Viime päivinä on muissa lehdissä runsaasti kommentoitu Opettaja-lehden päätoimittajan "vaatimusta" vartijoiden palkkaamiseksi kouluihin. Huoli on varmasti aito, mutta enemmänkin ajattelen päätoimittajan halunneen herättää julkista keskustelua siitä, minkälaisissa olosuhteissa maamme kouluissa eletään.
Kenellekään meistä, jotka koulumaailmassa työskentelemme, ei levottomat ja käytöshäiriöiset oppilaat ole mikään uusi tuttavuus. Ongelma ei tietenkään ole samanlainen joka puolella Suomea ja vaihtelee myös koulu- ja luokkakohtaisesti.
Itse näen suurimpana syynä levottomuuksiin luokassa sen, että meillä perusopetuksessa on liian usein liian isot ryhmät ja erityistarpeita omaavia oppilaita kuljetetaan yleisopetuksessa liian pitkään ilman tarvittavia tukitoimia. Viime vuosina on myös Mikkelissä huomattu se, että lapset, jotka tarvitsisivat jopa sairaalahoitoa, sinnittelevät yleisopetuksen ryhmissä pahimmillaan alaluokilta peruskoulun loppuun asti. Tämä ei varmastikaan edesauta sairaan lapsen paranemista eikä helpota muun luokan mahdollisuuksia saada parasta mahdollista opetusta.
Tutkimuksen mukaan monet opettajat ovat kokeeneet tulleensa kiusatuiksi. Uskon, että näin myös todella on. Kouluissa on aina joukko opettajia, jotka jollain ominaisuuksillaan ja toimintatavoillaan herättävät joidenkin oppilaiden kiusaamisvietin ja se on tietenkin ikävää. Mielestäni meidän tulisikin enemmän miettiä sitä, miten opettajankoulutus saataisi paremmin mukaan nykypäiväiseen koulumaailmaan.
Opettajan koulutuksessa kyllä panostetaan teoreettisella tasolla monenlaiseen oppilasainekseen ja jopa ongelmatilanteiden selvittelyyn, mutta kuten tiedetään, teoria ja käytäntö eivät aina ole ihan sama asia. Aineenopettajan opinnoissa suurin osa opetusharjoitteluista tehdään harjoittelukouluissa (Norsseissa), joissa oppilaat ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan keskivertoa parempia ja opetusryhmät alle 20 oppilaan joukkoja. Lisäksi paikalla on aina ohjaava opettaja, joten mistään aidosta harjoittelutilanteesta ei kyllä ole kysymys.
Sellaiset opettajaksi aikovat, jotka ovat itse olleet koulussa hyvin menestyneitä ja ovat kenties lukiosta suoraan lähteneet opiskelemaan opettajaksi, joutuvat kohtaamaan aivan toisenlaisen todellisuuden aloittaessaan valmistuttuaan työnteon jossakin tavallisessa kunnallisessa yläkoulussa. Se on monelle herkälle vastavalmistuneelle sellainen shokki, että alanvaihto alkaa houkutella hyvinkin pian.
Opettajankoulutukseen valittavien kriteereitä tulisi tarkastella uudelleen ja kenties tehdä uudistuksia varsinaisen auskultoinnin sisältöön. Enemmän tulisi painottaa niitä ominaisuuksia, joita käytännön opetustyö tänä päivänä vaatii. Asiasta on aina silloin tällöin käyty lehdissä keskustelua, mutta toistaiseksi tehdään niin kuin on aina tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti