Kesä on ohi, sillä koulut ovat alkaneet. Oma kolmasluokkalaiseni lähti innoissaan aamulla kouluun ja antoi vielä äidin tulla saattamaan. Hulina ja vilinä Urpolan koulun pihalla oli melkoinen. Itse halusin käydä toteamassa, minkälainen opettaja luokkaa tänä vuonna aikoo viedä eteenpäin. Oikein hyvältä vaikutti. Harmi vaan, että luokkakoko kasvaa ja ko. ope jää vuorotteluvapaalle joululta.
Sekä poliisi että koululaitos ovat lehdissä ottaneet kantaa siihen, kuinka vanhempien tulisi ottaa kasvatusvastuuta lapsistaan. Omituista, että tällaista keskustelua täytyy edes käydä. Tietenkin vanhemmilla on ensisijainen vastuu, koulu ja muu yhteiskunta on ainoastaan tukemassa tätä arvokasta ja vaikeaa tehtävää.
Opettajantyössäni olen toki saanut huomata, että meillä on liian paljon vanhempia, jotka haluaisivat ulkoistaa lapsensa kasvatuksen jollekin muulle. Vanhemmuutta ja auktoriteetin käyttämistä jotenkin pelätään ja halutaan, että ikävät käskyt ja rajat laittaa joku muu. Tässä suhteessa olisi meidän sukupolvella paljon oppimista edellisistä, joilla kasvattaminen ja rajojen asettaminen on ollut paljon tehokkaampaa ja luontaisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti