Turha tiedonanto

Tänään käydään eduskunnassa varsinainen murhenäytelmä. Näytelmän nimenä on "Valtioneuvoston tiedonanto vaalirahoituksesta". Kansalaisten, median ja opposition ryhdyttyä peräämään pääministeriltä vastauksia häntä kohtaan, keksi Vanhanen kavereineen, että asiasta keskustellaan ainoastaan salissa ja lopuksi kannatus eli luottamus punnitaan äänestyksessä.

Näin nyt menetellään, vaikka me kaikki tiedämme, että luottamus tulee noudattamaan hallitus oppositio linjaa. Hallituksen soturit ovat uskollisempia kuin koskaan. Myös kahdella jakkaralla aina keikkuvat Vihreät on pysäytetty tukemaan hallitusta.

Tunnin päästä alkava keskustelu tulee olemaan ikävä. Porvareiden ryhmätoimistot ovat pyörittäneet aivopesuohjelmaansa perusteellisesti ja heidän kärkensä tulee olemaan ay-liikkeen antamissa tuissa. Noviisiedustajat ovat läpikäyneet pitkän pesuohjelman ja heidän suustaan on tänään odotettavissa vaikka minkälaista sammakkoa.

Olisi syytä näidenkin sotureiden harjoittaa omaa harkintaa. Vertaamalla vaalien aikaisiksi perustettuja varojenkeruuyhdistyksiä yli sata vuotta vanhoihin työväenyhdistyksiin, todistavat kyseiset edustajat täydellisen tietämättömyytensä historiasta ja puoluepolitiikasta (terveiset vaan kollega Heinoselle!). Odotan mielenkiinnolla rimanalituksia.

Tule apuun, Tanja!

Eilen pohdimme jollakin porukalla sitä, kuinka saisimme kollega Tanja Karpelan kauan odotetun vauvan vihdoin syntymään, sillä iltapäivälehtien uutisointi eduskunnasta on käynyt turhan vakavaksi. Huutomme; Tule Apuun, Tanja, on kuultu. Uutiset ovat kertoneet lapsen syntyneen. Loppuvuoden uutistarjonta on nyt turvattu.

Iltapäivälehtien sivut täyttää nimittäin nykyisin tarinat joidenkin kansanedustajien vaalirahoituksista. Sinänsä toki hyvä, että myös näissä lehdissä käsitellään eduskunnan asioita, mutta tietenkin toivoisi kertomuksia myös myönteisistä asioista. Yleensähän lehdet kertovat edustajien sairauksista, ihmissuhteista ja ikävistä tapahtumista. Iltapäivälehtien kevyeen kerrontaan pinnallisuus toki sopiikin, mutta pinnallisesti on mukavampi lukea kivoja asioita.

Muutoin ihmettelen pääministeri Vanhasen ja Keskustan eduskuntaryhmän lausuntoja siitä, että menossa olisi joku pääministerin kaato-operaatio. Ei kellään ole tarvetta eikä halua tietentahtoen kaataa ketään. Ei edes lehdillä. Epäilykset Vanhasen rehellisyydestä eivät vuosien varrella ole aina olleet turhia. Kerran, kun on jäänyt kiinni valehtelusta, voi olettaa, että totuudessa pysyminen ei muulloinkaan ole itsestään selvää. Tämä koskee meitä kaikkia muitakin ihmisiä.

Gulliverin retket

Kun katsoin lauantaina tv-uutisia, tuli mieleeni vanha tarina Gulliverin retkistä. Tarinahan on jostain 1700-luvulta ja alunperin kirjoitettu yhteiskunnalliseksi satiiriksi. Myöhemminhän jutusta on tehty lasten satuja ja elokuvia.

Pääministeri Vanhanen oli kuin Gulliver lilliputtien maassa, kun toimittajalauma ympäröi hänet lentokentällä ja yritti saada vastauksia kysymyksiinsä. Turhaan. Sama linja jatkui myös eilen pääministerin radiotunnilla, jolloin hän kieltäytyi ryhtymästä poliittiseksi ruumiiksi toisten puolesta.

Tätähän ei kukaan ole vaatinutkaan. Vaatimus on kohdistettu ainoastaan Vanhaseen itseensä ja hänen toimiinsa pääministerinä ja Keskustan puheenjohtajana. Uskon, että kaikille suomalaisille riittäisi se, että hän vastaisi omista puheistaan ja tekemisistään. Mikään opposition ajojahti ei tässä ole kysymyksessä, vaikka tyypillisesti pääministeri yrittää kääntää syyn johonkin muualle kuin sinne, minne se oikeasti kuuluu.

Naisten juhlaa

Etelä-Savon DemariNaiset juhlivat eilen 50 v. taivaltaan. Sain olla mukana juhlassa, joka olikin oikein mukava ja lämminhenkinen. Kun valmistauduin aikaisemmin viikolla omaan puheenvuorooni, lueskelin erilaisia meidän puolueen naisliikkeen historiaan liittyviä teoksia.

Sadan vuoden aikana naisdemarit ovat saaneet paljon aikaan. Moni yhteiskunnallinen uudistus olisi jäänyt toteutumatta ellei meillä olisi ollut viimeisen sadan vuoden aikana voimakkaita naisia mukana puolueen toiminnassa. Suosittelenkin kaikille porvarikollegoille perehtymistä työväenliikkeen historiaan; kunniakas menneisyys ei ole rikos, niinkuin välillä salikeskustelussa annettaan ymmärtää.

Itse en ole ollut koskaan puolueen naisliiton toiminnassa aktiivisesti mukana. Se ei silti poissulje sitä, etteikö naisasia ja tasa-arvokysymykset olisi olleet minullekin tärkeitä. Yhteistyössä miesten kanssa on näitä asioita saatu vietyä eteenpäin niin oman puolueen sisällä kuin toistenkin puolueiden ihmisten kanssa.

Tänä päivänä, meidän yhteiskunnassa toimivien naisten tehtävät eivät ole vähentyneet. Uudet haasteet odottavat tekijäänsä. Jatkuvasti lisääntyvä työttömyys kasvattaa liiallista alkoholinkäyttöä, mikä puolestaan aiheuttaa monenlaisia ongelmia perheille ja etenkin naisille. Tähän asiaan demarinaisten tulisi nyt räväkästi tarttua.

Tällä viikolla olemme eduskunnassa urakoineet ensi vuoden talousarvioiden kanssa. Aloitteiden viimeinen jättöpäivä oli tänään. Jätin omani (25 kpl) aamupäivällä ja nyt odotellaan, kuinka niille tulee käymään:)

Muutoinkin viikko on ollut valiokunnissa työläs. Molemmissa valiokunnissani olemme tehneet lausuntoa valtionhallinnon uudistamiseksi. Kauhea uudistus edessä ja välillä tuntuu kuin valmistelu olisi jätetty eduskunnalle. Lopullisia muutoksia joutuu hallintovaliokunta käsittelemään pitkin syksyä. Toivottavasti ottavat esityksemme huomioon.

Eilen iltana olimme Suomen Pankin vieraana kuuntelemassa esityksiä maailman ja Suomen talousnäkymistä. Mielnkiintoisia alustuksia ja ajatuksia jälleen herättäviä. Tänä aamuna kuulimme eduskuntaryhmässä palkansaajajärjestöjen näkemyksiä talousarviosta ja tuottavuusohjelmasta. Huolemme on yhteinen.

Herää jo!

Viime päivinä on juostu kriisistä toiseen. Päällimäisenä mediaa tuntuu kiinnostavan demokratiakriisi. Tärkeä asia se onkin. Monenlaista "paljastusta" on löytynyt ja joissakin tapauksissa voi olla kysymys myös ihan lainvastaisistakin toimista. Nämä selvittettäneen aikanaan ja asianmukaisella tavalla.

Pari päivää sitten myös opposition suunnasta (Jukka Gustafsson sd.) kiirehdittiin vaatimaan ennenaikaisten vaalien järjestämistä tämän kriisin takia. Mielestäni vaatimus oli hätiköity. Tässä tilanteessa ei vaalit ole mikään ratkaisu, sillä lainsäädönnön valmistelu vaalirahoituksen osalta on kesken. Nyt olisi syytä keskittyä hoputtamaan vihreää ministeriä lakiesityksen tuomiseksi eduskunnalle.

Muutoin olen tietenkin sitä mieltä, että avoimuus ja mooralisesti oikea toiminta tulisi olla jokaisen kansanedustajaehdokkaan periaatteena ilman lakiakin. Mutta näin ei nyt ilmeisesti ole ollut tai sitten meillä on perustavaa laatua olevia eroja käsitteessä moraali, koska tässä hässäkässä ollaan näin syvällä.

Hallituksen toimintakyvyn laajuutta ja syvyyttä on perusteltua epäillä. Kaiken kaikkiaan tämä hallitus on ollut milloin minkäkin asian kanssa ns. housut kintuissa. Perustuslakimme antaa oppositiolle mahdollisuuden olla hallituksen tilanteesta huolissaan, hallitus itse pääministerinsä johdolla tekee mahdolliset johtopäätökset tai sitten ei.

Maa on edelleen syöksymässä kohti vakavaa työttömyyskriisiä. Ensi vuodesta arvellaan tulevan työttömien määrän suhteen ennätyksellinen. Tähän asiaan toivoisi täysillä toimivan hallituksen. Suomalaisten aliarvioimista harjoitti pääministeri Vanhanen jälleen tänään aamu-tv:ssä, kun hän ilmeisen huvittuneena vähätteli opposition huolestumista hänen edellytyksistään jatkaa tehtävässään ja yritti taas kääntää koko vaalirahasotkua opposition häneen kohdistamaksi ajojahdiksi. Nyt tekisi mieli huutaa koululaiskielellä; HERÄÄ JO, PAHVI!

Välikysymys

Tänään ryhmämme puheenjohtaja Tarja Filatov luki täysistunnossa opposition välikysymyksen vanhustenhuollosta. Sitäkin on hallituspuolueiden suunnasta vähätelty ja naureskeltu. Kumpaankaan ei ole syytä.

Vanhusten kohtelu on kuntien vastuulla. Eduskunnassa tehdään päätöksiä siitä, kuinka ja millä mitalla kunnille rahaa osoitetaan. Tai ei osoiteta. Välikysymyskeskustelu on keino mitata hallituspuolueiden kansanedustajien todellinen tahto hoitaa vanhustenhuolto kuntoon.

Asia ei sinänsä ole uusi. Eilen illalla junassa lueskelin taas Maria Lähteenmäen tutkimusta "Vuosisadan naisliike" -Naiset ja sosialidemokratia 1900 -luvun Suomessa. Kiinnitin huomiota kansanedustajan Tuula Haataisen (sd.) kommenttiin vuodelta 1999:

"Hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen ratkaistava kysymys liittyy hoivan järjestämiseen väestön ikääntymisen myötä. Työssä käyvät ikäluokat pienenevät ja vanhenevan väestön hoivan tarve kasvaa. Väestön vanhetessa myös terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa. Nyt korostetaan voimakkaasti avohoitoa ja laitoshoitoa on nopeaan tahtiin purettu. Jäävätkö vanhukset naisten vastuulle? Muuttuuko työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat pikkulapsivaiheesta ikääntyvien vanhusten hoiva-ongelmaksi?"

Sosialidemokraatit ovat siis olleet asian ytimessä jo kauan. Keinot vaan ovat olleet vajavaisia. Tällä hetkellä Suomi on vauraampi kuin koskaan, eikö nyt olisi aika hoitaa häpeäpilkut pois enkä tällä tarkoita pulassa olevia vanhuksia, vaan huonosti resurssoituja kuntia ja näiden vanhustenhuoltoa. Välikysymyksessä mitataan maan hallituksen tahto.

Erilainen maanantai

Tänään onkin ollut tyystin erilainen maanantai. Olin näet vielä aamulla siinä uskossa, että meillä on kaupunginhallitus ja tarkoitukseni oli maakuntahallituksen jälkeen hakea paperit kotoa. Monta kertaa näet posti kaupungintalolta kahden korttelin päähän kestää näin maanantaihin asti, enkä hätäillyt, kun papruja ei vielä perjantaina ollut tullut. Maakuntahallituksessa kuulin, että kokousta ei olekaan. Tunnustan, että ilahduin!

Maakuntahallituksen kokous oli monisäikeinen ja ajatuksia jopa työtavoista herättävä. Ehdin vallan mainioisti (putoamatta kärryiltä) piipahtaa Etelä-Savon maakuntaradion kansanedustajahaastattelussa. Kotiuduttani hallituksen kokouksesta, Onnin ja kaverinsa Eetun ranskan sanat tuli kuulusteltua; mitähän siitä tulee, kun kappaleessa kolme oli jo heidän mielestään "ihan turhia" sanoja.

Iltapäivän vapaatunnit olen käyttänyt tehokkaasti kotona; hoidellut puheluita, sähköposteja, kerännyt papereita viikkoa varten ja pakannut kassia. Poikkeuksellisesti lähden Helsinkiin jo tänä iltana, kunhan olen käynyt Lomakoti Mäntyniemen johtokunnan kokouksessa. Edessä on todella työteliäs viikko ja kunnon yöunien jälkeen on huomattavasti helpompi painaa töitä, kuin jos lähtisin niinkuin normaalisti tiistaiaamuna klo 6 bussilla.

Allut ja Ellut

Parin vuoden ajan on valtion aluehallintoa laitettu uuteen uskoon. Projekti alkoi laatikkoleikillä, jossa allut ja ellut pitivät sisällään eri valtion toimintoja. Nyttemmin hässäkkä on pyöritetty sellaiseen muotoon, että puhumme aveista ja elyistä.

Eduskunnassa asiasta joutuu tekemään mietinnön hallintovaliokunta, jolle yhteensä seitsemän muuta valiokuntaa antaa lausuntonsa. Aikataulu on hurja; vielä viime viikolla kuulimme asiantuntijoita, lausunnot on oltava valmiit 25.9. Koko uudistus on tarkoitus laittaa käyntiin ensi vuonna.

Tehtävien uudelleen jakamiselle on varmasti perusteita. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että vauhti on valmistelussa ollut liian kova. Kellään ei taida olla ihan varmaa käsitystä siitä, miten olisi järkevintä edetä. Molemmissa omissa valiokunnissamme (ympäristö ja sivistys) olemme törmänneet ilmeisiin epäkohtiin suunnitelmissa, mutta näitä hallituksen esityksiähän on tunnetusti vaikea muuttaa.

Käytäväkeskusteluissa kollegat ovat enempi tai vähempi pyörällä päästään kuvioista. Alueet ovat erilaisia ja maantieteelliset etäisyydet tulisi ottaa paremmin huomioon, kun virastojen toimipaikkoja sompaillaan. Tehtäväjako maakuntien liittojen ja lääninhallitusten kesken ei vaikuta ihan selkeältä sekään.

Suurimpana ongelmana tuntuu olevan kiire. Oma teoriani kiireiselle valmistelulle on se, että hässäkkä halutaan täytäntöön hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja, jotta kiistatta ongelmalliset kohdat saataisiin ihmisiltä unohtumaan ja toisaalta, että tuottavuuusohjelman mukaiset henkilöstövähennykset saataisiin kirjattua tälle hallituskaudelle. Toivoa sopii, että tällä uudistuksella ei etäännytettäisi kansalaisia viranomaisista, niinkuin joskus on uudistuksilla tehty.

Nova News

Viime viikon kuluessa saimme jälleen seurata vaalirahoituskuvioiden uusia jaksoja. Aihe kyllästyttää jo varmasti kaikkia muita, paitsi tiedotusvälineitä. Uusimpana kummallisena tapauksena reposteltiin kollega Marja Tiuran (kok.) vaiheita.

Kieltämättä kaikki selvitetyt asiat tuntuvat erikoisilta. En tunne kollega Tiuraa mitenkään, joten en voi (enkä halua) ottaa kantaa hänen motiiveihinsa tai vastaanotetun rahan hintaan. Päivänselvää kuitenkin on, että jokaisella lahjoittajalla on ollut tarve saada rahalle vastine. Niin yksityisillä muilla lahjoittajilla, yrityksillä, ay-liikkeellä kuin työväenyhdistyksilläkin.

Äskeisessä Arto Nybergin ohjelmassa oli haastateltavana Novan Arto Merisalo. Viikot vankilassa olivat tehneet hyvää, Merisalo oli ehtinyt pohtia menneitä oikein kunnolla. Olisi ollut suotavaa, että pohdiskelua olisi harjoitettu vähän myös matkan varrella. Etelä-Savon vaalipiirissä oli KMS-rahaa annettu kahdelle kepulaiselle, jotka eivät kuitenkaan tulleet valituiksi. Paikallislehden mukaan 5000 euroa käteisenä oli vaihtanut omistajaa Mikkelin torilla! Harkintaa olisi pitänyt olla jollakin muullakin kuin rahan tarjoajalla.

Eilisestä Ykkösaamun haastattelusta oli uutiskynnyksen ylittänyt ainoastaan Jutta Urpilaisen arvio siitä, että Novan rahoilla on ollut merkitystä porvarihallituksen syntyyn. Ihmeellistä, sillä saman kertoi tavoitteekseen myös Merisalo jo monta viikkoa sitten ja kertoi myös olleensa tuloksesta tyytyväinen. Tämän hän toisti myös äsken tv:ssä. Urpilaisen haastattelu sisälsi monta mielestäni todellista kannanottoa, harmi ettei näitä haluttu uutislähetyksiin nostaa.

Parasta antia viime viikon vaalirahakommentoinnissa oli presidentti Halosen yhtyminen niihin arvioihin, joissa todetaan, että äänestäjillä tulisi olla ENNEN vaaleja tieto siitä, kuka ehdokkaan vaalikuluista huolehtii. Omana kokemuksena voin todeta, että eteläsavolaiset äänestäjät tiesivät oman vaalirahoitukseni ennen vaaleja ja antoivat sille hyväksyntänsä vaalipiirin suurimman äänipotin muodossa. Suosittelen avoimuutta tässäkin asiassa.

Keskusteluja

Eilen illalla oma budjettipuheenvuoroni oli päivän viimeinen ja istunto lopetettiin puoli kymmenen jälkeen. Illansuussa piipahdin Etelä-Savon ja Suomen Yrittäjien järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Järkeviä linjauksia yrittäjäjärjestöiltä, toivottavasti saisivat omat näkemyksensä esim. verolinjauksista vietyä läpi myös hallituspuolueiden ihmisille.

Tänään budjetin lähetekeskustelu jatkuu jälleen iltakymmeneen asti. Välillä pidetään toki ryhmäkokoukset ja kyselytunti normaaliin tapaan. Istuntotauolla on hyvä tilaisuus käydä kuulemassa Lasipalatsin aukiolla MetropoliAreenan keskustelijoita.

Budjettipuheita

Kaksi päivää on nyt eduskunnassa puhuttu valtion ensi vuoden talousarviosta. Puheet jatkuvat vielä ainakin huomisen. Päälinjaus on ollut se, että hallituspuolueiden edustajat käyvät kilvan kehumassa tehtyjä linjauksia ja budjettiesitystä.

Opposition ihmiset eivät ole budjettin suurimpiin linjauksiin ollenkaan tyytyväisiä. Kuntatalous jää liian pienelle huomiolle ja vaikeassa tilanteessa olevat kunnat joutuvat paitsi nostamaan veroprosenttejaan niin myös karsimaan kuntalaisten palveluita.

Työllisyydenhoitoon ei ole varattu riittävästi rahaa. Työttömyyden arvioidaan kasvavan vielä ensi vuonnakin ja kaikki toimenpiteet nuorisotyöttömyyden nitistämiseksi olisi nyt otettava käyttöön. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret on saatava kiinni, mutta ilman rahaa sekään ei onnistu.

Oma puheenvuoroni on joko tänä iltana myöhään tai sitten huomenna. Pidimme sivistysvaliokunnan sd-ryhmän kanssa pienen keskustelutilaisuuden eduskunnan kansalaisinfossa. Aiheena oli kovin ajankohtainen perusopetuksen uudistaminen erityisopetuksen osalta. Asiaa ryhdytään käsittelemään valiokunnassa pian ja esityksen valmistelun ongelmakohdat ovat nyt jo kovin irvokkaat.

Voi kun hallituspuolueiden ihmiset tulisivat julkisesti tukemaan esityksen muutostarpeita. Varmasti suurin osa heistä ne muutoskohdat kyllä tunnustaa, mutta uskollisuus hallitusta kohtaan voi jälleen olla suurempi.

Palautetta

Edellinen blogini koskien pohdiskeluani köyhyydestä ja siitä, kuinka siihen eri poliittiset ryhmät suhtautuvat, on herättänyt palauteboksiini kosolti kommentteja. Muutoinkin kommenttien määrä on tänä syksynä ollut kasvussa ja se on pelkästään hyvä asia. Edelleenkin pidän lukuoikeuden vain itselläni ja mieluusti vastaan kaikille niille, jotka yhteystietonsa laittavat.

Itse asiaa kommentoitiin puolesta ja vastaan. Joku jopa on pitänyt surullisena sitä, että lapselle puhutaan politiikkaa. Jatkan edelleenkin yhteiskunnallisia keskusteluja poikani kanssa ja ne käydään luonnollisestikin hänen tarpeistaan ja kulloinenkin ikävaihe huomioon ottaen.

Tosiasia vaan on, että porvaripuolueet (mukaanlukien kaikki hallituspuolueet) ovat tietoisesti tehneet toimia, joilla on heikennetty pienituloisen ja vähävaraisen ihmisen elämää. Keinot ihmisten auttamiseksi ovat olleet myös porvareiden käytössä, niitä ei ole haluttu käyttää. Tämä on tosiasia.

Riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa, keinot muuttaa maailmaa on juuri hallituksella. Köyhien ihmisten tarpeet eivät ole olleet koskaan porvaripuolueiden tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Työväenliike on aikoinaan perustettu juuri vähävaraisten ihmisten etuja ajamaan. Sitä liikettä tarvitaan edelleen ja entistä ehompana!

Yhteiskuntaoppia

Eilen illalla pääsin antamaan Onnille (10 v.) oppitunnin. Poika soitti nähtyään A-Studion ja kysyi huolestuneena: "Äiti, miksi kansanedustajat ei tykkää köyhistä?" Kysyttyäni "miten niin?" hän selitti, että telkkarissa oli haastateltu ilmeisesti eilisen mielenosoituksen yhteydessä ihmisiä, jotka kritisoivat kansanedustajia välinpitämättömyydestä köyhien ihmisten ongelmia kohtaan.

Kerroin tietenkin, että ei pidä ihan paikkaansa. Osa kansanedustajista on aidosti kiinnostunut todella pienituloisten ihmisten tilanteesta ja yritämme ongelmille jotakin myös tehdä. Seuraava kysymys oli: "Kyllä kait sinä tykkäät köyhistäkin ja ketä ne on ne, jotka eivät tykkää?"

Vastasin suoraan kysymykseen suoraan: "Tietenkin tykkään, niinkuin kaikki muutkin demarit tykkää. Porvarit ovat niitä, jotka eivät välitä vähävaraisista ihmisistä." Kysymykseen, mitä ovat porvarit, vastasin tietenkin, että kokoomuslaiset ja keskustalaiset etupäässä. Onni tarkensi vielä: "Ai kepulaiset?"

Omalta osaltani sain siis oikaistua lapsen saamaa kuvaa yhteiskunnasta. Toivottavasti samankaltaisia oikaisuja tekevät muutkin vanhemmat. Ainoastaan totta puhumalla saamme seuraavankin sukupolven kiinnostumaan yhteisistä asioista.

Erilaisia asiantuntijoita

Olin lauantaina myös Savonlinnan sd. kunnallisjärjestön järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Paikalla oli aurinkoisesta syyssäästä huolimatta hyvä ja aktiivinen joukko. Kävimme keskustelua valtion ja kuntien suhteesta, perusopetuksesta, vanhustenhuollosta, valtionyhtiöiden myymisestä jne.

Tilaisuudessa oli läsnä myös ex- kansanedustaja, nykyinen Savonlinnan kaupunginvaltuuston pj, Jouni Backman. Aiemmin viikolla hän oli ottanut lehdissä kantaa siihen, että ns. Hetemäen työryhmän verouudistukset ovat pääasiassa SDP:n linjojen mukaisia. En tiedä SDP:n linjauksista, sillä ne julkistetaan vasta myöhemmin, mutta ainakaan minun linjauksien mukaisia ne eivät ole.

Omassa tiedotteessani Länsi-ja Itä-Savoon kerroin olevani Jounin kanssa eri linjoilla. Julkaistujen tekstien jälkeen sain paljon palautetta siitä, että onkohan viisasta olla Jounin kanssa eri mieltä. Tiedostan toki "vaaran", mutta olen tottunut sanomaan mielipiteeni ääneen ja toisekseen, olen vastuussa 6700 eteläsavolaiselle äänestäjälle. Itse asia nousi esiin myös lauantain keskusteluissa.

Hetemäen esityksessä on kohta, jota en voi milloinkaan enkä millään perusteilla hyväksyä. Asuntovelallisten oikeutta vähentää korot verotuksessa kaavaillaan poistettavaksi. Olemme puolueena olleet aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että pieni-ja keskituloisillakin perheillä olisi mahdollisuus hankkia elämänsä aikana omistusasunto sen sijaan, että maksaa kallista vuokraa jollekin toiselle. Verovähennysoikeus on ollut monelle perheelle kannuste oman asunnon hankkimiseen ja oikeasti myös kireää taloutta konkreettisesti helpottava asia.

Puolueen veroasiantuntijaksi tituleerattu Jouni perusteli asiaa lauantaina hyvin. Hänen näkökulmastaan pienituloisia autetaan parhaiten muilla tukitoimilla ja että omistusasunnon hankkineet eivät ole kaikista huonoimmassa asemassa olevia. Itse en ole koskaan väittänyt olevanikaan veroasiantuntija, mutta elämän asiantuntija kylläkin olen.

Ennen eduskuntaan valintaa olin ehtinyt olla yli 20 vuotta erilaisissa pätkä- ja silpputöissä ja aina opiskelujen ohella. Maisterintutkintoni olen rahoittanut opintolainalla. Omistusasuntoa olen maksanut naimisissa ollessani ja nyttemmin aloittanut sen maksamisen aivan yksin lähes alusta. Olen elänyt erinäisiä jaksoja köyhyysrajan ( 1000 e) alapuolella, joten tiedän mitä tarkoittaa se, kun rahat ovat loppu. Toimeentulokriteerit olisin varmasti täyttänyt useasti, mutta oma turvaverkkoni on ollut tiukka, enkä ole sosiaaliluukulle joutunut menemään.

Kaltaisiani on paljon. Aina elämä ei mene niinkuin käsikirjoituksessa lukee. Tulee työttömyysjaksoja, avioeroja, sairastumisia, yllättäviä menoeriä ja näistä kaikista on selvittävä. Tiedetään, että kaikki nuo edellä luettelemani asiat hankaloittavat ihmisten elämää eniten juuri silloin, kun menot ovat asunto-ja opintolainojen vuoksi suurimmillaan eli n. 30 ikävuodesta eteenpäin. Asuntolainan korkovähennysoikeus on keino helpottaa monen perheen taloutta eikä sitä tule poistaa, piste.

Tunteet pinnassa

Lauantaina Mikkelin torilla oli haikea tunnelma. Viimeinen toripäivä ennen suurta mullistusta sai väen liikkeelle. Monet kertoivat tulleensa jättämään jäähyväisiä nykymuotoiselle torille, mutta samalla olivat innoissaan siitä, että vihdoin kaupungissa tapahtuu.

Meidän teltalla tunnelma oli paikoin agressiivinen. Aamupäivän ajan olin olkapäänä ja roskaämpärinä sadoille kuntalaisille, jotka kantavat huolta niin kovin monista asioista. Päällimmäisenä edelleenkin on huoli vanhuksista. Meidän tekemää välikysymystä kehuttiin, sillä vaikka ongelma on ollut tiedossa, ei siitä ole liikaa puhuttu. Näin kuntien budjetinvalmistelun alla eivät pelkät puheet enää riitä.

Keskustelumme kumpuilivat laidasta laitaan, mutta pääasiallinen viesti mikkeliläisellä torikansalla kyllä on se, että "Tehkää demarit jotakin, ennenkuin olemme tuhon omia." Jälleen kerran selitin ihmisille poliittista järjestelmäämme ja sitä, että avaimet asioiden ratkaisemiseksi ovat hallituspuolueiden kansanedustajilla. Toki lupasin tätä viestiä heille viedä, vaikka kovin turhalta se on tuntunutkin.

Viidestoista yö

Juice Leskisen kappale Viidestoista yö soi komeasti viikko sitten, kun kollega Tuomiojan kanssa saavuimme Juankosken työttömien toimintajärjestön tiloissa pidettyyn keskustelutilaisuuteen. Nämä pienten pohjoissavolaisten kuntien järjestämät tilaisuudet olivat osa meidän ryhmän jalkautumista kesäkokouksissa.

Huolet Juankoskella ja naapurikunnassa Kaavilla olivat kovin tuttuja. Käsinkosketeltavaa oli se ihmisten huoli työttömyydestä ja ihmisten pärjäämisestä näinä vaikeina aikoina. Keskusteluissa poliittisten luottamushenkilöiden kanssa, harmittamaan jäi tieto siitä, että edellisellä kaudella hyvin alkanut kuntien välinen yhteistyö on uuden valtuuston myötä pysähtynyt.

Tietynlainen uusi kulttuuri on tullut myös Mikkelin kaupunginvaltuustoon. Viime maanantain kokouksessa olimme jälleen siinä tilanteessa, että vuosia valmisteltuja asioita esitettiin edelleen pöydälle pantavaksi ja uudelleen valmisteluun. On valitettavaa, että lähes vuoden toiminut valtuusto ei vieläkään koe olevansa asioissa tarpeeksi sisällä pystyäkseen tekemään päätöksiä.

Omassa puheenvuorossani harmittelin tilannetta ja otin osan syystä myös valtuuston puheenjohtajiston niskoille. Emme näköjään ole tarpeeksi kaupunginhallitusryhmien kanssa onnistuneet siirtämään tietoa valtuustoryhmille, jotta luottamus valmisteluun ja asioiden oikeaan tilaan riittäisi päätöksentekoon.

Itse asioista tietenkin voi vallita erimielisyys ja sen takia esimerkiksi äänestykset ovat tarpeen, mutta jos jatkuvasti kyseenalaistetaan valmistelu ja päätöksentekoprosessi hidastuu ainoastaan omien valmiuksien puuttuessa, eivät asiat etene ikinä. On hirvittävää seurata, kun vuosien määrätietoisen työn jälkeen olemme saaneet kaupunkiin ihan uudenlaisen tekemisen meiningin, niin nyt luottamushenkilöt ottavat kehityksen jarruttajan roolin.

Olemmekin järjestämässä valtuustolle seminaaria, jossa toivon mukaan voitaisi keskustella myös toimintatavoista ja marssijärjestyksestä. Uskon edelleen, että jokaisen valtuutetun ja lautakunnan jäsenen vilpitön tarkoitus on toimia kuntalaisten parhaaksi. Menettelytavoissa on vaan nyt pientä sekavuutta.

Hallintoneuvostot

Näin istuntokauden alettua, puhemies Niinistö on taas lausunut kommenttejaan liittyen eduskuntaan. Hänen arvionsa hallituksen talouspoliittisesta linjasta on helppo allekirjoittaa. Muutoin en tiedä, uskaltaako Niinistön lausumia paljon kommentoida, sillä kuulin eilen olleeni mainittuna jossakin verkkolehdessä, kun arvostelin kesällä hänen lausumiaan edustajien Lapin-matkoista.

Hallintoneuvostojen tilanteesta, olen kylläkin samaa mieltä Niinistön kanssa. Nämä mystiset hallintoneuvostopaikat jaetaan heti vaalien jälkeen kansanedustajien kesken ja muistan viimeksi ihmetelleeni sitä, kuinka veristä taistelua näistä paikoista käydään. Jokaisella ryhmällä on tietty kiintiö esim. Ylen, Alkon, Patrian jne kaltaisissa hallintoneuvostoissa ja paikat jaetaan ryhmän sisäisellä logiikalla.

Muutaman kollegan kertomuksia hallintoneuvostojen työskentelystä kuunneltuani, olen valmis yhtymään Niinistön arviointiin siinäkin, että kansanedustajien rooli on lähinnä johtoa myötäilevä. En tiedä hallintoneuvostojen palkkiosäännöksistä, mutta huhut kertovat, että kokouksista maksetaan hyvin. Sitä en ollenkaan kritisoi, mikäli asioihin on voitu kunnolla perehtyä ja myös kokouksiin täydellä teholla osallistua.

Kansanedustajan työn kanssa kaikkien muiden hommien hoitaminen on vaan varsin mutkikasta. Vastuu hallintoneuvostoissa on suuri ja siellä mukanaolijoiden tulisi olla todella hyvin perillä yhtiön asioista. Mielestäni olisi viisasta, että nykymuotoiset hallintoneuvostot purettaisiin ja tehtävät ohjattaisi eduskunnan tarkastusvaliokunnalle, kuten kai Niinistö ehdotti.

Vaara vaanii

Pari viime päivää on porvarileirissä hilluttu meidän puheenjohtajan ns. verolausunnoilla. Urpilainen otti kantaa (kaiketi omassa blogissaan) määritelmiin pieni-ja suurituloinen sekä verotuksen oikeudenmukaisuuden eli progressiivisen verotuksen puolesta.

En käy selittelemään hänen linjauksiaan, sillä mielestäni hän sai tarkentaa käsityksiään hyvin tämän aamun ylen aamu-tv:ssä. Itse olen omat linjaukseni samoihin asiaan monesti kysyttäessä jo julki tuonut ja varmasti palaan niihin vielä monta kertaa.

Huolestunut olen siitä, että jälleen kerran oikeistopuolueet saavat median avulla kiinnitettyä kansalaisten huomion asiallisesti ottaen kovin pieneen yksittäiseen, mutta raflaavasti esitettynä, kovin suureen ja tärkeään asiaan. Samanaikaisesti valtakunnassa on meneillään suunnitelmia verotuksen uudistamiseksi, jotka eivät lupaa kovinkaan hyvä suurimmalle osalle pieni- ja keskituloisia.

Toinen huolenaiheeni on ihan puolueen sisäinen, mutta varmasti jokaisen puolueen ongelmana. Miten pystytään parhaiten yhdistämään puolueen johdon ympärillä olevan mittavan avustajaporukan osaaminen ja tietämys siten, että yksi ihminen eli puheenjohtaja voi varauksetta luottaa hänelle kerrottuun tietoon ja asioiden valmisteluun.

Puoluejohtoa varten on omassa koneistossa viritettynä joukko eri alojen asiantuntijoita ja ammattilaisia, joiden tehtävänä on pitää huoli siitä, että keulakuvamme pysyy ajan tasalla ja saa päivitettyä oikeaa tietoa koko ajan. Mikäli puheenjohtaja ei ehdi itse kirjoittaa blogejaan tai muita kannanottojaan, on olemassa vaara, että joutuu selittelemään omina virheinään toisten tekemiä virheitä. Näinhän kävi mm. Kokoomuksen Kataiselle taannoin Turun Sanomien kolumnin kanssa.

Sorvin ääressä

Pari viime päivää on ollut sellaista huisketta, että en ole ehtinyt pysähtyä koneen ääreen. Kommentoimatta on edelleen sunnuntainen Enonkosken työväenyhdistyksen värikäs kokous, eilinen ammattikorkeakoulun hallinto- ja talousjohtajan valintakuviot ja eilinen kaupunginvaltuuston kokous. Palaan mm. näihin illemmalla, jahka seuraavan kerran pysähdyn koneelle.

Nyt olen täällä eduskuntatalon työhuoneessa ja härdelli on melkoinen. Paperiposteja on pöydän kulmat täynnä, onneksi avustajani Kaija on kaiken pitänyt järjestyksessä. Päivän kokoukset alkavat klo 11.30 sivistysvaliokunnan sd-ryhmällä, klo 12 varsinainen sivistysvaliokunta ja klo 14 täysistunto, joka päiväjärjestyksen pituudesta ja sisällöstä päätellen kestää pitkälle iltaan.

Vapaus-lehden kolumnini odottaa kirjoittamistaan ja sähköpostit vastaamistaan, joten kiirettä pitää:) Mukava on olla taas aloittamassa syksyn istuntokautta, väriä ja vakavuutta ei tule puuttumaan!

Teatterin juhlaa

Mikkelin Teatteri täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Sen kunniaksi ja profiilin nostamiseksi on teatteri tehnyt uudet upeat ohjelmistoesitteet, mainostanut lehdessä ja tuottanut tilausnäytelmän. Katsojaennätykset ovat taattuja, kunhan Raija Orasen Mikkeliin sijoittuva näytelmä alkaa pyöriä.

Kävin eilen katsomassa pienellä näyttämöllä jälleen loppuunmyydyn "Naisten juomaa" -esityksen. Koskettava kuvaus alkoholista ja naisen elämästä ei voinut jättää ketään yleisöstä kylmäksi. Suosittelen näytelmää myös miehille.

Mikkelin teatterilla ja työväenyhdistyksellä on yhteinen menneisyys. Noin sata vuotta sitten työväenyhdistysten toimintaan ympäri maata kuului oleellisesti näytelmäkerhojen pitäminen ja ensi vuonna 120 vuotta täyttävä Mikkelin työväenyhdistys on ylpeä varhaisesta yhteydestään teatteriin.

Syksyllä teatteriin tulee Sirkku Peltosen varma menestysnäytelmä "Yksiöön en äiteetä ota". Varasin jo liput siihen ja aion ottaa seurakseni oman äitini, ehkä kertomuksessa on meille molemmille jotakin opittavaa.

Audi-mies

Viime päivinä on mediassa käyty kummallista keskustelua. Jopa Ylen pääuutislähetys nosti aiheen ykkösuutisekseen. Maan tasa-arvoministeri kommentoi asiaa. Kysymys oli siis Audi-miehen antamasta haastattelusta naistenlehteen.

Itse en ole haastattelua lukenut, ainoastaan ne lainaukset, joita muissa lehdissä on ollut. Ihan en ole perillä siitäkään, miksi tällainen haastattelu on tehty ja kuka tämä mies oikein on.

Naiset käyvät kai hurjana ja tapasin tänäänkin muutaman, joiden mielestä miehen ero oli ainoa oikea johtopäätös ja puheet törkeitä. Olen näköjään vähän eri puusta veistetty, sillä minusta tämä kohu on kaikkinensa ylimitoitettu.

Olenkin sanonut ääneen sen, että Audi-miehen kommenteissa ei minulle ollut mitään yllätyksellistä. Suurin osa tuttavapiiriini kuuluvista miehistä myöntää ajattelevansa osittain noin, mutta he eivät ole joutuneet minkään lehden haastatteluun höpöjä ajatuksiaan esittelemään ja se onkin heidän onnensa.

Monet meistä naisista sietää kaikenlaista sovinismia omassa kodissaan tai ystäväpiiriltään, eikä se ole minustakaan maailman hirvein asia. Paljon hurjempia juttuja tapahtuu niissä näennäisen kultivoituneissa ja seesteisissä kodeissa, joissa miehet eivät ääneen ajatuksiaan lausu. Näissä kodeissa puhuvat muut keinot ja näihin tapauksiin soisi naisasianaisten ja tasa-arvoministerin kiinnittävän useammin huomiota.

Kokonaan eri asia on työyhteisö. Esimiesasemassa oleva henkilö ei tietenkään voi esittää kumpaakaan sukupuolta syrjiviä tai halventavia lausuntoja kenestäkään edes huumorimielessä. Audi-miehen tuomitseminen ei mielestäni ole maan hallituksen jäsenen tehtävä, vaan kyseinen yksityinen yritys voi hoitaa asian omalla tavallaan. Tämä vaan osoittaa sen, että meidän hallituksen ministerit eivät kai kukaan enää tiedä, mitä heidän rooteliinsa kuuluu.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka väittävät, että samanlaista kohua ei syntyisi naisen puheista. Eikä ole syntynyt. Itsekin käytän surutta varsin värikkäitä ilmaisuja miehistä ja stereotypiani tietyistä miestyypeistä ovat todella jämähtäneitä. Kertooko tämä ilmiö enemmän meidän naisten huumorintajuttomuudesta vai miesten yksinkertaisuudesta, mene ja tiedä.

Sielunhoitoa

Aamulla oli vieraisilla Mikkelin hiippakunnassa. Koolla piispan luona oli kymmenen kansanedustajaa, sillä hiippakuntaamme kuuluu myös Kymi. Kahvittelun lomassa kaikunut naurunremakka ei välttämättä ollut sitä, mitä mielikuvissa piispan visiitillä ajatellaan tapahtuvan.

Toki ns. aamuhartauden jälkeen pääsimme asiaan. Keskustelu oli hyvää ja keksimme monta sellaista asiaa, jossa kirkko voisi olla aktiivisessa roolissa meidän yhteiskunnan muitten toimijoitten kanssa. Etenkin tällaisina vaikeina taloudellisina aikoina, tulisi kirkon kantaa suurempi rooli.

Piispa Seppo Häkkisen lukema raamatun kertomus kuurosta, joka sai kyvyn kuulla ja korvien merkityksestä tässä, laittoi epäilemään, että Kokoomuksen vaalikampanjan tekemällä mainostoimistolla on ollut suuremmat voimat apunaan silloin, kun sloganeita on mietitty.

Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli hyvä ja totesimmekin yhdessä, että piispan antamaa sielunhoitoa meille kansan kuuntelijoille ja palvelijoille tulee jatkaa säännöllisesti.

Peruskysymysten äärellä

Eduskuntaryhmä on ollut kokouksessaan Kuopiossa nyt eilisestä lähtien. Eilinen päivä oli oikein antoisa ja odotettavissa on paitsi tehokas niin myös tuottelias syksy. Puheenjohtajan suulla linjattiin niitä perusasioita, joilla lähdemme todella puolustamaan suomalaisia ihmisiä.

Hallituksen kova linja on nyt näyttänyt tavoitteensa. Tuloeroja on haluttu tarkoituksella kasvattaa ja suurituloisten asemaa kaikin keinoin helpottaa. Tämähän ei voi olla kenenkään mielestä oikeudenmukaista.

Talouden kurimuksessa on meidän demareiden astuttava areenalle. Korjattavaa riittää niin verotuksessa kuin työllisyydenhoidossakin. Kuntatalouden kurjistaminen pakottaa kuntapäättäjät tekemään kipeitä ratkaisuja, joilla tavallisten ihmisten elämää vaikeutetaan. Valtion on muutettava kurssiansa!

Työllisyysfoorumin koolle kutsuminen on yksi niistä konkreettisista keinoista, jolla meidän puolue tulee tarjoamaan osaamistaan ja apuaan maan hallitukselle. Toivottavasti Kokoomuksen uppiniskainen uho on kohdannut tiensä pään ja järki pystyttäisi ottamaan sielläkin käyttöön. Kyseessä on Suomen historian yksi käännekohdista.

Halutaanko kansakunta pelastaa aktiivisilla toimilla vai annetaanko laman syventyä ihmiskohtaloita tuhoavalla tavalla? Valinta on tällä hetkellä hallituspuolueiden kansanedustajilla, ensi vaalien alla kansalaisilla ja vaalien jälkeen toisilla.

Positiivari Pöntinen

Mikkelin kaupungissa on ollut jo usean vuoden ajan tapana nimetä vuoden positiivisin mikkeliläinen. Tällä kertaa valinnasta on syytä olla erityisen tyytyväinen. Kunnianosoitus tuli Mikkelin Työväenyhdistyksen jäsenelle, kaupunginvaltuutettu Jukka Pöntiselle.

Jukka Pöntinen on tunnettu mikkeliläinen monitoimimies, joka ei ole juuri koskaan pahalla tuulella ja aina valmis auttamaan muita. Valinta on osuva tänä vuona myös siksi, että Jukka on joutunut uuden teknisen lautakunnan puheenjohtajana vaikeisiin tilanteeseen ja tunnustus on tarpeen myös lautakunnan työskentelyä ajatellen. Onnittelut Jukka!

Metsän asialla

Eilinen Itä-Suomen huippukokous loppui osaltani yhteen päivään. Kävin siis päiväseltään Imatralla ja metsäteollisuutta käsittelevä ajankohtainen paneeli oli hyödyllinen niin myös tietenkin kovin ajankohtainen. Arvovaltainen panelistiporukka ei ratkaisua ahdinkoon löytänyt, mutta järkeviä huomioita toki kuultiin.

Tutkija Jakob Donner-Amnell kritisoi valtion omistajaohjausta ja kehotti joko tekemään sitä tai sitten luopumaan omistuksistaan, mikäli siihen ei kyetä. Ruotsalaiset ova siihen kyllä kyenneet! Erotustekniikan laitoksen (!!!) johtaja Lappeenrannan Yliopistosta puolestaan visioi uusilla puuhun ja metsään liittyvillä keksinnöillä, xylitolin tapaan. Toiveikkaana siis!

Metsän ympärillä ollaan tänäänkin. Eduskuntaryhmän kesäkokous alkaa Kuopiossa ja sitä ennen on mahdollisuus poiketa Varkaudessa StoraEnson tehtailla. Itse joudun jättämään Varkauden väliin ihan kuljetusteknisistä syistä. Yritän ehtiä Kuopion junaan ja se ei kierrä Varkauden kautta:) Ryhmässä vasrmuudella keskustellaan metsäteollisuuden tilanteesta.

Poikkesin eilen Imatralle mennessäni Puumalassa. Pikainen kahvihetki kunnanjohtaja Kitusen kanssa antoi uskoa sille, että Puumalan ja Mikkelin kuntaliitoksesta tulee huolellisemmin valmisteltu kuin Haukivuoren liitoksesta taannoin. Uskon, että tietyillä edellytyksillä, liitos on puumalalaisten etu.

Piipahdin myös sillan juurella sijaitsevassa Lasiruusussa, jossa tehdään (puhalletaan) ja myydään jo neljännessä polvessa kaikenlaista lasista valmistettua esineistöä. Tammikuussa sain oikein vierailla paikassa ja pääsin silloin myös kokeilemaan lasinpuhallusta ihan itse. Silloin puhaltamani maljakko oli odottanut noutajaansa eiliseen asti ja olihan se upeaa designia:)

Tämäkin yritys oli sijoittunut Puumalaan ihan kunnan omana älynväläyksenä, ilman elinkeinoyhtiötä, joten kyllä Puumalassa jotakin on osattu tehdä ihan oikeinkin. Tämä viestinä niille mikkeliläisille, jotka liitosta pelkäävät.