Monet ovat kritisoineet blogiani siitä, että lukijoiden kommentit eivät näy missään. Olen aikaisemminkin selittänyt asiaa, mutta kertaan vielä. Olen tarkoituksella jättänyt lukijapalautteen näkymättömiin, koska en ehdi niitä kommentoida ja toiseksi, koska osa nimettömistä viesteistä on niin alatyylisiä, että en halua niitä muiden näkevän.
Palautetta tulee kuitenkin kymmeniä joka päivä ja se on pelkästään mukavaa. Ylivoimaisesti eniten on lukijoita kirvoittanut palautteeseen tekstini Apinamielenosoituksesta sekä Pallaksesta. Näin arvelin etukäteen käyvänkin. Molemmista aiheista on nimittäin meille edustajille tullut muutenkin paljon palautetta ja kahdensuuntaista mielipidettä.
Näinhän asiat yleensä aina muutenkin ovat. Ei ole olemassa mistään (kovin monesta ainakaan) vain yhtä totuutta ja erilaisia näkökulmia on syytä tuoda julki. Näistä molemmista em. aiheista olen saanut myös aivan aidosti uudenlaista pohtimista omankin mielipiteeni muodostamisen tueksi.
Kansanedustajat ovat mielipidevaikuttajia, mutta myös kernaasti mielipidevaikutettavina. Ei ole aina mitenkään yksinkertaista saada muodostettua kantaa, jonka voi itselleen kestävällä tavalla saada perusteltua. Näitä tilanteita varten on äärimmäisen tärkeää saada palautetta.
Erään täysistunnon alussa keskustelimme vieruskavereideni Karimäki (vihr.) ja Niinistö (vihr.) siitä, kuinka vähällä kansalaispalautteella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset ovat menossa eteenpäin. Opastin kyllä vihreitä kollegoja siinä, että palautteen aika tulee heillekin siinä vaiheessa, kun maksukorotukset astuvat elokuussa voimaan. Me opposition edustajat olemme sähköpostia saaneet.
Toisaalta, korotusten kohderyhmä (sairaat ja vanhat) ei sitä aktiivisinta sähköpostin lähettäjäkuntaa muutoinkaan ole. Naamatusten tapahtuvissa kohtaamisissa saan useita kertoja päivässä olla selittämässä hallituksen kovia keinoja hätääntyneille vanhuksille. Harmi vaan, että selittelyllä ei tämäkään asia korjaannu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti