Männä viikolla olin mukana kahdessa vaalikeskustelutilaisuudessa. Keskiviikkona mikkeliläiset eläkeläiset olivat järjestäneet tilaisuuden, jossa puhuttiin heitä kiinnostavista teemoista ja paneelissa istui kahdeksan kansanedustajaehdokasta. Meidän puolueen edustuksen hoiti eläkeläisehdokas, mutta toki istuin katsomossa, vaikken keskusteluun mukaan tällä kertaa päässytkään.
Tunnelma oli ajoittain korkealla ja panelistit helisemässä. Puheenjohtaja piti hyvin homman kasassa ja kunnon keskusteluakin syntyi. Suurin vääntö käytiin tietenkin eläkeindeksistä. SDP:n ehdokas muutaman muun ohella tuntui juuttuneen ainoastaan siihen mahdollisuuteen, että joko entinen 50/50 indeksi tai sitten ei mitään.
Maltoin olla ensimmäiset kaksi tuntia ainoastaan seuraajana, mutta sitten jouduin muistuttamaan yleisöä meidän puolueen linjasta. Meillä on puoluekokouspäätös siitä, että lähdemme avaamaan indeksijärjestelmää siten, että ensin selvitetään 30/70 vaihtoehto. Sen jälkeen mahdollisesti 40/60 jne.
Samankaltaisen päätöksen takana oli koko eduskuntaryhmä viime joulukuussa täysistunnossa, kun tehtiin esitys, että tällainen selvitys tehdään ja lisäksi siihen otettaisiin mukaan uutena osapuolena eläkeläisjärjestöt. Esitys oli rakentava ja hyvä, mutta hallituspuolueiden (Kesk,Kok,Vihr,Rkp) kansanedustajat eivät sitä halunneet tukea. Tästä kuitenkin jatkamme vaalien jälkeisessä eduskunnassa.
Muutama panelisti syyllistyi vähättelevästi indeksijärjestelmän tarkasteluun. Indeksin korjaus ei kuitenkaan ole keino nostaa kenenkään eläkettä, sen tarkoitus on pitää kiinni eläkkeiden tason säilymisestä pitkän ajan kuluessa ja viime vuosien aikainen indeksijärjestelmä ei siihen ole kyennyt. Siksi sitä tulee askel kerrallaan korjata. Eläkkeiden tasokorjaukset tehdään muilla konstein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti