Lauantaina Mikkelin torilla oli haikea tunnelma. Viimeinen toripäivä ennen suurta mullistusta sai väen liikkeelle. Monet kertoivat tulleensa jättämään jäähyväisiä nykymuotoiselle torille, mutta samalla olivat innoissaan siitä, että vihdoin kaupungissa tapahtuu.
Meidän teltalla tunnelma oli paikoin agressiivinen. Aamupäivän ajan olin olkapäänä ja roskaämpärinä sadoille kuntalaisille, jotka kantavat huolta niin kovin monista asioista. Päällimmäisenä edelleenkin on huoli vanhuksista. Meidän tekemää välikysymystä kehuttiin, sillä vaikka ongelma on ollut tiedossa, ei siitä ole liikaa puhuttu. Näin kuntien budjetinvalmistelun alla eivät pelkät puheet enää riitä.
Keskustelumme kumpuilivat laidasta laitaan, mutta pääasiallinen viesti mikkeliläisellä torikansalla kyllä on se, että "Tehkää demarit jotakin, ennenkuin olemme tuhon omia." Jälleen kerran selitin ihmisille poliittista järjestelmäämme ja sitä, että avaimet asioiden ratkaisemiseksi ovat hallituspuolueiden kansanedustajilla. Toki lupasin tätä viestiä heille viedä, vaikka kovin turhalta se on tuntunutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti