Maanantain Etelä-Savon radion haastattelussa todellakin kysyttiin sitä, mitä arvelinkin heidän kysyvän. Toimittaja kysyi, olenko kiinnostunut Mikkelin kapunginhallituksen puheenjohtajan paikasta. Neljä vuotta sitten, kun äänimääräni oli vielä suurempi, olin kiinnostunut paikasta. Toinen asiasta kiinnostunut demari oli tuolloinen kansanedustaja ja järjestöväki piti hänen valintaansa parempana.
Sanoin silloin, että Mikkelin kokoisen kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtajana ei voi toimia kansanedustaja. Molemmat tehtävät vaativat niin paljon työtä, että yksi ihminen ei voi molempia kunnolla hoitaa. Nyt, kun olen itse toiminut kansanedustajana puolitoista vuotta, olen entistä vakuuttuneempi asiasta. En missään nimessä voi toimia molemmissa.
Vaalien jälkeisen ajan olen joutunut miettimään sitä, kuinka äänestäjien tahto parhaiten saadaan toteutettua. Useat sadat kuntalaiset olivat sitä mieltä, että juuri minulla on paljon annettavaa kaupungillemme. Siitä syystä olen valmis ottamaan vastaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuden, mikäli se meidän puolueelle tulee. Asian puolesta olen saanut paljon yhteydenottoja ja toivomuksia. Tehtävän luonne on sellainen, että se sopii mainiosti kansanedustajalle. Nykyinen puheenjohtaja Nepponen on tehtävän hyvin hoitanut varsinaisen työnsä ohessa.
Moni on myös kysellyt sitä onnittelutekstiä, josta mainitsin (muistaakseni) maanantain blogissa. Tässäpä se: "Meidän ei pidä rukoilla voimiemme mittaisia tehtäviä vaan tehtäviemme mittaisia voimia, astua eteenpäin kohti kaukana siintävää päämäärää, sydän innosta sykkien" -Helen Keller-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti