Maanantaiaamu alkoi jo kahdeksanjälkeen tapaamisella Rantakylän yhtenäiskoulussa. Olimme Jutta Urpilaisen kanssa saaneet mahdollisuuden käydä tutustumassa valtakunnallistakin mainetta saaneeseen suureen yhtenäiskouluun.
Opettajat (ja perusopetusjohtaja Seija Manninen) olivat syystäkin ylpeitä opinahjostaan. Kaikki näytti hyvin toimivilta ja pienten ja isojen erilaiset oppimisympäristöt oli hyvin saatu otettua huomioon. Toki saimme muutamia lainsäädännöllisiä evästyksiä mukaamme.
Itse jatkoin toisenlaiseen yhtenäiskouluun. Vanamon erityiskouluun nimittäin. Olin pyytänyt pikaisen tapaamisen koulun parin opettajan ja reksin kanssa, sillä niin kovin kummallista ja ristiriitaista tietoa tämän koulun tulevaisuudesta tuntuu taas olevan ilmassa.
Lyhyen keskustelutuokion jälkeen oloni oli harmistunut. Ei voi olla niin, että juuri näiden erityislasten kanssa elämäntyönsä tekevien ammattilaisten tunne on sellainen, että heitä ei arvosteta!!! Varmasti jokainen, joka tietää työn vaativuuden ja tärkeyden, osaa heitä myös arvostaa. Niin virkamiesten, päätöksentekijöiden kuin henkilökunnankin on kyettävä puhaltamaan yhteen hiileen ja muistettava, keitä varten töitä teemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti