Onni, Helmi, Lauri, Lahja, Eino ja Aino viettävät päiviänsä kaupungin ylläpitämässä laitoksessa. Hoitajinaan heillä on ammattitaitoista väkeä, vaikkakin liian vähän. Päivät rytmittyvät tiettyjen rutiinien mukaan, joista ruokailut ovat mieluisimpia. Ruokalistalla ovat lasten tutut suosikit mannapuuro ja makaronilaatikko. Välillä vaihdetaan vaippoja ja pestään paikkoja.
Samanlaista menoa on monessa muussakin kaupungin laitoksessa. Tässä edellä kuvatussa paikassa asiakkaiden keski-ikä on lähemmäs kahdeksankymmentä vuotta. Samannimisiä ja samanlaisia, mutta huomattavasti nuorempia asiakkaita on kaupungin eri päiväkodeissa.
Pankarannassa yhdistyvät nämä kaksi ihmiselämän reunaa tänä syksynä, kun osa entisestä vanhainkodista on remontoitu päiväkodin käyttöön. Tilat tulevat olemaan upeat ja asiakkaita on jo jonoksi asti. Toivottavasti yhteistyötä pystytään tekemään myös sisällöllisesti.
Olen ollut tänään suorittamassa työharjoittelua vanhainkoti Pankarannan dementiaosastolla. Aamuvuoro alkoi klo 7.00 ja päättyi klo 15.00. Vanhustenhoito on rankkaa. Fyysisesti on rankkaa nostella vanhoja, hauraita ihmisiä sänkyyn ja sängystä pois, suihkuun ja saunaan. Henkisesti ajatus elämänsä ehtoopuolella olevista ihmisistä ja heidän kohtaamisestaan arvokkaasti, on vaativaa.
Ihmisen hoitaminen lapsena tai vanhuksena on hyvin samanlaista. Erona on tietenkin se, että lapsi kehittyy, vanhus ei. Tarpeet näillä ihmisillä on kuitenkin samanlaiset. Vanhustenhuollossa harmittaa se, että niukkojen henkilöstöresurssien johdosta, asiakkailla ei ole mahdollisuuksia ulkoiluun. Päivät kuluvat sisällä iltaa odottaen. Lasten ulkoilua pidetään tärkeänä. Yhtä tärkeää se olisi myös vanhuksille.
Toinen ihmetyksenaiheeni tämän päivän perusteella oli vaipat. Aikuisille tarkoitettuja vaippoja on myös kahdenlaisia. Kalliimpia, mutta mukavempia ns. housuvaippoja ja halvempia tarravaippoja. Hintaeroa näillä on neljäkymmentä senttiä. Sanomattakin on selvää, että kaupungissamme suositaan näitä halvempia (60 snt/kpl).
Päivän mittaan tulin mietiskelleeksi sitä, kuinka monet housuvaipat olisimme saaneet Pankarantaan ostettua, jos kaupunginhallituksen asuntomessumatka ( noin 3000 euroa) tänä vuonna olisi jäänyt tekemättä...Kysymys on arvoista ja valinnoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti