Vanha sanonta suutarin lapsista ilman kenkiä pitää jälleen paikkansa. Poikani Onnin koulussa (Urpolan koulussa) joudutaan tekemään muutoksia. Koulusta vähenee yksi ryhmä. Ensi vuonna kolmasluokkalaisia on ainoastaan siis yksi luokka ja lapsia luokalla maksimimäärä eli 32.
Harmittavaa lasten kannalta on tietenkin se, että luokasta tulee noin iso. Lisäharmina on vielä se, että luokan opettajakin vaihtuu. Tälle luokalle on siis sattunut niin, että heidän kohtalonaan on saada joka vuosi eri opettaja. Molemmat tähänastiset ovat olleet päteviä ja hyviä. Oikein hyväksi kehutaan myös seuraavaa.
On kuitenkin niin, että pienten lasten opetuksessa tietyllä pysyvyydellä on merkitystä. Jokaisella opettajalla on omat tapansa opettaa ja kasvattaa ja ennen kuin molemminpuolinen tuntuma on löytynyt, on aikaa saattanut jo kulua. Lisäksi kolmannella luokalla tulee taas lisää oppiaineita, joten suuren uuden luokan opettaminen on haastavaa ja oppilaiden näkökulmasta vieläkin haastavampaa.
Luokan vanhemmat ovat käyneet asiasta keskustelua ja ilmaisseet huolestumisensa myös minulle. Olen aina pidättäytynyt puuttumasta niihin asioihin, jotka koskettavat omaa lastani ja joihin voisin vaikuttaa. Siinä mielessä on harmittavaa, että en tähänkään asiaan ole voinut puuttua. Onni on siis joutunut suutarin lapseksi.
Olen kyllä käynyt keskustelua koulun rehtorin kanssa ja kuullut hänen perustelunsa opettajajärjestelyille. Viimeisimpänä taloon tullut Saara sai siis lähteä. Omasta mielestäni joitain muitakin perusteluita olisi voinut käyttää. Esimerkiksi juuri saman luokan kohtaloa olla vaihtuvien opettajien kohteena. Varsinkin kun on tiedossa uuden opettajan hakeutuminen vuoden virkavapaalle kolmannen luokan jälkeen eli neljännelle luokalle on taas tiedossa opettajan vaihdos.
Itse koulussa vuosia työskennelleenä tiedän myös sen, että toimipisteen ja koulun vaihtaminen säännöllisin väliajoin tekisi erittäin hyvää kaikille pitkään samassa paikassa palvelleille opettajille. Omien työtapojen vieminen uuteen työyhteisöön tekee molemmille osapuolille hyvää. Tämä ajatus ei nyt ikävä kyllä Urpolan koulussa ole vallalla.
Toivottavasti luokan muiden oppilaiden vanhemmat ovat asiassa edelleen aktiivisia ja jos ei muuta, niin ainakin ilmaisevat huolensa oppilaiden kohtalosta. Itse pyrin keskittymään muitten lasten opetuksen pitämiseen asiallisella tasolla. Ikävä kyllä, Mikkelin kaupungin opetustoimessa riittää puolustettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti