Valtakunnallinen hätäkeskuslaitos on pulassa. Muutama vuosi sitten tehty uudistus on joiltakin osin osoittautunut huonoksi. Suurimmat ongelmat ovat luonnollisestikin Helsingissä, jossa ihmiset ovat joutuneet kokemaan järkyttäviä hetkiä silloin, kun olisivat olleet pikaisesti avun tarpeessa.
Eilinen tv-keskustelu ei asiaan juuri lisää tuonut. Sisäministeri Holmlund (kok.) on hallitukselle uskollinen siinä, että sanat: "selvitys, työryhmä, tutkiminen" vilisevät hänenkin vastauksissaan. Varsinaisia vastauksia ei saatu. Yksilön kannalta on aivan samantekevää se, kuinka hallitus aikoo työryhmiä perustaa ja asioita selvittää tilanteessa, jossa oma tai läheisen turvallisuus on uhattuna eikä hätäkeskuksesta saada apua.
Hätäkeskuslaitoksen johtaja selitti samassa lähetyksessä, että osa pitkistä jonotusajoista selittyy sillä, että kansalaiset soittavat hätäkeskukseen kysyäkseen mitä kummallsempia asioita. Tulee mieleen aikaisempi blogini, jossa tarjosin ideaa ns. kansalaistaitotietotoimiston perustamisesta. Tällaiselle kaiken palvelun numerolle on ilmiselvästi tarvetta!
Itse olen nyt parin viikon ajan koettanut saada oman kaupunkini sosiaalipuolen virkamiehiä kiinni. Olen soittanut sekä vaihteeseen, huoneeseen että kännykkään. Vielä en ole onnistunut heitä tavoittamaan. Kiireiset virkamiehet ovat seminaareissa, kokouksissa ja palavereissa, eivätkä siis mitenkään kuntalaisten tavoitettavissa. Herää kysymys, kuka tekee heidän työnsä silloin, kun virka-aika kuluu palavereissa.
Olen varma, että nämä virkamiehet ja heidän alaisensa olisivat tyytyväisempiä ilman uusia työryhmiä taikka seminaareita. Varsinainen perustyö kuntalaisten asioiden hoitamiseksi on kuitenkin se, joka täytyy hoitaa. Itse jaksan vielä heitä yrittää tavoitella, mutta olen huolestunut niiden ihmisten puolesta, jotka ovat vanhoja, sairaita tai väsyneitä eivätkä saa apua asioidensa selvittämiseen. Silloin on varmasti hätä käsillä ja kuvitellaan, että ainakin valtakunallinen hätänumero toisi apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti