Harvoin on niin sekavaa esitystä saatu julki, kuin nyt pitkään ja hartaasti työstetty vaalijärjestelmän uudistus. On selvää, että jotakin täytyy tehdä. Ei voi olla oikein, että maakunnissa, joissa on vähän väkeä, täytyy kansanedustajaksi valittavan saada tuhansia ääniä enemmän kuin esim. Uudellamaalla tai Helsingissä.
Etelä-Savon kannalta on tärkeää, että kansanedustajien lukumäärä ei tämän uudistuksen johdosta laske. Itse en pidä järkevänä koko maan kannalta sitä, että joidenkin ehdokkaiden osalta mentäisiin kaksinkertaiseen laskutapaan, niinkuin nyt käsillä olevassa esityksessä ehdotetaan.
Äänestysinto on ollut laskeva ja senkin vuoksi tulisi mennä kohti sellaista järjestelmää, jossa äänestäjä ja ehdokas olisivat mahdollsimman lähellä toisiaan ja jossa ehdokasta äänestäessään tietäisi äänensä menevän juuri tahdotulle henkilölle.
Vaaliittojen solmimista en pidä kynnyskysymyksenä. Ei niitä tähänkään asti ole minkään puolueen ollut pakko solmia ja onesti on nähty, että vaaliliiton avulla lopputulos ei ollutkaan ennakoidun sati halutun mukainen. Näinhän kävi viimeksi muun muassa Etelä-Savossa.
Oikeusministeri Brax (vihr.) otti eilen aamutv:ssä asiaan myös kantaa. Hän puhui ihan järkeviä, mutta ottaessaan äänikynnysproblematiikan esimerkikseen Etelä-Savon ja Jouni Backmanin, hän erehtyi. Meidän toinen paikkamme meni solmimamme VAALILIITON seurauksena Vihreille, jonka ehdokas sai enemmän henkilökohtaisia ääniä kuin Jouni. Laitoin asian tiedoksi myös Tuija Braxille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti