Muistan, kuinka viime kesänä kirjoitin blogiini erään unettoman yön jälkeisistä tunnelmista. Silloin olin päätynyt lopputulokseen, että meidän puolueemme tarvitsee uudistumisprosessinsa läpiviemiseksi jotakin todella uutta.
Ajatus tästä on tietenkin viime kuukausien aikana pelkästään vain jalostunut. Omaa maakuntaa ahkerasti kiertäneenä voin todeta, että hyvin samoilla linjoilla tuntuvat myös muut meikäläiset asiasta olevan.
Puolueelle valitaan uusi puheenjohtaja reilun kuukauden päästä. Itse en ole puoluekokousedustaja, mutta mielipide minulla ehdokkaista toki on. Olen ollut mukana käyttämässä jokaista ehdokasta vaalitilaisuudessa Mikkelissä ja olen omalta osaltani antanut sitä tukea ja apua, jota he ovat osanneet pyytää.
Uudelta puheenjohtajalta vaaditaan mielestäni rohkeutta, ennakkoluulottomuutta sekä uusia ajatuksia. Näitä on kaikilla yhdeksällä ehdokkaalla. Se, mitä tarvitsemme myös puolueena on kuitenkin tietynlainen kasvojenkohotus ja vastaisku kokoomuksen ja keskustan nuorennusleikkauksille.
En tarkoita pelkästään sukupolven- tai sukupuolenvaihdosta, vaan näiden lisäksi näen tärkeänä tietynlaisen tuoreuden ja uudenlaisen toimintakulttuurin mahdollistamisen välttämättömyyden. Eräänä konkreettisena esimerkkinä tällaisesta valmiudesta oli myös suhtautuminen ns. neuvoa-antavaan jäsenäänestykseen.
Kokoomus ja keskusta ovat jo aikoja sitten oivaltaneet tämän nopeutuneen yhteiskunnan kuluttavuuden ja vaativuuden. He ovat luottaneet tuoreisiin, kokemattomimpiin ja nuorempiin ihmisiin. He kaikki (Esko Aho, Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Sari Sarkomaa) ovat pärjänneet hyvin ja ovat nopeasti oppineet uudet haastavat tehtävänsä.
Näin tulee oppimaan myös sosialidemokraatti, mikäli hänelle vain annetaan mahdollisuus. Hyvän peruskoulutuksen, pitkän järjestöhistorian ja kansanedustajuuden antaman kokemuksen perusteella puolueellemme sopiva tämän ajan puheenjohtaja olisi siis Jutta Urpilainen.
Monet ovat kysyneet kantaani asiaan ja nyt olen sen valmis julkistamaan. Toivon, että näin tekisi myös moni muu ja toivon, että näistä eri johtajaehdokkaista voidaan avoimesti myös keskustella. Tiedän, että meidänkin puolueessa on ollut tapana kaivautua poteroihin ja julkista tukea jollekin ehdokkaalle on saanut jopa katua, mutta olen varma, että nyt on uuden ajattelun ja avoimuuden aika koittanut tässäkin mielessä. Aika näyttää, olinko rohkea vai uhkarohkea...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti