Luin vasta äsken eilisen Hesarin Nyt-liitteen. Toimittajien ja puolueiden nuorisoedustajien kanssa yhteistyössä oli tehty kuppilakierrosta ympäri Helsinkiä puheenjohtajien naamakuvien kanssa. Vastaanotto oli lehtijutun mukaan tyrmäävää.
Kapakkakierrokset vaalien alla ovat tunteita herättäviä. Asiakkaat ja sananjulistajat ovat samalla areenalla ja pikemminkin niin päin, että ääntenkalastelijat ovat altavastaajina varsinkin, jos eivät muutoin kuulu kyseisen kuppilan käyttäjiin.
Eilisiltana olin kepulaisen ehdokkaan Martti Lokan kanssa kahdessa mikkeliläisessä kuppilassa keskustelemassa eduskuntavaalien teemoista. Olen aikaisemmissakin vaaleissani ollut näillä kierroksilla, joten tiesin, mitä odottaa. Tilaisuuden kellonajalla on äärettömän suuri merkitys.
Aloitimme ravintola Kivijalasta klo 18.30. Kävimme reilun tunnin mittaisen vilkkaan ja asiallisen keskustelun paikalla olleitten kanssa. Tunsin kaikki läsnäolijat entuudestaan, joten jutustelu oli suorastaan kotoisaa, vaikka emme samoilla linjoilla ihan kaikesta olleetkaan. Teemat vaihtelivat paikallisista kansainvälisiin. Tilaisuuden jälkeen läksin hyvillä mielin kohti seuraavaa, Wetterin baaria.
Wetterin baari on Emolan kaupunginosan legendaarinen lähiökuppila, jossa oman kylän miehet ja naiset tapaavat säännöllisesti jutellen niitä näitä. Edellisessä elämässäni asuimme Emolassa lähes 10 vuotta, joten tämänkin kulmakunnan ihmiset ovat kaikki tuttuja ja Wetterissä on aina mukava piipahtaa.
Tilaisuus alkoi klo 20 ja keskustelua riitti aiheesta jos toisestakin. Porukkaa oli mukavasti paikalla ja suurin osa puheenvuoroista oli aivan asiallisia. Muutama toisenlainenkin toki mukaan mahtui. Parasta illassa ei ollut se syntymäpäiväonnittelulaulu, johon Martti porukat yllättäen viritti (siis eilen oli syntymäpäiväni), vaan havainto siitä, että toisenlaisista turhan yleistävistä puheenvuoroista huolimatta, meillä on upeaakin nuorisoa.
Wetterin baarin pojat ovat nuoresta iästään huolimmatta tehneet vuosia erilaisia töitä perheyrityksessään ja nyt nuorina miehinä hoitavat baaria itsenäisesti. Seurasin poikain työskentelyä ja huomasin, kuinka kohteliaasti, ammattitaitoisesti ja oma-aloitteisesti he työnsä tekevät.
Hyväntuulisina he jaksoivat palvella asiakkaitaan, vaikka meteli ja meno oli välillä melkoista. Parasta näin poikien entiselle opettajalle oli tietenkin se, että poislähtiessäni, molemmat kiittivät vierailusta oikein kädestä pitäen. Vanhan rouvan mieltä lämmitti kovin. Onnittelut vanhemmille onnistuneesta kasvatustyöstä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti