Nuorisoliike

Tänään olimme Työväenyhdistyksen porukan kanssa palelemassa Mikkelin Mäntyniemessä. Kylmästä pohjoistuulesta huolimatta paistoimme makkaraa ja kävimme keskustelua kaupungin asioista ja tulevista kunnallisvaaleista. Mikkelin työväenyhdistyksen jäsenistä 11 on lähdössä mukaan vaaleihin ja se on enemmän kuin pitkiin aikoihin. Vaikuttaminen siis kiinnostaa ihmisiä!

Äänestysiän laskemista 16-vuotiaille on aina silloin tällöin ehdotettu. Niin kuluneella viikollakin. Itse haluaisin pitää äänestämisen sidottuna täysi-ikäisyyteen. Seurakuntavaaleissa asiaa tullaan kokeilemaan muutaman vuoden päästä ja se onkin järkevää. Juuri rippikoulun käyneinä nuorilla on tiivis yhteys seurakuntaan ja oman seurakunnan asioihin vaikuttaminen on tärkeää.

Mikäli joidenkin mikkeliläisten demareiden ajatus siitä, että ns. demarinuorten ikähaitaria venytetään toisesta päästä, yleistyy maassamme, niin nuorten osuus puolueessa kasvaa kohinalla. Näin näppärää tapaa ei ole vielä ymmärretty edes kokoomuksessa. Tällä hetkellä demarinuoriksi on kelpuutettu alle 30-vuotiaat, mutta tietenkin vanheneminen kohtaa meitä kaikkia ja nyt yli kolmekymppiset entiset demarinuoret haluavat pysyä nuorina jatkossakin.

Mannapuuroa ja makaronilaatikkoa

Onni, Helmi, Lauri, Lahja, Eino ja Aino viettävät päiviänsä kaupungin ylläpitämässä laitoksessa. Hoitajinaan heillä on ammattitaitoista väkeä, vaikkakin liian vähän. Päivät rytmittyvät tiettyjen rutiinien mukaan, joista ruokailut ovat mieluisimpia. Ruokalistalla ovat lasten tutut suosikit mannapuuro ja makaronilaatikko. Välillä vaihdetaan vaippoja ja pestään paikkoja.

Samanlaista menoa on monessa muussakin kaupungin laitoksessa. Tässä edellä kuvatussa paikassa asiakkaiden keski-ikä on lähemmäs kahdeksankymmentä vuotta. Samannimisiä ja samanlaisia, mutta huomattavasti nuorempia asiakkaita on kaupungin eri päiväkodeissa.

Pankarannassa yhdistyvät nämä kaksi ihmiselämän reunaa tänä syksynä, kun osa entisestä vanhainkodista on remontoitu päiväkodin käyttöön. Tilat tulevat olemaan upeat ja asiakkaita on jo jonoksi asti. Toivottavasti yhteistyötä pystytään tekemään myös sisällöllisesti.

Olen ollut tänään suorittamassa työharjoittelua vanhainkoti Pankarannan dementiaosastolla. Aamuvuoro alkoi klo 7.00 ja päättyi klo 15.00. Vanhustenhoito on rankkaa. Fyysisesti on rankkaa nostella vanhoja, hauraita ihmisiä sänkyyn ja sängystä pois, suihkuun ja saunaan. Henkisesti ajatus elämänsä ehtoopuolella olevista ihmisistä ja heidän kohtaamisestaan arvokkaasti, on vaativaa.

Ihmisen hoitaminen lapsena tai vanhuksena on hyvin samanlaista. Erona on tietenkin se, että lapsi kehittyy, vanhus ei. Tarpeet näillä ihmisillä on kuitenkin samanlaiset. Vanhustenhuollossa harmittaa se, että niukkojen henkilöstöresurssien johdosta, asiakkailla ei ole mahdollisuuksia ulkoiluun. Päivät kuluvat sisällä iltaa odottaen. Lasten ulkoilua pidetään tärkeänä. Yhtä tärkeää se olisi myös vanhuksille.

Toinen ihmetyksenaiheeni tämän päivän perusteella oli vaipat. Aikuisille tarkoitettuja vaippoja on myös kahdenlaisia. Kalliimpia, mutta mukavempia ns. housuvaippoja ja halvempia tarravaippoja. Hintaeroa näillä on neljäkymmentä senttiä. Sanomattakin on selvää, että kaupungissamme suositaan näitä halvempia (60 snt/kpl).

Päivän mittaan tulin mietiskelleeksi sitä, kuinka monet housuvaipat olisimme saaneet Pankarantaan ostettua, jos kaupunginhallituksen asuntomessumatka ( noin 3000 euroa) tänä vuonna olisi jäänyt tekemättä...Kysymys on arvoista ja valinnoista.

Meininkiä Mäntyharjulaisittain

Lauantaina olin mukana Mäntyharjun sosialidemokraattien kokouksessa. Kokous pidettiin yhdistyksen kesäpaikassa, Selänniemessä. Upea paikka keskellä suuria vesiä. Huomasin illan mittaan, että olenkin ollut paikassa joskus aikaisemminkin. Noin kolmekymmentä vuotta sitten!

Mäntyharjussa on hyvä meininki. Kuntaa halutaan kehittää, vaalityö ja kunnallisvaaleissa menestyminen on kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tämän ovat Mäntyharjun demarit hyvin oivaltaneet. Vaaleissa pärjääminen ei kuitenkaan ole itseisarvo; on ymmärrettävä se, että valta tuo mukanaan vastuuta ja sen käyttäminen oikealla tavalla vaatii viisautta. Mäntyharjussa tässä ollaan onnistuttu.

Mikkelin kaupunginvaltuusto pitää valtuustoseminaariaan tänään. Koko päivän kestävä seminaari antaa valtuutetuille (jälleen) ajankohtaisen kuvan siitä, missä kaupungin asioiden suhteen mennään. Toivottavasti mäntyharjulainen tekemisen meininki tarttuisi joskus mikkeliläisiinkin!

Järjen voitto?

Paavo on suuttunut. Mielestäni ihan syystäkin. Ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd.) aloittaa ns. konsulttina kansainvälisessä projektissa, jossa Suomen etu ei ole ihan vähäinen. Tätä vuoden kestävää toimeksiantoa on irvailtu ja arvailtu kaikissa medioissa. Samanaikaisesti kuulimme ex-pääministeri Esko Ahon (kesk) seuraavista liikkeistä kansainvälisen yhtiön palvelukseen. Tämä tieto otettiin vastaan lähes hartaalla kunnioituksella.

Nyt Paavo Lipponen on ilmoittanut jättävänsä kaikki kotimaiset luottamustehtävänsä. Harmi.
Pienenä kansana meillä ei ole varaa jättää käyttämättä kokeneita ja päteviä henkilöitä. Puoluepoliittinen toiminta ja menneisyys tuntuu joissakin tapauksissa olevan rasite ja kuvitellaan, ettei näillä ansioituneilla vaikuttajilla olisi enää meille muille mitään annettavaa. Maailmalla ajattelutapa on ihan toinen ja se näkyy myös Euroopan politiikassa.

Lueskelin eräänä yönä Lipposen kirjaa "Järki voittaa". Kirja leimattiin heti sen ilmestyttyä kaunaiseksi ja joksikin älykköluetteloksi. Leimaus on mielestäni vähintäänkin hutera. Itse luin kirjan ajatuksella ja mielenkiinnolla. Pohdiskelu älykkyyden ja inhimillisyyden, arvojen ja asenteiden ristikkäisyyksistä pistivät ajattelemaan. Kappaleet menneisyyden ja nykyisyyden yhtäläisyyksistä olisivat tarpeellista luettavaa jokaiselle suomalaiselle.

Hiljainen hetki

Menneellä viikolla näin televisiossa pätkän Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksesta Jyväskylästä. Kävelykatu oli sinisenään kollegoja ja lystiä näytti olevan. Kansanedustaja Arja Karhuvaara pääsi antamaan lausuntoa toimittajalle ja Suomen kansalle. Hymyssä suin edustajakollega kertoi sisäministeriössä vietetyn hiljaista hetkeä kansliapäällikkönimityksen vuoksi. Mautonta.

Yhtä mautonta on ollut katsoa erilaisia hautajaismenoja lakkautettujen tehtaiden kohdalla. Näin on tehty muun muassa Saksassa Nokian tuotantolaitoksella ja Kemijärvellä. Asiat voivat olla sydämeen käyviä ilman ruumiitakin, mutta rajansa tulisi olla mauttomuudellakin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa sisäministeri Holmlund joutuu antamaan kommentteja Karhuvaaran kommentista. Toivoisin, että sisäministerilläkin olisi mahdollisuus järkevään ja tuottavaan työhön sen sijaan, että joutuu arvailemaan kollegojensa aivoituksia. Joskus myös poliitikon olisi hyvää olla hetki hiljaa.

"Lauantai ei mittään..."

Vanha Irwinin biisi tuli mieleen, kun olen seurannut keskustelua presidentti Halosen ehdotuksesta laittaa lapset kouluun myös silloin tällöin lauantaina. Ideahan on ammuttu alas joka suunnalta ja sitä on ehditty tietenkin jo varsin väärinkin ymmärtää.

Presidentti on huolissaan taito-ja taideaineiden opetuksesta lapsille. Tosiasia on, että juuri näistä aineista on kouluissa nipistetty. Nykylasten liikkumattomuus on myös todellinen ongelma ja se on monella taholla tiedostettu. Ehdotus lauantaisista koulupäivistä näiden aineiden ympärillä on perusteltu ja toiminut hyvin keskustelun avaajana.

Äitinä ja opettajana en kuitenkaan haluaisi olla siirtämässä yhtään enempää vastuuta kouluille. Tiedän, että on paljon perheitä, joissa lasten harrastukset määräävät elämäntahdin. Tiedän myös, että on liikaa perheitä, joissa ainoa harrastus lapsilla on erilaiset tietokone- ja konsolipelit. Kohtuus näissäkin asioissa on vaikea löytää, mutta sitä pitää tavoitella.

Suurempi murhe meillä pienten koululaisten vanhemmilla on kuitenkin se, että koulupäivien jälkeinen iltapäivä on lapsilla kovin pitkä. Oma kolmasluokkalaiseni menee kolmena aamuna kahdeksaan ja pääsee kahdentoista ja yhden välillä. Työssäkäyvien vanhempien on kovin haastavaa saada lapsen iltapäivä kulumaan turvallisesti ja mielekkäästi.

Me olemme Onnin kanssa hyvässä asemassa; meillä on Muori, joka on mielellään vastaanottamassa poikaa (kavereineen) kotona silloin, kun äiti on töissä. Iltapäivät sujuvat samojen rutiinien mukaan ja rutiinit pitävät lapsen tiellä!

Törsäystä?

Viime maanantain jälkeen olen saanut paljon palautetta kaupunginhallituksessa tekemästämme päätöksestä ostaa Mikkelin Balettijuhlille lippuja (100 kpl). Balettijuhlat on merkittävä ja korkeatasoinen kulttuuritapahtuma, joka on järjestetty aina syksyisin ja nyttemin myös keväällä.

Kaupunki on osallistunut tapahtuman järjestelyihin antamalla säännöllisesti kulttuuriavustuksia näillekin tapahtumille. Lisäksi kaupunki on ostanut käyttöönsä lippuja, joita sitten harkinnan mukaan lähetetään eri sidosryhmiä edustaville henkilöille.

Samalla tavalla teemme myös Musiikkijuhlien lippujen kanssa. Näin tehdään muissakin kaupungeissa. Erona muihin kaupunkeihin vaan on nyt se, että Mikkelin kaupunki on taloudellisesti todella vaikeassa tilanteessa. Summana 12 000 euroa ei tietenkään kaupunkiamme pelasta, mutta lippujen ostosta pidättäytyminen tänä vuonna olisi ollut sellainen signaali kuntalaisille ja henkilöstölle, että hätä on todellinen.

Itse olen kritisoinut myös sitä, että näihin kolmeen suureen kulttuuritapahtumaan kutsuttavat ihmiset ovat pääosin samoja. Tiedän sen, koska itsekin olen työni puolesta näiden kutsuttujen listalla. Samasta syystä tiedän myös sen, että paljon kutsuja saavat joutuvat tekemään valintoja eri tilaisuuksien välillä, ja siksikin olisi syytä kutsua eri ihmisiä eri tilaisuuksiin. Näin kutsuttujen ja kutsujien välinen hyötysuhde tulisi maksimoitua.

Savonlinnan kaupunki on tehnyt esimerkillistä lobbaustyötä Oopperajuhlien aikana. Useana päivänä, ennen näytöstä on kaupungilla tilaisuuksia, joissa puhutaan kaupungin asioista. Ihmiset tulevat paikalle ja isäntinä on runsas joukko kaupunginhallituksen jäseniä. Nämä tilaisuudet ovat teemoitettu hyvin vierasjoukon mukaan ja varmasti kaikille käy selväksi, mitä Savonlinnan kaupungissa tulisi tehdä. Näin meilläkin tulisi vihdoin ryhtyä tekemään. Pelkkä kutsuvieraslippujen jako ja näytöksen seuraaminen ei kaupungin asioita edistä.

Päätös lippujen ostamisesta tehtiin äänestämällä. Esitykset siitä, että jotkut meistä halusivat luopua lippujen ostosta kokonaan tai ainakin vähentää määrää voidaan tietenkin halpamaisesti kuitata kunnallisvaalien läheisyydellä. Totuus on kuitenkin se, että jotkut meistä päättäjistä elävät vaalien ja politiikan ulkopuolellakin. Järjen käyttö on sallittua myös näille vaaliriippuvaisille ihmisille.

Onnistumisen iloa

Kunnallispolitiikassa toimiminen vaati pitkää pinnaa. Tämän olen todennut jo vuosia sitten ja oma pinnani on myös venynyt aika lailla. Joskus tuntuu siltä, kuin mikään asia ei etenisi mihinkään ja kaikki itsestään selvät ratkaisuehdotukset tyrmätään. Se, mikä auttaa jaksamaan yhteisten asioiden hoitamista, on silloin tällöin koetut onnistumisen hetket.

Oma tapani toimia kunnallispolitiikassa on päälle päin varsin näkymätöntä. Pidän siitä, että pienet (mutta kuntalaiselle suuret) asiat hoidetaan keskustelemalla kollegojen ja virkamiesten kanssa. Konkreettista apua on näin saatu annettua vuosien aikana kymmenille ja välillisesti sadoille ihmisille.

Isot päätökset vaativat tietyt viralliset reitit. Päätökset tehdään lautakunta-,hallitus -ja valtuustotasolla. Muistan, kuinka Mikkelin, Anttolan ja maalaiskunnan yhteenliittymisen (2000)jälkeen pidimme tärkeänä sitä, että kolmen kunnan toiminnot saadaan järkevöitettyä ja päällekkäisyydet poistettua. Kolminkertaisen henkilöstön tiedettiin siinä vaiheessa olevan meille haaste. Viiden vuoden irtisanomissuoja kuitenkin käsitettiin niin, että toimintoja ei sinä aikana voitaisi uudelleen organisoida.

Tätä haastetta purkamaan tein vuoden 2006 alussa valtuustoaloitteen Mikkeli-sopimuksen tekemiseksi. Olin sitä pitkään harkinnut ja miettinyt. Samankaltaisia sopimuksia oli tehty aikaisemmin joissakin muissa kaupungeissa ja tulokset olivat olleet myönteisiä. Idea aloitteessani oli se, että kaupunki sitoutuu olemaan lomauttamatta tai irtisanomatta henkilöstöä ja henkilöstö (järjestöineen) puolestaan sitoutuu muutokseen.

Nyt aloitteeni on vihdoin käsitelty ja sen pohjalta ollaan valmiita käynnistämään jatkovalmistelut. Tämän onnistumisen ilon tunteen olisin kernaasti halunnut kokea jo pari vuotta sitten. Silloin työntekijöiden lomautustoimet tänä vuonna olisivat olleet pelkkää painajaisunta.

Messumatkailua

Mikkelin kaupunginhallitus on tehnyt perinteisen kesäretken asuntomessuille. Tästä on nyt noussut hirveä haloo. Meitä kaupunginhallituksen jäseniä jaotellaan sen mukaisesti hyviin ja huonoihin, kuka retkellä oli mukana ja kuka ei.

Asuntomessumatkat ovat olleet kaupunginhallituksen kätevä tapa tutustua toisiin kaupunkeihin. Retket on aina hyvin suunniteltu ja toteutettu siten, että ohjelmaan kuuluu paitsi messualueella vierailu niin myös ko. kaupungin asioiden esittelyä. Nämä ovat olleet aina todella hyödyllisiä reissuja ja varmasti hintansa väärttejä nimenomaan kaupungin kehittämisen kannalta.

Aikaisemmin matkat on toteutettu päivän mittaisina, mutta tänä vuonna pitkien etäisyyksien vuoksi yöpyminen oli välttämätöntä. Omien työesteideni vuoksi en päässyt matkalle mukaan, mutta olen mielenkiinnolla saanut jo kuulla, mitä ideoita matkalaiset ovat mukanaan tuoneet.

Mielestäni sellainen ajattelutapa, että kaupungin luottamushenkilöt ja virkamiehet tulisi lukita omaan kaupungintaloonsa pyörimään keskenään, on vähintäänkin erikoinen. Etenkin tilanteessa, jossa kaikenlainen kehittäminen ja uusien ideoiden saaminen toimintojemme turvaamiseksi jatkossakin on välttämätöntä.

Tiedän eräänkin kunnan, jossa luottamushenkilöt ja kuntalaiset ovat huolissaan, mikäli kunnanjohtajan auto seisoo liikaa kunnantalon pihalla. Oman kunnan ja kuntalaisten eteen toimiminen vaatii kunnan rajojen ulkopuolella liikkumista. Sama pätee pienemmässä mittakaavassa myös luottamushenkilöihin.

Järjen valo

Eilisessä kaupunginhallituksessa pilkahti järjen valo! Saimme tehtyä päätöksen, jolla ympärivuorokautista hoitoa antavat vanhainkodit ja terveyskeskuksen vuodeosasto jätetään lomautusten ulkopuolelle.

Silloin, kun näitä lomautuksia ryhdyttiin miettimään, korostimme kaikki että järkeä ja kohtuullisuutta pitää ymmärtää käyttää. Ei voida tehdä sellaisia päätöksiä, joilla esim. vanhat ja sairaat ihmiset joutuvat entistä huonompaan asemaan. Näin olisi nyt käynyt, mikäli eilistä päätöstä ei oltaisi tehty.

Samankaltaisia ryhmiä on kaupungissa muitakin. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden totaalinen lomauttaminen ruuhkauttaa ja vaikeuttaa entisestään lastensuojelulasten asioiden hoitoa. Pitkittyessään asiat monimutkaistuvat ja silloin kun kärsijöinä ovat lapset, inhimillinen kärsimys pitäisi kaikin keinoin pystyä minimoimaan.

Lomautuksia päätettäessä, korostimme myös sitä, että yksiköissä tulee pystyä työt järjestämään siten, että työt sujuvat ja työntekijät voivat itse vaikuttaa palkanpidätyksen ajankohtaan. Tilanteessa, jossa perheen molemmat pienituloiset puolisot ovat samanaikaisesti samalla palkkajaksolla lomautettuina, on perheen talous vedettävä liian tiukalle. Pienituloisten yksinhuoltajien tilanne on työpisteissä katsottava myös erityisen huolella. Tässä ovat esimiehet nyt paljon vartijoina.

Iättömät demarit

Sunnuntaina oli Savonlinnassa runsas joukko aatteellisia ihmisiä koolla. Savonlinnan Työväenyhdistyksen avoin kokous pidettiin yhdistyksen kesäpaikassa Taipaleenniemellä. Vieraaksi oli saatu puoluesihteeri Ari Korhonen. Hänen alustuksensa pohjalta keskustelu käytiin vilkkaana ja oli tosi kiva nähdä, että ympäristökuntien demarit olivat hyvin edustettuina.

Korhonen otti myös kantaa siihen ikuisuuskysymykseen, jota järjestökentässämme usein pohditaan; mistä saada nuoria mukaan toimintaan. Korhonen yllätti minut myönteisesti. Itse olen myös mieltänyt meidän liikkeemme perinteisesti olevan TYÖVÄEN puolue eli tavallisten työikäisten yhteenliittymä. Työväen etuja ajamaan puolue alunperin on perustettukin. Näin Korhonenkin oli asian ajatellut eikä siksi ollut kovin huolestuneen kuuloinen nuorten määrästä puolueessamme.

Nuoruusvuosien etsimisen ja ammatteihin valmistumisen jälkeen alkaa suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa myös yhteiskunnalliset asiat. Perheellistyminen ja vastuun kantaminen omasta elämästään herättää monet miettimään asioita laajemminkin. Siksi on yhä luontevaa, että puolueeseemme liitytään aikuisena.

Toisilla puolueilla on nuoriso- ja opiskelijajärjestöt, jotka paljolti keskittyvät erilaisten tapahtumien järjestämiseen (puolueen varoilla) ja hauskanpitoon. Sekin on ihan ok, jäähän sieltä aina joku puolueiden toimintaan myös mukaan. Itseisarvo nuoruus ei kuitenkaan poliittisissa liikkeissäkään ole. Tärkeintä on ajatus ja sitoutuneisuus yhteisiin tavoitteisiin. Ikä ei voi olla meriitti, mutta ei myöskään rasite. Näin voin perustellusti sanoa, olenhan itse liittynyt puolueeseen 18-vuotiaana ja ollut toiminnassa mukana lapsesta lähtien.

Supermies Stubb

Viime viikkoina olemme taas saaneet seurata ulkoministerimme seikkailuja maailmalla. Harmikseni täytyy todeta, että Stubb on oikein hyvä. Harmi tietysti vain siksi, että hän on väärästä puolueesta.

Mielestäni hänellä on oikea asenne vaativaan työhönsä. Tuntuu hyvältä, kun ihminen puhuu avoimesti ja ymmärrettävästi meneillään olevista asioista ja voi jopa myöntää, että ei aina kaikkea tiedä. Tämä on sitä uudenaikaista politiikan tekoa ja olisi toivottavaa, että tällainen trendi yleistyisi.

Ulkoministeri Stubb oli myös sähäkästi yhteydessä järjestäjiin, kun kirjailija Sofi Oksasta yritettiin boikotoida runopäiviltä. Näin juuri pitää osata asemaansa oikein käyttää ja välttää piiloutumasta byrokratian tai virkamiesten taakse.

Supermies Stubb on vihdoin paljastunut kuitenkin ihan inhimilliseksi olennoksi. Tänä aamuna nimittäin luin jostain lehdestä, että hän oli osoittanut suuttumusta!!! Lohdullista meille muille...

Unelmatehdas

Eilen käynnistettiin SDP:n kunnallisvaalikampanja. Toinen päätapahtumista oli Etelä-Savossa, Pieksämäellä. Lyseon salissa oli paljon porukkaa ja tunnelma oli innostunut. Pieksämäen ehdokasasettelu vaikuttaa tosi lupaavalta; monenlaista, monenikäistä ja eri ammattiryhmistä olevia ehdokkaita on tarjolla valtuustoon. Kenenkään ei ainakaan pidä valittaa sitä, että ei ollut ketään sopivaa ehdokasta.

Puolueen puheenjohtajan aloitteesta ja johdolla on lanseerattu termi "Unelmatehdas". Tarkoituksena on kerätä ihmisiltä ympäri maata ideoita siitä, minkälainen oman kotikunnan tulisi olla. Jokaisella on käsitys siitä, mitä asioita omassa unelmakunnassaan pitää olla ja millä tavalla yhteiskunnan palvelut tulisi järjestää.

Ajatus on mielestäni hyvä. Nyt jokainen suomalainen voi helposti ottaa kantaa asioihin ja tehdä konkreettisia esityksiä puolueemme suuntaan. Tämä parantaa SDP:n mahdollisuuksia kehittyä aidoksi kansalaisten puolueeksi. Esitykset ja unelmat voi laittaa joko postikortilla puoluetoimistoon tai tekstiviestillä puheenjohtajalle. Kustannukset on hoidettu etukäteen.

Koulusta ammattiin

Eilen me alueemme kansanedustajat olimme kutsuttuina Etelä-Savon kauppakamarin ja Itä-Suomen EK:n tilaisuuteen, jossa saimme hyvän infon siitä, miten elinkeinoelämä näkisi maakuntaamme kehitettävän. Varsinaisesti uusia avauksia ei tullut (kuin Raimo Jenulta), mutta vanhan kertaaminen ja muistuttaminen tärkeistä asioista oli toki paikallaan.

Elinkeinoelämä ja koulutus ovat asioita, jotka parhaimillaan hyödyntävät toinen toisiaan. Yrittäjien näkökulmasta, ammatillista koulutusta tulisi kehittää työelämän tarpeet huomioon ottaen. Näin olisi parasta tehdä myös opiskelijoiden kannalta.

Haastavaa koulutuksenjärjestäjien ja suunnittelijoiden kannalta on se, että liike-elämä ja sen tarpeet muuttuvat nopeasti ja tarpeet työvoimasta vaihtelevat aloittain rajustikin. Koulutuspolitiikka on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista, jolloin nopeasti muuttuviin tilanteisiin voi olla vaikea reagoida.

Koulutuksen järjestäjiltä vaaditaan yhä enemmän lyhytkestoisia ja tiettyihin ammatteihin tähtääviä täsmäkoulutuksia. Aikuisopiskelijat ja ammatinvaihtajat ovat voimavara, johon oppilaitosten ja elinkeinoelämän tulisi ymmärtää panostaa.

Naapuri sotii

Pitkin viikkoa olemme seuranneet uutisia Kaukasiasta. Sekava tilanne etäällä meistä on jaksanut tavallisia tallaajia kiinnostaa kovin vähän. Vasta nyt, kun alueella päästään katsomaan tuhoja ja laskemaan ruumiita, suomalaiset heräävät kiinnostumaan tilanteesta. Eilen illalla huomasin, että SPR on aloittanut keräyksen sodan uhreille.

Olemme Suomessa tottuneet elämään kaukana sotilaallisista kriiseistä ja siten, että ne eivät meitä tai tuttaviamme kosketa. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat ja niistä tehtävät linjaukset koetaan etäisiksi. Nyt olisi kuitenkin korkea aika lisätä kiinnostusta ja ryhtyä miettimään asioita ihan yksilöitten näkökulmasta. Naapurimaamme Venäjä on sodassa.

Puheet Suomen liittoutumattomuudesta tai liittymisestä johonkin sotilasliittoon tulee nähdä ajassa. Hyvän näkökulman tämän päivän asioihin saa, kun perehtyy vähän Suomen ja Venäjän historiaan. Meillä on ollut paitsi pitkä yhteinen raja, niin myös pitkä yhteinen historia, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole puuttunut. Näiden taustojen ja taphtumien tiedostaminen helpottaa ennakoimaan venäläisten ajatuksenjuoksua.

Oikeus valtaan

Presidentin valtaoikeuksista on herätty jälleen keskustelemaan. Närää ja ihmetystä on aiheuttanut se, että presidentti käyttää hänelle perustuslaissa määrättyä valtaa. Perustuslakia ollaan vaadittu uudistettavaksi siten, että presidentin nimitysoikeuksia rajoitettaisiin. Selvyyden vuoksi näin varmastikin tullaan seuravassa uudistuksessa tekemään.

Itse ihmettelin ja harmittelin sitä, kuinka kansliapäällikön nimittämisestä jatkokaudelle saatiin aikaiseksi tällainen mellakka. Aihetta mellakkaan olisi ollut jos todellakin vähemmän pätevä olisi vaihdettu virkaa hyvällä menestyksellä jo hoitaneeseen pätevään. Myös kokoomuslaisen sisäministerin olisi pitänyt tämä asia ajatella loppuun asti.

Kysymys siitä, vaikuttaako hakijan sukupuoli tai puoluetausta, on toisarvoinen. Pätevyys on se tekijä, jonka tulee olla ratkaiseva. Ei voi olla myöskään niin, että minkään puolueen jäsenyys olisi haittaava tekijä virkaan valittaessa. Ikävä kyllä, näin liian monta kertaa tuntuu olevan, varsinkin jos kysymyksessä on sdp:n jäsen.

Big brother

Otsikon mukainen sarja pyöri tv:ssä muistaakseni viime talvena. En katsonut yhtään jaksoa, mutta ymmärtääkseni kyse oli jostakin ns. tositv:stä, jossa ihmisten tekemisiä sai tirkistellä ihan luvan kanssa. Jotkut järkevätkin ihmiset kertoivat jääneensä ohjelmaan koukkuun...

Samanlainen mahdollisuus tarjotaan nyt kansalaisille internetin välityksellä, kun eduskunnan täysistuntosalin tekniikkaa on uusittu. Ennakkotietojen mukaan, tapahtumia salista voi siis seurata livenä omalta kotikoneeltaan eli eräänlaista realityä sekin.

Liian usein salissa on käyty hyviäkin keskusteluja ilman, että lehtereillä on ollut yhtään kuulijaa. Toivottavasti tieto uudesta viestintätavasta parantaa ja vilkastuttaa keskusteluja entisestään ja toivottavasti ihmiset ottavat mahdollisuuden pian omakseen. Avoimuus parlamenttiin on pelkästään hyvä asia.

Rakkaus on rajoja

Kesä on ohi, sillä koulut ovat alkaneet. Oma kolmasluokkalaiseni lähti innoissaan aamulla kouluun ja antoi vielä äidin tulla saattamaan. Hulina ja vilinä Urpolan koulun pihalla oli melkoinen. Itse halusin käydä toteamassa, minkälainen opettaja luokkaa tänä vuonna aikoo viedä eteenpäin. Oikein hyvältä vaikutti. Harmi vaan, että luokkakoko kasvaa ja ko. ope jää vuorotteluvapaalle joululta.

Sekä poliisi että koululaitos ovat lehdissä ottaneet kantaa siihen, kuinka vanhempien tulisi ottaa kasvatusvastuuta lapsistaan. Omituista, että tällaista keskustelua täytyy edes käydä. Tietenkin vanhemmilla on ensisijainen vastuu, koulu ja muu yhteiskunta on ainoastaan tukemassa tätä arvokasta ja vaikeaa tehtävää.

Opettajantyössäni olen toki saanut huomata, että meillä on liian paljon vanhempia, jotka haluaisivat ulkoistaa lapsensa kasvatuksen jollekin muulle. Vanhemmuutta ja auktoriteetin käyttämistä jotenkin pelätään ja halutaan, että ikävät käskyt ja rajat laittaa joku muu. Tässä suhteessa olisi meidän sukupolvella paljon oppimista edellisistä, joilla kasvattaminen ja rajojen asettaminen on ollut paljon tehokkaampaa ja luontaisempaa.

Kiinalainen juttu

Olympialaiset ovat käynnissä. Sen varmasti jokainen on jo joutunut huomaamaan. Olen toistaiseksi välttynyt näkemästä yhtäkään lähetystä kisoista, mutta toki uutisointia olen muuten saanut seurata.

Massiiviset avajaiset ihmetyttivät. Kiinalaiset esittelivät osaamistaan, jota toki vuosien varrella on kertynyt. Nykyteknologia tuntuu olevan myös hallussa; järjestäjät siirsivät avajaisten ajaksi sadepilvet pois stadionin yläpuolelta. Yksinkertaisessa mielessäni vain ajattelin, että eikö samaa keinoa voisi joskus kokeilla päinvastaisesti esimerkiksi kuivuudesta kärsivän Afrikan yllä...

Rahaa kisojen ympärillä siis pyörii ja kaikki konstit on otettu käyttöön. Näin myös varmasti urheilijoiden osalta. Suurimpana jännitysmomenttina tuntuu olevan se, kuka tai mikä maa ensimmäisenä dopingista kärähtää. Olympia-aate taitaa olla pelkästään sivuseikka.

Objektista subjektiksi

Nyt olen muutaman viikon ajan koettanut saada muodostettua itselleni käsitystä siitä, miten eri puolueet meillä kesälomillaan ovat tehneet ulostulojaan. Olen tietenkin ollut ainoastaan vanhojen lehtien varassa ja niitä olenkin urakalla lueskellut.

Yhteistä kaikille lehdille on se, että väittävät tätä kesää vaisuista vaisuimmaksi. Ehkä siitä syystä on pienistäkin asioista täytynyt löytää draamaa ja jutunjuurta. Eniten olen ihmetellyt sitä intoa, jolla meidän uutta puheenjohtajaa ollaan jo koetettu nujertaa.

Urpilaista on syytetty näkymättömyydestä ja uusien avauksien puutteesta. Itse olisin enempi huolissani jos hän olisi viettänyt heinäkuun lausuntoja jaellen, kun kaikki tiedämme heinäkuun Suomessa olevan lomailun ja rentoutumisen aikaa. Sitä tarvitsevat myös demaripoliitikot.

Tietenkin ärsyynnyin siitä tavasta, jolla lehtien mukaan pääministeri Vanhanen oli kommentoinut SDP:n puheenjohtajan sanomisia Porin keskustelutilaisuudessa. Vanhasen asenne kertoo ikävästi siitä, että hänellä on ongelma. Ongelma nimenomaan sen suhteen, kuinka suhtautua nuoreen naiseen asiallisesti ja tasaveroisesti.

Tähän asti tiedämme hänen olevan kiinnostunut itseään huomattavasti nuoremmista naisista seurustelukumppaneina. Nuoren naisen kohteleminen objektina on harmittavan tyypillistä vanheneville miehille. Silloin, kun nainen on itse toimija eli subjekti, on asennevammaisilla miehillä opiskelun paikka. Viisaana miehenä varmasti Vanhanenkin tämän asian pian oppii ja opettajankoulutuksen omaavana naisena Jutta Urpilainen voi häntä tarvittaessa vähän opettaa:)

Kulttuuririentoja

Mikkeliläistä katukuvaa ovat viikonlopun ajan värittäneet pitkin poikin vaeltaneet musiikin ystävät. Visulahden matkailukeskuksessa on jälleen pidetty onnistunut tapahtuma, Jurassicrock. Järjestäjien mukaan tilaisuudella oli huonosta säästä huolimatta paljon kävijöitä ja se on hyvä.

Savonlinnan Balettijuhlat ovat myös pääsemässä jaloilleen. Esityksiä on kehuttu, ainoastaan Olavinlinnan kattorakennelma on aiheuttanut ongelmia. Savonlinnan Oopperajuhlien kulttuuritarjontaa siis sopii hyvin täydentämään balettijuhlat.

Mikkelin Teatterilla puolestaan on ongelmia. Kävijämäärät ovat kuluneena vuonna jääneet tavoitteista. Tilanne on sikäli erittäin ikävä, että teatterin talous rakentuu pitkälti (liian pitkälti) lipputulojen varaan. Teatterinjohtajan mukaan ohjelmistovalinnat eivät ole olleet onnistuneet. Olen samaa mieltä.

Itse jätin tänä vuonna kesäteatterin väliin, sillä Heikki Turusen tekstit ovat omaan makuuni liian paljolti rivouksiin ja kiroiluun painottuvia. Kesäteatterin tulisi mielestäni olla kevyttä, viihdyttävää ja sellaista, johon voisi mennä koko perheen voimin. Tänä vuonna näin ei Mikkelissä voinut tehdä.

Mikkelin Teatterissa ollaan useana vuotena onnistuttu tekemään ohjelmistosta monipuolinen. Niin uskon ennakkotietojen perusteella tänäkin vuonna käyvän. Tarvitaan musiikkia, kevyttä farssia ja vakavampaa näytelmää. Ohjelmatietojen mukaan juuri tällaista monipuolista valikoimaa alkavalle kaudelle onkin luvassa. Odotan innolla syksyä ja teatterikauden alkamista!

Eräänlaista kulttuuria harrastimme Onnin kanssa eilenkin. Kinolinnassa oli vierekkäisissä saleissa meille molemmille sopivat näytökset samaan aikaan. Liekö sattumaa vai tarkoituksella ajateltu, mutta erittäin kätevää oli olla samanaikaisesti elokuvissa. Onni nautiskeli Pandan seikkailuista ja minä herkistelin Mamma Mia -elokuvan ja Abba-musiikin parissa.

Kokoomuksen maihinnousu

Tämän aamun Länsi-Savossa (porv.) oli näyttävä juttu kokoomuslaisten maihinnoususta Etelä-Savoon. Koko puolueen johto, ministerit ja muut aikovat tulla pitämään kokoustaan Mikkeliin ja samalla vierailevat ympäristökunnissa. Oikein hyvä!

Toivottavasti isännät ja emännät pistävät parastaan ja kertovat vihdoin näille, mitä hallituksen teot ja tulevat teot tarkoittavat tälle alueelle ja näille ihmisille. Asiat ovat ihan erilaisia silloin, kun niitä katsotaan köyhän eteläsavolaisen näkökulmasta, kuin kokoomuksen ministeriryhmässä tai puoluetoimistossa.

Toivon myös, että kaikki kohtalostaan huolestuneet kuntalaiset menevät nyt rohkeasti tapaamaan näitä hyvintoimeentulevia kokoomuslaisia ja laittavat heidät tiukille. Kysyttävää luulisi olevan niin sosiaali- ja terveyspalveluista kuin perusopetuksestakin ja eläkeläisten verotuksesta. Ihmisten ostovoiman aleneminen on varmasti myös asia, johon kokoomuslaisilla on vastaukset valmiina.

Seven to eleven

Loppukesän perinteiksi on tainnut muodostua julkinen keskustelu kauppojen aukioloajoista. Useampana vuonna tätä asiaa on herätelty henkiin ja niin tänäkin vuonna. Muutama viikko sitten asiaa kysyttiin meiltä kansanedustajiltakin ja hallituksen suunnasta on vihdoin tulossa uusia esityksiä asian suhteen.

Itse olen pitkään ollut sitä mieltä, että kauppojen aukioloajat tulisi vapauttaa. Työssäkäyvänä ja perheellisenä ihmisenä olen kokenut pelastuksena meidän lähikaupan (Siwan), josta saa lähes kaikkina vuoden päivinä elintarvikkeet hankituksi.

Meidän epäkäytännöllisten perheenäitien ei ole mahdollista suunnitella koko viikon ostoksia ja tehdä niitä ainoastaan lauantaisin automarketeista, niin järkevää ja taloudellista kuin se olisikin. Meillä ja autottomilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus tehdä pieniä määriä ruokaostoksia silloin, kun siihen on tarvis.

Kauppojen sunnuntaiaukioloa on vastustettu mm. työntekijöiden tilanteeseen vedoten. Käytännössä totuus vaan on toinen, kuin mitä ehkä ammattiliiton toimistoissa tiedetään. Monet kaupassa työskentelevät nimenomaan haluavat tehdä pyhätöitä. Syytä ei tietenkään ole vaikea arvata; muutoin pientä palkkaa saadaan hyvin kasvatettua sunnuntaitöitä tekemällä. Opiskelijoiden työpanos viikonloppuisin kauppojen kassoilla on merkittävä.

Niiden, jotka vastustavat aukioloaikojen vapauttamista, on syytä muistaa, että ei kauppaan ole kenenkään pakko mennä. Ei myöskään sunnuntaisin.

Kunnallisvaalit

Eilen illalla kokoontui Etelä-Savon sd. piirin piirihallitus. Kunnallisvaalikampanja alkaa hahmottua. Oikeistohallitus antaa meille onneksi hyvät eväät menestyä kuntavaaleissa. Kunnalliset palvelut ovat ne, joista tavalliset ihmiset ovat kiinnostuneita ja tällä hetkellä myös huolestuneita.

Vaalit ovat siis lokakuussa. Meiltä kansanedustajilta on kyselty eri tiedotusvälineiden toimesta aikeistamme asettua kuntavaaleissa ehdolle. Aion asettua ehdolle Mikkelin kaupunginvaltuustoon. Tässä asiassa olen aivan eri mieltä, kuin suuresti arvostamani kollega Liisa Jaakonsaari, joka lausui jossakin lehdessä, että kansanedustajien tulee tietää kotikuntansa asiat muutenkin kuin olemalla valtuustossa.

Itse näen asian siten, että kansanedustajan tulee kantaa vastuu eduskunnassa tekemistään päätöksistä ja ollaa kunnallisella tasolla puolustamassa ihmisten arkea. Olisi liian helppoa jos eduskunnan huonoja ja kuntataloutta heikentäviä päätöksiä ei olisi kansanedustajana paikallisella tasolla näkemässä. Toisaalta, pystyäkseen ajantasaisiin päätöksiin eduskunnassa, on oltava todellinen tuntuma kuntien asioihin.

Tänäiltana kokoontuu Mikkelin Työväenyhdistyksen johtokunta tekemään oman suunnitelmansa kunnalisvaalien osalle. Tiedossa on jo nyt varsin hyvä joukko innokkaita ehdokkaita tarttumaan haastaviin tehtäviin Mikkelin kaupungin luottamushenkilöorganisaatiossa.

Uutiset vähissä

Kesän kuluessa ovat yleensä uutiset varsin vähissä. Julkkisten häitä ja eroja toki sattuu kesälläkin, joten niistä riittää palstan täytettä viikkotolkulla, mutta varsinaisia yhteiskunnallisia linjauksia ei kovin paljoa kesäkaudella saada.

Uutta puheenjohtajaamme Jutta Urpilaista on jo ehditty moittia näkymättömyydestä, mutta itse olen aivan levollisella mielellä. Luulen, että hänkin on muutaman viikon loman ansainnut ja kerää voimia syksyn koitoksiin.

Puheet siitä, että hänen tärkeysjärjestyksensä puolueen linjauksissa ovat toisenlaiset kuin edeltäjillään, pitävät paikkaansa. Vihdoin sosialidemokraateilla on puheenjohtaja, joka nostaa meille kaikille tärkeät perhepoliittiset kysymykset kärkeen.

Perheiden hyvinvointi koskettaa meitä kaikkia ja perheiden pahoinvointi on asia, joka täytyy saada loppumaan. Yhteiskuntamme talous ei sitä kestä ja edes sen tulisi olla perustelu, jonka maamme oikeistohallituskin voisi allekirjoittaa.

Uuden ajan johtajuuteen kuuluu mielestäni myös se, että vastuita jaetaan useammalle. Meillä on eduskuntaryhmässä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ja kokeneita ulko- ja turvallisuuspoliittista asioista. He voivat vallan mainiosti antaa oman panostuksensa puheenjohtajan tueksi puolueen hyväksi.

Mielikuva siitä, että ainoastaan niin sanotut kovat ulko-ja turvallisuusasiat tai talousasiat ovat todellisten vaikuttajien paikkoja, on vanhanaikaista. Sovinistista puolestaan on se, että ihmisiä lähellä olevat ja inhimillisesti katsoen tärkeät asiat luokitellaan pehmeiksi ja naisten jutuiksi.

Back to basics

Nyt on kolmen viikon lomat vietetty ja on aika palata töihin! Loma tuli tarpeeseen ja nyt on energiaa taas vaikka kuinka. Lomailin kaksi viikkoa heinäkuussa Italiassa ja säiden puolesta ajankohta oli mitä mainioin.

Laadukkaaseen lomaan kuuluu läjä kirjoja. Tällä lomalla itselleni kävi kuin Linda Lampeniukselle; jämähdin ruotsalaiseen mieheen! Kirjailija Stieg Larssoniin nimittäin. Mukanani olivat hänen kaikki kolme tiiliskiviteostaan ja ne olivat todella hyviä.

Jollain jännällä tavalla ruotsalaiset ns. dekkarikirjailijat saavat aina ujutettua teksteihinsä sitä vakavaa yhteiskunnallista viestiä. Aiheet ovat monasti kipeitä (rasismia, perheväkivaltaa jne.), mutta niiden käsittely on tarpeellista. Varmasti useammalla suomalaisellakin kirjailijalla olisi kerrottavaa näistä yhteiskuntamme varjoisista puolista.

Viime viikon vietin Englannissa ns. kielikurssilla. Nämä eduskunnan henkilökunnalleen tarjoamat kurssit ovat olleet lehdistön pilkan kohteena vuosia. Oman kokemukseni perusteella, voin todeta, että kysymys on paljon enemmästä kuin pelkästä kielen opiskelusta.

Kurssipaikkani oli eteläisessä Englannissa, keskellä ei mitään. Vietimme noin 16 hengen porukalla kaiken hereilläoloaikamme yhdessä ja puhuen ainoastaan englantia. Aamiaiset, lounaat ja illalliset käytiin keskustellen myös henkilökunnan kanssa. Varsinaista opetusta oli joka päivä klo 9-17.

Vieraan kielen opiskeleminen ei ole pelkästään kielioppia tai virheetöntä ääntämistä, vaan se on erilaisten kulttuurien ja tapojen ymmärtämistä. Brittiläinen kohteliaisuus ja small talk on meille suomalaisille vierasta, mutta oppimisen arvoista.