Vappuhulinaa

Nyt alkaa olla huomiset vappupuheet valmiita. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin muutostarpeita tulee vielä aamuyön tunteina mieleen. Aloitan aamun Mikkelin kirkkopuistossa klo 10.00. Mäntyharjulla olen luvannut aloittaa puheen 11.05 ja Joroisissa klo 14.00. Opettajien Vapputilaisuudessa Mikkelin Naisvuorella puhun klo 12.15.

Aikamoinen haaste siis ehtiä ajoissa joka paikkaan. Aurinkoinen ja lämmin sää tuo oman lisänsä tämän vuotisen vapun viettoon. Toivoa sopii, että suomalainen tapa viettää viinanhöyryistä vappua pysyisi pitkistä vapaista huolimatta kohtuullisena.

Puheenjohtajaehdokas Erkki Tuomioja otti kantaa vappumarssien joutamisesta menneisyyteen. Mikkelissä ei marsseja ole yritettykään järjestää enää vuosiin. Olen Tuomiojan kanssa samaa mieltä, sillä ei ole surkeampaa näkyä kuin harva ja vaisu hajanainen letka laahustamassa räntä- tai vesisateessa pitkin tyhjiä katuja. Ei marssia marssin vuoksi.

Marssimisen tapa aloitettiin aikana, jolloin sille oli luonnollinen halu ja tarve. Haluttiin yhtenä rintamana olla osoittamassa mieltä joidenkin asioiden puolesta. Ihmisiä näihin mielenilmauksiin ei tarvinnut erikseen värvätä, halukkaita löytyi pienimmilläkin paikkakunnilla. Soitto soi ja laulu raikasi. Silloin marssimisessa oli järkeä.

Itse muistan olleeni vappumarsilla 1970-luvulla. Myös silloin elettiin aikoja, jolloin haluttiin muutoksia ja haluttiin ilmaista se, kenen joukoissa oltiin. Lapsen näkökulmasta oli hienoa, kun sai kävellä keskellä katua. Olen varma, että tänäkin vappuna moni joutuu miettimään sitä, mihin tämä yhteiskunta on menossa. Asioita, joiden puolesta olisi syytä marssia on, mutta tämän päivän ihminen on valinnut vaikuttamiskanavansa toisin. Ajassa ajanmukaisesti siis.

Vihreää vallanhimoa

Nyt sen älysin. Vihreä puolue on osoittautunut vallanhimoisemmaksi kuin kaikki muut puolueet yhteensä. Kaikenlaisia kannanottoja ja avauksia heiltä toki on viime vuosina totuttu kuulemaan, mutta nämä on laitettu lähinnä vihreän hörhöilyn piikkiin.

Viikko sitten vihreät jälleen kilpaa vakuuttivat, että uuden ydinvoimalapäätöksen tekeminen ei heitä hallituksesta tälläkään kertaa heitä. Heidän ydinvoimakielteisyytensä ei luonnollisestikaan ole muuttunut, mutta hallituskysymys se ei kuitenkaan ole. Käsittämätöntä!

Toinen viime aikojen linjaus koskee vaalijärjestelmän uudistamista. Vihreät ovat oikeusministerinsä johdolla olleet valmistelemassa uutta tapaa järjestää eduskuntavaalit. Ns. Tarastin työryhmä on tehnyt vuosia erilaisia suunnitelmia siitä, kuinka vaaleista saataisiin oikeudenmukaisemmat. Nyt esitettäväksi päätetty malli on oikeudenmukainen vihreitä ajatellen.

Heillä on nimittäin ollut vaikeuksia saada ehdokkaitaan läpi muualta kuin etelän kaupungeista, vaikka jonkun ehdokkaan henkilökohtainen äänimäärä siihen olisi riittänytkin. Vaalimatematiikka on ollut sellainen, että kukin puolue tarvitsee yhteensä paljon enemmän ääniä kuin yhden ehdokkaan isotkin potit.

Vaaliliitot ovat olleet se tapa, jolla vihreitä on eduskuntaan tullut valittua. Pohjois-Karjalassa demarit eivät lähteneet vihreiden avuksi vaaliliittoon, Etelä-Savossa tehtiin toisin ja menetettiin yksi paikka heille. Olen varma, että seuraavalla kierroksella vihreät saavat etsiä vaalilittokaveria ihan muualta.

Uuden tavan mukaan viime vaalien suurimpana voittajana olisivat olleet juuri vihreät. Tällä motiivilla he uutta systeemiä ajavat urheasti eteenpäin. Puheet perustuslain kunnioittamisesta ja oikeudenmukaisuudesta eivät tällä kohtaa oikein uppoa. Oman eduskuntaryhmän kasvattaminen ja sitä kautta vallan lisääminen ovat oikeammat perustelut.

Paikallisella tasolla vihreät käyttävät olematonta valtaansa vastustamalla. Varsinaiseen pysäytysoperaatioon he harvoin kykenevät, mutta erilaisia asioita saadaan hankaloitettua ja jarrutettua valittamalla päätöksistä. Ehkä se tuntuu hyvältä demokraattisessa päätöksenteossa sekin, en tiedä.

Kaipaan sitä aatteellista puoluetta, joka aidosti vielä 1990- luvullakin oli huolissaan ympäristöstä ja ihmisten pärjäämisestä. Nyt huolehditaan vain asemissa pysymisestä. Haluaisin todella nähdä Vuotos- asian käsittelyn eduskunnassa; löytyisikö silloin häivähdys entistä Vihreää liikettä vai eikö sekään enää ole näille kynnyskysymys.

Laiva kääntyy...?

Eilinen kaupunginhallituksen kokous oli monella tavalla merkittävä. Paitsi, että teimme päätöksiä yksittäisistä tärkeistä asioista, niin myös saimme katsauksen taloutemme tämänhetkisestä tilanteesta.

Katsauksessa sinänsä ei ollut mitään uutta; samanlaisia lukuja ja käppyröitä olemme maanantai-iltaisin kaupungintalon kulmahuoneessa saaneet katsella jo vuosien ajan. Toimenpiteet uppoavan laivamme pelastamiseksi ovat olleet mitättömiä.

Merkityksellistä eilen oli se, että kaupunginjohtaja oli esityksellään valmistautunut antamaan asian meille TIEDOKSI. Näin on menetelty aina ennenkin. Tällä kertaa hallitukselle ei tämä enää riittänytkään. Kaupunginhallitus halusi päätökseen merkittävän myös jotakin konkreettista.

Kokoomuksen suulla ehdotukseksi tuli toimeksianto virkamiesjohdolle taloutta oikaisevien toimenpiteiden, mukaan lukien lomautusten, kartoittaminen ja niiden kaupunginhallitukselle esittäminen toukokuun loppuun mennessä. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seppälä (sd.) jäi mielipiteensä kanssa yksin. Me muut 12 olimme sitä mieltä, että NYT vihdoin on aika kääntää laivamme kurssi kohti parempaa.

Home sweet home

Vierailu eilen Kerimäellä toi taas pintaan ihmettelyn tämän valtakunnan homeasioista. Nopea visiitti koulukeskukseen paljasti sen, kuinka isosta ongelmasta Kerimäelläkin on kyse. Osa koulusta on ollut koko kouluvuoden käyttökiellossa ja oppilaat ja henkilökunta evakossa. Kuivaus- ja korjausoperaatio jatkuu yhä.

Homeongelmista ja niiden terveydellisistä haitoista on puhuttu pitkään. Vastaavanlaisia homerakennuksia on joka kunnassa ja pahimpia pesäkkeitä ovat juuri 1960- luvun jälkeen rakennetut kiinteistöt. Nämä ovat niitä kouluja ja päiväkoteja, joissa lapsemme aikaansa viettävät!

Rakennuksissa työskentelevät ovat liian usein saaneet luulotautisen leiman otsaansa, kun ovat ryhtyneet valittamaan hengitystie - tai allergiaoireita ja vielä uskaltaneet väittää näiden johtuvan kosteusongelmista työpaikalla. Näitä samoja (yleensä naisia!) työntekijöitä on syyllistetty ja vähätelty samalla, kun huonosti ylläpidetyt kunnan kiinteistöt ovat saaneet rapistua lisää.

Kuntien taloussuunnitelmissa ovat koulut ja päiväkodit perinteisesti olleet ne, joiden korjaamista on vetkuteltu ja siirretty vuodesta toiseen. Sama trendi tuntuu jatkuvan, vaikka yhä useammalla kunnalla olisi pikaisiin toimenpiteisiin tarvetta.

Apuun huudetaan valtiota ja näin pitää tehdäkin. Valtion on otettava aktiivisempi rooli näiden rakennusten kuntoon saattamisessa. Pelkillä valtionosuusuudistuksilla ei kiinteistöjen homehaittoja saada poistettua. Köyhät kunnat tarvitsevat pikaisesti korvamerkittyä rahaa juuri näiden homevaurioisten rakennusten korjaamiseksi. Ihmisten terveydellä ei ole hintaa.

Ulkomailla Otavassa

Otavan oli ennen kuntaliitosta osa Mikkelin maalaiskuntaa. Etäisyyttä kaupungin keskustaan on reilut 10 kilometriä ja asukkaita Otavan kaupunginosassa on noin 2000. Taajamana Otava on elinvoimainen ja virkeä eli hyvä paikka asua. Alueelle on saatu muuttamaan uusia asukkaita ja etenkin lapsiperheet ovat olleet kiinnostuneita muuttamaan idylliseen kylään.

Olin vieraana sunnuntai-iltana Otava-seuran kyläillassa. Keskustelu oli vilkasta ja asioita sivuttiin niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Eniten ihmisiä luonnollisestikin huoletti terveyspalvelujen saatavuuden heikentyminen.

Heikentyminen on ollut todellista. Esimerkiksi neuvolapalveluja on nykyisin lähdettävä hakemaan kaupungin keskustasta ja lähipalvelupisteessä toiminut lääkekaappi on lakkautusuhan alla. Lääkekaappi -ongelma on nyt käsittelyssä hallinto-oikeudessa ja päätöstä sieltä luvan jatkolle saamiseksi odotellaan. Tekemääni kirjalliseen kysymykseen ministeri Hyssälä antoi vastauksen, jossa ympäripyöreästi todettiin lääkekaappien olevan tärkeitä keskusten ulkopuolella asuville ihmisille.

Neuvolapalveluja ollaan ryhdytty vakavasti miettimään uudella tavalla. Selvitettävänä on esimerkiksi koulukiinteistön ja kouluterveydenhoitajan hyödyntäminen neuvolatyössä. Tärkeintä on, että Otava saadaan pidettyä asuttuna jatkossakin.

Oma ensimmäinen muistikuvani Otavasta ulottuu vuoteen 1977, jolloin olin tokaluokkalainen koululainen. Läksimme keväisenä toukokuun päivänä luokkaretkelle, joka suuntautui kauas Otavaan. Elämäni ensimmäinen junamatka ajoittuu siis noihin päiviin. Sen jälkeen on saanut junassa sitten matkustaakin.

Piiri?

Länsi-Savo -lehdessä oli eilen hauska juttu. Vartin pohtija -palstalla irvaillaan nimettömästi aina silloin tällöin hyväntahtoisesti paikallisia toimijoita. Meidän piirikokous oli päässyt palstalle!

Vartin pohtija ihmetteli "miksi kevätkokouksen poliittisen katsauksen pitää keskisuomalainen demari eikä eteläsavolainen? Onhan SDP:llä vielä yksi kansanedustaja vaalipiiristä, joten olisi luullut hänen kelpaavan. Nyt katsauksen pitää puoluehallituksen jäsen, kansanedustaja Reijo Laitinen Jyväskylästä. Jokainen vetäköön johtopäätöksensä kansanedustaja Pauliina Viitamiehen ja demaripiirin väleistä."

Piirikokouksessa oli läsnä myös Länsi-Savon toimittaja, joten käytin selventävän puheenvuoron siitä, MIKÄ se piiri oikein on. Arvelen, että hänen kauttaan viesti menee perille myös Vartin pohtijalle...

SDP:ssä piiri koostuu maakunnan puolueosastoista eli paikallisyhdistyksistä. Yhdistyksissä puolestaan on henkilöjäseniä. Samassa kunnassa voi siis olla useita yhdistyksiä, kuten on Mikkelissäkin. Nämä paikallisosastot ovat niitä perusjärjestöjä, joissa puoluetoiminta käytännössä tapahtuu. Nämä kokoontuvat ja tekevät omia päätöksiään.

Näiden paikallisosastojen jäsenistä on muodostettu maakuntaan piirihallitus. Hallituksen on tarkoitus olla kattava otos maakunnan eri kulmien osastoista. Piirihallitus kokoontuu lähes kuukausittain ja tekee esityksiä kaksi kertaa vuodessa kokoontuvalle piirikokoukselle. Yhdistyksillä on mahdollisuus laittaa omat piirikokousedustajat paikalle ja tällainen kevätpiirikokous oli siis koolla eilen Pieksämäellä.

Eli meidän kieltämättä monimutkaisessa järjestelmässä piiri EI ole sama kuin joku tai jotkut muutamat henkilöt, vaan erittäin laaja ja monipolvinen koostumus puolueen jäsenistä. Joten kenelläkään henkilöllä ei voi olla mitään välejä PIIRIIN, ei hyvä tai huonoja.

Omat välini Etelä-Savossa toimiviin perusjärjestöihin, yhdistyksiin ja niiden jäseniin puolestaan ovat loistavat. Kannatukseni heidän joukossaan tuli todistetuksi myös viime eduskuntavaaleissa ja hyvä yhteistyö on jatkunut aktiivisena koko ensimmäisen kansanedustajavuoteni ajan.

Näistä maakunnan joka kolkkaan suuntautuneista vierailuista olen säännöllisesti kertonut myös täällä blogissani, joten huonoa omaatuntoa en toimistani kanna. Eri puolueosastojen minulle toimeksiantamia asioita olen vienyt sovitulla tavalla eteenpäin. Eilisessä piirikokouksessa sovimme jälleen usean eri yhdistyksen edustajan kanssa tapaamisen vielä tämän kevään kuluessa. Tämä vuorovaikutteinen ja aktiivinen tapa toimia on ainoa mahdollinen tapa olla aidosti koko maakunnan kansanedustaja.

Wise guys

Eilen oli siis Etelä-Savon sd. piirin piirikokous Pieksämäellä. Ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä meni sujuvasti sisätiloissa. Kokouksen parasta antia olivat muutaman viksun miehen (wise guys) puheenvuorot. Saimme ensimmäistä kertaa tällä porukalla kuulla uuden maakuntajohtajamme näkemyksiä Etelä-Savon kehittämisestä.

Matti Viialainen osui suoraan asioiden ytimeen. Hän uskalsi omiensa joukossa kritisoida meitäkin hieman löysästä otteesta kuntien talouskysymyksiin. Hän rohkaisi kunnallisvaaleihin valmistautuvia kuntapäättäjiä ottaamaan tiukempaa otetta asioiden hoitamiseen ja myös kannusti uskaltautumaan vaikeisiinkin päätöksiin.

Pieksämäen kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Turunen. Myös hän toi hyvin suoraan esille sen, kuinka tärkeää olisi kuntien johdossa (virkamiehet ja päättäjät) nähdä metsä puilta ja opetella tekemään ratkaisuja, jotka ensin voivat vaikuttaa hankalalta, mutta lopputuloksena koituvat kuntalaisten eduksi.

Esimerkkinä tästä on luonnollisestikin Mikkelin ja Pieksämäen erilaiset tavat toimia ja aivan erilaiset tämänhetkiset taloudelliset tilanteet. Tätä oppia eivät mikkeliläiset tule saamaan seminaareissa istumalla, oppia voitaisiin ottaa ihan vaan naapurikuntien tavoista toimia.

Samansuuntaisia puheenvuoroja olen itsekin monesti käyttänyt, mutta niillä on jostain syystä ollut päinvastainen vaikutus monen mikkeliläisen demarin ymmärrykseen. Toivottavasti maakuntajohtajan ja naapurikaupungin johtajan sana painaa enempi kuin minun ja asia vihdoin otettaisiin sille kuuluvalla vakavuudella.

Todennäköisyys tajunnan laajentumisen lisääntymiselle kasvaa, sillä Mikkelin sd. kunnallisjärjestön puheenjohtaja Markku Aholainen puhui hyvin samoilla sanoilla kuntien taloustilanteista. Annoinkin Markulle julkisesti kehuja, sillä tällä kertaa hän puhui järkeviä. Monesti olen ollut hänen kanssaan aivan eri aaltopituuksilla ja varmasti olen jatkossakin, mutta miestä on kehuttava silloin kuin siihen on aihetta!

Hallitus käy kuumana

Keväisestä auringonpaisteesta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, vaikuttaa siltä kuin hallituspuolueilla tunteet alkavat käydä kuumina. Kielenkäyttö on koventunut ja uho pahentunut. Lähes jokaisessa täysistunnossa on joukko edustajia valjastettu sumeilematta kehumaan SINIVIHREÄN HALLITUKSEN aikaansaannoksia.

Surkeinta tässä on se, että nämä edustajat tuntuvat itse uskovan puheitansa. Toivon ja luotan siihen, että kansalaiset eivät näin tee. Ei nimittäin voi olla niin, että kaikki tämänpäiväinen hyvinvointi on juuri TÄMÄN hallituksen aikaansaannosta ja että kaikki huono johtuu edellisten hallituskausien saamattomuudesta.

Asioiden muuttumiseen ja muuttamiseen kuluu aikaa. Näin käy riippumatta siitä, mitkä puolueet hallituksessa kulloinkin ovat. On ihmisten pettämistä se, että väitetään jotakin muuta. Jokainen ihminen tietää omassa elämässään, onko elämänlaatu hallituksen toimien johdosta parantunut vai heikentynyt. Viimeistään ensi syksynä myös lapsiperheet tulevat tämän havaitsemaan.

Se, että hallitus joutuu jatkuvasti selittelemään ja puolustelemaan tekojaan, on omiaan lisäämään etenkin kokoomuksen uhoa. Vanha sanonta koirasta ja kalikasta tulee jälleen toteennäytetyksi, kun hermostuminen näkyy ja kuuluu päällepäin.

Työviikko Helsingissä alkaa olla lopuillaan. Aurinkoinen viikonloppu sujuu osittain työasioissa. Huomenna on Etelä-Savon sd- piirin piirikokous Pieksämäellä ja maanantaina vierailemme joidenkin kollegoiden kanssa Kerimäellä ja Punkaharjulla. Automatkoilla on aikaa mietiskellä ensi viikon Vappupuheita.

Rohkea vai uhkarohkea...?

Muistan, kuinka viime kesänä kirjoitin blogiini erään unettoman yön jälkeisistä tunnelmista. Silloin olin päätynyt lopputulokseen, että meidän puolueemme tarvitsee uudistumisprosessinsa läpiviemiseksi jotakin todella uutta.

Ajatus tästä on tietenkin viime kuukausien aikana pelkästään vain jalostunut. Omaa maakuntaa ahkerasti kiertäneenä voin todeta, että hyvin samoilla linjoilla tuntuvat myös muut meikäläiset asiasta olevan.

Puolueelle valitaan uusi puheenjohtaja reilun kuukauden päästä. Itse en ole puoluekokousedustaja, mutta mielipide minulla ehdokkaista toki on. Olen ollut mukana käyttämässä jokaista ehdokasta vaalitilaisuudessa Mikkelissä ja olen omalta osaltani antanut sitä tukea ja apua, jota he ovat osanneet pyytää.

Uudelta puheenjohtajalta vaaditaan mielestäni rohkeutta, ennakkoluulottomuutta sekä uusia ajatuksia. Näitä on kaikilla yhdeksällä ehdokkaalla. Se, mitä tarvitsemme myös puolueena on kuitenkin tietynlainen kasvojenkohotus ja vastaisku kokoomuksen ja keskustan nuorennusleikkauksille.

En tarkoita pelkästään sukupolven- tai sukupuolenvaihdosta, vaan näiden lisäksi näen tärkeänä tietynlaisen tuoreuden ja uudenlaisen toimintakulttuurin mahdollistamisen välttämättömyyden. Eräänä konkreettisena esimerkkinä tällaisesta valmiudesta oli myös suhtautuminen ns. neuvoa-antavaan jäsenäänestykseen.

Kokoomus ja keskusta ovat jo aikoja sitten oivaltaneet tämän nopeutuneen yhteiskunnan kuluttavuuden ja vaativuuden. He ovat luottaneet tuoreisiin, kokemattomimpiin ja nuorempiin ihmisiin. He kaikki (Esko Aho, Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Sari Sarkomaa) ovat pärjänneet hyvin ja ovat nopeasti oppineet uudet haastavat tehtävänsä.

Näin tulee oppimaan myös sosialidemokraatti, mikäli hänelle vain annetaan mahdollisuus. Hyvän peruskoulutuksen, pitkän järjestöhistorian ja kansanedustajuuden antaman kokemuksen perusteella puolueellemme sopiva tämän ajan puheenjohtaja olisi siis Jutta Urpilainen.

Monet ovat kysyneet kantaani asiaan ja nyt olen sen valmis julkistamaan. Toivon, että näin tekisi myös moni muu ja toivon, että näistä eri johtajaehdokkaista voidaan avoimesti myös keskustella. Tiedän, että meidänkin puolueessa on ollut tapana kaivautua poteroihin ja julkista tukea jollekin ehdokkaalle on saanut jopa katua, mutta olen varma, että nyt on uuden ajattelun ja avoimuuden aika koittanut tässäkin mielessä. Aika näyttää, olinko rohkea vai uhkarohkea...?

Pop ja rok

Eilen illalla salissa oli keskustelussa lakiesitys perusopetuksen ryhmäkokojen säätämiseksi lailla. Mielestäni perusajatus on kannatettava. On otettava kovemmat konstit käyttöön siinä, kuinka näinä taloudellisesti vaikeina aikoina saadaan turvattua pienten lasten opetuksen laatu tasa-arvoisina kotikunnasta riippumatta.

Hallitusohjelmassa todetaan, että ikäluokkien pienentymisen myötä vapautuvat varat voitaisiin käyttää esim. ryhmäkokojen pienentämiseen, mutta mitään konkreettista esitystä tällaiseksi ei ole vielä olemassa.

Opetusministeri on kyllä ansiokkaasti asettanut erilaisia työryhmiä ja selvitysporukoita tekemään tutkimuksia koulutukseen liittyvistä asioista, mutta näiden soisi jo tuottavan jotakin tulosta. Maassamme on jatkuvasti pieniä koululaisia, jotka joutuvat kärsimään kotikuntiensa huonosta politiikasta ja saavat opetusta liian suurissa ryhmissä eivätkä välttämättä pääse tarvitsemiensa tukitoimenpiteiden piiriin.

Hallitus on aloittanut POP -selvittelyn, missä on tarkoitus pureutua perusopetuksen ongelmiin (en muista, mistä sanoista pop tulee...) ja tähän POP:iin ministeri viittaa aina perusopetuksesta kysyttäessä. Vihjeeksi ministerille; nyt olisi syytä asettaa myös ROK- selvitystyöryhmä, jossa keskityttäisiin miettimään ainoastaan RyhmienOikeaaKokoa...

Vaalit uusiksi

Harvoin on niin sekavaa esitystä saatu julki, kuin nyt pitkään ja hartaasti työstetty vaalijärjestelmän uudistus. On selvää, että jotakin täytyy tehdä. Ei voi olla oikein, että maakunnissa, joissa on vähän väkeä, täytyy kansanedustajaksi valittavan saada tuhansia ääniä enemmän kuin esim. Uudellamaalla tai Helsingissä.

Etelä-Savon kannalta on tärkeää, että kansanedustajien lukumäärä ei tämän uudistuksen johdosta laske. Itse en pidä järkevänä koko maan kannalta sitä, että joidenkin ehdokkaiden osalta mentäisiin kaksinkertaiseen laskutapaan, niinkuin nyt käsillä olevassa esityksessä ehdotetaan.

Äänestysinto on ollut laskeva ja senkin vuoksi tulisi mennä kohti sellaista järjestelmää, jossa äänestäjä ja ehdokas olisivat mahdollsimman lähellä toisiaan ja jossa ehdokasta äänestäessään tietäisi äänensä menevän juuri tahdotulle henkilölle.

Vaaliittojen solmimista en pidä kynnyskysymyksenä. Ei niitä tähänkään asti ole minkään puolueen ollut pakko solmia ja onesti on nähty, että vaaliliiton avulla lopputulos ei ollutkaan ennakoidun sati halutun mukainen. Näinhän kävi viimeksi muun muassa Etelä-Savossa.

Oikeusministeri Brax (vihr.) otti eilen aamutv:ssä asiaan myös kantaa. Hän puhui ihan järkeviä, mutta ottaessaan äänikynnysproblematiikan esimerkikseen Etelä-Savon ja Jouni Backmanin, hän erehtyi. Meidän toinen paikkamme meni solmimamme VAALILIITON seurauksena Vihreille, jonka ehdokas sai enemmän henkilökohtaisia ääniä kuin Jouni. Laitoin asian tiedoksi myös Tuija Braxille.

Tehokas tiistai

Viikonloppu meni äimistellessä Suomen Kuvalehdessä ollutta juttua. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen näet oli antanut lehdelle haastattelun, jossa laittoi Suomen korkeakoulujärjestelmää uusiin puihin.

Suoraan lakkautettaviksi Viljanen tuomitsi Lappeenrannan ja Joensuun yliopistot. Perustelutkin olivat vähintäänkin kummallisia; ei mukamas ole järkevää toimintaa aluepoliittisesti ylläpitää korkeakouluja ja, että niillä ei ole merkitystä alueen ihmisille ja kehittymiselle. Huh, huh.

Ilmeisesti moni muukin on asiaa ihmetellyt, sillä tänään tuli Akavasta hieman siloiteltumpi viesti. Akava ei ole yksittäisten koulujen lakkauttamista käsitellyt eli kyseessä oli vain puheenjohtajan laveampi tulkinta aiheesta.

Muutoin on ollut tehokas päivä takana; aamulla seurasin sd-puheenjohtajien paneelia, olin molemmissa valiokunnissa ja parit tapaamiset oli sovittuina niiden väliin. Sähköposteja ja kirjoitushommia on myös tullut tehtyä. Nyt illalla on vielä yksi tilaisuus Hakaniemessä.

Finlandia- talossa oli kuntaihmisille tarkoitettu PARAS- seminaari. Kävimme kollegan kanssa pikaisesti tapaamassa maakunnan ihmisiä. Tuttuja olikin Etelä-Savosta kosolti liikkeellä. Ministerit Risikko, Sarkomaa ja Kiviniemi olivat tyylikkäästi edustamassa suomalaista naisosaamista politiikan huipulla. Ajat ovat totisesti muuttumassa.

Eka kerta

Pienen pojan elämä on ihmeitä täynnä. Tänään Onni matkusti elämänsä EKAA KERTAA yksin bussilla Mikkelistä Helsinkiin. Matka sujui hyvin ja poika oli innoissaan. Ekaa kertaa hän myös sai tutustua eduskuntataloon. Kiersimme katsomassa kaikki paikat ja eniten tietenkin kiinnosti kummallinen hissi.

Pari viikkoa sitten Onni hehkuitti innoissaan, kuinka EKAA KERTAA elämässään sai viedä maksimit kouluun! Asiaa ihmeteltyäni selvisi, että luokka oli lähdössä jäähalliin katsomaan luisteluesitystä ja jokainen sai ottaa hieman rahaa mukaan, maksimissaan 3 euroa. Yleensä olen aina rajoittanut pojan rahankäyttöä enkä ole antanut suurinta summaa, mutta nyt hänellä oli omaa rahaa jemmassa ja vei siis maksimit 3 euroa jäähalliin.

Loppupäivän aiomme nautiskella keväisestä Helsingistä ja vietämme mukavaa päivää ihan kaksistaan. Suunnitelmissa on mennä EKAA KERTAA syömään kiinalaiseen ravintolaan puikoilla, mutta katsotaan vielä saisinko mielen muuttumaan...

Kansalaistaitotietotoimisto

Eilisen Ilkka Kantolan kanssa tekemämme Mikkelin vierailun konkreettisin anti oli idea uudesta palveluntuottajasta. Monta kertaa nimittäin kuulee ihmisten tuskailevan sen kanssa, mistä saisi kätevästi oikeata tietoa erilaisista yhteiskunnan tarjoamista palveluista.

Kun vaikeuksia omassa tai lähipiirin elämässä ilmenee, tulisi olla tiedossa taho, jolta saisi tyhjentävästi kuulla, mitkä ovat yksilön mahdollisuudet saada neuvoja ja apuja siinä, mihin tulee ottaa yhteyttä.

Viimeisimpänä esimerkkinä oli eilisessä Hesarissa erään äidin kirjoitus siitä, kuinka hakalaa oli saada omaa lastaan ohjattua mihinkään silloin, kun oli epäilys huumausaineiden käytöstä. Varhaisesta puuttumisesta kyllä puhutaan juhlapuheissa, mutta käytännössä avun saaminen on turhan hankalaa.

Ennen vanhaan kouluissa oli oppiaineena kansalaistaito. Siinä käytiin läpi elämän hallintaan liittyviä perustaitoja ja opittiin paljon hyödyllisiä asioita ihan arjen tasolla. Elämänläheisenä aineena se oli mukava piristys muiden niin kovin teoreettisten oppiaineiden joukossa.

Jostain syystä oppiaine on kouluista poistettu, vaikka tämän päivän uusavuttomia kun katselee, niin tuntuu siltä, kuin sille juuri nyt olisi eniten tarvetta. Yhteiskunnan teknistyessä ja muutoinkin muuttuessa tällaiselle erilliselle tietotoimistolle olisi muutoinkin käyttöä. Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta selvitellä asioita internetistä ja silloin, kun on henkilökohtaiseen elämään liittyvä hätä, ei kärsivällisyys voi riittää nettisivujen läpikahlaamiseen.

Kansalaistaitotietotoimisto on nimenä jo niin hankala, että siitä tulisi nopeasti uskottava ja vakuuttava toimielin, jota toki lyhyesti KTT:ksi kutsuttaisiin. Palvelu voisi pyöriä puhtaasti yrityspohjalta, jolloin palveluntuottajia voisi olla useita ja kilpailu avointa ja reilua. Tällaisesta toimintojen ulkoistamisesta ja keskittämisestä ei voisi kukaan pahastua. Tässä siis oiva liikeidea jollekin nohevalle yrittäjälle!

Piispan kyydissä

Kahden päivän aikana saankin oikein rautaisannoksen hengen ravintoa. Eilen meitä eteläsavolaisia edustajia oli nimittäin tapaamassa Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari. Hänen kanssaan kävimme ajankohtaiskeskustelun siitä, mikä kirkon tehtävä ja tarkoitus tällä hetkellä suhteessa valtioon ja sen kansalaisiin oikein on.

Jaoimme yhteisen huolen siitä, miten saisimme lapsemme ja nuoremme paremmin kiinnittymään yhteiskuntaan ja sitä kautta elämään parempaa elämää. Keinot tuntuvat meillä kaikilla olevan vähän vähissä.

Tänään olen lähdössä entisen piispan, nykyisen kollegan Ilkka Kantolan kyydissä Mikkeliin. On hänen vuoronsa puheenjohtajakandiaattina käydä tapaamassa eteläsavolaisia. Tilaisuus alkaa klo 17.30 yliopistokeskuksessa kahvitarjoilulla ja klo 18.00 alkaa varsinainen show. Tulkaa kaikki kuuntelemaan sanomaa!

Salaisuuksien kammio

Mikkelin kaupungissa on kaaos. Eilen julkistettiin tieto siitä, että kaupungin oma energiayhtiö ESE, maakunnassa toimiva Suur-Savon Sähkö ja saksalainen pörssiyhtiö E.ON ovat suunnitelleet uuden yhteisen energiayrityksen perustamista.

Asiaa on valmisteltu pitkään ja nyt se oli kypsä tuotavaksi julkisuuteen. Meille Mikkelin kaupunginhallituksen jäsenille asiasta kerrottiin perusteellisesti maanantaina. Jo monen vuoden ajan on peräänkuulutettu sitä, miten energiatuotantomme jatkossa tulee kehittymään ja myös sitä, mikä tullee olemaan näiden kahden yhtiön tulevaisuus. Siinä mielessä ei kukaan voinut olla yllättynyt uutisesta.

Närkästystä kuitenkin jälleen kerran tuntuu ilmassa olevan. Sanoja "salassa", "pimennossa", "luottamushenkilöiden tietämättä" jne. viljellään runsaasti. On vaan niin, että tietyt liiketoimintaan liittyvät asiat täytyy neuvotella ja valmistella hyvin pienellä porukalla ja siten huolehtia siitä, että asiat eivät vuoda mihinkään liian aikaisin. Poliittisilla luottamushenkilöillä on kyllä ihan riittävästi aikaa sotkea ja hämmentää tätäkin asiaa ennenkuin päätöksentekoon ryhdytään.

Itse olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Energia-asiassa ollaan edistytty ja onnistuttu tekemään ehdotus uudenlaisesta järjestelystä. Osapuolet ovat tässä vaiheessa sitoutuneet SELVITYKSEN tekemiseen ja sen jälkeen on päätöksien aika. Yhtiö voidaan tehdä joko E.ON:in tai jonkun muun kanssa. Selvityksen jälkeen ollaan viisaampia. Vastustamisella ei tämäkään asia etene.

Tärkeää on kuitenkin muistaa se, että mahdollisesta fuusiosta saatavat rahat on käytettävä järkevästi eikä sen varjolla voida jättää kaupungin taloustalkoita kesken. Rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset on tehtävä joka tapauksessa.

Laadukasta asumista

Vierailin maanantaina Sulkavalla, jossa pääsin perehtymään kahteen erilaiseen tapaan asua. Molemmat edustivat lajinsa parhaimmistoa. Sulkavalla on onnistuttu siinä, missä meillä monessa kunnassa vielä mietitään, mitä pitäisi tehdä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on nimittäin sijoitettu samalle tontille ja saman katon alle. Lisäksi samassa yhteydessä toimii ns. vanhainkoti ja kehitysvammaisten asuntola. Palveluiden käyttäjille on siis taattu paitsi viihtyisät ja kodikkaat tilat, niin myös sujuva hoitoketju eri elämänvaiheisiin. Upea paikka!

Omalla tavallaan upea oli myös Sulkavan vankila. Hienolla paikalla järven rannalla sijaitseva avovankila on varmasti monelle vangille sellainen paikka, jota pitkänkin vapausrangaistuksen kuluessa tulee miettineeksi ja siellä olemista osaa arvostaa. Vankiloidemme tila yleisesti ottaen ei ole tällä hetkellä ajantasaisella tolalla eikä valtion tuottavuusohjelma ainakaan vankiloiden tulevaisuutta helpota.

Sulkavan kunnalle ja koko Etelä-Savolle on tärkeää, että perinteikäs vankila saa jatkaa. Työllistävää merkitystä kunnalle ei pidä vähätellä, onhan siellä tälläkin hetkellä lähes 30 ihmistä, jotka suoraan saavat elantonsa vankilasta ja välillisesti toiminnalla on merkitystä kunnan muillekin ihmisille ja yrittäjille.

Eläkeläisiä ja nuorisoa

Eilen oli päivä, jolloin en ehtinyt käydä työhuoneessa lainkaan! Koko päivä oli ohjelmoitu minuutilleen ja illan vielä istuin salissa kuuntelemassa keskustelua Lissabonin- sopimuksen hyväksymisestä. Oma puheenvuoroni jäi ensi viikkoon.

Päivän kohokohta oli tavata bussilastillinen (60 !) Naisvuoren eläkkeensaajia. Superhyvä avustajani Kaija oli järjestänyt vierailun ja se sujui jouhevasti. Ryhmä seurasi kyselytuntia lehterillä ja sen jälkeen joimme kahvit (ilman pullaa) SDP:n ryhmähuoneessa.

Keskustelu oli vilkasta ja paikoin äänekästäkin. Tilaisuus oli mukava, vaikkakin ne asiat joita heille kerroin eivät kovin mukavia heidänkään näkökulmastaan ole. Hallitus aikoo korottaa sosiaali-ja terveydenhuollon asiakasmaksuja lähes 20 prosenttia ensi syksynä ja se ei tietenkään pienituloisten eläkeläisten elämää tule helpottamaan.

Tänään on talo täynnä nuorisoa. Nuorten parlamentti pitää 10-vuotisjuhlaistuntoaan klo 12-13. Paikalle tulee nuoria ympäri Suomea ja he saavat esittää kysymyksiään hallituksen jäsenille täysistuntosalissa. Me edustajat saamme seurata istuntoa lehteriltä. Mielenkiintoinen tunti siis tiedossa.

Iltapäivällä kerään kimpsut ja kampsut ja lähden kohti Mikkeliä. Onni ehti jo ilahtua, kun kerroin olevani kotona jo viiden aikaan! Kiva ilta ja huominen päivä onkin tiedossa, toivottavasti sää suosisi ulkoilua. Sunnuntaina lähden Anttolaan, jossa juhlivat paikalliset eläkkeensaajat 35-vuotistaivaltaan.

Erilaisia ehdokkaita

Puolueen puheenjohtajaehdokkaat ovat käyneet ahkerasti Mikkelissä. Keskiviikkona oli vuorossa Tarja Filatov. Urakoimme hänen kanssaan ajomatkan Helsingistä Mikkeliin ja takaisin. Tilaisuus Mikkelin Vaakunassa oli meidän molempien mielestä oikein onnistunut. Väkeä oli paljon ja keskustelu vireää ja asiallista.

Kokeneena ja asiat hallitsevana Filatov otti yleisönsä eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselvyyttä siitä, etteiköä hän pystyisi puoluettamme seuraavina vuosina johtamaan. Itselleni keikan parasta antia oli monen tunnin keskustelut Tarjan kanssa puolueestamme, työstämme ja perheistämme. Tällaisia jalat maassa -tyyppejä eduskunnassa ja puolueessamme kaivataan lisää.

Ensi viikolla Mikkelissä vierailee Ilkka Kantola. Toivottavasti hänenkin tilaisuuteensa tulee runsaasti ihmisiä. Hän edustaa puheenjohtajaehdokkaista sitä kaartia, josta suuri yleisö ei niin paljoa etukäteen ole tiennyt. Itse olen oppinut tuntemaan Ilkan fiksuna ja ajattelevana tyyppinä, jolla on aina aikaa antaa myös ns. sielunhoidollista keskustelukumppanuutta työkavereilleen.

Näitä erilaisia ehdokkaita olemme puheenjohtajakisaan tarvinneet ja nyt heitä on. Toivottavaa on, että kevään edetessä myös joitakin linjaeroja asiakysymyksistä ehdokkaiden välille saadaan löydettyä.

Venäjä-Eu-Nato

Tiistaina sain tekstiviestin, jossa kysyttiin halukkuuttani osallistua suoraan radiohaastatteluun aiheesta Venäjä, Eu ja Nato. Kaiken kiireen keskellä ajattelin viestin olevan joku vitsi...sitten avustajalleni oli soitettu ja kysytty asiaa, jolloin uskoin sen olevan totta.

On nimittäin niin, että meiltä takarivin uusilta edustajilta harvoin kysytään mitään asiallista tai ainakaan sellaista, jota ei kysyttäisi kaikilta kansanedustajilta gallup-luontoisesti. Ilman muuta suostuin haastatteluun, vaikka aihepiiri ei luonnollisestikaan ihan läheisimmältä tuntunutkaan.

Oma reaktioni ja keskustelut työkavereiden kanssa vaan vahvistivat sitä käsitystä, että kulttuuri on muuttumassa. Sukupolvenvaihdos on nyt tapahtumassa! Ilmapiiri myös toimittajien keskuudessa on muuttumassa sellaiseksi, että meiltä ns. nuoremmiltakin poliitikoilta halutaan kuulla mielipiteitä ja meidän ajattelukykyyn uskotaan.

Tästä on paljolti kiittäminen ennakkoluulottomia äänestäjiä, jotka ovat antaneet luottamuksensa meille 30-40 -vuotiaille puolueeseen ja sukupuoleen katsomatta. Kiittäminen on myös kokoomuslaisia, jotka ovat antaneet merkittäviä tehtäviä omille nuoremmille jäsenilleen. Tästä on meidänkin puolueessa otettava oppia!

Väkivaltaa

Tänään aloitimme aamun Helsingissä varsin vakavien asioiden äärellä. Talossa oli järjestetty seminaari, jonka aiheena oli parisuhdeväkivallan yleisyys Suomessa. Seminaarimateriaalissa luettelut luvut niistä naisista, jotka joutuvat kokemaan jonkinasteista väkivaltaa omalta puolisoltaan, olivat hätkähdyttäviä.

Tilaisuuden kunniavieraana ollut Tasavallan Presidentti muistutti puheessaan meitä suomalaisia siitä, että tämä häpeä on kansainvälistä ja että kaikin toimin tulee pystyä tekemään kaikkemme siinä, että ihmisten turvattomuus vähenee.

Parisuhdeväkivallalla tarkoitetaan avio- tai avopuolison tekemää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Myös niillä uhkaileminen on väkivaltaa. Väkivalta voi olla myös henkistä. Pelottaa vain ajatella niitä, jotka näistä tilastoista puuttuvat ja jotka ovat liian arkoja, hakattuja tai lannistettuja hakemaan apua. Myös heitä meidän täytyy pystyä auttamaan.

Harmin paikka

Maanantaiaamu alkoi jo kahdeksanjälkeen tapaamisella Rantakylän yhtenäiskoulussa. Olimme Jutta Urpilaisen kanssa saaneet mahdollisuuden käydä tutustumassa valtakunnallistakin mainetta saaneeseen suureen yhtenäiskouluun.

Opettajat (ja perusopetusjohtaja Seija Manninen) olivat syystäkin ylpeitä opinahjostaan. Kaikki näytti hyvin toimivilta ja pienten ja isojen erilaiset oppimisympäristöt oli hyvin saatu otettua huomioon. Toki saimme muutamia lainsäädännöllisiä evästyksiä mukaamme.

Itse jatkoin toisenlaiseen yhtenäiskouluun. Vanamon erityiskouluun nimittäin. Olin pyytänyt pikaisen tapaamisen koulun parin opettajan ja reksin kanssa, sillä niin kovin kummallista ja ristiriitaista tietoa tämän koulun tulevaisuudesta tuntuu taas olevan ilmassa.

Lyhyen keskustelutuokion jälkeen oloni oli harmistunut. Ei voi olla niin, että juuri näiden erityislasten kanssa elämäntyönsä tekevien ammattilaisten tunne on sellainen, että heitä ei arvosteta!!! Varmasti jokainen, joka tietää työn vaativuuden ja tärkeyden, osaa heitä myös arvostaa. Niin virkamiesten, päätöksentekijöiden kuin henkilökunnankin on kyettävä puhaltamaan yhteen hiileen ja muistettava, keitä varten töitä teemme.

Puheenjohtajat kiertueella

Sunnuntaina olin Mikkelin Vaakunassa seuraamassa SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden Urpilainen ja Kiljunen tilaisuutta. Paikalla oli yllättävän paljon väkeä, ottaen huomioon aurinkoisen ilman ulkona.

Molemmat esiintyivät hyvin ja saivat tuotua omat näkemyksensä esille. Yleisökysymyksiä olisi varmasti ollut enemmänkin, mutta tilaisuuden kestoksi oli sovittu 1,5 tuntia, joten kaikkia aihealueita ei ollut mahdollisuus käydä läpi.

Mikkelin tilaisuuden jälkeen jatkoimme Jutan kanssa Savonlinnaan, jossa paikalliset demarit olivat jo kokoontuneet Kisalinnaan kuulolle. Samantyyppiset asiat tuntuvat askarruttavan ihmisiä molemmilla puolilla Etelä-Savoa.

Puoluekokousedustajia näihin tilaisuuksiin olisi lisääkin mahtunut. Juuri heidänhän nyt tulisi kiertää ehdokkaita jututtamassa ja vasta sitten voisivat oman kantansa aidosti muodostaa. Vielä on kiertuetta jäljellä, joten linjaerojakin hakeville on varmasti vielä tulossa lisää miettimistä.

Huomenna Mikkeliin rantautuu Tarja Filatov ja viikon päästä Ilkka Kantola. Lähden heitä molempia opastamaan ja samalla saan näyttää heille kiemuraisen ja mäkisen viitostien...

Mökkidemokratiaa

Perjantaina olin Helsingin Messukeskuksessa Mökkimessuilla. Siellä pidettiin paneelikeskustelu, jossa aiheena oli mökkiläisdemokratia. Keskustelun osallistujina olivat kansanedustajat jokaisesta ryhmästä.

Yleisön joukosta tulivat totuttuun tyyliin parhaat keskustelun avaukset ja kysymykset. Yleisönä oli ihmisiä, joilla on vapaa-ajanasunto jossakin päin Suomea. Eniten heitä kiinnosti se, kuinka ns. kaksoiskuntalaisuus-asia etenee eli onko tulevaisuudessa mahdollista käyttää sananvaltaa niin varsinaisessa asuinkunnassa kuin mökkikunnassakin. Maksetaanhan verojakin jo nyt molempiin kuntiin.

Panelistien vastaukset olivat ymmärrettävästi varsin ympäripyöreitä. Asiahan ei ole mitenkään yksinkertainen ratkaista. Kesäasukkaiden osallistumisesta päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun on ainakin Mikkelin seudulla saatu hyviä kokemuksia. Määräajaksi valitut kuntien kesäasukkaat voivat sanoa sanansa alueen asioihin säännöllisesti kokoontuvassa vapaa-ajanasukkaiden valtuuskunnassa.

Olen varma, että kaikilla niillä seuduilla, jossa vapaa-ajanasukkaita on runsaasti, on ymmärretty heidän olevan alueelle mahdollisuus eikä uhka. Kesäasukkaita pyritään palvelemaan niin yksityisten yrittäjien kuin kuntien virkamiestenkin toimesta. Ihmisten viihtyminen on kaikkien etu.

Suutarin lapset

Vanha sanonta suutarin lapsista ilman kenkiä pitää jälleen paikkansa. Poikani Onnin koulussa (Urpolan koulussa) joudutaan tekemään muutoksia. Koulusta vähenee yksi ryhmä. Ensi vuonna kolmasluokkalaisia on ainoastaan siis yksi luokka ja lapsia luokalla maksimimäärä eli 32.

Harmittavaa lasten kannalta on tietenkin se, että luokasta tulee noin iso. Lisäharmina on vielä se, että luokan opettajakin vaihtuu. Tälle luokalle on siis sattunut niin, että heidän kohtalonaan on saada joka vuosi eri opettaja. Molemmat tähänastiset ovat olleet päteviä ja hyviä. Oikein hyväksi kehutaan myös seuraavaa.

On kuitenkin niin, että pienten lasten opetuksessa tietyllä pysyvyydellä on merkitystä. Jokaisella opettajalla on omat tapansa opettaa ja kasvattaa ja ennen kuin molemminpuolinen tuntuma on löytynyt, on aikaa saattanut jo kulua. Lisäksi kolmannella luokalla tulee taas lisää oppiaineita, joten suuren uuden luokan opettaminen on haastavaa ja oppilaiden näkökulmasta vieläkin haastavampaa.

Luokan vanhemmat ovat käyneet asiasta keskustelua ja ilmaisseet huolestumisensa myös minulle. Olen aina pidättäytynyt puuttumasta niihin asioihin, jotka koskettavat omaa lastani ja joihin voisin vaikuttaa. Siinä mielessä on harmittavaa, että en tähänkään asiaan ole voinut puuttua. Onni on siis joutunut suutarin lapseksi.

Olen kyllä käynyt keskustelua koulun rehtorin kanssa ja kuullut hänen perustelunsa opettajajärjestelyille. Viimeisimpänä taloon tullut Saara sai siis lähteä. Omasta mielestäni joitain muitakin perusteluita olisi voinut käyttää. Esimerkiksi juuri saman luokan kohtaloa olla vaihtuvien opettajien kohteena. Varsinkin kun on tiedossa uuden opettajan hakeutuminen vuoden virkavapaalle kolmannen luokan jälkeen eli neljännelle luokalle on taas tiedossa opettajan vaihdos.

Itse koulussa vuosia työskennelleenä tiedän myös sen, että toimipisteen ja koulun vaihtaminen säännöllisin väliajoin tekisi erittäin hyvää kaikille pitkään samassa paikassa palvelleille opettajille. Omien työtapojen vieminen uuteen työyhteisöön tekee molemmille osapuolille hyvää. Tämä ajatus ei nyt ikävä kyllä Urpolan koulussa ole vallalla.

Toivottavasti luokan muiden oppilaiden vanhemmat ovat asiassa edelleen aktiivisia ja jos ei muuta, niin ainakin ilmaisevat huolensa oppilaiden kohtalosta. Itse pyrin keskittymään muitten lasten opetuksen pitämiseen asiallisella tasolla. Ikävä kyllä, Mikkelin kaupungin opetustoimessa riittää puolustettavaa.

Kykypuolue teki sen taas

Kokoomus onnistui taas siinä, missä muut vaan meinaavat. He onnistuvat kääntämään karmean tilanteen edukseen valitsemalla uudeksi ulkoministeriksi nuoren (?) ryvettymättömän eurooppalaisuuden asiantuntijan. Stubbin hymyilevä olemus on varmasti uusi piristävä lisä kokoomuksen hieman tahriintuneeseen imagoon.

Pääministeri Matti Vanhasen kommentointia olen ihmetellyt muutamista asioista muutenkin ja nyt hänen kommenttinsa uudesta ulkoministeristä jatkavat ihmetttelyäni. Pääministerin mielestä ainut haittapuoli Stubbissa on hänen nuoruutensa!!!!

On erikoista, että yhä edelleen politiikassa fyysinen ikä ja parlamentaarinen ikä ovat ne tärkeimmät ansiot, joita merkittäville paikoille valittavilta vaaditaan. 40 -vuotias, koulutettu ja kokemusta omaava ihminen päihittää uusien tehtävien oppimisessa vanhempansa mennen tullen.

Itse 39-vuotiaaana en koe olevani mitenkään nuori enkä sitä kokenut myöskään 31-vuotiaana tullessani mukaan politiikkaan. Monesti sen ikäisillä ihmisillä on kokemusta työelämästä ja perhe perustettuna. Ei voi olla niin, että ainoastaan 50 - ja 60 -vuotisjuhlien jälkeen alkaa olla oikean ikäinen. Pääministeri Vanhanen puolestaan alkaa olla entistä kauempana arkielämästä.

Viisas mies

Tapasin aamujunassa viisaan miehen. Hän oli noussut junaan jo joskus anivarhain ja oli ilahtunut, kun sai Mikkelissä minut seurakseen 7.22. Kaksi kertaa evakkoon lähteneenä ja paljon elämää nähneenä, hänen kanssaan oli mukava vaihtaa ajatuksia.

Ulkoiselta olemukseltaan hän vastasi ketä tahansa 73-vuotiasta eläkeläistä. Vaatimattomien puheiden perusteella huomasin hänen kuitenkin tehneen mittavan elämäntyön yritysmaailmassa. Ulkomaankauppaa aina Kiinaa, Intiaa ja Malesiaa myöten on hänen uralleen mahtunut.

Tälle junamatkalle osuivat myös tuoreet uutiset STT:ltä. Uutiset kertoivat ulkoministerin vaihdoksesta. Itse olen pidättäytynyt julkisesti kommentoimasta jupakkaa enkä sitä kysyttäessä tehnyt eilisessä radiohaastattelussakaan. En ole tottunut olemaan se ensimmäinen kivittäjä, enkä edes toinen.

Junaseuralaiseni kanssa asiasta toki keskustelua kävimme. Huomasin ajattelevani hyvin samalla tavalla tämän viisaan miehen kanssa. Politiikkaa seuranneena hänellä oli asiasta oma näkemyksensä ja ajattelin toivovani säilyvän itse samanlaisena ajatusmaailmaltani seuraavat 30 vuotta. Tavoitetta kerrakseen tässä kilpailevassa ja pahansuovassa maailmassa.

"Kuljen Hakaniemen rantaa..."

Otsikossa mainittu kappale nuoruusvuosilta tulee aina mieleeni näin keväisen aurinkoisessa Helsingissä. Kuljeskelu on tältä päivältä vielä jäänyt, mutta on ollut ilo katsella ikkunasta ulos keväisiä maisemia. Koko päivä on nimittäin hujahtanut eduskuntatalon eri puolilla, sisällä siis. Kello 12 alkoi salissa liikennepoliittisen selonteon lähtetekeskustelu. Keskustelua onkin sitten riittänyt.

Tällä hetkellä varattuja puheenvuoroja on vielä noin 50, omani lienee jossakin kello 21 maissa. Sitkeä flunssa alkaa pikkuhiljaa olla nujerrettu ja nyt jaksan urakoida näitä blogejakin oikein kasapäin. Samalla kuuntelen salissa pidettäviä puheenvuoroja, kirjoittelen omaani ja vastailen vielä sähköposteihin.

Liikennepoliittiseen selontekoon on mahdollista sanoa tärkeistä asioista monelta eri kantilta. Aika on vain niin rajallinen, ettei kaikkea ehdi yhdessä puheenvuorossa sanoa. Muutaman tärkeän kohdan olen ajatellut esiin nostaa.

Eilinen päivä meni myös vauhdilla singahdellen Mikkelissä paikasta toiseen aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Aamu alkoi Ammattikorkeakoulun yhtymän hallituksella, sitten Etelä-Savon radiossa, edustajien yhteinen tapaaminen Annakodissa. Huolenaiheena siellä oli kolmannen sektorin hoivapalvelujen verotuskohtelu. Häkellyttävä juttu sekin.

Kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen hain vielä Onnin mukaani Lomakoti Mäntyniemen kevätkokoukseen. Uudet tuulet puhaltavat sielläkin. Ympäristönäkökulmat otetaan huomioon tulevaisuuden lämmönjakelussa myös perinteikkäässä Mäntyniemen pihapiirissä. Onni oli tyytyväinen saadessaan laittaa nimensä läsnäololistaan: "Ensimmäistä kertaa eläessäni!!!"

Monimutkaista

SDP:n puoluekokous pidetään siis ensi kesäkuussa. Puoluekokousedustajista on nyt käyty joissakin maakunnissa jäsenäänestys. Omassamme vaali järjestettiin Mikkelin ja Savonlinnan seuduilla. Äänestysprosentti oli mielestäni kovin matala, alle 60.

Monimutkaiseksi systeemi on luotu joskus aikojen alussa. Jokainen jäsen saa nimittäin kotiin äänestysaineiston, jossa luetellaan ehdokkaat. Jokainen jäsen saa äänestää viittä ehdokasta. Voi äänestää vaikka vain yhtä. Nämä niin sanotut ykkös, kakkos jne. äänet sitten lasketaan ja eniten yhteensä ääniä saaneet tulevat valituiksi.

Tosiasiassa jokaisen yhdistyksen ehdokkaalla on oman yhdistyksensä jäsenten tuki, mitä tulee ykkösääniin. Muita ääniä annetaan sitten tasaisesti muiden yhdistysten ehdokkaille. Kaupankäyntiäkin eli junttausta myös näissä vaaleissa tapahtuu.

Lopputulos tälläkin kertaa noudatteli pitkälti näiden yhdistysten suuruusjärjestyksiä eli esim. Mikkelin seudulla ykkösäänet jakautuivat neljän yhdistyksen ehdokkaiden kesken varsin tasaisesti. Ns. sympatiaääniä muille sijoille annettiin myös tasaisesti ristiin.

Vaalianalyysin tekeminen on hauskaa, kun ei ole itse ollut ehdokkaana. Lopputulos puoluekokousedustajista on mielestäni sopivan sekalainen ja kattaa nyt siis usean yhdistyksen valitsemat edustajat.

Mukavinta lopputuloksessa on se, että niin Mikkelistä kuin Savonlinnastakin vaaleilla valituksi tulivat nuorehkot naiset Anna-Kristiina ja Satu. Tulos osoittaa sen, että heillä on omien yhdistystensä tuki takana ja se on tulevaisuuden kannalta hyvä asia. Toisaalta se osoittaa myös sen, että nykyaikaisilla menetelmillä (tekstiviesteillä, sähköposteilla) kannattaa kampanjoida. Aktiivisuus (omassakaan asiassa) ei ole koskaan pahasta.

Pieksämäen ja Savonlinnan ympäristöstä mukaan puoluekokoukseen pääsevät nuorehkot miehet, Teemu ja Mikko. Näillä tulevaisuuden tekijöillä on haastava tehtävä olla rakentamassa mieleistänsä puoluetta seuraaviksi vuosikymmeniksi. Haastavaa on myös se, kuinka tästä puolueesta saataisiin hieman vähemmän byrokraattisempi ja kankeampi.

Lennokas lauantai

Viime lauantai oli tämän kevään ensimmäinen päivä. Oma aikatauluni oli varsin lennokas. Aamupäivällä ajoin Rantasalmen Eläkkeensaajien 30 -vuotisjuhliin Rinssi Everstiin. Paikalla oli runsas joukko tuttuja, jotka olivat varustautuneet juhlamielellä. Kahvittelun lomassa saimme keskusteltua monta tärkeää asiaa halki.

Rantasalmelta ajoin Juvalle, jossa Etelä-Savon sosialidemokraattiset naiset pitivät kevätkokoustaan. Pitämäni poliittisen tilannekatsauksen jälkeen, kävimme napakan keskustelun nykypolitiikan vaiheista.

Mäntyharjun sosialidemokraatit pitivät kevätkokoustaan kello 15 alkaen. Ehdin lähes ajallaan paikalle. Mäntyharjun porukat ovat aina hyvin edustettuina kokouksissa ja keskustelua käydään laveasti. Myös Mäntyharjulle on aina mukava mennä, kun tietää olevansa tervetullut ja paikalla on aktiivista väkeä. Kolmen tunnin kokouksen kuluessa kävimme läpi myös puolueemme puheenjohtajakuvioita.

Yhteistä näille kaikille kolmelle lauantaipäivän tilaisuudelle on myös se, että jokaisesta sain toimeksiantoja tänne eduskunnan suuntaan. Yhteistä oli myös se, että jälleen kerran huomasin toivovani helsinkiläisiä kollegoja kurvailemaan edes kerran keväisille alemmanasteisille teille. Ehkä silloin myös ymmärrys näiden alueiden ihmisten elämänolosuhteita kohtaan lisääntyisi.