Aloitekykyä

Maanantain kaupunginvaltuustossa ihmetystä herätti myös se, kuinka valtuutettujen aloitteita eivät virkamiehet ole ehtineet käsitellä. Mukana listalla oli vuosia vanhoja aloitteita. Monen aloitteen kohdalla kyllä sen ymmärränkin, sillä lopputulos pitkien sivujen selvittelyn jälkeen on useimmiten toteamus: "aloite on loppuunkäsitelty...".

Toisaalta me valtuutetut peräänkuulutamme virkamiehiltämme potkua asioiden eteenpäin viemiseen ja tekemisen meinikiä, mutta sitten samalla työllistämme heitä itse usein kohtuuttomasti tekemällä aloitteita aloitteiden vuoksi. Nämä aloitteissa käsitellyt asiat vaativat paljon selvitystekstiä ja paljon turhaa työtä. Useimmiten asiat etenevät paremmin ottamalla suoraan virkamieheen yhteyttä ja keskustelemalla hänen kanssaan.

Omalla kaupunginvaltuutetun urallani en ole liiemmin aloitteita tehtaillut. Muistaakseni 2-3 aloitetta olen tehnyt. Pitkän harkinnan ja selvittelyn jälkeen tein vuonna 2006 aloitteen siitä, kuinka henkilöstö tulisi ottaa mukaan selvittelyyn työtehtävien uudelleenjakamisessa ja ihmisten uudelleen kouluttamisessa liittyen nimenomaan kuntaliitoksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa kuntien päällekkäiset henkilöstöt ovat vaarassa aiheuttaa tehottomuutta.

Kyse oli ns. Mikkeli-sopimuksen tekemisestä. Vastaavanlaisia sopimuksia on tehty useissa kaupungeissa ja lopputulos on ollut hyvä. Henkilöstörakenne on tällä tavalla saatu oikaistua ja ihmiset sijoitettua paremmin paikoilleen. Myös tämä aloite oli näiden käsittelemättömien aloitteiden listalla. Mikäli tähän olisi suhtauduttu vakavasti, voisi taloustilanteemmekin olla toisenlainen eikä lomautuksista ja irtisanomisista tarvitsisi nyt puhua.

Monet asiat ovat edistyneet hyvin virkamiesten kanssa yhteistyössä ideoimalla. Mutkattomat ja hyvät välit virkamiesten kanssa edesauttavat asioiden hoitoa. Parhaimpana osoituksena tästä on yksi lempparivirkamieheni, teknisen johtajan Jorma Holopaisen, maanantaina minulle esittämä kysymys; " ...Onko nyt jotakin epäkohtaa tiedossa, jonka voisin hoitaa? ".