Kulunutta viikkoa on leimannut lehdistön revittely siitä, kuinka eduskuntatalossa on liikkeellä ja vapaalla jalalla raiskaaja. Entisistä jupakoista viisastuneina, toimittajat eivät ole suoraan
ketään nimeltä maininneet, mutta oma epäilyksensä heillä tuntuu olevan.
Se, että tunnettu feministitutkija haluaa (omien sanojensa mukaan) osin fiktiivisellä teoksellaan nostattaa esiin vaiettua ongelmaa rankaisematta jääneiden raiskaajien yleisyydestä, on tietenkin hänen toimenkuvansa mukainen asia. Todellinen ongelma on nyt kuitenkin jäänyt sivuseikaksi.
Vihjailu "tunnetusta miespoliitikosta" epämääräisessä yhteydessä takaa kirjalle menestyksen. Olen kuitenkin pettynyt Anna Kontulaan. Aikaisemmin olen arvostanut hänen kirjoituksiaan, tutkimuksiaan ja kannanottojaan niiden sisällön takia. Arkaluonteisiin ja ikäviin asioihin puuttuminen on tärkeää. Nimetön vihjailu näin vakavassa asiassa on moraalitonta. Jälleen kerran on leimattu koko mieskansanedustajien joukko ilman, että kukaan tietää, mitä on tapahtunut ja ilman, että voi asiaa mitenkään kommentoida.
Mikäli joku (kansanedustaja tai muu) on syyllistynyt johonkin, on asian selvittäminen ihan toisenlaisen prosessin asia, kuin nyt on meneillään. Seiskapäivää-lehti otti asiakseen pari viikkoa sitten kertoa totena, että muusikko Matti Inkinen on syyllistynyt lapsipornon levitykseen. Tämän jälkeen ei muusikko Inkistä ole elävänä nähty. Ottaako sosiologi Anna Kontula vastuulleen sen, että julkinen tuomitseminen ilman oikeaa tuomitsemista voi aiheuttaa samankaltaisia seurauksia??? Tuskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti