Viime aikoina on lehdissä ollut juttuja siitä, kuinka vaalikampanjoihin käytettävät rahasummat tulevat pienenemään ja jalkatyölle pannaan entistä enemmän painoa. Toivottavasti näin tulee käymään ja kävisi myös varakkaiden kokoomusehdokkaiden osalta, sillä todellisuus asuu toreilla, ei Facebookissa tai lehtikuvissa.
Oma vaalikampanjani oli viimeksi rahallisesti iso, mutta se ei suinkaan poissulkenut jalkatyön ja ihmisten tapaamisen merkitystä. Joulukuun 2006 ja maaliskuun 2007 välisenä aikana tapasin useita tuhansia ihmisiä ympäri maakuntaa, kertoakseni heille omista arvoistani ja tavoitteistani maakunnan tulevana kansanedustajana.
Tätä samaa ihmisten kohtaamista olen jatkanut säännönmukaisesti nyt ollessani eteläsavolainen, 6700 ihmisen kansanedustaja. Näiden blogimerkintöjen, kotisivuiltani löytyvän kalenterin sekä Twitterin ja Facebookin kautta on jokainen voinut seurata, kuinka olen maakunnassa liikkunut. Mielestäni se on tärkein ja tietyllä tavalla myös paras osa tätä työtä; olenhan ihmisten ajatusten ja tuntojen välittäjänä tässä duunissa.
Viime lauantaina aloitin oman vaalikampanjani. Tukiryhmäni kanssa järjestimme lämminhenkisen avajaistapahtuman Mikkelin Kirkkopuistossa, jossa seurustelimme ihmisten kanssa maukkaan hernekeiton kera. Holmenkollenin hiihtokilpailuista huolimatta kojullamme kävi noin 400 ihmistä keitolla ja jokaisen kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa.
Ymmärrän myös sen, että jotkut kansanedustajat karttelevat tätä ihmisten kohtaamista. Moni näitä torikeskusteluja sivusta seurannut onkin todennut, että "ei tuo ole ihmisen hommaa". Ihmisillä on paljon asiaa, todellisia murheita ja monenmoisia ajatuksia yhteiskunnasta ja politiikasta. Oman osansa saavat poliitikotkin.
Itse pidän näistä tilaisuuksista ja kaikesta negatiivisesta palautteestakin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), huomaan ajattelevani jokaisen tilaisuuden jälkeen kaikkia niitä keskusteluja, joita olemme käyneet. Nämä toritilaisuudet ovat pitäneet jalat maassa ja mielen nöyränä, enkä vielä tähän päivään mennessä ole unohtanut rooliani ihmisten palvelijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti