Suunnilleen noin oli nimetty erään mikkeliläisen kulttuurintuottajan (Hilkka Wilkman) muutama vuosi sitten julkaistu runoteos. Kirjassa oli monta puhuttelevaa runoa, otsikon mukainen ehkä kaikista koskettavin.
Depressio eli masennus on sana, joka on jo vuosia täyttänyt iltapäivä- ja naistenlehtien sivuja. Tuntuu olevan jotenkin trendikästä puhua masennuksestaan julkisesti. Masennuksen syitä arvuutellaan päivätolkulla, sen eri vaiheita seurataan kiinnostuneena ja toipumisprosessia kuvaillaan kuukausitolkulla. Sellaisille henkilöille (esim. poliitikot) , jotka haluavat säännöllisesti esiintyä eri lehdissä, tarjoaa depressio takuuvarman julkisuuden.
Muutama viikko sitten depressiokeittoon laittoi lusikkansa myös entinen pääministerimme, nykyinen Sitran ylijohtaja Esko Aho. Hän kehoitti masennuksesta kärsiviä ihmisiä lähtemään reippaasti ulkoilemaan ja keventämään työtaakkaa esim. nauttimalla pätkätöiden tuomasta vapaudesta. Verenpaineeni nousi miljoonaan saman tien ja olen entistä tyytyväisempi, että Esko Ahosta ei koskaan tullut esim. sosiaali- ja terveysministeriä.
Jokainen, joka on oikeasti ollut masentunut tai on saanut seurata läheisensä sairastumista tietää, että nuo neuvot ovat syvältä. Masentunut ihminen joutuu joka päivä miettimään, kuinka pääsee sängystä ylös ja kuinka selviää iltaan saakka. Varmasti "reippaasta ulkoilusta" olisi apua, mutta ensin on kyettävä nousemaan sängystä.
Pätkätyöt voivat jollekin tuoda tunteen vapaudesta (kuten Aho käytti omaa Harvardin vuottaan esimerkkinä), mutta suurin osa pätkätöissä olevista kokee ahdistusta taloudellisesta epävarmuudesta. Taloudellinen huoli on omiaan lisäämään voimattomuuden ja jaksamattomuuden tunnetta.
Oma lukunsa ovat ne ihmiset, jotka joutuvat vuosia taistelemaan oman jaksamisensa kanssa. Heistä eivät lehdet ole olleet kiinnostuneita. Monella yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa ryhtyä pohtimaan sitä, onkohän tämä nyt masennusta vai pelkästään väsymystä. Näillä arjen selviytyjillä on vaan pakko löytyä ne voimavarat jostakin, että jaksaa käydä töissä ja huolehtia lapsistaan. Uupumuksen vuoksi ns. tavallisista töistä harvoin sairaslomalle voidaan jäädä.
On ihan eri asia olla väsynyt, väsynyt työnteosta tai väsynyt elämästä. Tämän vuoksi jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus päästä terveydenhuollon palveluiden piiriin ja kertomaan ongelmistaan ennenkuin ne paisuvat liian suuriksi. Tätä mahdollisuutta ei ikävä kyllä kaikilla tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme nyt ole. Tähän asiaan Sitran ylijohtajan toivoisi puuttuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti