Pari viime päivää on porvarileirissä hilluttu meidän puheenjohtajan ns. verolausunnoilla. Urpilainen otti kantaa (kaiketi omassa blogissaan) määritelmiin pieni-ja suurituloinen sekä verotuksen oikeudenmukaisuuden eli progressiivisen verotuksen puolesta.
En käy selittelemään hänen linjauksiaan, sillä mielestäni hän sai tarkentaa käsityksiään hyvin tämän aamun ylen aamu-tv:ssä. Itse olen omat linjaukseni samoihin asiaan monesti kysyttäessä jo julki tuonut ja varmasti palaan niihin vielä monta kertaa.
Huolestunut olen siitä, että jälleen kerran oikeistopuolueet saavat median avulla kiinnitettyä kansalaisten huomion asiallisesti ottaen kovin pieneen yksittäiseen, mutta raflaavasti esitettynä, kovin suureen ja tärkeään asiaan. Samanaikaisesti valtakunnassa on meneillään suunnitelmia verotuksen uudistamiseksi, jotka eivät lupaa kovinkaan hyvä suurimmalle osalle pieni- ja keskituloisia.
Toinen huolenaiheeni on ihan puolueen sisäinen, mutta varmasti jokaisen puolueen ongelmana. Miten pystytään parhaiten yhdistämään puolueen johdon ympärillä olevan mittavan avustajaporukan osaaminen ja tietämys siten, että yksi ihminen eli puheenjohtaja voi varauksetta luottaa hänelle kerrottuun tietoon ja asioiden valmisteluun.
Puoluejohtoa varten on omassa koneistossa viritettynä joukko eri alojen asiantuntijoita ja ammattilaisia, joiden tehtävänä on pitää huoli siitä, että keulakuvamme pysyy ajan tasalla ja saa päivitettyä oikeaa tietoa koko ajan. Mikäli puheenjohtaja ei ehdi itse kirjoittaa blogejaan tai muita kannanottojaan, on olemassa vaara, että joutuu selittelemään omina virheinään toisten tekemiä virheitä. Näinhän kävi mm. Kokoomuksen Kataiselle taannoin Turun Sanomien kolumnin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti