Savonlinnan OKL:n tilaisuuden jälkeen ajoin kotiin, jossa odottelin hetken Onnia kaverinsa Tomin synttäreiltä. Näille kymmenvuotiaille juhlat ovat vielä kova juttu ja vanhemmilta vaaditaan vähän kekseliäisyyttä, kuinka poikalauma saadaan juhlimaan ilman haavereita ja kuitenkin hauskasti. Tomin äiti oli onnistunut; posket punaisina ja hiki päässä saapui voipunut juhlija kotiin.
Läksimme saman tien takaisin Savonlinnaan Onnin korisjoukkueen turnaukseen. Pelejä oli mukava katsoa: tosissaan olivat niin pojat, valmentajat kuin vanhemmatkin. Nautiskelin siitä riemusta, mikä pojilla pelikentällä oli nähtävissä. Ainakin toistaiseksi näillä valmentajilla peleissä on vielä leikki mukana. Illalla Casinolla ei tarvinnut Onnille unta paljon houkutella.
Aamupäivällä piipahdin serkkuni Sailan kotona, jonne Onni mielellään jäikin sitten seuraavan "työjuttuni" ajaksi. Mukava oli tavata taas pitkästä aikaa Sailaa ja Mauria, liian harvoin tulee nykyisin vasiten kyläiltyä kenenkään luona.
Savonlinnan seudun reumayhdistys täytti 60 vuotta ja juhlat olivat siis eilen seurakuntasalissa. Kaunis sali oli oikein sopiva juhlienviettopaikka. Ohjelma oli monipuolinen, mutta eniten ajattelemisen aihetta antoi Linnan lausujien naisporukka. Liekö lopullisesti annettava periksi keski-ikäistymiselle, kun lausuntaesitykset tuntuvat nykyisin kolahtavan.
Pimeässä ja märässä ajoimme Mikkeliin, josta jatkoin vielä saman tien Hirvensalmen Työväenyhdistyksen syyskokoukseen. Tunnelmat siellä olivat vaalien jälkeen odottavat, porukat pärjäsivät hyvin ja nyt olisi tulos saatava näkymään myös puolueitten välisissäkin suhteissa. Oikorata-asiaan hirvensalmelaisilla tuntuu olevan yhteneväinen kanta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti