Oi Kuusipuu...

Jo on aikoihin eletty. Olen tähän asti pitänyt puhemies Niinistön eduskuntaan kohdistuneita säästökuureja melkein aina asiallisina, mutta nyt menee liian pitkälle!

Eilen huomasin eduskunnan valtiosalin nurkassa joulukuusen. Kiinnitin toki huomiota siihen, että kuusi oli ainaostaan puolen huoneen korkuinen, mutta hyväntuoksuisena antoi kuitenkin ohikiitäjälle jouluisen tuulahduksen.

Illalla talosta poistuessani vahtimestarit kertoivat, että valtiosalin pieni puu on ainut koko talossa eikä enempää ole tulossa. Aikaisempina vuosikymmeninä joulukuusia on ollut useita, muuna muassa ala-aulassa ilahduttamassa lukuisia vierailijaryhmiä ja ulkopuolella taloa ihailevia. Nyt näitä ei siis eduskuntatalossa ole.

Olen samaa mieltä siinä, että säästää pitää. Olisin valmis luopumaan jopa siitä ainoastakin kuusesta valtiosalissa, mikäli näistä säästyneet rahat ohjattaisiin esimerkiksi Ylen Hyvä Joulumieli -lapsille keräykseen. Näin tuskin eduskunnan kuusirahoille on budjetoitu käyvän eli siinä mielessä nyt on säästetty väärässä kohdassa. Talossa on henkilökuntaa useita satoja meidän edustajien lisäksi ja pienillä viihtyväisyystekijöillä on jokaisessa työpaikassa myönteinen merkitys.

Auki vai kiinni?

Viikon verran olen nyt aktiivisesti pähkäillyt kauppojen aukioloaikojen kanssa. Hallitukselta on siis tulossa esitys siitä, että aukioloaikoja säätelevää lainsäädäntöä muutetaan vapaampaan suuntaan. Keskusteltuani erilaisten yrittäjien, kaupanmyyjien ja etujärjestöihmisten kanssa, olen päätynyt olemaan hallituksen esityksen kannalla.

Parasta esityksessä on se, että nykyisestä sekavasta käytännöstä päästäisiin eroon. Hyvää asiassa on myös se, että PAM:in mielipiteitä asiassa on kuultu ja ne on myös otettu huomioon. Työntekijöiden kannalta oleellisia asioita ovat suostumus pyhätyöhön ja siitä maksettava korvaus. PAM pitää lisäksi tärkeänä sitä, että mahdollinen sunnuntaina tehtävä työvuoro olisi ainakin 12-18 sen sijaan, että aukioloaika rajattaisiin 12-16.

Näistä on helppo olla samaa mieltä. Perustelut lakimuutoksen vastustamiselle ovat ne vanhat entiset; sunnuntai pitää pyhittää levolle ja perheiden yhteinen aika rikkoutuu. Nämä perustelut olisi vaan pitänyt ottaa huomioon jo silloin, kun sunnuntaimyyntiin alunperin lähdettiin. Nyt se on myöhäistä.

Tiedän, että monet opiskelijat tai yksinhuoltajat nimenomaan haluavat tehdä pyhätöitä siitä maksettavan korvauksen vuoksi. Monissa muissakin ammateissa vuorotyöt kuuluvat asiaan eikä perheiden yhteisestä ajasta olla oltu huolissaan esimerkiksi sairaanhoitajien kohdalla.

Toisaalta ollaan huolissaan siitä, että perheiden ajankäyttö muuttuu ja tottumukset ylenpalttiseen kuluttamiseen kasvavat sen vuoksi, että kauppoihin päästäisiin kaikkina sunnuntaipäivinä. Edelleen muistutan, että perheiden elämäntapoja ei voida ylhäältäpäin ohjailla eikä kenenkään ole kauppoihin pakko sunnuntaina mennä.

Jos jotakin asian suhteen saisin itsekseni ratkaista, poistaisin samassa yhteydessä liikkeiden mahdollisuuden myydä alkoholia sunnuntaisin. Olen ennenkin vaahdonnut samasta asiasta tällä palstalla, mutta en edelleenkään pidä järkevänä sitä, että joka putiikista myydään litratolkulla keskiolutta juuri sunnuntaisin. Tässä alkoholihuuruisessa maassa voisi olla edes yksi päivä viikossa sellainen, jolloin alkoholin kulutusta yritettäisiin hillitä.

Tuottavuutta eli tuhoamista

Olipa hauska aamulla lukea Hesarista pääkirjoitusta, jossa pohdiskeltiin valtion tuottavuusohjelmaa juuri samalla tavalla, kuin itse kirjoitin viime viikon Vapaus-lehden kolumniin.

Tuottavuusohjelma nimittäin on tämän ajan kurjin ja hurjin ilmentymä. Ohjelman nimissä ihmisiä heitetään työpaikoistaan pihalle ja työtehtävien uudelleen järjestelyille ei juurikaan ajatuksia uhrata. Alunperin tavoite on ollut hyvä; lähtihän se liikkeelle siitä, että valtionkin hommia voidaan kehittää ja toimintoja tehostaa. Nyt ohjelma on ainoastaan irtisanomisen väline.

Hallinnonalasta riippumatta kaikki valtion laitokset joutuvat vähentämään henkilöstöä. Leikkuri suhisee jokaisessa virastossa, koulussa ja laitoksessa. Osansa ovat saaneet niin oikeuslaitos, poliisi, yliopistot kuin puolustusvoimatkin. Uusimpana uhrataan suomen kielen tutkimus ja kehittäminen.

Uusi Suomi

Kuulin huhun, että verkkolehti Uudessa Suomessa on spekuloitu MEIDÄN eduskuntaryhmän puheenjohtaja-asialla. Oikein iso juttu olikin, mutta taitaa tällä kertaa olla vähän vaille villoja. Pääajatuksena jutussa on siis se, että Eero Heinäluoma on haluamassa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Tarja Filatovin paikalle.

Ryhmä järjestäytyy taas helmikuussa ja valinnat tehdään silloin. Itse epäilen kyllä Heinäluoman halukkuutta; se, että hän on tämän syksyn ollut poikkeuksellisen hyväntuulisen ja rennon oloinen ei välttämättä tarkoita mitään vallankaappaussuunnitelmia. Mielialan kohoamiseen voi olla muitakin syitä, myös poliitikoilla.

Mielestäni Tarja Filatov on ollut eduskuntaryhmän johdossa hyvä. Pidän hänen rakentavasta ja keskustelevasta johtamistyylistään. Ryhmälle se on nähdäkseni sopinut hyvin. Itselläni ei tietenkään ole kokemusta kenestäkään muusta ryhmän puheenjohtajana, mutta pelkästään kokemusten kartuttamiseksi tai vaihtamisen ilosta ei henkilövaihdoksia kannata tehdä. Nyt olisi suotavaa, että lehdet (myös verkkosellaiset) keskittyisivät nekin politiikan sisältöihin. Sillä rintamalla jutuista ei nimittäin ole pulaa!!!

Kirppu-Kiljunen

Törmäsin tänä aamuna työpaikan käytävällä kollega Kimmo Kiljuseen. Onneksi en törmännyt kirjaimellisesti, sillä onhan hän viikonloppuna saanut huomiota siitä, että kantaa mukanaan kirppuja:)

Kiljunen kertoi kokemuksistaan Afganistanissa omassa blogissaan. Kuvaavaa on se, että pitkät sepustukset ja havainnot sotilaallisesta operaatiosta eivät ole ylittäneet uutiskynnystä. Blogin lopussa ollut kevennys majapaikasta ja kirpuista sen sijaan on päässyt monen lehden ja kommentaattorin palstalle.

Eurovaalikampanja on siis käynnistynyt! Kimmo Kiljusen ovat asettaneet ehdolle ensi kesän eurovaaleihin oma yhdistys Vantaalta ja Uudenmaan sosialidemokraatit. Kiljusesta tulee mitä parhain europarlamentaarikko; olenkin moneen kertaan todennut hänen olevan liian viksu meidän parlamenttiin.

Euroopan Unionilla on suuri merkitys kansallisen päätöksenteon kannalta. Me suomalaiset emme ole tätä vieläkään ihan sisäistäneet ja siksi olemme liian vähän kiinnostuneita parlamentin toiminnasta. Toivottavasti eurovaalikampanjasta tulee kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden ehdokkaiden osalta aktiivinen ja värikäs, olkoon mallina sitten vaikka entisaikojen kirppupeli!

Vihdoinkin!

Viikonlopun aikaan tuli vihdoinkin talvi. Ihanaa. Liian pitkään pimeä ja märkä onkin tänä syksynyä jatkunut. Talvi oli myös lauantaina Tukholmassa; sopivasti siellä kauniissa postikorttimaisemassa oli myös joulun avajaisia. Kuljeskelimme Onnin kanssa pitkin lumista ja kaunista kaupunkia ja nautsikelimme kupilliset kuumaa aina silloin tällöin. Mukava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Ehdimme sunnuntaina mereltä pois juuri ennen myrskyä. Juna Mikkeliin oli vain reilun puoli tuntia myöhässä. Lapsia ei ole pariin päivään tarvinnut ulos patistaa, riemu lumesta on osattu ottaa irti ihan joka hetki. Itse olen iloinnut asiasta myös siitä syystä, että nyt on vuosikausiin ensimmäinen talvi, jolloin ei tarvitse tuskailla lumitöiden kanssa.

Muutimme näet viime keväänä kerrostaloon lähelle keskustaa, joten auraukset hoituvat nyt sujuvasti ilman minua tai minun nalkuttamistani. Osoitteenmuutoskortit jäivät tietenkin postittamatta, joten tässä nykyinen osoitteemme siltä varalta, että joku aloittaa joulukorttien kirjoittamisen jo näin hyvissä ajoin. Kasarminkatu 12 A 2, 50100 Mikkeli.

Lumipyryssä kävelin sunnuntai-iltana myös Mikkelin Työväenyhdistyksen syyskokoukseen. Luonnonvoimia uhmatessani ja ripsivärit poskille valuen huomasin ajattelevani sitä, kuinka tärkeiden asioiden puolesta sadat tuhannet naiset ovat ennen minua ja minun laillani lähteneet kokouksiin tekemään parhaansa, että maailmasta tulisi parempi paikka elää. Syyskokouksessa oli runsas osanotto!

Viikonloppua

Kirkas pakkasaamu antoi hyvän vauhdin tälle perjantai-päivälle. Kiva oli seitsemän jälkeen kävellä pitkin heräilevää kaupunkia töihin. Päivä on ollut tavanomainen, mutta kohta muuttuukin erilaiseksi.

Onni on nimittäin matkalla Helsinkiin ja lähdemme hänen kanssaan kahdestaan kauan odotetulle Tukholman -risteilylle. Tunsin piston sydämessäni eilen illalla puhelimessa, kun poika kehoitti minua urakoimaan kovasti päivällä töissä, niin ei tarvitse tänä viikonloppuna tehdä ollenkaan töitä.

Lupasin niin tehdä ja lisäksi aion noudattaa hänen ohjettaan olla vastaamatta kahteen päivään puhelimeen. Eli jos jollakin on asiaa, kannattaa soitella sitten maanantaina:)

Maksun aika

Kunnallisvaaleista on kohta kulunut kuukauden päivät. Vaaleihin liittyvät laskut ovat saapuneet ja eilisen iltaa tein yhteenvetoa henkilökohtaisista kuluistani. Keskusvaalilautakunta on lähestynyt uusia valtuutettuja ja pyytää selvityksiä vaalirahoituksesta.

Omalta osaltani homma on varsin helppo. En näissäkään vaaleissa ole saanut rahaa keneltäkään yksityiseltä henkilöltä, en yritykseltä enkä ammattiliitolta. Kuten jo ennen näitäkin vaaleja kerroin, puolueen antama tuki ehdokkaiden yhteisten mainosten ja tilaisuuksien muodossa on ollut kaikille sama eikä siis ole ollut suoraa rahallista tukea.

Mikkelin sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on hoitanut omalta osaltaan kaikkien ehdokkaiden mainostamisesta aiheutuneet kustannukset ja Mikkelin Työväenyhdistys on huolehtinut omien ehdokkaidensa (12 kpl) yhteisen esitteen ja yleisötilaisuuksien kustannuksista. Rahaa yhdistykseltä yhdellekään ehdokkaalle ei ole annettu. Ei siis myöskään minulle.

Lehti-ilmoitusteni ja mainostoimiston laskujen yhteissumma on 1774,06 euroa. Summa on iso, mutta mainokset lehdissä ovat kalliita. Laskut olen maksanut ja asia on osaltani taas pois päiväjärjestyksestä.

Harmaata

Presidentin itsenäisyyspäivänjuhlat lähestyvät. Sen olen huomannut paitsi lehtien vanhojen juhlien pukuloiston kertauksesta niin myös tietenkin työhuoneessani olevasta kutsusta. Viime päivien kummallinen uutinen siitä, että joku viksu on tehtaillut väärennettyjä kutsuja linnaan, on harmillista.

Itsenäisyyspäivä on suomalaisille vakava ja tärkeä juhlapäivä. Mielestäni presidentin juhlien kustannuksella pilaileminen on mautonta. Linnanjuhlista voi jokainen olla mitä mieltä tahansa ja me 200, jotka sinne kutsun saamme joka vuosi automaattisesti, olemme juhlissa työmme puolesta ja luonnollisestikin noudatamme kutsua osana hoitamaamme tehtävää.

Suuri osa kutsutuista on kuitenkin sellaisia, joita presidentti on halunnut kutsua mukaan jostain tietystä syystä. Näille ihmisille tilaisuus voi olla ainutkertainen ja he ovat juhlan kaikkine muodollisuuksineen ansainneet. Pilailu asialla ei tunnu heidän puolesta kivalta.

Viimevuotiseen tapaan, en ole omalta osaltani kauhean aktiivinen pukuasiassa ollut. Puvun olen hankkinut Mikkelistä ja se on väriltään (tylsän) harmaa. Värin valinta kertonee jotakin mieleni virkistymisestä, sillä viime vuonna musta oli ainut mahdollinen väri ja jos tätä menoa jatkan, ensi vuonna räväytän varmastikin jollakin tummansinisellä:)

Pohjaesitys

Mikkelissä järjestellään vaalien jälkeisiä poliittisia kuvioita uudelleen. Itse en ole mukana neuvotteluissa, seuraan tilannetta lähinnä satunnaisten puheiden ja lehtien kautta. Olen toki saanut vaaleissa mukana olleena esittää oman henkilökohtaisen luottamuspaikkatoiveeni, niinkuin kaikki muutkin.

Joskus aikaisemmin tällä palstalla ja jossain tilaisuudessakin olen puhunut siitä, kuinka asiassa olisi tullut edetä. Eli ensin poliittiset sisällöt, tavoitteet valtuustokaudella ja sitten vasta paikkajakoihin. Jälleen kerran Mikkelin sd. kunnallisjärjestö on lähtenyt liikkeelle toisella taktiikalla.

Puolueiden välinen neuvottelutulos paikkojen jaosta oli jo maanantaina allekirjoituksia vaille valmis. Sähköpostitse sain minäkin viikonloppuna ns. pohjaesityksen luettavaksi. Pyytämättä kommentoin asiaa kunnallisjärjestön puheenjohtajalle, sillä mielestäni tulos oli meidän puolueen ja kuntalaisten kannalta huono.

Hyvää esityksessä oli se, että joitakin lautakuntien puheenjohtajuuksia esitetään kierrätettäväksi. Huonoa se, että me sosialidemokraatit vapaaehtoisesti luopuisimme tavoittelemasta yhtä kolmen suuren sektorin (opetus, sote, kulttuuri-ja vapaa-aika) puheenjohtajuuksista.

Kierrätyslogiikkaan ei myöskään sovi se, että pidämme edelleen kiinni kaupunginhallituksen ja sähköyhtiö ESE:n puheenjohtajuuksista. Näillä puheenjohtajuuksilla on siis ilmiselvästi käyty kauppaa meille tärkeiden lautakuntien kustannuksella. Annoin palautetta neuvottelijoidemme vetäjälle, kunnallisjärjestön puheenjohtajalle. Kommenttia palautteeseen ei ole kuulunut.

Demokratiaan, myös sosialidemokratiaan, kuuluu se, että ihmisten mielipiteitä kysytään, kuunnellaan ja ne myös otetaan huomioon. Pettyneenä ja vihaisena huomaan, että tämä ajattelu ei ole meidän kunnallisjärjestöön vieläkään juurtunut. Vaalituloksen mitätöinti on vielä rajumpi juttu. Onneksi toiset ryhmät ovat (kuulopuheiden mukaan) pysäyttäneet neuvottelut ja miettivät asioita vielä uudestaan.

Kiirettä tällä asialla ei nyt ole. Tärkeintä on se, että lopputulos on äänestäjien tahdon mukainen ja että yhteistyö yli ryhmien ja ryhmien sisällä on valtuustokaudella sujuvaa. Se, miksi asiasta kirjoitan nyt tällä palstalla, johtuu siitä, että olen saanut asiaa kommentoida usealla eri taholla ja asiasta minulta päivittäin kysytään. Kannatan asioiden valmistelun avoimuutta, niin tässäkin asiassa.

Henkistä hierontaa

Eilen illalla pidimme eduskuntaryhmän kesken mukavan ja antoisan tilaisuuden. Maestrona tilaisuudessa oli ryhmämme jäsen Tommy Tabermann, joka totesikin otsikon tavoin antavansa meille henkistä hierontaa.

Suuren ryhmän keskinäinen yhteenkuuluvuus on tärkeää ja sitä täytyy aina silloin tällöin pysähtyä ajattelemaan. Eilinen tilaisuus oli onnistunut ja aina silloin tällöin toteutettuna auttaa meitä kaikkia jaksamaan entistä parempina ja työteliäämpinä kansanedustajina.

On taitolaji saada iso joukko pelaamaan samaan maaliin. Etenkin, kun jokainen meistä on oma vahva persoonansa ja mielipide-eroja on kaikista asioista olemassa. Tänään hyvä esimerkki erilaisesta tavasta ajatella oli äänestys perusopetuksen ryhmäkokoasiassa. Pohjois-Karjalan Lauri Kähkönen on keskusteluissa järjestelmällisesti ollut sitä mieltä, että ryhmäkokoja ei tule lakiin kirjata ja samalla tavalla käyttäytyi myös äänestyksessä. Mielestäni erilaisuus tässäkin asiassa tulee sallia.

Eilisessä salikeskustelussa ryhmäkokoasia herätti tunteita. Itse ihmettelin ja ihmettelen sitä, kuinka viime kaudella oppositiossa ollut Kokoomus on nyt asiassa aivan toista mieltä. Mielestäni ryhmäkokojen kirjaaminen lakiin on ainut tapa saada kunnat pienentämään luokkia, sillä köyhillä kunnilla (Mikkeli) eivät omat voimat yksin riitä vapaaehtoisesti ryhmäkokoja määrittämään. Demarit ovat oman vastalauseensa tehneet. Me näemme liian suuret ryhmät haitallisina niin oppimiselle kuin sosiaaliselle kasvullekin.

Savonlinnassa

Savonlinnan OKL:n tilaisuuden jälkeen ajoin kotiin, jossa odottelin hetken Onnia kaverinsa Tomin synttäreiltä. Näille kymmenvuotiaille juhlat ovat vielä kova juttu ja vanhemmilta vaaditaan vähän kekseliäisyyttä, kuinka poikalauma saadaan juhlimaan ilman haavereita ja kuitenkin hauskasti. Tomin äiti oli onnistunut; posket punaisina ja hiki päässä saapui voipunut juhlija kotiin.

Läksimme saman tien takaisin Savonlinnaan Onnin korisjoukkueen turnaukseen. Pelejä oli mukava katsoa: tosissaan olivat niin pojat, valmentajat kuin vanhemmatkin. Nautiskelin siitä riemusta, mikä pojilla pelikentällä oli nähtävissä. Ainakin toistaiseksi näillä valmentajilla peleissä on vielä leikki mukana. Illalla Casinolla ei tarvinnut Onnille unta paljon houkutella.

Aamupäivällä piipahdin serkkuni Sailan kotona, jonne Onni mielellään jäikin sitten seuraavan "työjuttuni" ajaksi. Mukava oli tavata taas pitkästä aikaa Sailaa ja Mauria, liian harvoin tulee nykyisin vasiten kyläiltyä kenenkään luona.

Savonlinnan seudun reumayhdistys täytti 60 vuotta ja juhlat olivat siis eilen seurakuntasalissa. Kaunis sali oli oikein sopiva juhlienviettopaikka. Ohjelma oli monipuolinen, mutta eniten ajattelemisen aihetta antoi Linnan lausujien naisporukka. Liekö lopullisesti annettava periksi keski-ikäistymiselle, kun lausuntaesitykset tuntuvat nykyisin kolahtavan.

Pimeässä ja märässä ajoimme Mikkeliin, josta jatkoin vielä saman tien Hirvensalmen Työväenyhdistyksen syyskokoukseen. Tunnelmat siellä olivat vaalien jälkeen odottavat, porukat pärjäsivät hyvin ja nyt olisi tulos saatava näkymään myös puolueitten välisissäkin suhteissa. Oikorata-asiaan hirvensalmelaisilla tuntuu olevan yhteneväinen kanta.

Mikkeliin oli mänijöitä

Puoluevaltuuston kokous pidettiin pe-la Mikkelissä. Hienoa sinänsä, että isoja kokouksia tuodaan maakuntiin. Harmi vaan, että itse en ehtinyt paikalle:( En ole puoluevaltuuston jäsen, joten järkeilin asian niin, että olen perjantaina töissä normaalisti ja vasta sitten suuntaan Mikkeliin.

Perjantaina iltapäivällä sain vielä vastaanottaa vierasryhmän Haukivuorelta. Iloiset työväenyhdistyksen jäsenet olivat matkalla Tukholmaan ja piipahtivat kahvilla eduskuntatalossa. Kiva oli nähdä!

Junamatka Helsingistä Mikkeliin koetteli vähän hermoja; juna oli lähtiessä jo yli puoli tuntia myöhässä ja myöhästyi matkalla vielä toisen puoli tuntia lisää. Alkumatka vielä sujui, kun saimme istua rauhassa paikoillamme. Lahden jälkeen juna oli niin täynnä, että istumapaikkoja ei kaikille riittänyt. Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Tarja Filatov oli matkassa mukana ja hänen kanssaan matkanteko sujui kuitenkin rattoisasti, vaikkemme ihan paikoillamme saaneet ollakaan.

Puoluevaltuuston kokous siis meni perjantaina sivun suun, kuten kävi lauantainakin. Sekä Filatov että Jutta Urpilainen olivat sitä mieltä, että voin hyvin mennä sovitulla tavalla Savonlinnaan. Puoluevaltuusto kyllä hoituu ilman minuakin:)

Mun juttu-upea juttu

Lauantaina Savonlinnan OKL:n tiloissa järjestettiin seudun opettajille koulutuspäivä. Päivän aluksi yhteisessä osiossa kuultiin opetushallituksen pääjohtaja Lankisen linjauksia tulevaan ja sen jälkeen monisatapäinen opettajajoukko hajaantui erilaisiin työpajoihin.

Erääseen työpajaan oli järjestetty paneelikeskustelu, jossa osallistujina oli jokaisesta poliittisesta ryhmästä yksi kansanedustaja. Keskustelumme aiheena oli meneillään oleva hanke "Mun juttu". Perusidea tällä Maakuntaliiton ja EU:n rahoittamalla hankkeella on se, että toisen asteen (lukio- ja ammattilinen) koulutusta järjestetään niin, että opiskelija voi halutessaan ottaa tarvitsemiaan kursseja toisesta oppilaitoksesta ilman, että suorittaa kaksoistutkintoa tai ilman, että varsinaisen tutkinnon valmiiksi saattaminen viivästyy.

Aihe ei ole uusi, mutta tämä toteuttamistapa on uusi. Lähes kaikki maakunnan 2. asteen oppilaitokset ovat hankkeessa mukana ja tuloksia on nyt mielenkiintoista seurata. Maamme tarvitsee yhä enemmän sellaisia ammattilaisia, jotka ovat jo koulusta valmistuttuaan kielitaitoisia ja yritysopintoja suorittaneita. Lukiossa opiskeleva voi puolestaan saada seuraavaa opiskelupaikkaansa varten hyvät pohjatiedot ammatillisen koulutuksen puolelta, jotka voidaan hyväksiliittää päättötodistukseen.

Kaiken kaikkiaan hyvä hanke, eikä vähiten sen vuoksi, että maakunnan yhtenäisyyttä voidaan vahvistaa näinkin. Kaikki alueen lukiot ja ammatilliset koulut ovat tässä mukana ja olen varma, että raja-aitoja kaatuu rymisten, kunhan tästä päästään tuloksiin!

Radioaalloilla

Tänä aamuna jouduin piipahtamaan työpaikaltani vielä kämpille. Ehkä papereiden unohtamisella oli joku tarkoitus, sillä satuin juuri kuulemaan Radio Novassa käytyä keskustelua siitä, kuinka MIKKELIN kaupunki säästää perumalla lasten joulujuhlat kouluissa!!!!!

Joku mikkeliläinen äiti soitti tuohtuneena radioon ja kertoi tämmöistä suunniteltavan ja siitä seurasi varsinainen hulabaloo Novan aalloilla. Kaiken kiireen keskellä yritin soittaa annettuun palautenumeroon, mutta työpuhelimestani ei tällaisiin arveluttaviin (?) numeroihin voinut soittaa. Yritin lähettää annettuun tekstiviestinumeroon viestiä, mutta sitäkään ei voinut tehdä. Meinasin hermostua.

Kävellessäni takaisin töihin, naputtelin kommunikaattorista sähköpostia toimittajalle. Viestini sisältö: "Hei, Mikkelin kaupungissa ei todellakaan ole tehty päätöstä lasten joulujuhlien perumisesta. Päinvastoin. Kaupunginhallitus velvoitti maanantain kokouksessaan, että koulujen tulee järjestää joulujuhlat säästöistä huolimatta."

Päivän mittaan ymmärsin puhelimen eston tarkoituksen. Mikäli olisin raivoissani päässyt puhelimitse suoraan radio-ohjelmaan, olisi palautteeni voinut olla kuuntelijoitten korvia raastavaa ja olisin sitä tietenkin myös itse katunut. Soittoestot on siis tehty ihan meidän äkkipikaisten kansanedustajien parasta ajatellen:)

Pidän nimittäin ikävänä sitä, että niillä vaikeilla päätöksillä, joilla me kaupunginhallituksessa olemme parhaimman kykymme ja ymmärryksemme mukaan YKSIMIELISESTI tehneet kaupunkimme talouden oikaisemiseksi, halutaan tietoisesti huonontaa oman kaupunkimme mainetta. Erityisen ikävänä pidän sitä, että osa kaupungin lomautetusta henkilökunnasta (jotkut opettajat) väärillä perusteilla ruokkii oppilaiden vanhempia sillä, että kaupunki ja ilkeä kaupunginhallitus säästää lasten kustannuksella.

Asia on juuri päinvastoin. Tekemällä tänä vuonna nuo (lähes) koko henkilöstöä koskevat noin kahdeksan päivän lomautukset turvaamme lapsillemme paremmat mahdollisuudet opiskeluun seuraavina vuosina. Tästä esimerkkinä maanantaina tekemämme pieni korotus tuntikehyksiin. Tätä päätöstä en vielä ole opettajien kuullut kommentoivan.

Minkään muun ammattiryhmän edustajat kaupungissa eivät ole tällaista linjaa lähteneet toteuttamaan. Lukuisten ns. riviopettajien kanssa keskusteltuani tiedän, että suurin osa tästäkin porukasta on aivan järkevää, rationaalista ja yhteistyökykyistä. Ainoastaan yhteen hiileen puhaltamalla selviämme näistä talouden vaikeuksista, jotka kaikkien merkkien mukaan eivät ainakaan tule vähenemään.

Onnistunutta edunvalvontaa

Kerrankin voidaan todeta, että eteläsavolainen edunvalvonta on onnistunut. Pitkin vuotta olemme saaneet huolestuneena seurata suunnitelmia, kuinka Metsäntutkimuslaitoksia ollaan lakkauttamassa. Meidän maakunnassa lakkautusuhan alla oli maineikas Punkaharjun toimipiste.

Kaikki maakunnan kuusi kansanedustajaa on tehnyt tahoillaan töitä sen puolesta, että tätä järjetöntä päätöstä ei tultaisi tekemään. Eilen saimme viestin, että maa-ja metsätalousministeri Anttila (kesk) on tehnyt ratkaisun, jolla nämä maakuntien pisteet säilytetään ja voimavaroja siirretään Vantaalta muualle.

Hyvä ja järkevä ratkaisu siis. Varmasti lopputulokseen oli vaikutusta myös kepun kunnallisvaalituloksella, sillä näitä metsäisten maakuntien tutkimuslaitoksien alasajoja ei hyvällä ole katsottu missään päin maakuntien Suomea. Olemme kaikki vilpittömän tyytyväisiä ja iloisia siitä, että tämä korkeatasoinen tutkimuslaitos keskellä metsäisintä maakuntaamme saa jatkaa!

Vihdoinkin!

Vihdoinkin asia on julkaisuvapaa! Kauhajoen trgaedian jälkeen SDP:n eduskuntaryhmä asetti oman pienen työryhmän miettimään sitä, kuinka näitä kouluväkivaltatilanteita pystyttäisiin parhaiten ehkäisemään.

Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin arvostettu ja pitkäaikainen sosialidemokraatti Jacob Söderman. Hän oli ensimmäinen, joka vuosi sitten esitti mm. aselakiin välittömiä tiukennuksia. Vaatimukset jäivät kuuntelematta.

Jacke Söderman kutsui ryhmään kansanedustaja Jukka Gustafssonin ja MINUT. Tällä pienellä ryhmällä olemme nyt pitkin syksyä asioita tutkailleet, keskustelleet ja valmistelleet. Ja nyt on eduskuntaryhmämme esityksemme siunannut ja on asiasta lähettänyt tiedotteen eri median edustajille.

Muistio on lähetetty myös sisäministeri Holmlundille, kulttuuri- ja urheiluministeri Wallinille, opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankiselle sekä Jokelan surmatöiden tutkintalautakuntaa johtavalle Tuulikki Petäjäniemelle. Muistio on nähtävänä nyt jo ainakin meidän eduskuntaryhmän sivuilla.

Työryhmämme tuotos on jaettu kolmeen osaan, joissa otetaan kantaa aseiden saatavuuteen ja aselupien myöntämiseen, internetin valvontaan ja seurantaan sekä koulumaailman kehittämiseksi väkivallattomaksi. Oma vastuualueeni oli luonnollisestikin koulun kehittämiseen liittyvä osio. Yläotsikkona työllä on "Kiusaaminen, aseet ja laittomat nettiyhteisöt kitkettävä nuorten elämästä".

Olen tulokseemme tyytyväinen ja tietenkin olen tyytyväinen ja ylpeä myös siitä, että sain olla mukana tällaisessa pohdiskelussa. Asiat etenevät aikanaan ja olen varma, että muistiomme herättää ajatuksia kaikissa suomalaisissa perheissä.

Kuhinaa

Viime päivät on käyty puolueiden sisällä paikallisesti kovaa kuhinaa. Ensi kauden luottamushenkilöpaikat aiheuttavat kihinää ja kuhinaa. Neuvotteluporukoita pyörii siellä täällä salaperäisinä ja muille ainoastaan vihjaillaan tilanteista. Siinä mielessä meno jatkuu entisellään.

Eilisiltana kokoontui oma kunnallisjärjestömme. Puolueiden välisistä neuvotteluista ei edelleenkään taida olla kenelläkään selvyyttä, mutta toisaalta, hätäilemälläkään ei hyvään lopputulokseen päästä. Tämän aamun Itä-Savossa Savonlinnan valtuustoryhmän pj Jouni Backman kertoi heidän taktiikastaan. Mielestäni siinä oli järkeä.

Savonlinnassa yritetään ensin päästä puheisiin ryhmien kesken asioista ja suurista linjauksista. Sitten vasta ryhdytään puhumaan puolueitten välisistä paikoista ja tietenkin sitten vasta henkilöistä näille paikoille. Näinhän sen pitäisi olla. Mikkeliläiset ja savonlinnalaiset ovat tunnetusti aina olleet kuin kissa ja koira, mutta edes tässä asiassa olisi syytä meidän politrukkien ja neuvottelijoiden tulisi ottaa naapureistamme oppia.

Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseen strategiaan meillä päästään. Itselläni ei ole osaa eikä arpaa (tälläkään kertaa) näihin neuvotteluihin ja se on vaan eduksi. SD-seurakunta Mikkelissä on näet sen verran sekalaista, että ilman mustelmia tai traumoja tuskin tämänkään vaalin jälkeisestä ajasta selvitä. Varsinkin, kun operaattorit ja pääideologistit ovat vanhoja tuttuja toimijoita aina 1970-luvulta lähtien:)

Eri mieltä

Mikkelin kaupunginhallitus käsitteli eilen viimeistä kertaa ensi vuoden budjettiaan. Muutoksia alkuperäiseen esitykseen ei juurikaan tullut. Yritin saada vielä kertaalleen hallituksen siskot ja veljet vakuutettua siitä, että kaupungin koulutilajärjestelyt tulisi irrottaa budjetin valmistelusta.

Perusteina kolme kohtaa: 1) valmistelu on ollut epämääräistä ja ylimalkaista, eikä nyt tehdyllä päätöksellä vielä tiedetä lopullista tilajärjestelyä 2) liian suuria yksiköitä tulee välttää 3) päätöksen tekeminen olisi tullut siirtää uudelle valtuustolle ja hallitukselle, sillä molempien kokoonpano kunnallisvaalien jälkeen muuttuu paljon ja tällä päätöksellä linjataan koulujen kehittäminen juuri ensi vaalikauden ajaksi.

Esitykseni ei saanut kannatusta. Jätin asiasta eriävän mielipiteen, sillä tässä asiassa tiedän olevani harvinaisen oikeassa. Opettajana ja äitinä tiedän sen, minkälaisia haasteita lapsillamme tänä päivänä on eikä niihin vastata laskemalla neliöitä tai euroja. Lapsissa säästäminen on lyhytnäköistä säästöä.

Jotain hyvääkin budjettimme sisältää. Perusopetuksen tuntikehystä tullaan hieman nostamaan, samoin omaishoitajien määrää. Sinänsä nämä paikallisen lehden hyvin uutisoimat asiat ovat näennäisiä, sillä kummassakaan taso ei faktisesti nouse. Tuntikehystä juuri edellisellä kierroksella pienennettiin ja omaishoitajien määrääkin on aikaisempina vuosina laskettu. Hyvä kuitenkin, että korjausliike on nyt ymmärretty tehdä.

Sata salamaa

Perjantaina saimme kuulla hallituksen salaisesta SATA-komiteasta vähän lisää. Nykyinen hallitushan on käynnistänyt työryhmän miettimään ja uudistamaan sosiaaliturvaa. Uudistus ja selkeytys ovat tervetulleita. Monen luukun periaate ja ihmisten kyykyttäminen ei enää voi olla ihanteena.

Valmistelutyö on ollut kovin salaista ja sitä on tehty ilman suurinta oppositioryhmää. Fiksua olisi ollut ottaa meidät mukaan jo valmisteluun, näin olisi tehty mikäli olisi aidosti haluttu asioita viedä eteenpäin. Nyt luemme lehdistä ja kuulemme tiedotusvälineistä, mitä komiteassa suunnitellaan.

Viime viikolla paljastuneet suunnitelmat vaikuttavat joiltain osin järkeviltä, mutta työttömyysturvan heikennys ei voi olla vastuullisen hallituksen tavoitteiden joukossa. Kepulaiseen ideologiaan kuuluu tietenkin myös se, että ns takuupalkka ulotetaan omissa kodeissa työskenteleville, kuten maatilallisille yms.

Sata-komitean uudistukset tulevat vielä viipymään, mutta lupailemalla nyt kansalaisille toivoa paremmasta, pohjustetaan seuraavien vaalien jälkeistä elämää. Toivottavasti salamointi satakomiteassa ei ennakoi ukkosta...

Puheenjohtajaksi...?

Maanantain Etelä-Savon radion haastattelussa todellakin kysyttiin sitä, mitä arvelinkin heidän kysyvän. Toimittaja kysyi, olenko kiinnostunut Mikkelin kapunginhallituksen puheenjohtajan paikasta. Neljä vuotta sitten, kun äänimääräni oli vielä suurempi, olin kiinnostunut paikasta. Toinen asiasta kiinnostunut demari oli tuolloinen kansanedustaja ja järjestöväki piti hänen valintaansa parempana.

Sanoin silloin, että Mikkelin kokoisen kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtajana ei voi toimia kansanedustaja. Molemmat tehtävät vaativat niin paljon työtä, että yksi ihminen ei voi molempia kunnolla hoitaa. Nyt, kun olen itse toiminut kansanedustajana puolitoista vuotta, olen entistä vakuuttuneempi asiasta. En missään nimessä voi toimia molemmissa.

Vaalien jälkeisen ajan olen joutunut miettimään sitä, kuinka äänestäjien tahto parhaiten saadaan toteutettua. Useat sadat kuntalaiset olivat sitä mieltä, että juuri minulla on paljon annettavaa kaupungillemme. Siitä syystä olen valmis ottamaan vastaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuden, mikäli se meidän puolueelle tulee. Asian puolesta olen saanut paljon yhteydenottoja ja toivomuksia. Tehtävän luonne on sellainen, että se sopii mainiosti kansanedustajalle. Nykyinen puheenjohtaja Nepponen on tehtävän hyvin hoitanut varsinaisen työnsä ohessa.

Moni on myös kysellyt sitä onnittelutekstiä, josta mainitsin (muistaakseni) maanantain blogissa. Tässäpä se: "Meidän ei pidä rukoilla voimiemme mittaisia tehtäviä vaan tehtäviemme mittaisia voimia, astua eteenpäin kohti kaukana siintävää päämäärää, sydän innosta sykkien" -Helen Keller-

"Mielenosotus"

Tänään on erikoinen päivä; kumpikaan valiokunnistani ei kokoonnu tänään. Kohta tosin alkaa ympäristövaliokunnan seminaari, jossa aiheena on kansallispuistot ja muut suojelualueet. Mielenkiintoista kuulla asiaa nimenomaan matkailun näkökulmasta.

Seminaarin jälkeen on hyvää aikaa tehdä töitä huoneessa ja sitten piipahdan lounaalla talon ulkopuolella (harvinaista) äitini kanssa. Houkuttelin näet hänet eilen Helsinkiin teatteriin ja tänään on muistettava toimittaa hänet ajoissa junalle. Kaupunginteatterin "Juoruja" oli ennakko-odotusten mukainen ja naurua täydessä katsomossa piisasi.

Teatterin aulaan oli koottu mielenkiintoinen valokuvanäyttely 1900 -luvun alun Helsingistä. Kuvat olivat ihania ja kertoivat niin työläisnaisten kuin herraskaistenkin asumisesta ja elämisestä. Helsingin Työväenyhdistyksen naisjaoston kutsu "mielenosotukseen porvarien vehkeitä vastaan.." oli osuva.

Myytyä miestä

Aurinkoinen Helsinki on näyttänyt parhaat puolensa viime päivinä. Tiistaina oli mukava taas tauon jälkeen tulla tänne ja kollegojen kanssa juteltuani, moni muukin oli samaa mieltä ja intoa täynnä. Viikon poissaolon jälkeen tekemättömiä töitä oli kertynyt kosolti, joten harmikseni jouduin tiistai-iltana perumaan Suomen Yrittäjien vierailun.

Yrittäjäjärjestöt ovat aktiivisia yhteydenpidossaan ja tarpeellinen porukka varsinkin meille eteläsavolaisille, joille jokainen pieni tai keskisuuri yritys työpaikkoineen on tärkeä. Uutiset talouselämästä ovat huolestuttavia ja vaativat meiltä päättäjiltäkin tehokkaampia toimia tulevaisuuteen varustautumisessa.

Eilisen päivän puheenaiheena ei ollut kollega Karpelan uusi kihlasormus (eli siinä mielessä huono ajoitus:)). Kaikkien huulilla oli USA:n presidentinvaalien tulos. En tavannut yhtään, joka olisi ollut pettynyt amerikkalaisten valintaan. Jollain tavalla tuntuu siltä, kuin uusi alku ja positiivinen vire olisi nyt vallannut kaikki. On mielenkiintoista nähdä, kuinka uusi pressa valloittaa Euroopan. Minä ainakin olen jo ihan myyty!

Tuumaten ja harkiten

Eilinen päivä meni nautiskellen ja lueskellen. Luin paitsi yhden romaanin niin myös tämän viikon työpapereita. Sivistysvaliokunnassa on käsittelyssä lukiolain uudistus ja suuri yliopistolaki. Molemmissa esityksissä on paljon hyvää, mutta joiltakin osin kaipaisivat vielä hiomista.

Kaupunginhallituksen talousarvioesityksen käsittely jatkuu tänään ja niissäkin esityksissä on jotakin sellaista, joista ei tämän vanhan valtuuston tulisi päättää lainkaan. Kouluverkkotyöryhmä sai esityksellään palautetta kunnallisvaaleissa ja nyt olisi syytä ottaa parin kuukauden (eli vuoden) aikalisä koko pakettiin. Harkinta olisi nyt viisasta.

Päivä alkaa tänään poikkeuksellisen rauhallisesti. Onni menee kouluun kymmeneksi ja itse lähden Etelä-Savon Radion haastatteluun 10.30. Vaalien takia kansanedustajien tentit olivat jäissä ja jatkuvat siis nyt tänään. Tiedän, mitä siellä tullaan kysymään ja olen nyt asian päässäni ratkaissut.

Ratkaisuun vaikuttivat ystävien, tukijoiden ja kansalaisten palautteet. Tässäkin asiassa harkinta ja mietintä ovat valttia. Viime viikolla sain kymmenien onnittelujen joukossa yhden, jonka teksti käänsi harkintani suunnan. Terkut Kaijalle Lahteen!

Vainajien päivä

Rankan työviikon jälkeen kaksoispyhä on odotettu asia. Eilen illalla hoitelin vielä vähän työasioita, mutta tänään ja huomenna pidän vapaata. Aamupäivä onkin mennyt sujuvasti lehtiä lueskellessa ja pyykkiä pesten. Metsäinen lenkki koiran kanssa vesisateessa teki hyvää.

Illansuussa on aika vierailla haudalla. Saimme hauta-asian järjestykseen vasta tänä syksynä, kun Mikkeliin valmistui uusi uurnahautausmaa. Alue on tyylikäs ja sitä kannatti odottaa. Olimme syyskuussa mukana sen käyttöön vihkimisessä ja siitä lähtien olen ottanut tavaksi piipahtaa isän haudalla harva se päivä.

Nämä kunnallisvaalit olivat oman elämäni viidennet vaalit ja ensimmäiset, joissa en voinut kysyä neuvoa isältäni. Monta kertaa syksyn aikana olen miettinyt sitä, mitähän hän olisi mieltä ja mitähän nyt kannattaisi tehdä. Vaalin lopputulokseen olisi hän ollut tyytyväinen.

Näin viikko vaalin jälkeen, joudun edelleen pähkäilemään tiettyjä asioita. Äänimääräni on herättänyt kiinnostusta ja pohdiskelua siitä, millä tavalla sen tulisi kaupungin päätöksenteossa tulevaisuudessa näkyä. Meidän puolueessa ei henkilökohtaisilla äänimäärillä (Mikkelissä) ole ollut paikkajaossa niin suurta merkitystä, kuin joillain toisilla ryhmillä.

Tai se on ainakin viime vuosina ollut suoraan riippuvainen tilanteesta:) Odottelen mielenkiinnolla sitä, kuinka asia tullaan tänä vuonna järjestämään ja perustelemaan. Oma mietintäni on vielä vaiheessa ja on kyseltävä vähän eri ihmisten näkemyksiä asiaan, nyt kun varsinainen neuvonantaja on poissa.

Ahdin askeleet

Eilen järjestettiin Hirvensalmella toista kertaa poliittisen historian keskustelufoorumi "Ahdin askeleet". Tällä kertaa olin saanut kutsun olla mukana yhtenä alustajista. Olin tietenkin itseäni paremmassa seurassa; valtiotieteen tohtori, tutkija Seppinen ja valtiopäiväneuvos Pesälä olivat estradilla minua ennen. Heidän luentonsa olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

Hirvensalmella ollaan ansiokkaasti kyetty herättämään kiinnostusta ja arvostusta paitsi Ahti Karjalaiseen henkilönä, niin myös sodan jälkeiseen historiaan yleensä. Korkeatasoinen seminaari vetää salin täyteen ihmisiä ja osoittaa sen, että politiikka kiinnostaa. Upea juttu!

Valmistautuessani alustukseeni (Ahti ja naiset- naiset jälleenrakentajina Suomessa) lueskelin paljon sodanjälkeistä aikaa koskenutta kirjallisuutta. Muistelma - ja elämänkertateokset vievät mukanaan. Ns. kylmän sodan aika oli Suomen historiassa vertaansa vailla. Sen ajan poliittiset päättäjät olivat todellisia valtiomiehiä, jotka saivat Neuvostoliiton kanssa pärjätäkseen laittaa peliin kaikki voimansa.

Suosittelen kaikille kollegoille lämpimästi sitä, että joutohetkinään sukeltaisivat Suomen poliittiseen historiaan. Lähimenneisyyden tunteminen ei voi olla haitaksi kenellekään, varsinkaan meille, jotka tällä hetkellä olemme päättämässä valtakunnan asioista.