Kovan psyykkauksen jälkeen jouduin tänään toteamaan, että en sittenkään ole vielä ammattipoliitikko. Aamun ensimmäinen puhe Mikkelin omassa vapputilaisuudessa meinasi nimittäin kaataa puhujan maahan.
Kirkkopuistoon ja vappuihin liittyy niin paljon muistoja viime kesänä edesmenneeseen isääni, että tänään ei tuntunut ollenkaan hyvältä olla lavalla. Viime yön olin asiaa jo jännittänyt ja arvasin, että tänä vuonna ei tule olemaan juhlassa mukavaa. Muisto siitä, kuinka hän monen vuoden tauon jälkeen viime vuonna välttämättä halusi tulla katsomaan ensimmäistä vappupuhettani, oli elävänä mielessäni. Hänen osaltaan se jäi siis myös viimeiseksi.
Matka Mäntyharjuun teki mielelleni hyvää. Siellä torilla oli aurinkoinen ja lämmin meininki, eikä ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Tilaisuudet Naisvuorella ja Joroisissa olivat myös todella mukavat. Tapasin paljon tuttuja ja kaikki olivat iloisella juhlamielellä.
Lämmin päivä on jatkunut kotioloissa. Onni on palannut "bilevapusta" isänsä luota kotiin ja tuntee tarvetta nyt olla enemmän kavereidensa kuin äitinsä kanssa. Tervettä ja ihanaa sekin! Minä puolestani nautiskelen rauhaisasta kotielämästä ja lueskelen sähköposteja ja teen vähän rästiin jääneitä töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti