Kesälaitumille

Tänään saavat lapset päättää kouluvuotensa aurinkoisessa ja kesäisessä säässä. Oma tokaluokkalaiseni kävi jo aamutuimaan hakemassa todistuksensa ja on nyt virallisesti kesälaitumilla. Ruksit todistuksessa olivat entisestään parantaneet paikkojaan ja ensi vuotta varten ei paljon petrattavaa enää olekaan. Koulumenestys on näköjään hypännyt yhden sukupolven yli, sillä lapsen vanhemmilla ei ollut yhteensäkään noin hyviä tuloksia juuri milloinkaan.

Eniten äidin sydäntä kuitenkin sykähdytti torstain kevätjuhlassa saatu kunniakirja, jossa todettiin: "Oppilas on ollut esimerkillisen energinen, empaattinen ja auttavainen lukuvuonna 2007-2008." Jokainen avioeron läpikäynyt äiti joutuu nimittäin päivittäin miettimään sitä, kuinka lapsi pystyy hallitsemaan eron myötä ilmaantuvat uudet ja erilaiset tilanteet, ja kuinka ne vaikuttavat hänen kehitykseensä. Olen enemmän kuin tyytyväinen tasapainoiseen poikaani ja ilman korvaamatonta tukiverkostoani Mikkelissä (äitini, veljeni perhe, ystäväperhe) ei tilanne olisi näin hyvä.

Tänään lähdemme Onnin kanssa (Lauantaiseuran jälkeen) hengailemaan kaupungille ilman pienintäkään huolen häivää. Istuskelemme torilla, nautiskelemme jätskeistä ja hyväntuulisista ihmisistä. Koulun loppumisen kunniaksi käymme serkkupoikien (Eino ja Elias) kanssa jossakin ulkona syömässä. Oma lomani alkanee vasta juhannukselta, joten siihen asti sompailemme Onnin ja muorin kanssa päivien kulusta.

Hurskastelu huipussaan

Kristillisdemokraatit eivät malttaneet pysyä nahoissaan. Viime päivinä on nähty ja kuultu erilaista hurskastelua eri henkilöiden toimesta ja eri tiedotusvälineiden välityksellä. Olen aikaisemmin pitänyt Bjarne Kalliksen tyylistä ja ajatuksista, mutta eilinen ulostulo sai aikaan pitkän miinuksen.

Pienen oppositiopuolueen vaatimus uusista eduskuntavaaleista on sanahelinää. Perusteluna ennenaikaisille eduskuntavaaleille ei riitä se, että "kansalaisten luottamus eduskuntaan on palautettava". Ensin on todettava eduskunnan luottamus hallitukseen ja sen jälkeen edettävä tuloksen mukaisesti. Myös pääministerillä ja presidentillä on valtiosäännön mukaisesti sanansa asiaan sanottavana.

Ennenaikaisten vaalien vaatiminen ja niiden järjestäminen on niin rankka keino, että sitä ei pitäisi ainoastaan oman puolueen kannatuksen nostamisen nimissä edes ottaa keskusteluun. Puheet "puhtaista edustajista" loukkaavat paitsi valtaosaa edustajista niin myös äänestäjiä.

Hurskastelussaan kd:t ovat unohtaneet sen, mistä tässä vaalirahoitusjupakassa todellisuudessa on kysymys. Pelkästään kivittämällä muita ei yhteiskuntarauhaa rakenneta. Suosittelenkin kristillisdemokraateille pikaista raamattupiiriä ja kohtuullisuutta "jeesusteluun".

Hätähuuto

Valtakunnallinen hätäkeskuslaitos on pulassa. Muutama vuosi sitten tehty uudistus on joiltakin osin osoittautunut huonoksi. Suurimmat ongelmat ovat luonnollisestikin Helsingissä, jossa ihmiset ovat joutuneet kokemaan järkyttäviä hetkiä silloin, kun olisivat olleet pikaisesti avun tarpeessa.

Eilinen tv-keskustelu ei asiaan juuri lisää tuonut. Sisäministeri Holmlund (kok.) on hallitukselle uskollinen siinä, että sanat: "selvitys, työryhmä, tutkiminen" vilisevät hänenkin vastauksissaan. Varsinaisia vastauksia ei saatu. Yksilön kannalta on aivan samantekevää se, kuinka hallitus aikoo työryhmiä perustaa ja asioita selvittää tilanteessa, jossa oma tai läheisen turvallisuus on uhattuna eikä hätäkeskuksesta saada apua.

Hätäkeskuslaitoksen johtaja selitti samassa lähetyksessä, että osa pitkistä jonotusajoista selittyy sillä, että kansalaiset soittavat hätäkeskukseen kysyäkseen mitä kummallsempia asioita. Tulee mieleen aikaisempi blogini, jossa tarjosin ideaa ns. kansalaistaitotietotoimiston perustamisesta. Tällaiselle kaiken palvelun numerolle on ilmiselvästi tarvetta!

Itse olen nyt parin viikon ajan koettanut saada oman kaupunkini sosiaalipuolen virkamiehiä kiinni. Olen soittanut sekä vaihteeseen, huoneeseen että kännykkään. Vielä en ole onnistunut heitä tavoittamaan. Kiireiset virkamiehet ovat seminaareissa, kokouksissa ja palavereissa, eivätkä siis mitenkään kuntalaisten tavoitettavissa. Herää kysymys, kuka tekee heidän työnsä silloin, kun virka-aika kuluu palavereissa.

Olen varma, että nämä virkamiehet ja heidän alaisensa olisivat tyytyväisempiä ilman uusia työryhmiä taikka seminaareita. Varsinainen perustyö kuntalaisten asioiden hoitamiseksi on kuitenkin se, joka täytyy hoitaa. Itse jaksan vielä heitä yrittää tavoitella, mutta olen huolestunut niiden ihmisten puolesta, jotka ovat vanhoja, sairaita tai väsyneitä eivätkä saa apua asioidensa selvittämiseen. Silloin on varmasti hätä käsillä ja kuvitellaan, että ainakin valtakunallinen hätänumero toisi apua.

Keskustelua presidentistä

Viime viikolla oli ympäristövaliokunnassa vieraanamme europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) kertomassa ajankohtaisia asioita Euroopan parlamentin näkökulmasta. Pietikäisen kansantajuisesti esittämiä ajatuksia oli ilo kuunnella. Liian monta kertaa politiikassa mukana olevat menevät poliittisen liturgian taakse ja puhuvat asioista niin, ettei niistä kukaan voi mitään ymmärtää. Itse olen tehnyt johtopäätöksen, että tällaiset uudet tai vanhat poliitikot eivät itsekään ihan ymmärrä puhumiaan asioita ja silloin on pakko höpöttää joutavia ja harhauttaa kuulijoita.

Mielenkiinnolla odotan illalla TV 2:n ohjelmaa Punainen lanka, jossa Sirpa Pietikäinen on vieraana keskustelemassa omaishoidosta. Samanlaista sympatiaa olen tuntenut entistä vasemmistoliiton puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä kohtaan. Olen aikaisemminkin todennut, että siinä oli fiksu nainen ja harmi, että hän oli väärässä puolueessa.

Ymmärrän Eero Heinäluoman näkemyksen siitä, että hän arveli Siimeksen sopivan jopa meidän pressaehdokkaaksemme. Olen samaa mieltä, mutta vasta sen jälkeen, kun hän on kunnostautunut puolueessamme. Muutoinkin keskustelu presindentinvaalista on vielä vähän liian aikaista, annetaan Haloselle vielä työrauha.

Keskustelua presidentistä kyllä käytiin meillä kotonakin. Onni (9 v.) kysyi minulta yhtäkkiä eräänä iltana: "Miksi presidentin valtaoikeuksia halutaan vähentää?" Kysyin puolestani: "Kuka haluaa vähentää ja mistä olet tuollaista kuullut?" Närkästynyt vastaus: "No herranjestas, keskusta haluaa vähentää ja kait sinäkin sen tiedät, kun kerta olet opettaja ja demari."

Puheenjohtaja Mikkelissä

Eilen oli puolueemme puheenjohtajakiertueen vuoro vierailla Mikkelissä. Tilaisuudessa torilla ja Lyseolla oli kohtuullisesti väkeä. Jokainen paikalla olleesta kandidaatista pärjäsi hyvin, vaikkakin pientä rutinoitumista vastauksissa oli nähtävissä. Eilisen perusteella, kuka tahansa ehdokkaista olisi käypä puheenjohtajaksi.

Salissa oli mukavasti paikallisia valtuutettuja mukana. Olen useasti saanut kritisoida sitä, kuinka laiskaa meidän valtuutettujen osallistuminen ns. ylimääräisiin rientoihin on ollut. Kunnallisvaaliehdokkaaksi lupautuminen tarkoittaa sitoutumista ja sitoutumista myös sellaisiin tilaisuuksiin, joista ei kokouspalkkioita makseta.

Maakuntavaltuuston johdosta Mikkelissä nähtiin myös savonlinnalaisia ja pieksämäkeläisiä demareita. Maakuntavltuuston kokousessa ei ihmeitä päätetty eikä juurikaan eripuraa tällä kertaa saatu kylvettyä. Ehkäpä maakunnan yhtenäisyyden vaatimukset on vihdoin otettu todesta...

Ahneudesta sakotetaan

Perjantai-iltana raahauduin rakkulaisine kantapäineni (uudet kengät) kotiin 20 jälkeen. Rankan työviikon jälkeen oli perinteinen postin avaamissessio. Paljon olikin taas kaikenlaista viikon aikana tullut.

Itä-Suomen läänin liikenneturvallisuuskeskus oli myös lähestynyt. Olin tämän kirjeen mukaan ajanut vappupäivänä ylinopeutta ja ns. peltipoliisi oli tämän rikkeen havainnut ja siitä syystä olin nyt saanut YLINOPEUSSAKON. Voi ei!!!!

Olin ahnehtinut vappupäivälle neljä puhekeikkaa ja tehnyt aikatauluni turhan kiireelliseksi. Peltipoliisi oli ollut hereillä Mikkelin ja Juvan välissä ja rekisteröinyt hurjan ylinopeuteni. Itse en aurinkoisena päivänä tätä välähdystä edes ollut huomannut. Olin ajanut 80 km/h alueella 107 km/h.

Näin on varmastikin käynyt. Mikkelin ja Juvan välillä nopeusrajoitukset vaihtelevat usein ja luulen, että olen kuvitellut ajavani satasen rajoitusalueella. Tänään matkalla samaa tietä Savonlinnaan, katselinkin sitten rajoituksia ihan toisella tavalla eli kantapään (kipeän) kautta oppiminen tepsii minuun.

Valtion tuottavuusohjelma on purrut liikenneturvallisuuden valvontaan pahasti. Itse olen ajanut viimeiset pari vuotta aika paljon Etelä-Savoa ympäriinsä, enkä ole KERTAAKAAN nähnyt liikkuvan poliisin partiota nopeuksia mittaamassa taikka puhalluttamassa kuljettajia.

Olen monesti toivonut, että hulluihin ohituksiin ja holtittomilta näyttäviin kuljettajiin olisi joku tien varrella puuttumassa. Onneksi edes peltipoliisit ovat olemassa, vaikkakin maanantaina Mikkelin poliisilaitoksella vierailtuani ja sakon suuruuden selvittyä, voin ajatella hetkellisesti hieman toisin:(

Vapaus on arvokas asia

Uudet tuulet tuntuvat puhaltavan myös puolueemme lehtirintamalla. Valtakunnallinen Uutispäivä Demari on laajalti levinnyt ja on puolueemme ns. päälehti. Lehti onkin mielestäni mukavasti uudistunut viime vuosina ja olen kuulunut sen tilaajiin jo vuosia. Harmittavaa on vain se, että lehti on ainoastaan viisipäiväinen ja tulee (maakunnissa) koteihin vasta postin mukana

Demarin lisäksi puolueväki on tottunut lukemaan alueellisia poliittisia viikkolehtiä. Lähes joka maakunnassa on omansa, meillä lehden nimi on Vapaus. Lehti täytti joku aika sitten sata vuotta ja on maakunnan puolueväen keskuudessa suosittu.

Monet haluavat tilata omaa maakuntaa käsittelevän puoluelehden juuri sen paikallisuuden vuoksi. Vapaudessa kerrotaan meidän alueen toimijoista ja meidän politiikan tapahtumista. Oma lehti on tärkeä tiedon levittäjä. Uutispäivä Demari ei ole itäisessä osassa Suomea kovin laajalti levinnyt.

Nyt on virinnyt suunnitelma siitä, että nämä maakunnalliset lehdet "sulautettaisiin" Demariin ja maakunnalliset asiat hoidettaisiin erillisten liitteiden avulla. Sinänsä työväenlehtien talouksien järkeistäminen on paikallaan, mutta kentän kannalta en pidä suunnitelmaa järkevänä. Etenkään tilanteessa, jossa koetamme saada uusia ihmisiä mukaan toimintaan ja tilanteessa, jossa vanhoistakin kannattajista on pidettävä kynsin hampain kiinni.

Uudelta puolueenjohdolta toivotaan kannanmuodostusta tästäkin asiasta pian. Kysymyksessä on paitsi perinteikkäiden valistuksenantajien alasajo, niin myös näiden maakunnissa työskentelevien ihmisten toimeentulo. Nyt on kaikilla Vapautta arvostavilla ihmisillä mahdollisuus toimia!

Savonlinnan torilla

Savonlinnan torilla oli tosi hyvä meininki. Tori oli täynnä iloisia ja aktiivisia ihmisiä eri järjestöistä ja "asiakkaita" riitti joka kojulle. Kaiken maailman asioista saimmekin käytyä keskustelua ja eniten meidän ihmisiä puhututti meidän puolueen puheenjohtaja -kuvio.

Sopivasti juuri tämän aamun Hesarissa olikin Unto Hämäläisen iso kirjoitus samasta aiheesta. Hänen analyysiinsä oli helppo yhtyä. Olisi kuitenkin suotavaa, että silloin kun tarjokkaita on paljon, niin voitaisiin käydä aito kisa jonkun puolesta eikä jotakin vastaan. Ehkä tämä on sitten sitä junttauspolitiikkaa...

Huolimatta Savonlinnan ja Mikkelin kireistä suhteista, olen aina kokenut olevani tervetullut savonlinnalaisten puoluetovereiden joukkoon. Olen avoimesti sanonut heille, että olen koko maakunnan demarikansanedustaja ja toivon, että omalta osaltani voin olla edistämässä yhteistyötä kaupunkien välillä ja maakunnan sisällä.

Omituinen viikko

Mennyt viikko oli todella omituinen. Etukäteen oli kova jännitys siitä, kuinka kaikki isot asiat saadaan käsiteltyä saman viikon aikana. Käsittelimmehän toki tiistaina valtiontalouden kehykset, keskiviikkona välikysymyksen ja torstaina perintöverouudistusta. Yleinen mielenkiinto vaan oli aivan toisaalla.

Nämä todella isot ja merkitykselliset asiat jäivät julkisessa keskustelussa harmittavan vähälle. Jos olisi oikein vainoharhainen, niin voisi kuvitella jonkun "järjestäneen" tämän vaalirahoitusjupakan julkitulon juuri samaan aikaan näiden hallitukselle vaikeiden kysymysten kanssa. Eipä hallituksella ole kyllä helppoa ollut omien sotkujensakaan selvittelemisessä, mutta ero vaan on siinä, että nämä viikolla päätetyt asiat tulevat kansalaisten harmiksi.

Vaalirahoitusasia on nimenomaan hallituksen asia. Ymmärrettävästi hallituspuolueet yrittävät tehdä siitä koko eduskunnan ongelmaa, mutta perusteetta. Tähän mennessä ainoastaan yksi sd ja yksi vasemmistoliittolainen ovat täydentäneet vaalirahailmoituksiaan, muut ovat ymmärtäneet ilmoituksen kerralla oikein.

Oma tilanteeni on omituisesti pysynyt keskusteluissa pinnalla. Olen moneen kertaan ja monelle eri toimittajalle sanonut (ja papereilla toteennäyttänytkin) sen, että Mikkelin Työväenyhdistys tai minä emme ole pyytäneet, saaneet taikka vastaanottaneet MITÄÄN ulkopuolista rahoitusta toimintaamme tai vaalejamme varten.

Kokoomusveljet ja kepujäärät jostakin syystä haluavat pitää minua esimerkkinnä siitä, kuinka "oppositionkin pitää avata yhdistyksensä rahavirrat". Seuraavan kerran kun nämä sanat kuulen, edellytän sanojalta jotakin konkreettista näyttöä siitä, että asiat eivät olisi niin kuin itse omalla allekirjoituksellani vuosi sitten olen ilmoittanut ja nyt moneen kertaan monella suulla ja dokumentilla on vakuutettu.

Mahdollisuuksien tori

Ihana aurinkoinen aamu ja edessä on mukava päivä Savonlinnassa. Siellä vietetään Mahdollisuuksien tori -tapahtumaa, jossa myös paikallisella kunnallisjärjestöllä on kojunsa. Toivottavasti ihmisiä on paljon paikalla ja keskustelua saadaan käytyä. Ilmasta ei ainakaan nyt voi tapahtuman onnistuminen olla kiinni.

Kehyksien korutonta kertomaa

Parhaillaan on menossa salikeskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012. Ensimmäiset kolme tuntia istuin minäkin salissa keskustelua seuraamassa, mutta sitten totesin olevani enemmän hyödyksi täällä omassa työhuoneessani. Samalla kuuntelen edustajien puheenvuoroja TV-vastaanottimen kautta.

Oma varattu puheenvuoroni on vasta jossakin hamassa tulevaisuudessa, joten voi käydä niin, että en tänä päivänä sitä pääse pitämään. Sinänsä näissä tämän päivän puheenvuoroissa ei ole tullut ilmi mitään uutta. Samat aiheet ja samat tavat toistuvat, niinkuin aikaisemmassakin maaliskuussa kehyksistä käydyssä keskustelussa.

Hallituspuolueiden edustajat käyvät vuorotellen kehumassa budjettiaan ja opposition edustajat moittivat niitä samoja puutteita ja epäkohtia, joita mielestämme kehyksissä olemme havainneet. Hulluinta näissä puheenvuoroissa on se, että jokainen käy vuorollaan todistamassa oman kantansa tyhjälle salille eikä mitään uutta kenelläkään ole sanottavana.

Vähintään yhtä hullua on se, että kaikilla hallituspuolueiden edustajilla tuntuu olevan korvat lukossa. Puhutaanpa salissa sitten asiakasmaksujen korotuksista, nälkäjonoista, perusopetuksen ryhmäkoista tai lääkäripulasta, niin oikeistolaiset kääntävät asiat aina demareiden viaksi ja sellaiseksi, että vihdoin sinivihreä korjaa muiden tekemiä virheitä.

Hallituspuolueiden edustajat eivät ota kuuleviin korviinsakaan sitä, että muullakin tavalla suomalaisten asioita voisi hoitaa, kuin nyt heidän kovalla ja kylmällä oikeistolaisella tavalla. Voi ihmisparat, kuinka teitä viime vaaleissa höynäytettiinkään!!!

Aktiivisia lukijoita

Monet ovat kritisoineet blogiani siitä, että lukijoiden kommentit eivät näy missään. Olen aikaisemminkin selittänyt asiaa, mutta kertaan vielä. Olen tarkoituksella jättänyt lukijapalautteen näkymättömiin, koska en ehdi niitä kommentoida ja toiseksi, koska osa nimettömistä viesteistä on niin alatyylisiä, että en halua niitä muiden näkevän.

Palautetta tulee kuitenkin kymmeniä joka päivä ja se on pelkästään mukavaa. Ylivoimaisesti eniten on lukijoita kirvoittanut palautteeseen tekstini Apinamielenosoituksesta sekä Pallaksesta. Näin arvelin etukäteen käyvänkin. Molemmista aiheista on nimittäin meille edustajille tullut muutenkin paljon palautetta ja kahdensuuntaista mielipidettä.

Näinhän asiat yleensä aina muutenkin ovat. Ei ole olemassa mistään (kovin monesta ainakaan) vain yhtä totuutta ja erilaisia näkökulmia on syytä tuoda julki. Näistä molemmista em. aiheista olen saanut myös aivan aidosti uudenlaista pohtimista omankin mielipiteeni muodostamisen tueksi.

Kansanedustajat ovat mielipidevaikuttajia, mutta myös kernaasti mielipidevaikutettavina. Ei ole aina mitenkään yksinkertaista saada muodostettua kantaa, jonka voi itselleen kestävällä tavalla saada perusteltua. Näitä tilanteita varten on äärimmäisen tärkeää saada palautetta.

Erään täysistunnon alussa keskustelimme vieruskavereideni Karimäki (vihr.) ja Niinistö (vihr.) siitä, kuinka vähällä kansalaispalautteella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset ovat menossa eteenpäin. Opastin kyllä vihreitä kollegoja siinä, että palautteen aika tulee heillekin siinä vaiheessa, kun maksukorotukset astuvat elokuussa voimaan. Me opposition edustajat olemme sähköpostia saaneet.

Toisaalta, korotusten kohderyhmä (sairaat ja vanhat) ei sitä aktiivisinta sähköpostin lähettäjäkuntaa muutoinkaan ole. Naamatusten tapahtuvissa kohtaamisissa saan useita kertoja päivässä olla selittämässä hallituksen kovia keinoja hätääntyneille vanhuksille. Harmi vaan, että selittelyllä ei tämäkään asia korjaannu!

Hotelli Herttua

Vuorokauden mittainen yhdistetty loma- ja työmatka on nyt heitetty. Kerimäellä olisimme saaneet vietettyä aikaa vähän kauemminkin. Onni oli haltioissaan Hotelli Herttuan pihalla olleista juoksuhaudoista ja sotahärveleistä. Kekkosen kalajuttujakin hän jaksoi kiitettävän hyvin kuunnella. Kerimäen Eläkkeensaajien juhlissa orastava pitkästyminen kompensoitiin herkuilla...

Muutoinkin luonto Kerimäen kulmilla teki meihin vaikutuksen. Herttuan ympäristössä olevat lenkkipolut olivat upean luonnon keskelle viritettyjä ja talvisin tietty samoja reittejä pitkin kuljetaan suksilla. Upea Puruvesi joka puolella kuntaa näytti keväisessä auringonpaisteessa houkuttelevalta.

Tällaisia vastaavanlaisia loma/kurssikeskuksia löytyy meidänkin maakunnasta runsaasti. Olisi suotavaa, että näitä enemmän käytettäisi myös omien koulutusseminaarien pitopaikkoina. Ollessani aikaisemmin Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallituksessa, muistan hallituksen käyneen keskustelua viikon mittaisen seminaarimatkan suuntaamisesta Lapin keväthangille.

Osa hallituksen porukasta oli sitä mieltä, että lyhyempi seminaari lähempänä kotikulmia ajaisi saman asian ja silloin useammalla olisi seminaariin mahdollisuus osallistua. Suosittelenkin Hotelli Herttuaa erinomaiseksi koulutus- ja seminaarinpitopaikaksi myös koulutuskuntayhtymälle. Latuja ja jäätä riittää virkistymishetkiin (terkut Valtolle) !

Työtä ja hupia

Tämän viikonlopun järjestelyissä olen onnistunut loistavasti yhdistämään työn ja huvin. Lähdemme nimittäin tänään Onnin kanssa maakuntamme kaukaisimpaan kolkkaan, Kerimäelle. Siellä pidetään valtakunnalliset kalastusmuseopäivät ja Kekkosen kanssa kalassa -näyttelyn avajaiset. UKK henkilönä on sellainen, että hänen tekemisensä niin maalla kuin merelläkin (tai järvellä) kiinnostavat aina.

Kerimäen kupeessa sijaitsee Punkaharju, jonka upeissa maisemissa on aina ilo kuljeskella. Käymme Onnin kanssa tutustumassa metsämuseo Lustoon ja kenties Retretin taidenäyttelyyn. Onni ei kyllä jälkimmäisestä kauhean innoissaan tuntunut olevan...

Huomenna Kerimäen Eläkkeensaajat täyttävät vuosia ja olen lupautunut juhliin puhujaksi. On taas mukava nähdä maakunnan eläkeläisaktiiveja ja kuulla heidän kommenttejaan vaikkapa terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksista.

Paluumatkalla kierrämme lenkin vielä Enonkosken sankarihautausmaan kautta, jonne on haudattu talvisodassa kaatunut isoisäni. Huomenna on kaatuneiden muistopäivä ja Onninkin on syytä oppia traditioon, että edes silloin pysähdytään ajattelemaan niitä omaisia, jotka ovat henkensä meidän puolestamme uhranneet.

Arvovaltaisessa seurassa

Pari päivää on taas eduskunnassa ollut melkoinen meno. Ihmiset kuhisevat ja toimittajat juoksevat edustajien perässä. Kysymyksessä on jotenkin yllättäen aktivoitunut keskustelu vaalirahoituksista. Keskustelulle on ilmeisesti ollut tarvetta ja on hyvä, että asiat perataan nyt perin juurin.

Olen päässyt osalliseksi siitä minäkin. Eilisaamuna olin oikein arvovaltaisessa porukassa, kun Yleisradion Aamun peili -ohjelmassa oli asiantuntijana oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kommentoimassa muutamien edustajien vaalirahoitusilmoituksia. Kommentteja haluttiin Sauli Niinistön, Matti Vanhasen, Jan Vapaavuoren ja PAULIINA VIITAMIEHEN vaalirahoituksista.

Poikkeuksellisen paljon huomiota asian johdosta olen muutenkin saanut. Itse olen ollut asiasta hyvin yllättynyt, mutta toisaalta ymmärrän kiinnostuksen. Olen tietenkin kaikille kyselijöille pyrkinyt selvittämään, mistä asiassa omalla kohdallani on kysymys.

Kaiken toiminnan, etenkin poliittisen, lähtökohtana tulee olla avoimuus. Ennen eduskuntavaaleja kerroin kyselijöille avoimesti, kuinka tulen vaalikamppailuni rahoittamaan. Asiasta nousi myös erään toverin aloitteesta julkinen keskustelu paikallislehdessä. Jokainen äänestäjäni tiesi ENNEN vaaleja, että olen Mikkelin Työväenyhdistyksen ehdokas ja yhdistys tulee panostamaan rahallisesti hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Lopputulos oli panostuksen arvoinen; saimme maakunnan suurimman äänipotin!

Outoa tässä tämänhetkisessä keskustelussa on mielestäni se, kuinka nämä yli satavuotiaat työväenyhdistykset on nyt rinnastettu näihin vaaleja varten perustettuihin tukiyhdistyksiin. Tukiyhdistykset on perustettu sitä varten, että ne keräävät rahoitusta yksityisiltä ja yrityksiltä jonkun/joidenkin ehdokkaiden vaalikampanjan tekemiseksi. Työväenyhdistykset on perustettu yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa varten. Oleellinen osa tätä toimintaa on omien edustajien saaminen merkittäville paikoille.

Tultuani valituksi niin kaupunginvaltuustoon kuin eduskuntaankin olen tehnyt selväksi sen, että olen Mikkelin Työväenyhdistyksen edustaja. Meidän perinteikäs yhdistyksemme on jäsentensä päätöksillä antanut minulle valtakirjan toimia näissä luottamustehtävissä ja he ovat myös se porukka, keiden viestiä toimissani vien eteenpäin. Tässä ei voi olla mitään ristiriitaa.

Kansanedustajana jatkan sitä toimintaa oman puolueosastoni hyväksi, jota olen Mikkelin Työväenyhdistyksessä saanut tehdä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Toimintaympäristö ja tekemisen muodot ovat muuttuneet. Tuhansia työtunteja olen muiden talkoolaisten tavoin tehnyt Työväentalomme toiminnan pyörittämiseksi ja sitä kautta yhdistyksen talouden pitämiseksi hyvällä tolalla. Tämänkään yhdistyksen omaisuus ei ole kertynyt vahingossa ja sen hoitaminen on vaatinut paitsi osaamista niin myös pyyteetöntä työtä työväenliikkeen hyväksi. Olen ylpeä siitä, että olen saanut tähän työhön oman osuuteni tehdä.

Vaalirahoituslakia tullaan uudistamaan ja se on hyvä. On kuitenkin syytä pitää maltti mukana ja välttää sellaisia uudistuksia, jotka vähentävät tavallisen ihmisen mahdollisuuksia tulla valituiksi. Vaarana on se, että tulevaisuudessa eduskuntamme koostuu rikkaista yrittäjistä, jotka voivat ihan omalla rahallaan rahoittaa kampanjansa ja iltapäivälehtien lemmikeistä, jotka eivät mainostamista tarvitse sekä niistä kauan eduskunnassa olleista puolueitten kärkinimistä, jotka ovat kaikille tuttuja. Myös uusia ihmisiä tarvitaan ja kampanjointiin tarvitaan rahaa.

Bio-Pete

Eilisaamuna oli mukava ja yllättävä kohtaaminen Narinkkatorilla. Tullessani töihin, oli Kampin Narinkkatorilla useita eri pisteitä, joissa kansalaisaktivistit jakoivat tietoa bio-polttoaineiden vahingollisesta merkityksestä erityisesti kehitysmaiden ihmisille.

Ruuan hinnan kallistuminen on nähtävissä joka paikassa ja erityisesti tämä koskettaa tietenkin niitä maita ja ihmisiä, joissa on aikaisemminkin ollut suuria ongelmia saada ravinto ihmisille riittämään edes jotenkin.

Sillä, että osaa kasveista ollaan lisääntymässä määrin käyttämässä polttoaineisiin ruuan sijaan, on perin omituista. Maalaisjärjellä ajateltuna olisi tärkeämpää saada ihmiset ravittua ja sitten vasta muut.

Nämä eiliset globbarit jatkoivat sitä hyvää toimintatapaa, josta vuosi sitten keväällä saimme täällä eduskunnassa yhden päivän ajan nauttia. Nuoret ja aktiiviset ihmiset jakavat asiallista informaatiota ja herättävät päättäjiä ajattelemaan asioita konkreettisella tasolla. Mielelläni olen globattavana jatkossakin.

Pienen pieni stv

Heräsin aamuyöllä lukemaan lehtiä. Eipä tullut enää uni silmään, kun huomasin paikallisessa Länsi-Savossa kahdella sivulla kertomuksen eduskunnan SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN vierailleen Mikkelissä. Kovin oli pieneksi stv käynyt:)

Sekä kuvissa että teksteissä nimittäin kerrottiin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta oli vierailulla kaupungissa ja oli kehunut Etelä-Savon sairaanhoitopiiriä. Kehujina olivat kokoomuksen (keskivertosuomalaista varakkaammat) kansanedustajat Sirpa Asko-Seljavaara ja mikkeliläinen Lenita Toivakka. Muita valiokunnan jäseniä ei näkynyt eikä heistä mitään mainittu.

Totuus on tietenkin toisenlainen. Em. naiset ovat OSA valiokuntaa, eivät siis edusta koko porukkaa. Eivätkä heidän mielipiteensä luonnollisestikaan ole valiokunnan mielipide. Valiokunta on ollut isojen asioiden äärellä laatiessaan mietintöä hallituksen esitykseen asiakasmaksujen korottamiseksi. Esityksen mukaisesti tulevat terveydenhuollon asiakasmaksut nousemaan ensi elokuussa ja sen jälkeen ne tullaan sitomaan indeksiin (eli ne nousevat aina automaattisesti).

Sosialidemokraatit valiokunnassa ovat jättäneet valiokunnan mietintöön vastalauseen, jossa vastustetaan näiden asiakasmaksujen korottamista ja niiden sitomista indeksiin. Vastustamisen syynä on se, että nämä korotukset kohdistuvat kaikkein pienituloisimpiin ja heihin, jotka julkisia terveyspalveluita eniten käyttävät. Suurituloisille eivät nämä korotukset aiheuta ongelmia.

Asiasta käydään tällä viikolla keskustelua myös eduskunnan täysistunnossa. Toivon totisesti, että hallituspuolueen ihmiset ovat salissa kuulolla ja YRITTÄVÄT edes ymmärtää, mitä nämä terveydenhuollon maksujen korotukset tarkoittavat alle tuhannen euron kuukausituloilla eläville ihmisille.

Love and peace

Lauantaina oli Helsingissä järjestetty kaksi näyttävää tempausta. Toiseen voi hyvin liittää sanan (lähimmäisen) rakkaus ja toiseen liittynee ainakin nimen perusteella sana rauha. Näistä uutisoi eilinen Helsingin Sanomat oikein osuvasti. Sivulla A 11 oli allekkain näistä tapahtumista tehdyt jutut. "Vanhukset haluavat ulos vanhainkodeista" ja "Greenpeace jatkoi orankimielenosoituksiaan lauantaina Helsingissä".

Ympäristöjärjestö Greenpeace on tunnettu tavastaan vaikuttaa mielipiteisiin näyttävillä mielenosoituksilla. Olen ympäristövaliokunnassa saanut huomata, kuinka asiantuntevaa ja asioihin perehtynyttä väkeä järjestöllä on. Nyt ihmettelen vaan sitä, että olisiko näillä nuorilla ja notkeilla ihmisillä jotain muutakin annettavaa meidän yhteiskunnallemme kuin roikkua päivätolkulla apinapuvuissa huoltoasemilla.

Poliisin resurssit ovat jatkuvasti vähenemässä, samoin vanhainkodeissa asuvien ihmisten mahdollisuudet laadukkaaseen elämään. Useita päiviä jatkuneet pelleilyt huoltoasemilla teettävät runsaasti työtä poliiseille ja tämä ei mielestäni ole sitä poliisin ydintehtävää, jota ihmiset verorahoillaan kustantavat. Näillä samoilla verorahoilla yritetään pitää huolta myös vanhuksista.

Asia, jonka puolesta Greenpeace nyt kampanjoi, on varmasti hyvä ja kannatettava. Itse tavallisena kuluttajana vaan ärsyynnyn tästä toimintatavasta siinä määrin, että vähäiset tankkauskeikkani tulen jatkossakin tekemään juuri Nesteen huoltoasemilla.

Lapset kiertoon...?

Ihana aurinkoinen päivä tänään. Heräsin ennen seitsemää äitienpäivään kuuluvalla perinteisellä tavalla. Varsinainen juhlapäivän syy jatkoi saman tien muodollisuuksien hoitamisen jälkeen uniaan. Koulussa tehdyt kortti ja lahja saivat jälleen aikaiseksi hyvän mielen!

Aamun lehtiä lueskellessani ihmettelin montaa asiaa. Äitienpäivän teemaan liittyen oli Helsingin Sanomissa haastateltu Naisasialiitto Unionin kustantaman Tulva-lehden uutta päätoimittajaa, feministi Anne Moilasta. Muutoin jutussa ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta viimeinen kappale olisi saanut jäädä puhumatta...

Moilaselta kysyttiin äitiydestä. Hän vastasi : "Ei kaduta vähääkään, että on tullut tehtyä lapsi. Suosittelen sitä kaikille, yleensä sitä, että uskaltaa elää. Jos odottaa jotain sopivia olosuhteita, niin siinä saattaa elämä vierähtää."

Mielipidevaikuttajana ja feministinä profiloituvalta naiselta todella harkitsematonta puhetta. Tuhannet suomalaisetkin naiset tietävät, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Lapsettomuudesta kärsiviä naisia/pariskuntia on aina ollut ja heidän lukumääränsä on ollut jatkuvassa kasvussa. Ongelma ei ole myöskään yksilötasolla mitenkään vähäinen.

Tiedoksi päätoimittaja Moilaselle, monen naisen elämä todellakin vierähtää sopivaa olosuhdetta odotellessa. Useimmiten vain ihan tahtomattaan ja itsestä riippumattomista syistä. Siitä huolimatta on elettävä. Elämän tai naiseuden laatua ei onneksi suomalaisessa yhteiskunnassa mitata äitiydellä tai lasten lukumäärällä. Toivottavasti näin ei tehdä jatkossakaan feministi-lehden palstoilla.

Olen Moilasen 2-vuotiaan lapsen puolesta onnellinen, että äitiä EI KADUTA se, että lapsi on syntynyt. Mitähän sitten tapahtuu, jos tällainen katumisvaihe tuleekin päälle? Palautetaanko lapsi jonnekin, annetaanko kiertoon vai kenties myydään? Onko lapsille olemassa omia kirpputoreja? Hui.

Oma pieni perheeni lähtee tänään juhlistamaan äitienpäivää Savonlinnaan. Käymme siellä lounaalla ja Onnin toivomuksesta aurinkoisella terassilla jätskiannoksilla. Äidinäitini hauta Talvisalon hautausmaalla saa perinteiset kukkansa.

Aurinkoista äitienpäivää äideille ja lapsille!

Paratiisi

Tänään iltapäivällä huiskautin itseni Mäntyharjuun. Jostain syystä sinne on aina tosi mukava mennä, ehkäpä se pieni liikenneympyrä on vienyt sydämeni:) Tänään siellä oli tarjolla Mäntyharjun Virkistyksen aerobicjaoston tanssinäytös.

Aiemmin talvella oli suunnitelma, että tämä Paratiisi -aiheinen näytös olisi pidetty Mäntyharjun kauniissa kirkossa. Kirkon miehet ja naiset estivät aikeen. Seurasin käsittelyn vaiheita lehdestä ja olin järkyttynyt lopputuloksesta.

Seurakunnan mielestä tanssiesitys ei sovi kirkkoon. Huolimatta siitä, että lapset ja nuoret olivat asiasta hyvin innoissaan ja näin olisi saatu yhdistettyä kirkon ja nuorisotyön voimat saman katon alle. Huolimatta myös siitä, että urheiluseura oli valinnut teemakseen juuri maailmankaikkeuden kauneuden. Tämä ei siis kirkon porukoille sopinut.

Kun asiasta tehtiin kevättalvella päätös, tein minäkin päätöksen. Päätin mennä katsomaan kyseistä esitystä ihan vain sen vuoksi, että tiedän miten hirveästä menosta on kysymys ja toisaalta sen vuoksi, että penkkirivit olisivat mahdollisimman hyvin kansoitetut.

Katsomot olivat täynnä ja esitykset upeita. Ihanaa oli katsoa hyvin harjoiteltuja ja hyvin puvustettuja esityksiä. Tällaista nuorisotyötä urheiluseuroissa parhaimmillaan tehdään. Kirkonkin olisi hyvä ottaa tästä esimerkillisestä toiminnasta oppia.

Pallas, Ylläs, Jollas

Pallaksen kansallispuisto pohjoisessa Lapissa on täyttänyt viime päivien aikana sähköpostimme. Ainakin meille ympäristövaliokunnan jäsenille on tullut satoja viestejä sen puolesta, että kansallispuistolle ei saisi tehdä mitään. Ihmiset ovat huolissaan suunnitelmista, joilla aiotaan korjata vuonna 1939 rakennettua hotellia ja muutoinkin saada alueen matkailu- ja retkeilyasioita paremmalle tolalle.

Lähes kaikki näistä viesteistä ovat erittäin kriittisesti suhtautuvilta ihmisiltä ja useat heistä pelkäävät, että Pallaksen alueesta tehdään toinen Ylläs tai Levi. Nämä matkailukohteet ovat rakentuneet vuosikymmenien aikana ja ovat pelastaneet monen lappilaisen elämän tuomalla kaivatun työpaikan.

Yhteistä näille viesteille on myös se, että suurin osa niistä tuntuu tulevan kovin etelästä. Arvelen, että aika moni jopa Helsingin Jollaksesta. Nämä ihmiset ovat käyneet retkeilemässä rauhallisella ja neitseellisellä Pallaksella vuosikymmeniä eivätkä halua sen yhtään muuttuvan. Heidän kerran vuodessa täyttyvä Lapin matkailu ei saa olla uhattuna vaan kaiken täytyy pysyä sellaisena, kuin se heidän romanttisissa muistoissaan on aina ollut.

Kun asiasta keskustelee lappilaisten kansanedustajien kanssa, he peräänkuuluttavat suhteellisuutta tähänkin asiaan. Hotellin saneeraus ja siihen liittyvän alueen ehostaminen eivät pilaa kansallispuistoa eivätkä hävitä luonnonrauhaa. Kyseessä on hyvin pieni osa kansallispuiston pinta-alasta. Näille lappilaisille edustajille ei tätä etelästä ohjattua propagandaa ole sadellut lainkaan.

Muutaman kerran Lapissa vierailleena, uskon että tunturia ja vaellusmaastoa siellä riittää yhä, vaikka tästä Pallas-hankkeesta johonkin kompromissiin päästäisiinkin. Niin tässä kuin muissakin asioissa olisi tärkeää kuunnella alueiden omia ihmisiä, jotka arkeansa siellä elävät. Näitä etelässä asuvia romantikkoja on meilläkin Etelä-Savossa kesäasukkaina paljon ja kaikki eivät aina muista sitä, että näillä leveyksillä on taistelemista leivästä loma-asuntojen ja loma-aikojen ulkopuolellakin.

Depressio moderata

Suunnilleen noin oli nimetty erään mikkeliläisen kulttuurintuottajan (Hilkka Wilkman) muutama vuosi sitten julkaistu runoteos. Kirjassa oli monta puhuttelevaa runoa, otsikon mukainen ehkä kaikista koskettavin.

Depressio eli masennus on sana, joka on jo vuosia täyttänyt iltapäivä- ja naistenlehtien sivuja. Tuntuu olevan jotenkin trendikästä puhua masennuksestaan julkisesti. Masennuksen syitä arvuutellaan päivätolkulla, sen eri vaiheita seurataan kiinnostuneena ja toipumisprosessia kuvaillaan kuukausitolkulla. Sellaisille henkilöille (esim. poliitikot) , jotka haluavat säännöllisesti esiintyä eri lehdissä, tarjoaa depressio takuuvarman julkisuuden.

Muutama viikko sitten depressiokeittoon laittoi lusikkansa myös entinen pääministerimme, nykyinen Sitran ylijohtaja Esko Aho. Hän kehoitti masennuksesta kärsiviä ihmisiä lähtemään reippaasti ulkoilemaan ja keventämään työtaakkaa esim. nauttimalla pätkätöiden tuomasta vapaudesta. Verenpaineeni nousi miljoonaan saman tien ja olen entistä tyytyväisempi, että Esko Ahosta ei koskaan tullut esim. sosiaali- ja terveysministeriä.

Jokainen, joka on oikeasti ollut masentunut tai on saanut seurata läheisensä sairastumista tietää, että nuo neuvot ovat syvältä. Masentunut ihminen joutuu joka päivä miettimään, kuinka pääsee sängystä ylös ja kuinka selviää iltaan saakka. Varmasti "reippaasta ulkoilusta" olisi apua, mutta ensin on kyettävä nousemaan sängystä.

Pätkätyöt voivat jollekin tuoda tunteen vapaudesta (kuten Aho käytti omaa Harvardin vuottaan esimerkkinä), mutta suurin osa pätkätöissä olevista kokee ahdistusta taloudellisesta epävarmuudesta. Taloudellinen huoli on omiaan lisäämään voimattomuuden ja jaksamattomuuden tunnetta.

Oma lukunsa ovat ne ihmiset, jotka joutuvat vuosia taistelemaan oman jaksamisensa kanssa. Heistä eivät lehdet ole olleet kiinnostuneita. Monella yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa ryhtyä pohtimaan sitä, onkohän tämä nyt masennusta vai pelkästään väsymystä. Näillä arjen selviytyjillä on vaan pakko löytyä ne voimavarat jostakin, että jaksaa käydä töissä ja huolehtia lapsistaan. Uupumuksen vuoksi ns. tavallisista töistä harvoin sairaslomalle voidaan jäädä.

On ihan eri asia olla väsynyt, väsynyt työnteosta tai väsynyt elämästä. Tämän vuoksi jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus päästä terveydenhuollon palveluiden piiriin ja kertomaan ongelmistaan ennenkuin ne paisuvat liian suuriksi. Tätä mahdollisuutta ei ikävä kyllä kaikilla tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme nyt ole. Tähän asiaan Sitran ylijohtajan toivoisi puuttuvan.

Aloitekykyä

Maanantain kaupunginvaltuustossa ihmetystä herätti myös se, kuinka valtuutettujen aloitteita eivät virkamiehet ole ehtineet käsitellä. Mukana listalla oli vuosia vanhoja aloitteita. Monen aloitteen kohdalla kyllä sen ymmärränkin, sillä lopputulos pitkien sivujen selvittelyn jälkeen on useimmiten toteamus: "aloite on loppuunkäsitelty...".

Toisaalta me valtuutetut peräänkuulutamme virkamiehiltämme potkua asioiden eteenpäin viemiseen ja tekemisen meinikiä, mutta sitten samalla työllistämme heitä itse usein kohtuuttomasti tekemällä aloitteita aloitteiden vuoksi. Nämä aloitteissa käsitellyt asiat vaativat paljon selvitystekstiä ja paljon turhaa työtä. Useimmiten asiat etenevät paremmin ottamalla suoraan virkamieheen yhteyttä ja keskustelemalla hänen kanssaan.

Omalla kaupunginvaltuutetun urallani en ole liiemmin aloitteita tehtaillut. Muistaakseni 2-3 aloitetta olen tehnyt. Pitkän harkinnan ja selvittelyn jälkeen tein vuonna 2006 aloitteen siitä, kuinka henkilöstö tulisi ottaa mukaan selvittelyyn työtehtävien uudelleenjakamisessa ja ihmisten uudelleen kouluttamisessa liittyen nimenomaan kuntaliitoksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa kuntien päällekkäiset henkilöstöt ovat vaarassa aiheuttaa tehottomuutta.

Kyse oli ns. Mikkeli-sopimuksen tekemisestä. Vastaavanlaisia sopimuksia on tehty useissa kaupungeissa ja lopputulos on ollut hyvä. Henkilöstörakenne on tällä tavalla saatu oikaistua ja ihmiset sijoitettua paremmin paikoilleen. Myös tämä aloite oli näiden käsittelemättömien aloitteiden listalla. Mikäli tähän olisi suhtauduttu vakavasti, voisi taloustilanteemmekin olla toisenlainen eikä lomautuksista ja irtisanomisista tarvitsisi nyt puhua.

Monet asiat ovat edistyneet hyvin virkamiesten kanssa yhteistyössä ideoimalla. Mutkattomat ja hyvät välit virkamiesten kanssa edesauttavat asioiden hoitoa. Parhaimpana osoituksena tästä on yksi lempparivirkamieheni, teknisen johtajan Jorma Holopaisen, maanantaina minulle esittämä kysymys; " ...Onko nyt jotakin epäkohtaa tiedossa, jonka voisin hoitaa? ".

Suorittava taso...?

Kaupunginvaltuustolle annettiin maanantai-iltana katsaus kaupunkimme talouden tilanteesta. Keskustelua asiasta on käyty eri kokoonpanoissa ja eri käänteissä. Päällimmäisenä tuntuu ihmisillä olevan huoli henkilöstön lomauttamisesta.

Kaupunginhallitus antoi virkamiehille tehtäväksi etsiä sellaisia ratkaisuja, että lomautuksiin ei tarvitsisi mennä. Näitä talouden korjaustoimenpiteitä tulee esittää ennen toukokuun loppua. Kovin paljon uutta tuskin on luvassa.

Eri henkilöstöryhmät ovat jo ehtineet suhtautua pelolla uhkaavaan lomautukseen. On selvää, että mikäli näihin joskus joudutaan menemään, tehdään ne harkitusti ja suunnitelmallisesti. Lomautukset tehdään myös siten, että asukkaat/asiakkaat joutuvat tilanteesta kärsimään mahdollisimman vähän. Työpaikkakohtaisesti voidaan myös töiden tilapäisellä jakamisella jaksottaa lomautukset parhaalla mahdollisella tavalla.

On selvää sekin, että kaikkia työntekijöitä ei voi samalla tavalla lomauttaa. Ihmiset on hoidettava ja kaupungin pyörittävä tämänkin tilapäisjärjestelyn aikana. Puheet siitä, että ainoastaan SUORITTAVAN TASON työntekijät lomautettaisiin, ovat järkyttäviä. Tällaisella ajattelutavalla halutaan jakaa ihmisiä eri luokkiin menneen ajan mallin mukaisesti ja kylvää eri ammattiryhmien välille aivan turhaa epäluuloa.

Tänä päivänä kunnalla tai kaupungilla työskentelevä henkilö on aivan varmasti suorittavaa tasoa, oli hän ammatiltaan tai koulutukseltaan mikä tahansa. Opettajan arki liian suurissa ryhmissä haastavine oppilaineen on varsinaista suorittamista. Samoin lastentarhassa työskentelevä akavalainen suorittaa joka päivä urotöitä kasvattaessaan lapsiamme ja pukiessaan kireitä kurahousuja näiden ylle. Lääkärin suorittaminen entistä sairaampien kuntalaisten hyväksi minuuttiaikataululla on oma lukunsa sekin.

Olen saanut asian johdosta myös myönteistä palautetta. Henkilöstön joukossa on niitäkin, jotka haluavat näihin yhteisiin talkoisiin osallistua ja koettavat miettiä, kuinka mahdolliset lomautukset omalta kohdaltaan tehtäisiin. Suuri osa kuntalaisistamme ymmärtää ahdingon ja sen, että jotakin täytyy tehdä. Kunta on kuitenkin olemassa asukkaitaan varten, ei henkilöstöään varten. Vastuullista henkilöstöpolitiikkaa noudattaen, kaupungilla on velvollisuus saada talous kuntoon ja sitä kautta myöhemmin myös henkilöstön työtaakkaa kevennettyä.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

SDP:n puheenjohtajat jaksavat vielä kiertää. Valtakunnan mediassa on irvailtu sitä, kuinka vaisulta ja ponnettomalta (ei kuitenkaan onnettomalta) puheenjohtajakamppailu näyttää. Kivireeksikin on tätä haukuttu. Muistutan vaan, että kivirekiäkin tarvitaan:) Itselleni kyllä tulee enemmän mieleen karavaani, jota koirat jaksavat haukkua...Ne tilaisuudet, joissa olen saanut olla paikalla, ovat ainakin olleet täynnä asiaa ja vilkasta keskustelua.

Jos kiinnostavuudella tarkoitetaan jotakin amerikan -tyyliin tehtävää showta, niin sitä ei ole ollut. Onneksi. Meidän puolueen tehtävänä on kuitenkin pyrkiä puuttumaan epäkohtiin ja ihmisten pärjäämiseen arjessa. Ne teemat vetävät joskus vähän vakaviksi, niinkuin jokainen omassakin henkilökohtaisessa elämässään tietää.

Eilen oli Erkki Tuomiojan vuoro vierailla Mikkelissä. En omien vapaapäivän kiireitteni vuoksi ehtinytkään Vaakunaan paikalle, mutta toivottavsti siellä on ollut sali täynnä. Tuomiojaa olen saanut kehua niin monesti monessa yhteydessä, että en sitä nyt tällä palstalla tee. Paitsi, että jokainen joka on hänet livenä tavannut ja kuunnellut hänen analyyttisiä esityksiään, on korjannut käsistystään myönteisempään suuntaan. Viksu ja osaava henkilö kaikinpuolin.

Kiertue jatkuu vielä koko toukokuun ajan. Kaikki ehdokkaat ovat Mikkelissä 26.5. pidettävässä yleisötilaisuudessa, jolloin on viimeiset hetket muodostaa kantansa ja kertoa se omalle puoluekokousedustajalle. Hän yksin joutuu ratkaisun tekemään viimeistään kesäkuun alussa olevassa puoluekokouksessa.

Galluppeja valinnasta tehdään joka tasolla. Erilaisia tuloksia suosikeista tulee vähän eri päivinä, ehkä auringonpaisteellakin on asiaan vaikutusta. Eilen olivat johtokaksikossa Tuomioja ja Urpilainen. En ollut ollenkaan yllättynyt asiasta. Molemmat edustavat sitä rohkeutta ja uudistumishalukkuutta, jota seuraavalta puheenjohtajalta nyt vaaditaan.

Maakuntaa revitään

Savonlinnalainen kunnallispoliitikko Jarkko Wuorinen (kesk.) oli ottanut vappupuheessaan kantaa sen puolesta, että Savonlinnan seudun Sosterin tulisi lähteä hakemaan yhteistyökumppanuutta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kanssa.

Omissa puheissani puhuin juuri tästä samasta asiasta! Nimittäin siitä, kuinka maakunnan tulisi pysyä yhtenäisenä ja kuinka maakuntaa hajottavat puheet tulisi lopettaa. Mustasukkaisuus ja kateus eivät ole tämän päivän tapoja asioita hoitaa. Voi näitä savonlinnalaisia. Kun joku joskus kertoisi, mistä nämä ideat ja ajatukset aidosti ovat syntyneet ja mitä pahaa Mikkeli on Savonlinnan kaupungille ja sen asukkaille tehnyt, niin olisin huomattavasti enemmän kartalla.

Nyt tuntuu nimittäin siltä, että tätä aitaa näiden kahden kaupungin välillä korotetaan jatkuvasti ja, että aina tulee uusia avauksia siihen, kuinka toimintoja järkeistetään maakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa. Tämä kekseliäisyys ja uusien tapojen esittäminen otettaisiin ihan varmasti innolla ja kiitollisuudella vastaan omassakin maakunnassa, mikäli kehittäminen olisi asukkaiden kannalta myönteistä ja rakentavaa. Näin ei kyllä nyt voi sanoa tapahtuvan.

On päivän selvää, että yksikään kaupunki tai kunta ei tule pärjäämään yksin. Etelä-Savossa haasteet ovat kovempia kuin jossain muualla ja siksi olisi voimat kyettävät yhdistämään. Uhkia maakunnan ulkopuolelta tulee ihan riittävästi ja meidän tulisi yhdessä kyetä näitä torjumaan. Riitelevänä ja ristiriitaisena porukkana meitä on helppo lyödä joka suunnalta. Mielestäni tämä on niin yksinkertainen juttu, että toivoisin kaikkien muittenkin tämän jo ymmärtävän!

Ei kohtuutta

Viimeiset pari päivää ovat sujuneet jouten oloa viettäen. Ei siis hullumpaa! Olemme Onnin kanssa kuljeksineet kaupungilla, syöneet jätskiä ja nautiskelleet hyväntuulisista ihmisistä. Eilen olimme Urpolan kentällä seuraamassa pienten poikien jalkapalloturnausta. Kävin myös toteamassa Urpolan lenkkipolun jo aika kuivaksi eli sauvat on syytä kaivaa kellarista taas esille.

Ihana auringonpaiste on nyt kostautunut. Naamani on varsin punainen. Auringon suhteen olen kuitenkin kohtuuton, varsinkin keväällä. Tiedän sen epäterveellisyyden, mutta mielen kannalta se tekee niin hyvää, että paistetta on otettava vastaan aina kuin mahdollista.

Tänään on aika alkaa orientoitua työntekoon. Illansuussa kokoontuu kaupunginvaltuustoryhmämme ja huomenna jatkamme valtuuston kokouksella. Isoja ja tärkeitä asioita käsittelyssä, joten saamme varmasti tänäänkin hyvän keskustelun viritettyä.

Itkua ja iloista mieltä

Kovan psyykkauksen jälkeen jouduin tänään toteamaan, että en sittenkään ole vielä ammattipoliitikko. Aamun ensimmäinen puhe Mikkelin omassa vapputilaisuudessa meinasi nimittäin kaataa puhujan maahan.

Kirkkopuistoon ja vappuihin liittyy niin paljon muistoja viime kesänä edesmenneeseen isääni, että tänään ei tuntunut ollenkaan hyvältä olla lavalla. Viime yön olin asiaa jo jännittänyt ja arvasin, että tänä vuonna ei tule olemaan juhlassa mukavaa. Muisto siitä, kuinka hän monen vuoden tauon jälkeen viime vuonna välttämättä halusi tulla katsomaan ensimmäistä vappupuhettani, oli elävänä mielessäni. Hänen osaltaan se jäi siis myös viimeiseksi.

Matka Mäntyharjuun teki mielelleni hyvää. Siellä torilla oli aurinkoinen ja lämmin meininki, eikä ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Tilaisuudet Naisvuorella ja Joroisissa olivat myös todella mukavat. Tapasin paljon tuttuja ja kaikki olivat iloisella juhlamielellä.

Lämmin päivä on jatkunut kotioloissa. Onni on palannut "bilevapusta" isänsä luota kotiin ja tuntee tarvetta nyt olla enemmän kavereidensa kuin äitinsä kanssa. Tervettä ja ihanaa sekin! Minä puolestani nautiskelen rauhaisasta kotielämästä ja lueskelen sähköposteja ja teen vähän rästiin jääneitä töitä.