Nyt taitaa vaalikuume totisesti olla nousemassa. Päivänä muutamana olemme saaneet lukea lehdistä ja kuulla televisiosta mitä kummallisempia lausuntoja. Eilen Kokoomuksen puolelta vaadittiin sisäministeri Rajamäkeä pyytämään anteeksi jotakin ja tuntuu siltä, että jokaisen sanomisia tulkitaan nyt erikoisellla tavalla.
Myös paikallisesti alkaa vaalien lähestymisen huomata muustakin kuin oman kalenterin täyttymisestä. Kun viime kesänä tein päätöksen lähteä mukaan eduskuntavaaleihin, päätin samalla, että teen ainoastaan omaa vaalityötä. Teen tukijoukkoni kanssa vaalityösuunnitelman, jonka mukaan etenemme ja koetamme säilyttää positiivisen vireen myös kiireen keskellä. Toistaiseksi näin olemme onnistuneet tekemään.
Samaan päätökseen sisältyi se, että en halua käydä toisten ehdokkaiden kotisivuilla tai lukea toisten nettipäiväkirjoja enkä kuulla toisten asioista mitään sellaista, mikä ei liity meneillään oleviin asioihin. Aina on ihmisiä, jotka haluavat puhua toisten asioista ja useimmiten vielä siten, ettei niistä ole ihan täyttä varmuutta. Se on minusta erittäin ikävää. Myös minulle on yritetty kertoa jos jonkinmoisia tarinoita "kilpailijoista", näiden entisistä puolisoista, vanhemmista taikka serkunkumminkaimoista , mutta en ole jaksanut kiinnostua kenenkään saamista tuomioista, sakoista tai tyttöystävistä tms.
Yhden onnistuneen eduskuntavaalikampanjan kokemuksella tiedän, että elämää on vaalien ulkopuolella ja vaalien jälkeenkin, joten on erittäin tärkeää pitää itsensä hyvällä tuulella ja sellaisessa vireessä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen säilyy päällimmäisenä mielessä. Se on kuitenkin se tärkein syy, miksi me ehdokkaina olemme. Toivonkin, että jokainen keskittyisi juuri siihen omaan vaalityöhönsä ja jättäisi toisten arvioimisen vähemmälle huomiolle.
Eräänä päivänä sain matkustaa samalla autolla savonlinnalaisen puoluetoverini Anna-Kristiinan (oikein järkevän oloinen nuori 22 v. nainen, muuten) kanssa ja juttelimme kaikista mahdollisista asioista. Toki vertailimme vaalikuvioita ja totesimme molemmat, että kovin samanlaista toimintaa tuntuu olevan myös Savonlinnan seudulla.
Vanhempana ja kokeneempana (ja opettajana) annoin hänelle myös ohjeita. Päällimmäisenä ohje siitä, että opinnot eivät saa kärsiä politiikka-harrastuksen vuoksi. Niin monta esimerkkiä on siitä, kuinka tämä mielenkiintoinen maailma vie mukanaan ja opinnot niin kovin helposti jäävät. Olen varma siitä, että Anna-Kristiinalla on vielä loistava tulevaisuus edessään politiikan saralla, onhan hänelle tulossa hyvä tutkinto yliopistosta ja jo nyt nuoresta iästään huolimatta, hyvin realistinen käsitys puoluepolitiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti