Opetuksen ongelmia

Viime päivinä on muissa lehdissä runsaasti kommentoitu Opettaja-lehden päätoimittajan "vaatimusta" vartijoiden palkkaamiseksi kouluihin. Huoli on varmasti aito, mutta enemmänkin ajattelen päätoimittajan halunneen herättää julkista keskustelua siitä, minkälaisissa olosuhteissa maamme kouluissa eletään.

Kenellekään meistä, jotka koulumaailmassa työskentelemme, ei levottomat ja käytöshäiriöiset oppilaat ole mikään uusi tuttavuus. Ongelma ei tietenkään ole samanlainen joka puolella Suomea ja vaihtelee myös koulu- ja luokkakohtaisesti.

Itse näen suurimpana syynä levottomuuksiin luokassa sen, että meillä perusopetuksessa on liian usein liian isot ryhmät ja erityistarpeita omaavia oppilaita kuljetetaan yleisopetuksessa liian pitkään ilman tarvittavia tukitoimia. Viime vuosina on myös Mikkelissä huomattu se, että lapset, jotka tarvitsisivat jopa sairaalahoitoa, sinnittelevät yleisopetuksen ryhmissä pahimmillaan alaluokilta peruskoulun loppuun asti. Tämä ei varmastikaan edesauta sairaan lapsen paranemista eikä helpota muun luokan mahdollisuuksia saada parasta mahdollista opetusta.

Tutkimuksen mukaan monet opettajat ovat kokeeneet tulleensa kiusatuiksi. Uskon, että näin myös todella on. Kouluissa on aina joukko opettajia, jotka jollain ominaisuuksillaan ja toimintatavoillaan herättävät joidenkin oppilaiden kiusaamisvietin ja se on tietenkin ikävää. Mielestäni meidän tulisikin enemmän miettiä sitä, miten opettajankoulutus saataisi paremmin mukaan nykypäiväiseen koulumaailmaan.

Opettajan koulutuksessa kyllä panostetaan teoreettisella tasolla monenlaiseen oppilasainekseen ja jopa ongelmatilanteiden selvittelyyn, mutta kuten tiedetään, teoria ja käytäntö eivät aina ole ihan sama asia. Aineenopettajan opinnoissa suurin osa opetusharjoitteluista tehdään harjoittelukouluissa (Norsseissa), joissa oppilaat ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan keskivertoa parempia ja opetusryhmät alle 20 oppilaan joukkoja. Lisäksi paikalla on aina ohjaava opettaja, joten mistään aidosta harjoittelutilanteesta ei kyllä ole kysymys.

Sellaiset opettajaksi aikovat, jotka ovat itse olleet koulussa hyvin menestyneitä ja ovat kenties lukiosta suoraan lähteneet opiskelemaan opettajaksi, joutuvat kohtaamaan aivan toisenlaisen todellisuuden aloittaessaan valmistuttuaan työnteon jossakin tavallisessa kunnallisessa yläkoulussa. Se on monelle herkälle vastavalmistuneelle sellainen shokki, että alanvaihto alkaa houkutella hyvinkin pian.

Opettajankoulutukseen valittavien kriteereitä tulisi tarkastella uudelleen ja kenties tehdä uudistuksia varsinaisen auskultoinnin sisältöön. Enemmän tulisi painottaa niitä ominaisuuksia, joita käytännön opetustyö tänä päivänä vaatii. Asiasta on aina silloin tällöin käyty lehdissä keskustelua, mutta toistaiseksi tehdään niin kuin on aina tehty.

Vaalikampanjan avaus

Vaalitoimistoni avajaiset tänään oli MENESTYS. Voi, miten tyytyväinen olenkaan! Tyytyväinen varsinkin pienen ja tehokkaan vaalitiimini puolesta. Ihmisiä oli näet tuvan täydeltä ja saimme käytyä hyvää keskustelua sekä isommalla porukalla että pienissä pöydissä. Kaikkiaan kahvikuppeja oli mennyt 127 kappaletta, eivätkä istumapaikat kaikille sisääntulleille tahtoneet riittääkään.

Monenlaisia aiheita sivuttiin. Monet vieraista olivat ihmetelleet viime viikon Vapaus-lehdessä ollutta päätoimittajan kirjoitusta, jossa hän jotenkin omituisesti oli varoitellut ehdokkaita toimimasta populistisesti ja omaa puoluetta mustamaalaamalla. Tarkka lainaus: "Vaalityön tiimellyksessä kannattaa muistaa vanha viisaus, että jos ääniä kalastelee oman puolueen tavoitteita vastustamalla, pelaa mahdollisen valinnan jälkeisessä eduskuntaryhmän kortinjaossa itselleen jo ennalta mustan pekan".

Lainausta edeltävässä kappaleessa oli puhuttu minusta, jonka vuoksi lukijat yhdistivät lainauksen tarkoittavan minua. Itse en lehteä ollut lukenut, mutta toki kuulin siitä jo heti sen ilmestyttyä. Vapaus-lehti on monelle demarille tärkeä, alueellisista asioista kertova, avoimesti aatteellinen julkaisu ja sen vuoksi ymmärrän sen mielipahan, minkä em. vihjaus monessa lukijassa herätti. Varsinkin kun kyseinen numero oli (sattumalta) ns. peittojakelu, joka siis jaettiin kaikkiin kotitalouksiin.

Ainoastaan jutun kirjoittaja voi tietää, mitä hän kirjoituksessaan tarkoitti. Itse osaan hänen tarkoitusperiään tietenkin arvailla, enkä siis suhtaudu päätoimittajan tekstiin niin kovin vakavasti (terkut Markulle). Tietenkin olen imarreltu siitä, että hän arvelee minun tulevan valituksi, kun jo spekuloi mahdollisilla eduskuntaryhmän kortinjaoilla. Muistutan kuitenkin toveria, että siinä korttipelissä ei neuvoja mikkeliläiseltä demarilehdeltä kysellä.

Seuraavan kerran Vaalipajalla keskustellaan ensi keskiviikkona, kun pidämme ensimmäisen "Keskiviikkokeskustelun". Aihe ja alustajat/vieraat selviävät saman päivän lehdestä julkaistavasta ilmoituksesta.

Äsken kiersin pitkän lenkin pakkasessa ja kelailin päivän kulkua. Huomasin vaan olevani täynnä virtaa ja kotiin palattuani totesin miehelleni, että taidan todella tykätä tästä vaalitouhusta! Hän lupasi heti keittää kuuman kaakaon, että rauhoittuisin...

Ristiinassa

Tämän päivän Ristiinan kahvikeikka oli oikein hyvin onnistunut. Hyvä ilma ja paljon väkeä. Saimme viritettyä monet hyvät keskustelut mm. seutuyhteistyöstä, kuntaliitoksista ja maakunnan kehityksestä. Huolimatta siitä, että varpaat ovat vieläkin vähän jäässä, päivä oli oikein kiva. Toivottavasti Mikkelin torilla tavattavissa olleet "kollegat" Arto ja Satu ovat yhtä tyytyväisiä omaan tilaisuuteensa.

Loppupäivä onkin mennyt kotihommissa ja torppaa lämmittäessä. Lueskelin vähän lehtiäkin; Suomen Kuvalehdessä oli juttu siitä, ketkä ovat heidän mielestään vaalipiirien "putoajia". Arviot oli tehty seuraamalla mm. edustajien aktiivisuutta eduskunnassa, kyselemällä mielipiteitä maakunnista sekä ottamalla huomioon puolueiden järjestämät jäsenäänestykset. Mielenkiintoista luettavaa monenkin vaalipiirin osalta...

Huomenna avaamme siis vaalitoimiston. Kaikki pitäisi olla nyt valmiina. Aamulla vielä paistan pari pellillistä piirakoita ja sitten kahvin keittoon toimistolle. Nyt mukillinen kuumaa kaakaota ja sitten peiton alle.

AMK:ssa

Eilen oli Mikkelin Ammattikorkeakouluyhtymän hallitus. Listalla oli päätettävänä laajoja ja kauas tulevaisuuteen kantavia asioita. Teimme päätöksen seuraavien vuosien aloituspaikoista koulutusaloittain. Toki nämä voivat vielä lähempänä tarkentua, mutta alustavat linjaukset tehtiin nyt.

Järkevää oli se, että koetamme reagoida työelämän kysyntään lisäämällä sairaanhoitajien koulutuksen aloituspaikkoja, sillä kaikkien "ennustajien" mukaan juuri näistä tulee olemaan Etelä-Savossa (ja koko maassa) pula. Aloituspaikkoja puolestaan vähennetään hieman liiketalouden koulutuksesta. Viime vuosina on ollut havaittavissa juuri tradenomien vaikea työllistyminen koulutustaan vastaaviin töihin.

Muutoin ehdin eilen kokouksessa ( ja sen aluksi ihan ääneenkin) pohtia sitä, mikä rooli koko yhtymän hallituksella edes on... Olen ollut huomaavinani, että suuri ja mahtava MINISTERIÖ on yhä enemmän ja useammin se taho, joka määrittelee kuinka MAMK makaa. Monta kertaa asiat esitellään sanoin "Ministeriöstä on tullut ohje, että..." tai "Ministeriö vaatii, että..." tai "Ministeriö on linjannut, että..." En ole ihan varma siitä, onko tähän tilanteeseen syytä olla tyytyväinen.

Ministeriö on kuitenkin edellyttänyt, että itäsuomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät selvityksiä keskinäisen yhteistoiminnan lisäämiseksi. Selvittäminen on aina järkevää ja kannatettavaa. Mikkelissä vastaavaa selvittelyä on jo aloitettu Yliopistokeskuksen ja MAMK:n välillä ja se tuo varmasti mukanaan hyötyjä molemmille tahoille. Pari viikkoa sitten olleet suuret otsikot ammattikorkeakoulurehtoreiden Pietarin matkallaan tekemistä linjauksista yhden suuren itäsuomalaisen amk:n perustamisesta, taisivat olla vahvasti liioiteltuja.

Tänään on luvassa kirkas pakkaspäivä ja pienen lenkin äsken heitettyäni voin vain todeta, että kyllä talvinen (öinen) maisema voi olla kaunis. Viimeiset pari tuntia on täälläpäin pörrännyt helikopteri valoheittimen kanssa, jotakin ikävää on siis tapahtunut. Kunhan päivä valkenee, lähdemme kahviteltan kanssa liikkeelle. Tällä kertaa Ristiinaan. Kahvia on tarjolla Ristiinan S-marketin edustalla 10.30-12.30. Tervetuloa!

Vaalikuumetta

Nyt taitaa vaalikuume totisesti olla nousemassa. Päivänä muutamana olemme saaneet lukea lehdistä ja kuulla televisiosta mitä kummallisempia lausuntoja. Eilen Kokoomuksen puolelta vaadittiin sisäministeri Rajamäkeä pyytämään anteeksi jotakin ja tuntuu siltä, että jokaisen sanomisia tulkitaan nyt erikoisellla tavalla.

Myös paikallisesti alkaa vaalien lähestymisen huomata muustakin kuin oman kalenterin täyttymisestä. Kun viime kesänä tein päätöksen lähteä mukaan eduskuntavaaleihin, päätin samalla, että teen ainoastaan omaa vaalityötä. Teen tukijoukkoni kanssa vaalityösuunnitelman, jonka mukaan etenemme ja koetamme säilyttää positiivisen vireen myös kiireen keskellä. Toistaiseksi näin olemme onnistuneet tekemään.

Samaan päätökseen sisältyi se, että en halua käydä toisten ehdokkaiden kotisivuilla tai lukea toisten nettipäiväkirjoja enkä kuulla toisten asioista mitään sellaista, mikä ei liity meneillään oleviin asioihin. Aina on ihmisiä, jotka haluavat puhua toisten asioista ja useimmiten vielä siten, ettei niistä ole ihan täyttä varmuutta. Se on minusta erittäin ikävää. Myös minulle on yritetty kertoa jos jonkinmoisia tarinoita "kilpailijoista", näiden entisistä puolisoista, vanhemmista taikka serkunkumminkaimoista , mutta en ole jaksanut kiinnostua kenenkään saamista tuomioista, sakoista tai tyttöystävistä tms.

Yhden onnistuneen eduskuntavaalikampanjan kokemuksella tiedän, että elämää on vaalien ulkopuolella ja vaalien jälkeenkin, joten on erittäin tärkeää pitää itsensä hyvällä tuulella ja sellaisessa vireessä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen säilyy päällimmäisenä mielessä. Se on kuitenkin se tärkein syy, miksi me ehdokkaina olemme. Toivonkin, että jokainen keskittyisi juuri siihen omaan vaalityöhönsä ja jättäisi toisten arvioimisen vähemmälle huomiolle.

Eräänä päivänä sain matkustaa samalla autolla savonlinnalaisen puoluetoverini Anna-Kristiinan (oikein järkevän oloinen nuori 22 v. nainen, muuten) kanssa ja juttelimme kaikista mahdollisista asioista. Toki vertailimme vaalikuvioita ja totesimme molemmat, että kovin samanlaista toimintaa tuntuu olevan myös Savonlinnan seudulla.

Vanhempana ja kokeneempana (ja opettajana) annoin hänelle myös ohjeita. Päällimmäisenä ohje siitä, että opinnot eivät saa kärsiä politiikka-harrastuksen vuoksi. Niin monta esimerkkiä on siitä, kuinka tämä mielenkiintoinen maailma vie mukanaan ja opinnot niin kovin helposti jäävät. Olen varma siitä, että Anna-Kristiinalla on vielä loistava tulevaisuus edessään politiikan saralla, onhan hänelle tulossa hyvä tutkinto yliopistosta ja jo nyt nuoresta iästään huolimatta, hyvin realistinen käsitys puoluepolitiikasta.

Teknisiä ongelmia

Liekö äkillisestä pakkasesta johtuen vai mistä, mutta nyt on ollut parin viime päivän aikana ylitsepääsemättömiä hankaluuksia saada tätä konetta toimimaan. Kirjoittamani blogit ovat hujahtaneet jonnekin ja sähköpostit puolestaan jämähtäneet koneeseeni. ARGH. On meinannut hermot mennä.

Eilen me naiskansanedustajaehdokkaat (siis demarit) olimme SDP:n naispiirin kutsumina Juvalla. Paikalla ei tainnut olla montaakaan ns. ulkopuolista asiakasta, mutta tällä "omallakin" porukalla saimme hyvät keskustelut aikaiseksi. Läsnäolleet kaksi miestä varmastikin pitelivät korviaan meidän naisten päästessä vauhtiin.

Tarkoitukseni oli pitää vaalitoimistoni "Pauliinan Vaalipaja" avajaisia huomenna perjantaina. Paikalle oli lupautunut puolueemme varapuheenjohtaja, työministeri Tarja Filatov. Hän kuitenkin valitettavasti joutui peruuttamaan Mikkelin vierailunsa perhesyiden takia. On asioita, jotka menevät kaiken muun edelle.

Vaihdoimme avajaiset sunnuntai-iltapäivälle, jolloin ehdimme vielä aamulla valmistaa tarjottavat suolapalat vieraille. Pajan sisustus alkaa olla valmiina, pientä hienosäätöä vielä huomenna täytynee tehdä. Avajaisten jälkeen pidämme pajaa auki aina tilaisuuksien yhteydessä ja silloin, kun erikseen niin sovitaan.

Sijainti keskellä kaupunkia (Maaherrankatu 14) mahdollistaa sen, että siellä on helppo ohikulkiessakin piipahdella. Eilen jo testasimme kahvinkeitintä, kun joimme pienellä porukalla ystäväni Paavon synttärikahvit vadelmakakun kera. Hyvin toimi sekä paja että keitin!

Palloilua

Viime sunnuntaina piipahdin Mikkelin Lyseolla katsomassa nuorten (isojen miesten kylläkin) korisottelua. Hetken aikaa peliä katsoin oven raosta, mutta kovin houkuttelevalta ei katsomo salissa vaikuttanut. Mielenkiintoinen peli on Mikkelissä tehty mahdottomaksi yleisön katsoa. Penkit on pakko sijoittaa kentän reunalle ja välillä näytti siltä kuin pelaajat olisivat syöksymäisillään katsojien niskaan.

Tänään satuin teknisen lautakunnan kokouksen jälkeen Rantakeitaaseen, kun kotikyläni Hatsinan salibandy-joukkue pelasi vauhdikasta peliään. Perheemme miehet olivat olleet uintireissulla kokoustamiseni aikana ja ehdimme yhdessä katsoa hetken peliäkin. Kiinnitin huomiota salissa roikkuviin koripallokoreihin ja mietin, miksei korispelejäkin voitaisi pelata Rantakylässä. Varmaan siihen on joku järkeenkäypä syykin, täytynee muistaa kysyä asiaa joltakin...

Teknisen lautakunnan lista ei ollut pitkä. Mielenkiintoisimpana asiana olikin jälleen kerran ns. listan ulkopuolinen esittelyosio. Meille esiteltiin (by Mikko Jukola) seikkaperäisesti ja varsin asiantuntevasti erästä kilpailutukseen ja uudelleen järjestelyyn liittyvää kuviota, joka ainakin tässä vaiheessa näytti lautakunnan jäseniä kiinnostavan ja moni näytti siihen myönteisesti suhtautuvan.

Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa on pakko tehdä jotakin ja vasta valmistelun edistyessä voidaan kantoja alkaa muodostaa. Virkamiehet tekevät hyvää työtä valmistellessaan asioita ja meidän päätöksentekijöiden on annettava valmistelulle rauha, mutta myös tuki. Tuki voi olla parhaimmillaan sitä, että matkan varrella esittelyjen yhteydessä annamme vinkkejä siitä, mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja mitä asioita siinä tulisi vielä selvittää. Valmistelun päätyttyä on pystyttävä tekemään päätös. Se on luottamushenkilöiden tehtävä.

Palloilua

Viime sunnuntaina piipahdin Mikkelin Lyseolla katsomassa nuorten (isojen miesten kylläkin) korisottelua. Hetken aikaa peliä katsoin oven raosta, mutta kovin houkuttelevalta ei katsomo salissa vaikuttanut. Mielenkiintoinen peli on Mikkelissä tehty mahdottomaksi yleisön katsoa. Penkit on pakko sijoittaa kentän reunalle ja välillä näytti siltä kuin pelaajat olisivat syöksymäisillään katsojien niskaan.

Tänään satuin teknisen lautakunnan kokouksen jälkeen Rantakeitaaseen, kun kotikyläni Hatsinan salibandy-joukkue pelasi vauhdikasta peliään. Perheemme miehet olivat olleet uintireissulla kokoustamiseni aikana ja ehdimme yhdessä katsoa hetken peliäkin. Kiinnitin huomiota salissa roikkuviin koripallokoreihin ja mietin, miksei korispelejäkin voitaisi pelata Rantakylässä. Varmaan siihen on joku järkeenkäypä syykin, täytynee muistaa kysyä asiaa joltakin...

Teknisen lautakunnan lista ei ollut pitkä. Mielenkiintoisimpana asiana olikin jälleen kerran ns. listan ulkopuolinen esittelyosio. Meille esiteltiin (by Mikko Jukola) seikkaperäisesti ja varsin asiantuntevasti erästä kilpailutukseen ja uudelleen järjestelyyn liittyvää kuviota, joka ainakin tässä vaiheessa näytti lautakunnan jäseniä kiinnostavan ja moni näytti siihen myönteisesti suhtautuvan.

Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa on pakko tehdä jotakin ja vasta valmistelun edistyessä voidaan kantoja alkaa muodostaa. Virkamiehet tekevät hyvää työtä valmistellessaan asioita ja meidän päätöksentekijöiden on annettava valmistelulle rauha, mutta myös tuki. Tuki voi olla parhaimmillaan sitä, että matkan varrella esittelyjen yhteydessä annamme vinkkejä siitä, mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja mitä asioita siinä tulisi vielä selvittää. Valmistelun päätyttyä on pystyttävä tekemään päätös. Se on luottamushenkilöiden tehtävä.

Pääöksenteon vaikeudesta

Asiat eivät ole mustavalkoisia eivätkä helppoja. Tämän taas sain tänään huomata kaupunginhallituksen kokouksessa. Olimme vihdoin tilanteessa, jossa meidän täytyi tehdä päätös seudullisen opetuspalvelukeskuksen jatkovalmistelusta.

Tätäkin asiaa on valmisteltu jo vuosia, sitä on käsitelty jokaisessa valtuustoryhmässä ja erilaisissa työryhmissä. Vieläkin tuntuu siltä, kuin puhuisimme hieman eri asiasta. Päämäärä vaikutti kaikilla olevan selvillä, mutta keinot sitä kohti olivat vähän erilaiset. Tuntuu siltä, että mitä enemmän tätä hanketta on käsitelty, sitä mutkikkaammaksi asia on saatu.

Loppujen lopuksi saimme päätöksen yksimielisesti tehtyä. Hanke sai luvan jatkovalmisteluun. Sen jälkeen kaupunginvaltuusto tekee päätöksen siitä, liitymmekö mukaan seudulliseen opetuspalvelukseskukseen. Sitä päätöstä suuntaan tai toiseen ei voida tehdä ennen kuin tämä jatkovalmisteluvaihe on läpikäyty.

Yhteistyössä

Viikonloppu hujahti vauhdilla ja taas jäi puolet aikomistani hommista tekemättä. Onneksi perjantai-iltana saimme kunnialla vietyä Onnin synttärijuhlat läpi. Talossa oli menoa ja meteliä, kun 14 ekaluokkalaista bailasi. Päivänsankari oli tyytyväinen.

Tänään olimme Työväenyhdistyksen puheenjohtajan Laurin kanssa onnittelemassa Hirvensalmen 100-vuotiasta yhdistystä. Juhlaan oli yhdistetty seminaari, jossa alustajina oli monenlaisesta näkökulmasta tulevaisuutta tarkastelevia asiantuntijoita.

Kaikille puhujille oli yhteistä se, että he korostivat YHTEISTYÖN merkitystä. Päätökset niin Euroopassa, Suomessa kuin maakunnassa tai kunnassa täytyy pystyä tekemään yhteistyössä toisten kanssa. Kukaan ei pärjää yksin.

Tästä on osoituksena myös päivän juhlan aihe; työväenliike. Ilman yhteisöllisyyttä ja kykyä yhteistyöhön, ei sata vuotta sitten olisi työväenyhdistyksiä saatu perustettua. Samalla tavalla täytyy meidän tämänkin päivän toimijoiden pystyä elämään, muutenkin kuin juhlapuheissa.
Tätä samaa korosti myös Hirvensalmen pitkäaikainen demarivaikuttaja, Eino Lindgren, joka puheessaan muistutti siitä, että tärkeiden asioiden eteenpäinviemiseksi on pystyttävä toimimaan myös yli aaterajojen.

Kaiken kaikkiaan mukava ja opettavainenkin viikonloppu. Nyt on aika orientoitua ensi viikkoon ja etsittävä huomisen kaupunginhallituksen paperit. Onneksi nykyisin saamme listat sähköpostilla jo torstaisin, joten päällisin puolin ne on jo ehditty läpi kahlata.

Lännen Jukka

Olimme juuri Mikkelin työväentalolla, Töpärillä, katsomassa J.Karjalaisen Lännen Jukka- konserttia. Vaikka keikka oli täysin uutta ja erilaista Jii Karjalaista, oli se silti taattua tavaraa, Oikein hyvä siis. Ammattimies osoittautui myös oikein hyväksi tarinankertojaksi.

Tulipahan todistettua nyt sekin seikka, mistä olen tähän mennessä vain lehdistä lukenut: nykyisin keikat todellakin alkavat ihmisten aikaan ja silloin kun ne on ilmoitettu alkavaksi. Tämä tietenkin liittyy ikääntymiseen, sekä esiintyjien että yleisön. Edellisen kerran olen ollut katsomassa J.Karjalaista joskus 15 vuotta sitten, eikä silloin myöhäinen ajankohta arki-iltanakaan haitannut ketään (terkut Sailalle!).

Toinen asia, mitä ilolla panin äsken merkille oli Töpärin uudistunut ilme. Tämän vuoden alusta talossa ovat nimittäin olleet uudet isännät ja he ovat pienillä hienovaraisilla muutoksilla saaneet aivan uutta ilmettä aikaiseksi. Itse olen menneen 20 vuoden aikana ollut lukuisissa erilaisissa tilaisuuksissa työväentalolla kahvia keittämässä ja paikkoja siivoamassa, ja nyt tuntui hyvältä nähdä se, kuinka Talo oikeasti on herännyt eloon.

Nyt on hyvä palata Lännen Jukan Amerikan fiilistelyistä toisenlaisen historian pariin. Televisiossa on parasta aikaa menossa mielenkiintoinen dokkari Fidel Castron murhayrityksistä. Kiinnostavan persoonan uskomatonta "uraa" on ollut hauska seurata ja tuossa dokkarissa näyttää olevan mukana ihan aikalaishaastattelujakin.

Etelä-savolaista edunvalvontaa

Kyllä meinasi eilen illalla mennä iltatee väärään kurkkuun, kun katsoin uutisia ja siellä totena kerrottiin, että Mikkeli on voittaja mitattaessa sitä, kuinka paljon valtio on sijoittanut toimintojaan minnekin päin Suomea. Uutisen mukaan Mikkeliin olisi tullut yli 300 uutta työpaikkaa tämän hallituskauden aikana ja lukema oli siis toiseksi suurin.

Toivuttuani alkuihmetyksestä, älysin tietenkin sen, mistä tässä oli kysymys. Tilastoihin on otettu todellakin ne valtionhallinnon työpaikat, jotka tänne on siirretty. Jutusta ja tilastoista ei vaan käynyt ilmi sitä, kuinka paljon täältä samanaikaisesti on valtionhallinnon työpaikkoja viety pois.

Onneksi kaupunginjohtajamme ehti asian aamun Länsi-Savossa jo oikaista. Valtio on viime vuosina todellakin vienyt kaupungista useita satoja työpaikkoja lakkauttaessaan Savon Prikaatin ja siirtämällä verohallinnon, tiehallinnon, työsuojelupiirin toimintoja Kouvolaan ja nyt meidän pitäisi olla tyytyväisiä noin kolmestasadasta tänne tulevasta työpaikasta!!!

Kaiken lisäksi ne työpaikat, joita maavoimien esikunta tänne mukanaan tuo, ovat luvattoman monet sellaisia, että työntekijät ovat keikkahommissa täällä eivätkä suinkaan tänne perheineen ole pysyvästi muuttamassa. Koko Etelä-Savon tilannetta tulee heikentämään vielä Savonlinnassa tapahtuva Kansainvälisen viestinnän laitoksen lakkauttaminen.

Ei todellakaan voi sanoa, että etelä-savolainen edunvalvonta olisi kovin hyvin onnistunut!

Aikainen lintu...

Liekö eilinen päivä kaikkine vaiherikkaine vaiheineen (jälleen kerran) aiheutti sen, että yöunet jäivät vähän vähiin. No, nyt olen jo ehtinyt tehdä vähän kotitöitä, etsiä tämän päivän kokouspaperit valmiiksi ja lukea sähköposteja. Aikainen lintu madon nappaa, vai miten se sanonta menikään...

Tänään aamulla alkaa kaupungintalolla seminaari, jonka aiheena on toisen asteen koulutuksen järjestäminen kenties vähän uudesta näkökulmasta. Paikalle on tulossa paljon ihmisiä ympäri Etelä-Savoa ja aihe on mitä ajankohtaisin. Iltapäivällä olemmekin toisen asteen koulutuksen (ESKKY:n hallitus) kokouksessa tekemässä tulevaisuuteen liittyviä isoja linjauksia.

Lukujärjestykseni koulussa mahdollistaa tänään näppärästi näihin molempiin tilaisuuksiin osallistumisen ja pystyn vielä tuntinikin pitämään. Joka päivä työn ja "harrastuksen" yhteen sovittaminen ei ole näin helppoa, mutta pääasiassa tähän harrastukseen liittyvät menot ovat iltaisin. Muutoin joudun tekemään valinnan palkattoman vapaan ja kokoukseen tms. osallistumisen välillä. Onneksi työ on sellaista, että tuntien sisällön voi suunnitella poikkeustapauksissa myös sellaisiksi, että ope ei ole paikalla.

Illalla on ulkoministeriön järjestämä seminaari kansanedustajaehdokkaille. Mielenkiinnolla odotan, mitä meille EU:sta ja NATO:sta tullaan kertomaan. Voin sitten heti seuraavana päivänä käyttää oppimaani hyödyksi, sillä lukion yhteiskuntaopin tunnilla näistä asioista puhutaan aina aika ajoin.

Nyt on hyvä keittää aamukahvit ja herkutella rauhassa (toiset tietenkin nukkuvat) aamun lehdillä. Mukavaa päivää muillekin, minä olen varma, että tästä tulee osaltani hyvä päivä!

Paneelia ja paikanvaihtoa

Tänään olikin tiukka päivä. Monenlaista meininkiä mahtui mokomalle maanantaipäivälle. Eri palavereitten ja puhelinkeskustelujen lomassa ehdin kuin ehdinkin ajoissa Mikkelin Päiväkeskukseen paneelikeskusteluun. Keskustelun olivat järjestäneet paikalliset eläkeläiset ja paikalla ehdokkaita eduskuntavaaleihin oli toistakymmentä.

Keskustelua käytiin muutamista isoista ja tärkeistä teemoista. Välillä tuntui siltä, kuin kuilu paikalla olleiden eläkeläisten ja meidän ehdokkaiden välillä olisi ollut kovinkin syvä. Onneksi keskusteluyhteys kuitenkin koko ajan säilyi, vaikka pettymys ja turhautuneisuus tehtyjä päätöksiä kohtaan oli käsin kosketeltavissa.

Itse korostin sitä, kuinka kaikessa päätöksenteossa tulee enemmän ottaa huomioon ne, joita päätökset koskevat ja kuunnella näiden asiantuntemusta omassa asiassaan. Sama logiikka pitäisi olla päätöksenteossa joka tasolla ja joka sektorilla.

Illalla kokoontui uusi jättiläisvaltuusto. Kokoontuminen Rantakylä-salissa oli avara kokemus. Mahduimme nimittäin saliin hyvin ja äänentoisto toimi vanhaa kaupungintaloa paremmin. Meidän ryhmässä seurattiin kepun mallia ja vaihdettiin istumajärjestystä salissa. Aikaisemmin olemme istuneet äänimäärien mukaisessa järjestyksessä, mutta nyt kun haukivuorelaiset tulivat mukaan, istumme aakkosjärjestyksessä.

Oma paikkani siirtyi eturivistä takariviin ja ainakin tänään tuntui mukavalta seurailla tilannetta salin perältä. Mielelläni olen aina muutoinkin valinnut paikan mahdollisimman takaa, sillä sieltä on hyvä tarkkailla tapahtumia ja jos tarve vaatii, poistua huomaamatta kesken kaiken.

Valtuustokokouksen jälkeen kokoonnuimme vielä pienemmällä porukalla keskustelemaan seudullisen opetuspalvelukeskuksen jatkovalmistelusta. Lopputulokseksi saimme väännettyä jonkinlaisen kompromissin, mikä vielä ensi sunnuntain valtuustoryhmässä täsmentynee.

Gabriel, tule takaisin

Tämän totaalisen vapaapäivän olen käyttänyt tehokkaasti koneen äärellä. Jälleen kerran yksi vaalikone sai vastaukseni ja muutamia muitakin rästiin jääneitä töitä sain tehtyä. Töiden välillä lähdin äitini kanssa virkistäytymään Teatteri Tuikun esitykseen "Gabriel, tule takaisin".

Olemme monesti nähneet esityksen tv:stä ja nauraneet kippurassa. Niin kävi nytkin. Pienessä Elomaan talossa näytelty kappale oli vetänyt salin täyteen väkeä ja uskon, että muukin yleisö oli yhtä myytyjä kuin me. Itse tarina on kirjoitettu 1940-luvulla, mutta niin järkyttävän ajaton se aina on. Voi, meitä naisia.

Tällaista kaikenlaista kulttuuritarjontaa Mikkelistä löytyy, toivoa vaan sopii, että katsojatkin nämä pienet harrastelijaryhmät aina uudestaan löytäisivät. Seuraavaksi meidän listallamme on Ristiinassa Anu Pekkarisen monologiesitys.

Virkeän viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi viikko. Kalenteria katsoessani huomasinkin, että monenlaista rientoa on tiedossa; kaupunginvaltuusto, seminaari, väittelykisa, kahdet synttärit ja yhdet nimpparit jne.

Torilta toiselle

Vihdoin lunta ja pakkasta. Ihanaa. Tänään oli mukava päivä olla tapaamassa ihmisiä toreilla. Yhteensattuman vuoksi jouduin olemaan kahdessa paikassa toritapahtumassa. Ensin aamulla 9-10 Mikkelissä ja sitten 10.30-13.00 Hirvensalmella. Olin näet ehtinyt jo varata Hirvensalmen, kun vasta maanantaina sain kuulla, että lähdemmekin kunnallisjärjestön kanssa Mikkelin torille. No, onneksi ehdin olla myös Mikkelissä hetken.

Ihmisiä oli taas paljon liikkeellä, vaikkakin lumisade varmasti hieman markkinaväkeä Mikkelissä verottikin. Keskustelut olivat jälleen antoisia ja oli mukava huomata, että vuosien varrella olen saanut myös Hirvensalmella paljon tuttuja. Maakunnan asiat näyttävät vähän erilaisilta pienestä kunnasta katsottuna ja siksi onkin tärkeää, että myös näiden kuntien asukkaita kuunnellaan ja asioista kannetaan huolta.

Teltoilla kävi entiseen tapaan myös toisten puolueitten aktiiveja. Se on mielestäni pelkästään mukavaa, vaikka sitä aina joku jaksaakin ihmetellä. Asiat ja huolet ovat kuitenkin tässä maakunnassa yhteisiä ja toimimalla yhdessä yli puoluerajojen saamme parhaimman lopputuloksen asiassa kuin asiassa.

Onni oli elämänsä ensimmäisellä pelimatkalla (isänsä oli kyllä mukana) Lappeenrannassa. Koko päivän kestävä reissu oli erittäin onnistunut ja poika oli kotiinpalatessaan intoa täynnä. Minua matka tietysti vähän jännitti, mutta ainakin tällä retkellä oli Kamppareiden "valmennusote" ollut terveellä pohjalla ja kaikilla oli ollut hyvä olo pelien jälkeenkin. Urheiluseurojen junioritoiminta on sitä toimintaa, joka edesauttaa lasten kasvamista tasapainoisiksi ja sosiaalisiksi aikuisiksi. Seurojen toimintamahdollisuuksista tulee pitää huoli.

Hyvä elämä

Tämän päivän päätteeksi olin opin tiellä. Olin näet Mikkelin kesäyliopiston järjestämillä perinteisillä Mikkelin Akatemia-luennoilla. Luennot ovatkin käyneet vuosi vuodelta suosituimmiksi ja nytkin auditorio oli aivan tupaten täynnä. Ensi vuonna on järjestäjien syytä miettiä toista luentosalia, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat hyvin istumaan.

Aiheena Akatemiassa tänä vuonna on Hyvä elämä. Siitä kuulimme tänään pari tulkintaa. Kuopion yliopiston dosentti Jari Kylmä johdatteli aiheeseen omien tutkimustensa kautta ja hänen puheenvuoronsa keskittyi kuvaamaan TOIVON merkitystä hyvän elämän tuottajana. Itse ainakin vakuutuin näkemyksestä ja voin myös hyvin tämänkaltaisen ajatuksen ymmärtää.

Toinen luennoitsija oli mediatutkija, taiteen tohtori Sam Inkinen. Hän alusti monipuolisesti ja vivahteikkaasti samasta aiheesta ja hänen sanomansa kiteytyi siihen, että hyvään elämään kuuluu NÖYRYYTTÄ ja INTOHIMOA.

Suuria sanoja kaikki ja varmasti totta molemmat kiteytykset. Tavallisessa kiireisessä arjessa ei vaan useinkaan tule näitä asioita mietittyä ja siksi on hyvä pysähtyä näin viikon päätteeksi ajattelemaan syvällisiä. Hetken aikaa nämäkin ajatukset pysyvät mielessä.

Hyvä elämä on varmasti ollut myös päivänsankarilla, ystävälläni Osmolla, joka tänään täytti pyöreitä vuosia. Syntymäpäivät ovat aina niitä hetkiä, jolloin tulee miettineeksi paitsi menneitä niin myös tulevia ja kokemuksia, joita elämän varrelle on kertynyt. Iloisesta tunnelmasta, joka juhlissa vallitsi, voi päätellä, että myönteisten kokemusten määrä on Osmollakin ollut melkoinen.

Lomaosakekylä

Tänä aamuna oli paikallisessa lehdessä niin paljon lukemista, että meinasin jämähtää keittiön pöydän ääreen ihan liian pitkäksi aikaa. Heti etusivulla oli isolla hyviä uutisia: Mäntyharjulle suunnitellaan ihan vakavissaan jätti-investointia lomaosakekylän muodossa. Idea on mitä parhain ja toivon mukaan toteutuu ilman yli-innokkaiden kuntalaisten valituksia.

Lomaosakekylä tuo mukanaan paitsi alueelle töitä niin myös niitä paljon kaivattuja vapaa-ajan asukkaita. Kasvava vapaa-ajanasukkaiden joukko puolestaan tarvitsee alueen palveluita ja jättää siis tänne sievoiset summat euroja. Myös muut seudun kunnat tulevat saamaan osansa näistä Mäntyharjulla aikaansa viettävistä "turisteista".

Nyt on viimeiset ajat ryhtyä toden teolla järjestämään kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluita kuntien keskeisenä yhteistyönä. On päivänselvää, että lyhyiden välimatkojen seudulla ihmiset liikkuvat kunnasta toiseen mielenkiintoisen tapahtuman tai tekemisen perässä. Kuntien ja tapahtumien keskinäinen kilpailu täytyy jättää menneisyyteen ja ymmärtää se hyöty, mikä yhteisesti tekemällä voidaan saada aikaan.

Onnea ja menestystä Mäntyharjun lomaosakekylälle, tiedä vaikka meidänkin kesämökitön perheemme innostuisi hankkimaan vapaa-ajan tukikohdan juuri Pyhäkoskelta!

Ministeriä moikkaamassa

Tänään olin myrskyisellä Pieksämäen torilla tapaamassa liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovista (sd.). Tilaisuus oli osa puolueen järjestämää ns. kenttätapahtumaa, jossa ministerit ja puolueen johto oli jalkautunut vaalikentille ympäri maata.

Hurjaa säätä oli odotuksista huolimatta uhmannut iso joukko ihmisiä, hernekeitto teltassa lämmitti mukavasti. Mukava oli tavata pieksämäkeläisiä puolueaktiiveja, ehdokkaita ja muita rohkelikkoja. Ministeri Huovinen oli minulle uusi tuttavuus, mutta hetken aikaa tarinoituamme tuntui siltä, kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Hän vaikuttikin oikein mukavalta ja järkevältä ihmiseltä ja sovimmekin, että jatkamme juttua seuraavan kerran Mikkelissä helmikuun loppupuolella.

Paluumatkalla pysähdyimme Haukivuoren kaupunginosaan lounaalle. Olipa hauska törmätä sielläkin tuttuihin ihmisiin. Vaikka kaupunkimme on maantieteellisesti nyt jo varsin iso, pikkukaupungin hyvät puolet ovat kuitenkin olemassa; tuttuja tulee vastaan joka kulmalla.

Tänä iltana on vielä paikallisen kunnallisjärjestön kokous. Vien mennessä Onnin luokkakaverinsa Annastiinan syntymäpäiville ja varaudun itse pitkään iltaan tovereiden kanssa. Kokoukseen tulevat mukaan ensimmäistä kertaa myös haukivuorelaiset jäsenet.

Töitä ja kotitöitä

Tämän aamun Hesarissa oli iso juttu perheistä, työssäkäynnistä ja kotitöistä ja niiden yhteensovittamisesta. Asiasta, joka niin montaa meistä koskettaa. Myös minä saan jatkuvasti näiden asioiden kanssa pähkäillä, mutta tuskaisina hetkinä yritän ajatella sen siten, että olen onnellinen kun minulla ON sekä perhe, työ että koti.

Pelkällä psyykkauksella tästä ei kuitenkaan yhteiskunnallisesti voida selvitä. Joitakin muutoksia lähivuosina tulee tehdä siihen, kuinka pienten lasten vanhemmat voisivat paremmin järjestää työaikansa sellaisiksi, että perheen perustaminen ei koituisi kenenkään (äiti,isä,työnantaja) haitaksi.

Erilaisia selvitysryhmiä tämänkin asian ympärille on vuosien varrella rakennettu, mutta varsinaiset uudistusesitykset ovat vielä jääneet vähän vaatimattomiksi. Paljon on kuitenkin tehty ja moni asia on viime kädessä kiinni myös meistä lasten vanhemmista. Olen vakuuttunut siitä, että mikäli useampi isä jäisi lapsen kanssa kotiin jossain vaiheessa hoitovapaata, myös kotityöt jakautuisivat jatkossa hieman tasaisemmin.

Tämä on toki monissa perheissä taloudellinenkin kysymys, mutta esim puolen vuoden kotonaoloaika lapsen kanssa tekee hyvää niin isille kuin lapsillekin ja ei varmasti kaada kenenkään taloutta jos sen etukäteen on voinut suunnitella. Harmittavan usein me naiset vaan omimme pienen lapsen itsellemme ja saamme siinä kaupan päälle kaikki kotityötkin, joista on vaikea päästä eroon myöhemminkään jo työelämään siirtymisen jälkeen. Näin on käynyt myös minulle, joten näitä asioita olen kyllä ehtinyt miettiä.

Hoitovapaan jälkeen lapsi on useimmiten päivähoidossa, jolloin sekä vanhempien että lapsen "työaika" voi olla hyvinkin pitkä. Työpäivän jälkeen on riitettävä voimia vielä monenlaiseen touhuun sekä kotitöissä että lapsen kanssa. Ei ihme, että monet uupuvat. Kasvaneet avioerotilastot eivät ole mitenkään vähäpätöinen seuraus lapsiperheiden työntäyteisestä ja kiireisestä elämästä.

Ruotsissa ollaan tässä asiassa edistytty ja siellä on varsin tavallista, että pienten lasten vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa urakehityksen tai työn siitä kärsimättä. Toivottavasti tästä saataisiin otettua meillekin jotakin käyttökelpoista mallia. Sitä odotellessa, laitanpa tiskikoneen ja pyykit pyörimään...

Synttärionnittelut hallinnon tukihenkilölle!

Pitkästä aikaa

Tänään oli pitkästä aikaa kaupunginhallituksen kokous. Olin varustautunut pitkään kokoukseen lämpimillä vaatteilla. Lämpimillä siksi, kun kaupunginhallituksen huone on yleensä aika kylmä maanantai-iltaisin ja varsinkin näin tauon jälkeen se on tosi kylmä. Ikkunoista vetää ja tuulee ja se pitää porukat ainakin hyvin hereillä.

Asialista oli pitkä, mutta selvisimme alle kolmen tunnin. Haukivuoren liittyminen osaksi kaupunkia aiheuttaa monenlaista "muodollista" päätöstä. Tänään lisäilimme lautakuntien jäseniin haukivuorelaiset edustajat. Mukava nähdä ensi viikon valtuustossa kaikki haukivuorelaiset valtuutetut.

Listalla oli muutama kaupungin maankäyttöä linjaava asia. Kaupungilla on nyt paljon mahdollisuuksia kehittää eri kulmakuntia ja se on tietenkin hyvä asia. Nyt on jotenkin sellainen tunne, että tässä kaupungissa tapahtuu. On etuoikeus olla päättäjänä juuri näinä vuosina.

Valitsimme kokouksessa kaupungille uuden virkamiehen, sosiaali- ja terveystoimenjohtajan. Paikka on tärkeä ja todella vaativa. Valinta oli vaikea, koska hyviä hakijoita oli niin monta. Päätös oli kuitenkin nyt tehtävä, sillä sosiaali- ja terveyssektori tarvitsee kipeästi johtajaa. Henkilö, johon päädyimme yksimielisesti, on varmasti paikkaan paras mahdollinen. Hänellä ei tule olemaan työssään helppoa, mutta olen varma, että hän tulee pärjäämään.

Kädellisten eläinkokeet

Huh,huh. Nyt alkaa urakointi olla voiton puolella. Joululoman jälkeiset illat olen saanut käyttää erilaisten vaalikoneitten parissa. Vastauspyyntöjä ehdokkaille on tähän mennessä tullut lähes kymmenen ja jokaisessa 20-50 kysymystä. Kyselijät "lupaavat", että kysymyksiin vastaaminen vie vain kymmenisen minuuttia, mutta kyllä ainakin minulla aika on moninkertaistunut.

Äänestäjiä ajatellen, vaalikoneet ovat hyvä asia. Tutustumalla eri ihmisten vastauksiin ja mielipiteisiin voidaan saada myös äänestysaktiivisuutta parannettua. Tuskin kovinkaan moni varsinaista äänestyspäätöstään PELKÄSTÄÄN vaalikoneen tuloksen perusteella tekee (terkut Pekka Seleniukselle!).

Monet vaalikoneiden kysymyksistä ovat sellaisia, että niiden miettiminen vie aikaa ja ainakin itse yritin olla vastauksissani johdonmukainen. Vaikeaksi asian tekee se, että eri kyselijät kyselevät samoja asioita vähän eri näkökulmasta ja oma mielipide pitää saada vaihtoehdoista jotenkin valikoitua. Perusteluosiot ovat hyviä, mutta aikaa viepiä.

Jokainen järjestö, joka oman vaalikoneen on avannut, on omasta mielestään tärkeällä asialla ja haluaa aidosti tuoda niitä omalle ryhmälleen merkittäviä asioita esille myös eduskuntavaalien kautta. Jo senkin vuoksi ehdokkaiden tulisi suhtautua kyselyihin vakavasti ja nähdä vaivaa vastaustensa kanssa.

Toivon todella, että kunhan koneet yleisölle aukeavat, mahdollisimman moni siellä vierailisi. Vaikka ihan pelkästään sen vuoksi, että sieltä voi oppia myös jotakin uutta. Itse sain myös lisättyä omaa tietoisuuttani mm. kädellisten eläinkokeiden suhteen!

Alavireisiä uutisia

Viime päivien uutiset eivät ole olleet etelä-savolaisittain kovin mieltä ylentäviä. Pari päivää sitten Länsi-Savossa kerrottiin alueen väestön vähenemisestä odotettua nopeammin. Tämän päivän lehdessä puolestaan uutisoitiin mikkeliläisen Fibrocom Oy:n hakeutumisesta yrityssaneeraukseen ja Pieksämäen lomauttavan henkilöstöään.

Nämä kerrotut asiat liittyvät kaikki toisiinsa. Meillä täällä Etelä-Savossa on nyt edessä kohtalon vuodet. Alueen väki vähenee ja jäljelle jäävät vanhenevat. Eli työikäisten ja veronmaksukykyisten osuus pienenee. Julkisten palveluiden tarve ei kuitenkaan vähene. Tässäpä yhtälöä kerrakseen!

On turha ihmetellä, miksei näille seuduille haluta muuttaa. Meistä, jotka täällä asumme, täällä on niin upeaa ja mahtavaa ettei paremmasta väliä. Olen varma siitä, että ruuhka-Suomesta haluttaisiin muuttaa tänne milloin vaan, mikäli elämisen perusedellytykset täyttyisivät.

Julkisen sektorin tarjoamien laadukkaiden palvelujen perässä ei kukaan yksin voi muuttopäätöstään tehdä, vaan ihmisellä täytyy olla tae toimeentulosta. Valtion muutamien tänne siirtyneiden työpaikkojen varaan emme voi kehitystä laskea. Emmehän kuitenkaan kaikki voi olla töissä kunnalla tai valtiolla. Tarvitsemme OIKEITA työpaikkoja ja niitä saadaan ainoastaan yritystoiminnan kautta. Näiden työpaikkojen perässä saamme tänne pysyviä asukkaita.

Yritys asettuu sinne, missä sen on hyvä ja kannattava olla. Täällä olisi tarjolla yritysmyönteisiä kuntia elinkeinoasiamiehineen, jotka voisivat järjestää tontteja ja toimitiloja nopeallakin varoitusajalla. Ainut, mikä mättää, on epäsuotuisa maantieteellinen sijaintimme. Hyvä logistinen sijoittuminen ja nopeat yhteydet muualle (esim.satamiin) ovat useimmille yrityksille kullanarvoisia asioita ja mietittäessä yrityksen tulevaa kotipaikkaa, näillä seikoilla on merkitystä.

Tie- ja rataverkoston parantaminen ei siis ole mikään vähäpätöinen asia. Mikäli asiaa ei saada nopeasti korjattua (mm. viitostie ja tie Lappeenranta-Jyväskylä), saattaa se koitua meidän maakuntamme kohtaloksi. Tiedän, että asioihin on yritetty vaikuttaa, mutta jotenkin ponnettomalta touhu nyt vaan näyttää.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että ensi vaalikaudella on Etelä-Savon vuoro saada ministerinposti. Ministeri, joka ymmärtää ja pystyy vaikuttamaan asioihin (myös oman sektorin ulkopuolisiin) silloin kun sen aika on, ja joka pystyy myös pitämään oman maakunnan puolia hallituksen sisäisissä väännöissä. Kun katselee alueita, joista ministerit tälläkin hetkellä ovat, on hyöty omalle maakunnalle kiistaton.

Alv-uudistus

Tämän päivän lehdissä oli useita juttuja, joissa oli haastateltu kampaamoyrittäjiä. Haastatellut yrittäjät tuntuivat olevan tyytyväisiä arvonlisäveron laskemisesta. He myös ilmoittivat siirtävänsä alennuksen suoraan hintoihin.

Tämä olisi tietenkin toivottavaa, sillä silloin kun alv kampaamohintoihin tuli, siirtyi se myös meidän kuluttajien maksettavaksi. Yrittäjät perustelivat asennettaan myös sillä, että he ovat niin paljon asiasta melua pitäneet, että nyt on syytä pitää myös asiakkaat tyytyväisinä.

Tilannetta on nyt syytä seurailla ja tehdä sitten aikanaan johtopäätöksiä siitä, kuinka alv:ja nimenomaan palvelualoilla tulisi harkita uudelleen. Mikäli veron laskemisella saadaan kysyntää kasvamaan ja sitä kautta syntymään uusia työpaikkoja, on se tehnyt tehtävänsä.

Hyvää Uutta Vuotta!

Lomat ja juhlat on nyt vietetty ja on siis aika palata arkeen. Se onkin aina yhtä mukavaa. Joululoma sujui suunnitelmien mukaisesti, paljon lorvaillen ja ulkoillen. Sain urakoitua muutamia pukinkontissa olleita romaaneja ja vielä pari odottaa lukijaansa.

Joulun jälkeen vietimme muutaman rentouttavan päivän Pohjois-Savossa, Nilsiän Tahkovuorella. Siellä oli onneksi lunta ja sopivasti pakkasta ulkoilua varten. Mielenkiinnolla laitoin merkille sen, kuinka keskelle ei mitään on muodostunut huikea matkailuvetonaula. Perjantaina paikalle pelmahti bussilasteittain venäläisiä lomailijoita ja heillä tuntui olevan runsaasti ylimääräistä rahaa käytettävissään.

Samanlaista kuluttamisen mahdollisuutta kaivattaisiin myös täällä Etelä-Savossa. Pelkästään yksi matkailullinen vetonaula tai tasokkaat loma-asunnot eivät riitä, vaan lomalaisilla tulee olla mahdollisuus monenlaiseen vapaa-ajan aktiviteettiin. Meillä täällä Etelä-Savossa on huikeat mahdollisuudet kehittää tekemistä erilaisia lomanviettäjiä ajatellen. Tarvitaan vaan rohkeita ja ennakkoluulottomia yrittäjiä, jotka lähtevät näitä palveluita tuottamaan.

Eilen illalla olimme satojen muiden kanssa toteamassa, kuinka upean ilotulituksen kaupunki oli järjestänyt lapsiperheille. Uusi kokeilu siitä, että osa raketeista ammutaan jo klo 18 aikaan, on järkevää. Myös meidän perheessä klo 24 on toistaiseksi ollut liian myöhäinen ajankohta olla raketteja ihailemassa.

Uusi vuosi on nyt alkanut ja sovimme ystävättärien kanssa, että tästä vuodesta tulee meille kaikille älyttömän hyvä! Viime vuotta kelaillessani jouduin toteamaan, että muutamat tapahtuneet asiat olisivat voineet jäädä tapahtumatta ja toisaalta, muutama asia olisi mieluusti voinut tapahtua. Tällaistahan se elämä tietenkin aina on... ja kuten eräs kollegani taannoin lohdutti: "Mikä ei tapa, niin se vahvistaa" (Matti K:lle terkut). Nyt on kuitenkin kaikki vielä edessä ja uusin voimin ja uusin suunnitelmin eteenpäin!!