Tämän vaalikauden viimeisenä istuntopäivänä äänestettiin täysistunnossa paitsi välikysymyksestä niin myös meidänkin maakunnalle tärkeästä maankäyttö-ja rakennuslaista. Tekemäni esitys hävisi äänestyksessä eli hallituksen epäoikeudenmukainen ja ympäristöministeriön valtaa lisäävä laki tuli voimaan.
Olen aiemminkin kertonut tämän lain vaiheista ja vaikutuksista, joten siitä ei nyt enää enempää. Varsinainen äänestystulos kuitenkin herätti itsessäni kiukkua. Meidän maakunnan kuudesta kansanedustajasta ainoastaan kolme oli äänestyshetkellä paikalla, vaikka kaikki olivat talossa sitä ennen olleetkin.
Maakunnassa oli aikaisemmin päätetty maakuntakaavasta yksimielisesti ja tähän kaavaan oli sisällytetty tiettyjä kaupan paikkoja niin Mikkeliin, Savonlinnaan kuin Pieksämäellekin. Näistä kaavamerkinnöistä neljä oli ympäristöministeriössä pyyhitty pois. Uusi laki on jo lähtökohtaisesti sellainen, että vastaavanlaisia kauppamerkintöjä ei enää tarvitse edes tarjotakaan. Siksi sitä olisi pitänyt kaikkien maakunnan edustajien olla vastustamassa.
Kun edellisen kerran moitin blogissani näitä samoja eteläsavolaisia naiskollegoja samankaltaisesta selkärangattomuudesta, sain palautelaatikkoon kommentin, jossa arveltiin minun olevan kateellinen. Ihan en ymmärtänyt, kuinka voisin edes teoriassakaan kadehtia jotakin sellaista toimintatapaa, jota itse halveksin. Mikäli kommentti olisi laitettu nimellä ja yhteystiedoilla, olisin saanut asian kysyttyä, mutta näin ollen joudun ainoastaan ihmettelemään.
Voin vakuuttaa palautteen antajalle ja muille, että samankaltainen lieroileva toiminta saa jatkossakin tuomioni ja toisekseen ilmoitan, että minun ei tarvitse kadehtia ketään mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti