Viime päivinä on juostu kriisistä toiseen. Päällimäisenä mediaa tuntuu kiinnostavan demokratiakriisi. Tärkeä asia se onkin. Monenlaista "paljastusta" on löytynyt ja joissakin tapauksissa voi olla kysymys myös ihan lainvastaisistakin toimista. Nämä selvittettäneen aikanaan ja asianmukaisella tavalla.
Pari päivää sitten myös opposition suunnasta (Jukka Gustafsson sd.) kiirehdittiin vaatimaan ennenaikaisten vaalien järjestämistä tämän kriisin takia. Mielestäni vaatimus oli hätiköity. Tässä tilanteessa ei vaalit ole mikään ratkaisu, sillä lainsäädönnön valmistelu vaalirahoituksen osalta on kesken. Nyt olisi syytä keskittyä hoputtamaan vihreää ministeriä lakiesityksen tuomiseksi eduskunnalle.
Muutoin olen tietenkin sitä mieltä, että avoimuus ja mooralisesti oikea toiminta tulisi olla jokaisen kansanedustajaehdokkaan periaatteena ilman lakiakin. Mutta näin ei nyt ilmeisesti ole ollut tai sitten meillä on perustavaa laatua olevia eroja käsitteessä moraali, koska tässä hässäkässä ollaan näin syvällä.
Hallituksen toimintakyvyn laajuutta ja syvyyttä on perusteltua epäillä. Kaiken kaikkiaan tämä hallitus on ollut milloin minkäkin asian kanssa ns. housut kintuissa. Perustuslakimme antaa oppositiolle mahdollisuuden olla hallituksen tilanteesta huolissaan, hallitus itse pääministerinsä johdolla tekee mahdolliset johtopäätökset tai sitten ei.
Maa on edelleen syöksymässä kohti vakavaa työttömyyskriisiä. Ensi vuodesta arvellaan tulevan työttömien määrän suhteen ennätyksellinen. Tähän asiaan toivoisi täysillä toimivan hallituksen. Suomalaisten aliarvioimista harjoitti pääministeri Vanhanen jälleen tänään aamu-tv:ssä, kun hän ilmeisen huvittuneena vähätteli opposition huolestumista hänen edellytyksistään jatkaa tehtävässään ja yritti taas kääntää koko vaalirahasotkua opposition häneen kohdistamaksi ajojahdiksi. Nyt tekisi mieli huutaa koululaiskielellä; HERÄÄ JO, PAHVI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti