Molemmissa maakuntamme lehdessä (Länsi-Savo,Itä-Savo) oli muutama päivä sitten etusivun ja aukeaman laajuinen juttu isoine kuvineen siitä, kuinka mikkeliläisen Urheilupuiston yläkoulun oppilaat olivat historian ja yhteiskuntaopin opettajansa (vihr.) tapaamassa eduskunnassa maakunnan kansanedustajaa (vihr.) ja hänen avustajaansa (vihr.).
Olen itse toiminut samaisen koulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja siksikin olen erityisen iloinen siitä, että koulussa painotetaan yhteiskuntaopin opetusta näin mielenkiintoisella ja konkreettisella tavalla. Meidän demareiden vaatimuksena onkin tuntijakouudistuksesta puhuttaessa ollut se, että nuorten tietoisuutta ympäröivästä yhteiskunnasta tulisi kasvattaa myös perusopetuksen osalta.
Opettajavuosinani pidin kunnia-asianani (julkidemarina) olla oppitunneilla korostetun tasapuolinen eri poliittisia järjestelmiä ja puolueita kohtaan. Mielestäni onnistuin siinä hyvin ja sain oppilaat kuitenkin kiinnostumaan vaikuttamisesta ja politiikasta.
Nuoriso on fiksua. Siksi uskonkin, että heidän tekemänsä eduskuntavierailu oli heille pelkästään myönteinen kokemus ja he kenties herättivät matkan järjestelijöillekin kysymyksiä siitä, missä maakunnan viisi muuta kansanedustajaa ovat tai missä ovat kolme mikkeliläistä kansanedustajaa tai missä ovat maakunnan muiden kolmen puolueen edustajat?
Se, että lehdessä oli näiden kolmen eteläsavolaisen vihreän kansanedustajaehdokkaan roolitus näkyvästi esille, on pikkujuttu verrattuna siihen kauhuskenaarioon, josta minulle Savonlinnasta soitettiin. Huolestunut vanhempi nimittäin epäili, että nytkö vihreät ovat ujuttaneet propagandakoneistonsa jo peruskouluihinkin. Rauhoitin häntä sanoen, että nuoriso on fiksumpaa kuin vihreät aikuiset aina luulevatkaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti