaina olin pari tuntia markkinahumussa aurinkoisella Savonlinnan torilla. Kauppiaita oli paljon, samoin eduskuntavaaleja kampanjoivia ehdokkaita. Mitä parhain paikka siis tehdä ostoksia ja jututttaa ihmisiä.

Sainkin käydä koko kaksituntisen ajan hyviä keskusteluja niin savonlinnalaisten kuin naapurikuntienkin ihmisten kanssa. Mukavaa oli havaita, että moni oli huomannut lehti-ilmoitukseni ja tuli sen perusteella tapaamaan. Sainpa muutamat kiitoksetkin:)

Tämän kuluneen neljän vuoden aikana olen kiertänyt maakuntaa työni puolesta tosi paljon. Lähes joka viikonloppu tai maanantai olen ollut työtehtävissä jossakin muualla kuin kotikaupungissani Mikkelissä. Eduskunnassa olen hoitanut ihmisten asioita kotikuntaan katsomatta ja siksi otan nöyrästi maakunnan ihmisten kiitokset vastaan.

Etelä-Savo on väkimäärältään pieni maakunta ja meillä on ainoastaan kuusi kansanedustajaa. Maakunnan ainoana demariedustajana ei myöskään ole ollut mahdollista, että olisin jättänyt jonkun nurkan vaille huomiota.

Nyt vaalien lähestyessä jokaisen savonlinnalaisenkin tulisi aidosti miettiä tehtyjä tekoja ja aikaansaannoksia ja vaikkapa vertailla niitä aikaisempiin kausiin, kun kulmakunnalta on ollut useampi kansanedustaja. Väitän, että ainakaan huonommalla hoidolla ei Savonlinnan seutu näinä neljänä vuotena ole ollut. Vastaankin voi toki väittää:)

Eläkeläisten paneeli

Männä viikolla olin mukana kahdessa vaalikeskustelutilaisuudessa. Keskiviikkona mikkeliläiset eläkeläiset olivat järjestäneet tilaisuuden, jossa puhuttiin heitä kiinnostavista teemoista ja paneelissa istui kahdeksan kansanedustajaehdokasta. Meidän puolueen edustuksen hoiti eläkeläisehdokas, mutta toki istuin katsomossa, vaikken keskusteluun mukaan tällä kertaa päässytkään.

Tunnelma oli ajoittain korkealla ja panelistit helisemässä. Puheenjohtaja piti hyvin homman kasassa ja kunnon keskusteluakin syntyi. Suurin vääntö käytiin tietenkin eläkeindeksistä. SDP:n ehdokas muutaman muun ohella tuntui juuttuneen ainoastaan siihen mahdollisuuteen, että joko entinen 50/50 indeksi tai sitten ei mitään.

Maltoin olla ensimmäiset kaksi tuntia ainoastaan seuraajana, mutta sitten jouduin muistuttamaan yleisöä meidän puolueen linjasta. Meillä on puoluekokouspäätös siitä, että lähdemme avaamaan indeksijärjestelmää siten, että ensin selvitetään 30/70 vaihtoehto. Sen jälkeen mahdollisesti 40/60 jne.

Samankaltaisen päätöksen takana oli koko eduskuntaryhmä viime joulukuussa täysistunnossa, kun tehtiin esitys, että tällainen selvitys tehdään ja lisäksi siihen otettaisiin mukaan uutena osapuolena eläkeläisjärjestöt. Esitys oli rakentava ja hyvä, mutta hallituspuolueiden (Kesk,Kok,Vihr,Rkp) kansanedustajat eivät sitä halunneet tukea. Tästä kuitenkin jatkamme vaalien jälkeisessä eduskunnassa.

Muutama panelisti syyllistyi vähättelevästi indeksijärjestelmän tarkasteluun. Indeksin korjaus ei kuitenkaan ole keino nostaa kenenkään eläkettä, sen tarkoitus on pitää kiinni eläkkeiden tason säilymisestä pitkän ajan kuluessa ja viime vuosien aikainen indeksijärjestelmä ei siihen ole kyennyt. Siksi sitä tulee askel kerrallaan korjata. Eläkkeiden tasokorjaukset tehdään muilla konstein.

Vaarallista

Olen oppinut nukkumaan aina vähintään yhden yön yli, mikäli huomaan ärsyyntyväni jostakin ja suunnittelen reagoivani jotenkin. Niin nytkin tein ja ehkä on syytä nukkua vielä toinenkin yö.

Uusin erikoisen kummallinen käänne joidenkin kristillisten toimijoiden taholta alkaa nyt olla sietokykyni rajoilla. Kampanja nuorten "parantamiseksi" homoseksuaalisuudesta kuulostaa ja vaikuttaa julmalta.

Tämänkaltaista syrjintää ja rasismiin ja kiusaamiseen verrattavaa toimintaa on harjoitettu aikuisia ihmisiä kohtaan samalta suunnalta vuosia, sen huipentuessa poliittisen puolueen puheenjohtajan toistuviin julkisiin kannanottoihin oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.

Ev. lut kirkko irtisanoutui myös tästä uusimmasta nuoriin ihmisiin kohdistuvasta kiusaamiskampanjasta, mutta siitä huolimatta tunnen ärsyyntyväni joidenkin aikuisten oikeudesta masinoida kristillisyyden nimissä tämänkaltaisia operaatioita.

Painostamalla, puuttumalla, pelottelemalla, uhkaamalla nuorta ihmistä kesken tärkeän kehitysvaiheen voidaan aikaansaada peruuttamatonta vahinkoa paitsi nuorelle ihmiselle itselleen, niin myös hänen läheisilleen.

Nuorten masentuneisuus ja sen seurauksena tehdyt itsemurhat ovat olleet jatkuvassa kasvussa ja mikäli näitä elämän vaikeita asioita (kasvaminen aikuiseksi) vielä entisestään hankaloitetaan ja aiheutetaan toiseuden ja arvottomuuden tunnetta kristinuskon varjolla, ollaan vaarallisilla vesillä.

Oma käsitykseni kristillisyydestä ei suvaitse tuollaista toimintaa ja mikäli oma kirkkoni ei tästä pysty erkaantumaan riittävän selvästi tai ei pysty vaikuttamaan näiden toimijoiden operointiin, teen niinkuin tuhannet muutkin suomalaiset ovat tehneet. Edellytän kirkoltani toimenpiteitä!

Kansan valistamista

Pari päivää on nyt siunailtu ja irvailtu siitä, kuinka kansalaiset eivät tiedä, mitä eroa on sillä, onko puolue hallituksessa vai oppositiossa. Sen jälkeen ei tietenkään voi tietää myöskään sitä, mitkä puolueet missäkin ovat. Tilanne on oikeasti ikävä.

Itselleni tämä ei kuitenkaan enää ollut mikään yllätys. Suurimpana hankaluutena omissa toritilaisuuksissani on nimittäin viimeiset kolme vuotta ollut se, kuinka olen saanut kerrottua ihmisille sen, että tällä hetkellä demarit ovat oppositiossa emmekä voi vaikuttaa asioihin samalla tavalla kuin hallituspuolueet.

Pahimmillaan ihminen on vastannut, että "älä sinä siitä oppositiosta jankuta, vaan tee siellä eduskunnassa jotakin". Yhtä lailla olen saanut haukut kaikesta siitä, mitä tällä kaudella hallituksen johdolla on tehty, vaikka me demarit olisimme eduskunnassa äänestäneet asiaa vastaan. Kun olen ystävällisesti kehottanut haukkujaa kääntymään paikallisten kokoomuskollegojen puoleen, vastaus on "en varmasti mene, sinuahan minä olen äänestänyt eikä niitä hienoja ihmisiä uskalla haukkua". Jep,jep.

Isompi kysymys siis on, mistä tämä johtuu ja mitä asian korjaamiseksi voisi tehdä? Varmasti vika on myös demareiden harjoittamassa oppositiopolitiikassa. Etenkin aluksi tuntui siltä, että oppositioon joutuminen oli niin kamalaa, että haluttiin omastakin toiminnasta häivyttää tietoisuus todellisuudesta ja ehkä kuviteltiin, että ei kukaan muukaan muista meidän kärsineen vaalitappiota ellemme itse siitä jatkuvasti muistuta tekemällä oppositiopolitiikkaa. Nyttemmin politiikkamme on oikeanlaista.

Oma roolinsa on toki medialla, joka puhuu mielellään oppositiosta ja persuista samassa lauseessa. Muutoinkin koko järjestelmästä tietämättömille on ollut helppo uskotella, että nykyiselle menolle ainut vaihtoehto on juuri persuissa. Tosiasiassa demareitten koko tällä vaalikaudella harjoittama vastuuullinen vaihtoehtopolitiikka on jäänyt kovin vähälle julkisellekin huomiolle johtuen ehkä siitä, että asiamme on tylsää ja kuivaa ilman lippahattuja ja meloneja, mutta kuitenkin tärkeää asiaa.

Hallituksessa olevat vihreät ovat tässäkin sumutuksessa onnistuneet parhaiten. He eivät itsekään tiedä, kummalla puolella aitaa milloinkin märehtivät, joten on ymmärrettävää etteivät muutkaan sitä tiedä. Vaaleja ajatellen tämä on tietenkin heille vain eduksi, etenkin kun ovat nyt julistaneet, että seuraavassa hallituksessa heille on ydinvoimalarakentaminen kynnyskysymys.

Miksi vasta seuraavassa? No tietenkin siksi, kun nykyinen hallitus (jossa siis vihreät todellakin ovat) teki historiallisen päätöksen hyväksyä kerralla kaksi uutta ydinvoimalalupaa ettei heti ensi kaudella tarvitse kenenkään olla myöntämässä uusia lupia. Voi vihreitä, mitä venkoilun mestareita te olettekaan!

Ratkaisuna on kansan valistaminen. Me teimme oman esityksemme mm. perusopetuksen tuntijaon uudistamiseksi ja siinä yhtenä kohtana oli yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääminen peruskoulussa. Valistus on aloitettava varhain, niin tässäkin asiassa. Nykyisillä yhteiskuntaopin tuntimäärillä on lähes mahdotonta saada oppilaille kirkastettua poliittinen järjestelmämme ja opetetettaessa sitä ainoastaan ysiluokalla, on kiinnostuksen herättäminen jo paikoin liian myöhäistä. Enemmän ja varhemmin siis.

Naapuriapua

Eduskunnassa on nyt ns. vaalitauko, mutta siitä huolimatta meidän kansanedustajien on huolehdittava normaalista edunvalvonnasta ja asioiden hoitamisesta. Olin viime torstaina Punkaharjun kunnan vieraana kuulemassa heidän ajankohtaisista asioistaan.

Punkaharjun edustajat ovat pitäneet meitä alueen kansanedustajia hyvin ajan tasalla kaikesta siitä, mitä kunnassa tapahtuu ja olemme käyneet keskusteluja siitä, miten voimme parhaiten heidän pyrkimyksiään olla avittamassa.

Pitkään jatkunut taistelu bioetanolitehtaan saamiseksi Punkaharjulle alkaa olla pistettä vaille valmiina. Tehdas on hanke, jolla on merkitystä koko Etelä-Savolle ja sen työllistävät (satoja uusia työpaikkoja) vaikutukset etenkin Savonlinnan seudulle ovat vertaansa vailla.

Valtion suunnasta on näytetty vihreää valoa rahoituksen järjestämiseksi, mutta kuntien omarahoitusosuus on vielä vaiheessa. Punkaharju on pyytänyt naapuriaan Savonlinnaa takaamaan kahden miljoonan euron osakekaupat, mutta toistaiseksi kaupunki on suhtautunut asiaan nihkeästi.

Asiassa ei kuitenkaan ole varaa vetkutella, sillä vastaavanlaisia bioetanolitehdashankkeita on kovaa vauhtia viritetty mm. Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Meillä ei ole varaa menettää tätä etusija-asemaa näille ainoastaan oman jahkailun ja keskinäisen torailun vuoksi. Asiasta on mahdollisuus päättää toisin seuraavassa kaupunginvaltuustossa.

Savonlinna on seudun kuntien veturi ja sillä on velvollisuus huolehtia myös siitä, että pienemmät naapurit pärjäävät. Punkaharjulaiset käyttävät paljon Savonlinnan kaupallisia palveluita ja käyvät työssä Savonlinnassa. Nyt on Savonlinnan aika auttaa Punkaharjua etenkin, kun tehdas hyödyttää myös kaupunkia itseään.

Selkärangattomia

Tämän vaalikauden viimeisenä istuntopäivänä äänestettiin täysistunnossa paitsi välikysymyksestä niin myös meidänkin maakunnalle tärkeästä maankäyttö-ja rakennuslaista. Tekemäni esitys hävisi äänestyksessä eli hallituksen epäoikeudenmukainen ja ympäristöministeriön valtaa lisäävä laki tuli voimaan.

Olen aiemminkin kertonut tämän lain vaiheista ja vaikutuksista, joten siitä ei nyt enää enempää. Varsinainen äänestystulos kuitenkin herätti itsessäni kiukkua. Meidän maakunnan kuudesta kansanedustajasta ainoastaan kolme oli äänestyshetkellä paikalla, vaikka kaikki olivat talossa sitä ennen olleetkin.

Maakunnassa oli aikaisemmin päätetty maakuntakaavasta yksimielisesti ja tähän kaavaan oli sisällytetty tiettyjä kaupan paikkoja niin Mikkeliin, Savonlinnaan kuin Pieksämäellekin. Näistä kaavamerkinnöistä neljä oli ympäristöministeriössä pyyhitty pois. Uusi laki on jo lähtökohtaisesti sellainen, että vastaavanlaisia kauppamerkintöjä ei enää tarvitse edes tarjotakaan. Siksi sitä olisi pitänyt kaikkien maakunnan edustajien olla vastustamassa.

Kun edellisen kerran moitin blogissani näitä samoja eteläsavolaisia naiskollegoja samankaltaisesta selkärangattomuudesta, sain palautelaatikkoon kommentin, jossa arveltiin minun olevan kateellinen. Ihan en ymmärtänyt, kuinka voisin edes teoriassakaan kadehtia jotakin sellaista toimintatapaa, jota itse halveksin. Mikäli kommentti olisi laitettu nimellä ja yhteystiedoilla, olisin saanut asian kysyttyä, mutta näin ollen joudun ainoastaan ihmettelemään.

Voin vakuuttaa palautteen antajalle ja muille, että samankaltainen lieroileva toiminta saa jatkossakin tuomioni ja toisekseen ilmoitan, että minun ei tarvitse kadehtia ketään mistään.

Tiskirätti

Olimme tänään tukiporukan kanssa Mäntyharjun torilla. Kansalaisia tuli aurinkoiselle torille paljon ja saimmekin totuttuun tyyliin kehuja maistuvasta hernekeitosta. Tänään on vietetty tasa-arvon päivää ja sen kunniaksi jaoin ihmisille ekologisia tiskirättejä muistuttaakseni heitä siitä, että varsinkaan nainen ei ole sellainen.

Saimme viritettyä hyvää keskustelua tasa-arvon teemoista aina vanhempien vapaiden kustannusten jakamisesta kuin samapalkkaisuudestakin. Ihmisillä todellakin on mielipiteitä, kunhan heitä maltetaan kuunnella.

Eniten mieltäni lämmitti kuntalaisten myönteiset kommentit ja arvostava suhtautuminen burmalaisiin pakolaisiin. Ainakin nämä mäntyharjulaiset pitävät ihmisiä tasa-arvoisina ja halusivat olla mukana turvaamassa heille hyvät mahdollisuudet kotoutua.

Kansan edustaja

Viikonloppuna tapasin jälleen paljon ihmisiä. Lauantaina olimme tukiporukkani kanssa Juvalla keskustelemassa paikallisten kanssa samalla maistuvaa hernekeittoa tarjoillen. Keitto teki kauppansa ja ihmisillä oli paljon asiaa.

Päällimäisenä heitä askarrutti arvonlisäveron korottaminen ja sen vaikutus pienituloisille. Kerroin, kuinka Kokoomus ja Keskusta haluavat tällä nostopäätöksellään viedä Suomea kohti tasaverojärjestelmää. Ainakaan juvalaiset eivät tästä pidä.

Pettymys on ollut suuri myös takuueläkkeen osalta. Kovalla melulla mainostettu takuueläke alkaa nyt paljastaa todelliset kasvonsa. Se, mitä olemme yrittäneet kansalaisille kertoa, on käymässä nyt toteen. Kovin moni pienellä eläkkeellä oleva on joutunut pettymään, kun ei olekaan oikeutettu takuueläkkeeseen (syystä tai toisesta) ja lisäksi asumistuen leikkaantuminen herätti voimakkaita tuntoja.

Sunnuntaina Enonkosken Työväenyhdistyksen kevätkokouksessa puhuimme paljon nuorisotyöttömyydestä. Pienessä kunnassa on oltu esimerkillisiä ja järjestetty kunnan toimesta kaikille koululaisille kesätöitä. Ainoastaan nuorena opittu työnteko on kannustimena sitten aikuisenakin hakeutua työelämään.

Olen ennenkin sanonut, kuinka yksi tämän työn parhaista puolista on ihmisten kohtaaminen. Jälleen kerran joudun toteamaan saman. Kahden tunnin ajomatka Enonkoskelle lähes pari tuntia siellä ja kaksi tuntia ajamista takaisin olivat taas sen väärtti. Näillä keskusteluilla on itselleni äärettömän suuri merkitys.

Keskustelut kansalaisten kanssa moninkertaistuvat nyt, kun eduskunta on jäämässä vaalitauolle. Oma kampanjani perustuu, kuten ennenkin, tuhansien ja tuhansien ihmisten henkilökohtaiseen kohtaamiseen. Ilman kansalaisia, ei ole kansanedustajaakaan.

Kapakkakieroksella

Luin vasta äsken eilisen Hesarin Nyt-liitteen. Toimittajien ja puolueiden nuorisoedustajien kanssa yhteistyössä oli tehty kuppilakierrosta ympäri Helsinkiä puheenjohtajien naamakuvien kanssa. Vastaanotto oli lehtijutun mukaan tyrmäävää.

Kapakkakierrokset vaalien alla ovat tunteita herättäviä. Asiakkaat ja sananjulistajat ovat samalla areenalla ja pikemminkin niin päin, että ääntenkalastelijat ovat altavastaajina varsinkin, jos eivät muutoin kuulu kyseisen kuppilan käyttäjiin.

Eilisiltana olin kepulaisen ehdokkaan Martti Lokan kanssa kahdessa mikkeliläisessä kuppilassa keskustelemassa eduskuntavaalien teemoista. Olen aikaisemmissakin vaaleissani ollut näillä kierroksilla, joten tiesin, mitä odottaa. Tilaisuuden kellonajalla on äärettömän suuri merkitys.

Aloitimme ravintola Kivijalasta klo 18.30. Kävimme reilun tunnin mittaisen vilkkaan ja asiallisen keskustelun paikalla olleitten kanssa. Tunsin kaikki läsnäolijat entuudestaan, joten jutustelu oli suorastaan kotoisaa, vaikka emme samoilla linjoilla ihan kaikesta olleetkaan. Teemat vaihtelivat paikallisista kansainvälisiin. Tilaisuuden jälkeen läksin hyvillä mielin kohti seuraavaa, Wetterin baaria.

Wetterin baari on Emolan kaupunginosan legendaarinen lähiökuppila, jossa oman kylän miehet ja naiset tapaavat säännöllisesti jutellen niitä näitä. Edellisessä elämässäni asuimme Emolassa lähes 10 vuotta, joten tämänkin kulmakunnan ihmiset ovat kaikki tuttuja ja Wetterissä on aina mukava piipahtaa.

Tilaisuus alkoi klo 20 ja keskustelua riitti aiheesta jos toisestakin. Porukkaa oli mukavasti paikalla ja suurin osa puheenvuoroista oli aivan asiallisia. Muutama toisenlainenkin toki mukaan mahtui. Parasta illassa ei ollut se syntymäpäiväonnittelulaulu, johon Martti porukat yllättäen viritti (siis eilen oli syntymäpäiväni), vaan havainto siitä, että toisenlaisista turhan yleistävistä puheenvuoroista huolimatta, meillä on upeaakin nuorisoa.

Wetterin baarin pojat ovat nuoresta iästään huolimmatta tehneet vuosia erilaisia töitä perheyrityksessään ja nyt nuorina miehinä hoitavat baaria itsenäisesti. Seurasin poikain työskentelyä ja huomasin, kuinka kohteliaasti, ammattitaitoisesti ja oma-aloitteisesti he työnsä tekevät.

Hyväntuulisina he jaksoivat palvella asiakkaitaan, vaikka meteli ja meno oli välillä melkoista. Parasta näin poikien entiselle opettajalle oli tietenkin se, että poislähtiessäni, molemmat kiittivät vierailusta oikein kädestä pitäen. Vanhan rouvan mieltä lämmitti kovin. Onnittelut vanhemmille onnistuneesta kasvatustyöstä!

City-kommunisti

Hesarissa oli tänään uutisoitu eilistä eduskunnan käsittelyä koskien maankäyttö- ja rakennuslakia. Kummallinen viittaus ja vihjaus vaalirahaa jakaneeseen Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksen rooliin esim. Etelä-Savon maakuntakaavassa pisti jutussa silmään.

Julkisuudessa aiemmin olleiden tietojen mukaan, kukaan meistä eteläsavolaisista kansanedustajista ei ollut saanut vaalirahaa tältä yhdistykseltä. Olenkin todennut Etelä-Savon olevan ilmeisesti ainoa maakunta, jota ei pidetä kehittyvänä. Itse en ollut kuullutkaan koko yhdistyksestä ennen kevättä 2008, jolloin asiat alkoivat paljastua koko laajassa mitassaan.

Meidän maakuntakaavaa on valmisteltu pitkään, mutta koko Pieksämäen Ideapark- hankettakaan ei ollut olemassakaan silloin, kun edellisiä eduskuntavaaleja käytiin. Kaavavaraus Pieksämäen Naiskankankaalle on tehty yksimielisessä maakuntavaltuustossa mitä tahansa suurta kaupankeskittymää varten.

Se, että Ideapark -sanana on tullut mukaan meidän kaavasuunnitelmiin ei voi olla perusteena hylätä meidän parhaaksi katsomaamme kaupan sijaintipaikkaa. Tätä nykyä tuskin yrittäjäkään on halukas enää asiaa eteenpäin viemään, mutta meillä maakunnassa on luja usko siihen, että myös Pieksämäen seutu voi kehittyä ja saada uusia työpaikkoja. Siksi kaavamme on parhaillaan valituskäsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Oma menettelyni tämän lain osalta on aivan kirkas; teen juuri niinkuin maakuntavaltuusto on edellyttänyt eli puolustan yhteisiä tavoitteitamme kaikilla käytössäni olevilla keinoilla siellä, missä päätökset asiasta tehdään. Tätä kutsutaan sitoutumiseksi.

Tämän asian ympärillä on syyllistytty moniin muihinkin ylilyönteihin. Asian henkilöittäminen maakuntajohtajaamme asiattomalla tavalla on ollut erikoista. Yhtä hyvin minäkin voisin epäillä helsinkiläisen ministerin kytköksiä paikallisiin yrittäjiin, koska meidän maalaisten vähäiset rahat halutaan väkisinkin imuroida Helsingin kauppoihin. Tai yhtä hyvin voisin epäillä ministeriä kokoomuksen valeasussa pyöriväksi city-kommunistiksi, joka haluaa valtion ohjaavan yksityisten yritysten sijoittumista ja pärjäämistä. Mutta en tietenkään syyllisty moisiin asiattomuuksiin:)

Sammakkoprinsessa

Jo on aikoihin eletty. Pääministeri Kiviniemi päästi nimittäin eilen suustaan jättimäiskokoa olevan rupisammakon moittiessaan eduskunnan täysistunnossa oppositiota epäisänmaalliseksi.

Isänmaallisuus on meille suomalaisille herkkä ja tärkeä asia. Tiedämme, mitä uhrauksia edelliset sukupolvet ovat tehneet puolustaessaan meidän kaikkien yhteistä isänmaata. Niitä uhrilaskuja maksetaan monessa perheessä esim. sotaorpojen osalta vieläkin.

Siksi Kiviniemen heitto tuntuu erityisen loukkaavalta. Itse asiassakin hän oli erikoisen väärässä. Kyllä meidän parlamentaariseen järjestelmään kuuluu se, että oppositiolla on oikeus eduskunnassa kysyä ja saada vastauksia sellaisiin asioihin, joita hallituksen huoneissa kansalaisten päänmenoksi suunnitellaan. Se ei todellakaan ole epäisänmaallisuutta.

Mahdollinen anteeksipyyntö ei poista sitä, että hän paljasti ajattelevansa noin. Eilisen esiintymisen jälkeen joutuu tunnustamaan, että edellinen pääministeri taisi kaikkine inhimillisine ongelmineen ollakin ihminen.

Lasten kustannuksella

Mikkelin kaupunginhallitus teki eilen pari hyvää päätöstä ja yhden kummallisen. Viola -väkivallasta vapaaksi ry sai tarvitsemansa päätöksen, jonka mukaan sille vuokrataan uudet toimitilat Savilahdenkadulta ja lisäksi annetaan avustusta vuokraan. Tämä vuokra maksetaan luonnollisestikin kaupungille takaisin.

Oli tärkeää, että tämäntyyppisen palveluntuottajan arvo keskusteltiin nyt kaupunginhallitustasolla perusteellisesti ja jouduttiin ottamaan kantaa siihen, onko palvelu tarpeellista ja onko sen toiminta kaupunkilaisille syytä turvata osittain verovaroin.

Nyt hallitus teki päätöksen, että näin tulee tehdä ja se oli mielestäni ainoa oikea mahdollinen johtopäätös tilanteessa, jossa koko toiminta oli uhattuna yhtäkkisen irtisanomisen myötä. Kaupunginhallitus kantoi sen vastuun, joka sille kuuluukin.

Samaa vastuullisuutta ei sen sijaan ollut näkyvissä, kun käsittelyssä oli jäähallin mahdollinen remontti. Erikoisilla argumenteilla ripeyttä vaativa hanke kaadettiin ja siirrettiin käytännössä vuoteen 2013, vaikka hallin huono kunto tiedettiin ja tällä päätöksellä heikennetään meidän lasten ja nuorten mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa täysipainoisissa olosuhteissa.

Kaupungissa on pidetty yhtenä painopistealueena lasten ja nuorten hyvinvointia. Onpa tehty suunnitelmakin siitä, kuinka päätöksiä tehtäessä tulisi aina ottaa huomioon se, miten päätös vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Tässä tapauksessa vaikutus on selvillä ja kaupunginhallituksen enemmistö viisaudessaan kantaa vastuun. Ikävää, että sijaiskärsijöiksi joillekin harhaluuloille joutuvat tuhannet jäähallia käyttävät lapset.

Pieksämäellä

Olimme eilen tukiporukkani kanssa Pieksämäellä. Tapasin tunnin aikana paljon paikallisia ihmisiä ja suurimmalla osalla on aito huoli tulevaisuudesta. Kokoomuksen harhautus tasaverojärjestelmästä ei ole mennyt näille ihmisille läpi.

On ihmisten aliarviointia väittää, että nostamalla arvonlisäveroa ei tehtäisi entistä suurempaa railoa pienituloisten ja suurituloisten välille. Ihmiset tietävät kyllä, mitä tavaroiden ja palveluiden hintojen korotus heille tarkoittaa.

Muutoinkin keskustelumme painottuivat tuttuihin teemoihin; maakunnan elinvoimaisuuteen, työpaikkojen kasvattamiseen ja vanhustenhuoltoon. Tuntui hyvältä olla jälleen omiensa keskellä varsinkin, kun kevätaurinko paistoi ja voitontahto kevään vaaleissa oli ihmisillä korkealla. Kuuluisasta Pieksämäen aseman bluesista ei ollut tietoakaan!

Kovat keinot käyttöön

Sivistysvaliokunnassa jouduttiin perjantaina ottamaan kovat keinot käyttöön. Valiokunta on pähkäillyt monta viikkoa ns. SORA-lain kanssa. Lain keskeinen sisältö liittyy siihen, kuinka ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien opinto-oikeutta voitaisiin rajoittaa silloin, kun on epäilys siitä ettei opiskelija olekaan henkisesti sopiva alalle.

Lain valmistelu on saanut alkunsa siitä, kun on paljastunut joidenkin terveydenhuoltoalalla toimivien alan ammattilaisten syyllistyneen työtehtävissään hirmutekoihin. Tarkoitus siis on mitä kannatettavin ja yritys hyvä.

Käytännössä tätä sivistysvaliokunnalle tuotua lakiesitystä vaan vaivaa sen sekavuus ja tulkinnanvaraisuus. Räikeimpänä kohtana on vaatimus siitä, että mikäli opiskelija on rikoksesta EPÄILTY, hänet voitaisiin ottaa ns. kurinpitotoimien kohteiksi eli erottaa määräaikaisesti. Ongelmana on nyt siis se, että eihän pelkkä epäily vielä tee kenestäkään syyllistä.

Hallituspuolueiden kansanedustajat valiokunnassa haluavat jostain syystä viedä tulkinnanvaraisen ja sekavan lakiesityksen tällaisenaan läpi aivan väkisin ja siksi valiokunnassa nähtiinkin perjantaina kummallinen näytelmä.

Me esitimme asian käsittelyn siirtämistä seuraavaan kokoukseen eli ensi tiistaille. Valiokunnan pj Vahasalo (kok) totesi, että asian käsittely keskeytetään ja siirretään seuraavaan kokoukseen, joka pidetään 10 minuutin päästä. Näin tehtiinkin ja sen tavoitteena siis oli saada asian ratkaiseva käsittely runtattua läpi hallituspuolueiden edustajien voimin jo perjantaina.

Oppositio piti palaveriaan käytävässä sillä aikaa, kun hallituspuolueen ihmiset hälyttivät varajäseniään paikalle saadakseen päätösvallan. Varajäsenten saavuttua, menimme me sisään, jolloin pääsimme osaksi keskustelua. Keskustelun aloittikin oppositiorintamamme johtaja Arhinmäki (vas), joka ehti pitää 35 minuutin mittaisen puheenvuoron ennenkuin hallituspuolueiden porukat väsyivät ja poistuivat paikalta päätösvallan kanssa. Valiokunnan kokous lopetettiin ja asian käsittely jatkuu tiistaina. Samoin Arhinmäen puheenvuoro:)

Emme tule hyväksymään lakiesityksen läpirunttausta tällaisenaan ja siihen meille antaa nyt mahdollisuuden näiden valtiopäivien päättyminen. Muutosten tekeminen esityksen sisältöön ei ole sopinut hallituspuolueiden edustajille ja me emme voi hyväksyä tällaista lakia. Pattitilanne, jossa siis aika on meidän ja opiskelijoiden puolella.

Lopun edellä

Maankäyttö-ja rakennuslaki on eduskunnan käsittelyssä viime metreillä. Ympäristövaliokunta kokoontui mietinnön ratkaisevaan käsittelyyn perjantaina ja sille päivälle oli kuulemani mukaan myös sovittu Etelä-Savon maakuntajohtajan Viialaisen ja asuntoministeri Vapaavuoren (kok) radiohaastattelu.

Asiaa ei kuitenkaan saatu ratkaistua, kun kepulaiset halusivat asian vielä pöydälle. Sinänsä ihan hyvä, mikäli heillä olisi halua/rohkeutta tehdä asiassa jonkinlainen kielteinen päätös. Itse esitin valiokunnassa lakiesityksen hylkäämistä, jonka johdosta siitä sitten äänestettiin. Ainakaan tässä äänestyksessä keskustalaiset eivät olleet hylkäämisen kannalla.

Oma hylkäämisesitykseni perustui siihen, että ensi kaudella on käsittelyyn tulossa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaistarkastelu ja siinä yhteydessä olisi loogisempaa käsitellä tätäkin asiaa varsinkin, kun se nyt on hutiloiden ja hätäilemällä tuotu eduskunnan käsiteltäväksi. Sisältöpuoli kaipaa monenlaista muutosta, jotka tulee arvioida rauhassa ja kunnolla.

Tämän esityksen käsittely kuitenkin jatkuu vielä tiistaina, jolloin selvinnee kepulaisten pöydällepanon tarkoituskin. Itselleni sopii vallan mainiosti sekin, että asiassa vetkuteltaisiin kylliksi, jolloin sitä ei ehdittäisi näillä valtiopäivillä lainkaan käsitellä.

Kampanjalauantai

Vaalien siirtäminen kuukaudella eteenpäin oli oikea ratkaisu. Eilen SDP:n valtakunnallista kampanjalauantaita vietettiin myös Mikkelissä, jossa Graanin kauppojen pihalle käynyt hirvittävä tuuli ei jäädyttänyt ehdokkaita, asiakkaita taikka makkaroita, sillä kevätaurinko lämmitti meitä kaikkia.

Etelä-Savon sd.piirin ja Mikkelin sd. kunnallisjärjestön järjestämä tilaisuus oli onnistunut kolmetuntinen keikka. Ehdokkaita oli runsaasti paikalla, talkooväkeä riittävästi ja asiakkaitakin kohtuullisesti. Hiihtolomaviikon loppu ja tv:n hiihtokilpailut sekä Ristiinan suuri pilkkitapahtuma varmastikin vaikuttivat siihen, että varsinaista ryysistä ei kojullemme ehtinyt syntyä.

Kansalaisilla oli paljon asiaa ja nyt on selkeästi havaittavissa, että ihmisiä tulevat vaalit kiinnostavat ihan aidostikin. Sain kertoa meidän verolinjauksista, esityksistä lapsiperheiden taloustilanteen parantamiseksi sekä puolueen suhtautumisesta eläkeiän pakkonostoon.

Ihmisten puheiden perusteella, äänestäjän muisti ei olekaan lyhyt. Yhä edelleen saan selitellä "Lipposen ajan tekoja", vaikka Lipposen kaudestakin on aikaa kulunut jo useita vuosia. Viime kaudellakaan tehdyt päätökset eivät ole ihmisiltä unohtuneet.

Unohtunut sen sijaan tuntuu olevan se, että SDP on tällä hetkellä oppositiopuolue eikä voi ottaa kantaakseen nykyisen oikeistohallituksen huonoja päätöksiä. Tämän päivän Aamulehdessä joku kirjoittaakin (taas) demareiden vaikeasta oppositiotaipaleesta ja kyllä kai se väkisinkin vaikeaksi muuttuu, kun niin oikein kovin vakuutellaan ja kaikki, mitä lehdessä sanotaan, on aina totta.

Aikaa vaaleihin on enää kuusi viikkoa ja puolueellamme on loppukirin paikka. Joku uutinen kertoi myös, että demareiden (ja keskustan) äänestäjät ovat lähteneet liikkeelle ja ovat aktivoitumassa vaalien suhteen. Tämän uutisen uskon mielelläni todeksi:)

Horjuvia naisia

Eilinen A-studio käsitteli Etelä-Savon vaalipiiriä siinä sarjassa, jossa käydään läpi kaikki maakunnat ja vaaliasetelmat. Meillä ei suurta draamaa saatu aikaiseksi niinkään puolueiden välille tai edes persujen ympärille. Pääosassa oli eduskunnan käsittelyssä oleva maankäyttö-ja rakennuslaki.

Lyhyesti kerrottuna kuvio on seuraava; Etelä-Savon maakuntavaltuusto hyväksyi yksimielisesti maakuntakaavan, jossa oli 6 suurkaupan kaavamerkintää. Näistä ympäristöministeriö eli kaavaoista vastaava Vapaavuori pyyhki yli neljä. Tämä tapahtui siis pitkän vitkuttelun jälkeen ja nykyisen lain voimassa ollessa.

Nyt hän on tuonut eduskuntaan lain, jolla tätä ympäristöministeriön määräysvaltaa aiotaan kasvattaa. Suurimpana epäkohtana on, että lakiin kirjataan kauppapaikkojen sijainnin ensisijaisuus ja se olisi suuryksiköiden osalta kaupunkien keskusta-alue. Kuntien ja maakuntien kaavoitusmonopoli menettäisi merkityksensä, kun jokaisen rautakaupan sijainnista päättäisi tosia-asiassa ministeri, jonka hinkuna on saada puimurit ja traktorit muiden kaupunkien keskustoihin. Helsinkihän on ihan oma lukunsa.

Itse lakiin sisältyy monta muutakin erittäin ongelmallista kohtaa, mutta eniten ärsytystä itsessäni herättää tämä meidän oma jo tutuksi käynyt kaava. Maakunnassa yhteisesti sovitut asiat kansanedustajien kesken menettävät merkityksensä kun rouvat Järvinen (vihr.) ja Toivakka (kok) vaihtavat kantaansa aina sen mukaan, mikä itselle kulloinkin tuntuu sopivammalta. Tämä kaava-case ei todellakaan ole ihan ensimmäinen, missä nämä daamit näin ovat toimineet.

Molemmat ovat olleet maakuntavaltuustossa hyväksymässä maakuntakaavamme suurkaupan merkintöjä. Toivakka vielä maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Nyt A-studion haastattelussa ja tämän päivän Länsi-Savossa molemmat ovat kääntäneet takkinsa. Toki he tekivät sen jo hallintovaliokunnan käsittelyssäkin.

Molemmilla rouvilla menevät nyt henkilökohtaiset intressit maakunnan yhteisesti päätettyjen edelle. Toinen antaa jatkuvalla syötöllä lausuntoja siitä, kuinka hänestä tulee ministeri (ja siksi täytyy olla nöyränä puolueen isojen poikien edessä) ja toinen yrittää epätoivoisesti säilyttää kansanedustajapaikkansa tilanteessa, jossa vihreät tosiasiassa sen tulevat Etelä-Savossa menettämään.

Maakunnallinen edunvalvonta on pienelle maakunnalle vaikeaa muutenkin, joten olisi suotavaa, että edes kansanedustajat pysyisivät yhteisesti ja demokraattisesti tehtyjen päätösten takana. Onko liikaa vaadittu, hä?

Vihreät vieraisilla

Molemmissa maakuntamme lehdessä (Länsi-Savo,Itä-Savo) oli muutama päivä sitten etusivun ja aukeaman laajuinen juttu isoine kuvineen siitä, kuinka mikkeliläisen Urheilupuiston yläkoulun oppilaat olivat historian ja yhteiskuntaopin opettajansa (vihr.) tapaamassa eduskunnassa maakunnan kansanedustajaa (vihr.) ja hänen avustajaansa (vihr.).

Olen itse toiminut samaisen koulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja siksikin olen erityisen iloinen siitä, että koulussa painotetaan yhteiskuntaopin opetusta näin mielenkiintoisella ja konkreettisella tavalla. Meidän demareiden vaatimuksena onkin tuntijakouudistuksesta puhuttaessa ollut se, että nuorten tietoisuutta ympäröivästä yhteiskunnasta tulisi kasvattaa myös perusopetuksen osalta.

Opettajavuosinani pidin kunnia-asianani (julkidemarina) olla oppitunneilla korostetun tasapuolinen eri poliittisia järjestelmiä ja puolueita kohtaan. Mielestäni onnistuin siinä hyvin ja sain oppilaat kuitenkin kiinnostumaan vaikuttamisesta ja politiikasta.

Nuoriso on fiksua. Siksi uskonkin, että heidän tekemänsä eduskuntavierailu oli heille pelkästään myönteinen kokemus ja he kenties herättivät matkan järjestelijöillekin kysymyksiä siitä, missä maakunnan viisi muuta kansanedustajaa ovat tai missä ovat kolme mikkeliläistä kansanedustajaa tai missä ovat maakunnan muiden kolmen puolueen edustajat?

Se, että lehdessä oli näiden kolmen eteläsavolaisen vihreän kansanedustajaehdokkaan roolitus näkyvästi esille, on pikkujuttu verrattuna siihen kauhuskenaarioon, josta minulle Savonlinnasta soitettiin. Huolestunut vanhempi nimittäin epäili, että nytkö vihreät ovat ujuttaneet propagandakoneistonsa jo peruskouluihinkin. Rauhoitin häntä sanoen, että nuoriso on fiksumpaa kuin vihreät aikuiset aina luulevatkaan:)

Avajaisissa

Mikkelin Setlementti ry teki eilen taas uuden aluevaltauksen, kun avasimme uuden toimipisteen Hirvensalmelle. Pari viikkoa sitten ikäihmisten Olohuone aloitti toimintansa Otavassa ja nyt siis Hirvensalmella.

Avajaisissa oli viitisenkymmentä ihmistä ja Mikkelin Setlementti ry:n puheenjohtajana sain olla paitsi ylpeä upeista toimitiloista niin myös tyytyväinen ensimmäisen päivän asiakkaiden määrään.

Tällaisella toiminnalla on tarvetta. Toimipisteemme Mikkelissä ja Haukivuorella ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja ihmiset pitävät siitä, että heillä on joku paikka, jonne voi mennä puuhastelemaan tai vaan istuskelemaan. Tämä on sitä toimintakykyä ja vireyttä ylläpitävää toimintaa parhaimmillaan.

Seuraavalla hallituskaudella on varmistettava, että kolmannen sektorin toimintamahdollisuudet säilyvät. Nyt on ollut tilanteita, jossa kaikki rahoituskanavat tuntuvat olevan tukossa ja samanaikaisesti EU:sta tuleva De Minimis tekee järkevästäkin toiminnasta mahdotonta.

Totuus asuu toreilla

Viime aikoina on lehdissä ollut juttuja siitä, kuinka vaalikampanjoihin käytettävät rahasummat tulevat pienenemään ja jalkatyölle pannaan entistä enemmän painoa. Toivottavasti näin tulee käymään ja kävisi myös varakkaiden kokoomusehdokkaiden osalta, sillä todellisuus asuu toreilla, ei Facebookissa tai lehtikuvissa.

Oma vaalikampanjani oli viimeksi rahallisesti iso, mutta se ei suinkaan poissulkenut jalkatyön ja ihmisten tapaamisen merkitystä. Joulukuun 2006 ja maaliskuun 2007 välisenä aikana tapasin useita tuhansia ihmisiä ympäri maakuntaa, kertoakseni heille omista arvoistani ja tavoitteistani maakunnan tulevana kansanedustajana.

Tätä samaa ihmisten kohtaamista olen jatkanut säännönmukaisesti nyt ollessani eteläsavolainen, 6700 ihmisen kansanedustaja. Näiden blogimerkintöjen, kotisivuiltani löytyvän kalenterin sekä Twitterin ja Facebookin kautta on jokainen voinut seurata, kuinka olen maakunnassa liikkunut. Mielestäni se on tärkein ja tietyllä tavalla myös paras osa tätä työtä; olenhan ihmisten ajatusten ja tuntojen välittäjänä tässä duunissa.

Viime lauantaina aloitin oman vaalikampanjani. Tukiryhmäni kanssa järjestimme lämminhenkisen avajaistapahtuman Mikkelin Kirkkopuistossa, jossa seurustelimme ihmisten kanssa maukkaan hernekeiton kera. Holmenkollenin hiihtokilpailuista huolimatta kojullamme kävi noin 400 ihmistä keitolla ja jokaisen kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa.

Ymmärrän myös sen, että jotkut kansanedustajat karttelevat tätä ihmisten kohtaamista. Moni näitä torikeskusteluja sivusta seurannut onkin todennut, että "ei tuo ole ihmisen hommaa". Ihmisillä on paljon asiaa, todellisia murheita ja monenmoisia ajatuksia yhteiskunnasta ja politiikasta. Oman osansa saavat poliitikotkin.

Itse pidän näistä tilaisuuksista ja kaikesta negatiivisesta palautteestakin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), huomaan ajattelevani jokaisen tilaisuuden jälkeen kaikkia niitä keskusteluja, joita olemme käyneet. Nämä toritilaisuudet ovat pitäneet jalat maassa ja mielen nöyränä, enkä vielä tähän päivään mennessä ole unohtanut rooliani ihmisten palvelijana.