Tänään saavat lapset päättää kouluvuotensa aurinkoisessa ja kesäisessä säässä. Oma tokaluokkalaiseni kävi jo aamutuimaan hakemassa todistuksensa ja on nyt virallisesti kesälaitumilla. Ruksit todistuksessa olivat entisestään parantaneet paikkojaan ja ensi vuotta varten ei paljon petrattavaa enää olekaan. Koulumenestys on näköjään hypännyt yhden sukupolven yli, sillä lapsen vanhemmilla ei ollut yhteensäkään noin hyviä tuloksia juuri milloinkaan.
Eniten äidin sydäntä kuitenkin sykähdytti torstain kevätjuhlassa saatu kunniakirja, jossa todettiin: "Oppilas on ollut esimerkillisen energinen, empaattinen ja auttavainen lukuvuonna 2007-2008." Jokainen avioeron läpikäynyt äiti joutuu nimittäin päivittäin miettimään sitä, kuinka lapsi pystyy hallitsemaan eron myötä ilmaantuvat uudet ja erilaiset tilanteet, ja kuinka ne vaikuttavat hänen kehitykseensä. Olen enemmän kuin tyytyväinen tasapainoiseen poikaani ja ilman korvaamatonta tukiverkostoani Mikkelissä (äitini, veljeni perhe, ystäväperhe) ei tilanne olisi näin hyvä.
Tänään lähdemme Onnin kanssa (Lauantaiseuran jälkeen) hengailemaan kaupungille ilman pienintäkään huolen häivää. Istuskelemme torilla, nautiskelemme jätskeistä ja hyväntuulisista ihmisistä. Koulun loppumisen kunniaksi käymme serkkupoikien (Eino ja Elias) kanssa jossakin ulkona syömässä. Oma lomani alkanee vasta juhannukselta, joten siihen asti sompailemme Onnin ja muorin kanssa päivien kulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti