Aivan aluksi...

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vaali-iltana pitämät kiitospuheet ovat nousseet tämän viikon aikana kaiken keskustelun ytimeen. Kieltämättä pientä toistoa puheissa illan aikana oli, mutta puheet sinänsä olivat ihan asiaa. Kiitoksia ei koskaan tässä maailmassa jaeta liikaa:)

Mittasuhteet vähän nyt ihmetyttävät. Luulisi, että nyt kunnallisvaalien jälkeen puolueemme puheenjohtajalta olisi jotain muutakin kysyttävää, kuin hänen hokemansa vaalivalvojaisissa. Onko todellakin niin, että asiamme ovat yhteiskunnassa niin hyvin, että muihin asioihin ei kiinnostusta löydy? Ei voi olla.

Kunnissa valmistellaan ensi vuoden budjetteja ja useimmissa kunnissa tiedetään ongelmia tulevan. Sosialidemokraattien kohtuullinen menestys auttaa meitä pitämään huolta ihmisistä jatkossakin. Mikkelissä olemme suurin ryhmä, mutta yksin ei voida pärjätä. Tarvitsemme tukea ajatuksillemme ja tavoitteille muilta puolueilta ja uskon, että ymmärrys asioiden tärkeysjärjestyksestä tulee olemaan muillakin meidän kaltainen.

Musta varvas

Eduskunnan istuntovapaa viikko on kohta ohi. Joka päivälle on Mikkelissä ja maakunnassa riittänyt tekemistä. Tämäkin päivä on mennyt vauhdilla ja jatkunee työnteon merkeissä pitkälle yöhön. Kirjoitushommat onnistuvat kotona vasta hiljaisuuden saavuttua, niinkuin kaikissa lapsiperheissä hyvin tiedetään. Sdp:n piirihallituksen kokous Savonlinnassa jäi tänään valitettavasti väliin Onnin tapaturman vuoksi.

Onni näet satutti koulun liikuntatunnilla varpaansa ja olemme nyt mustaa pikkuvarvasta koettaneet saada elpymään. Huomenna on kuitenkin kouluun kyettävä; luokalla on Halloween -juhlat ja niitä ei musta varvas saa estää. Testasin tänään käytännössä paljon parjatun Ensineuvon ja kohtuullisen jonotusajan jälkeen saimme ohjeita vamman hoitamiseen. Tämä kokemus oli hyvä, toisenlaisiakin voi olla.

Vaalien jälkeinen pesu on kovassa vauhdissa. Puolueet kilpaa vakuuttavat toimintojensa järkevyyttä ja samalla miettivät, kuinka vaaleissa näin pääsi käymään. Paikallistasolla kuhina luottamushenkilöpaikoista käy kuumana. Nyt olisi vain syytä pitää maltti mukana ja saada paikkojen jaon lisäksi suunniteltua tulevan valtuustokauden sisällöllisiä asioita. Pelkillä paikoilla emme tee mitään,mikäli emme ole valmistautuneet mihinkään syvempään ohjelmalliseen pohdiskeluun.

Arkista aherrusta

Vaalien jälkeinen arki on siis alkanut. Itse asiassa se alkoi jo illalla, kun puolueitten väliset erot kaupungissa olivat selvillä. Politrukit eri ryhmissä alkoivat tehdä laskelmia siitä, kuinka keskinäiset paikat tullaan jakamaan.

Omakin puhelimeni oli virkeänä paitsi kymmenien tekstiviestionnittelujen (kiitos kaikille!) johdosta, niin myös erilaisista tiedusteluista siitä, mitä paikkoja aion OTTAA hyvän vaalituloksen johdosta. Jäitä hattuun tässäkin asiassa.

Arki alkaa myös siinä mielessä, että tänään aamulla kokoontuu maakuntahallitus ja iltapäivällä kaupunginhallitus. Kaupunginhallitus aloittaa budjetin käsittelyn ja toivoa sopii, että ihmiset ovat malttaneet humun keskellä miettiä myös kaupungin ensi vuoden talousarviota. Kokouksesta tulee entisten vuosien tapaan superpitkä, mutta eiköhän siitäkin taas selvitä:)

Spekulointia

Mikkelin Työväenyhdistys on näiden kunnallisvaalien demarivoittaja! Yhdistyksemme ehdokkaista kuusi eli puolet meni kirkkaasti läpi kaupunginvaltuustoon. Seuraavatkin ovat aivan rajoilla. Olen todella tyytyväinen!

Muutoinkin vaalien tulos Mikkelissä on mielestäni hyvä. Koko valtuusto koki melkoisen uudistuksen ja jokainen ryhmä sai mukaan paljon opettajaihmisiä. Syynä tähän ovat tietenkin tänä vuonna tehdyt koulujen yhdistelemisiä koskevat päätökset ja henkilöstön lomautukset, joista työntekijäryhmänä juuri opet ovat olleet äänekkäimpiä kritisoitsijoita.

Samoista syistä johtuen myös kaupunginhallituksen jäsenyys koitui monen valtuutetun kohtaloksi. Etenkin meitä demareita tehdyt päätökset rankaisivat, sillä kh:n viidestä sd -jäsenestä kolme jäi suoraan valitsematta. Propaganda sen toteuttamiseksi siis onnistui hyvin. Tehdyt päätökset eivät ole olleet kenelläkään helppoja ja siinä mielessä on harmi, että kansalaiset eivät vastuunkantoa kaikkien osalta arvostaneet.

Toinen erikoinen, mutta tavallinen piirre liittyy ihmisten intoon äänestää lääkäreitä. Mikkelissä suurimman äänipotin sai keskustan lääkäri Seija Korhonen. Myös kokoomuksen riveissä sitoutumattomana ollut lääkäri Pirkko Valtola sai ensikertalaiseksi huiman potin. Samoin Vihreiden lääkäri Rauni Brandt.

Ilmiö on toki valtakunnallinen; ihmiset luottavat lääkäreihin ja uskovat heidän politiikassa mukana olemisensa olevan potilaiden näkökulmasta hyvä asia. Toivotaan niin olevan Mikkelissäkin. Onni tosin ihmetteli eilen tuloksia kuunnellessaan, että "eikö niiden lääkäreiden pitäisi olla hoitamassa potilaita, eikä hillua tuolla vaaleissa".

Oma ryhmämme uusiutui myös ja mielestäni oikein hyvällä tavalla. Odotan tältä valtuustokaudelta paljon; intoa ja tahtoa tehdä oikeata sosialidemokraattista politiikkaa omanapaisen pikkupolitikoinnin sijaan on nyt mahdollista vihdoin toteuttaa. Muutama poisjäänti kyllä harmittaa, mutta he tulevat varmasti antamaan panoksensa yhteiseen hyvään lautakuntien kautta.

Äänimääräni 605 on siis kaupungin toiseksi suurin. Niin oli neljä vuotta sittenkin. Kaupunginhallitusvastuu näkyy myös minun äänimäärässäni, pudotusta 200 äänen verran. Olen tulokseen äärettömän tyytyväinen; rehellisyys mielipiteissä ja vastuullisuus päätöksissä siis kantavat kuitenkin. Samalla linjalla on hyvä jatkaa.

Tyytyväinen olen myös muiden "lapsellisten" naisten noususta meidän ryhmään. Meitä pienten lasten äitejä ja isiä tarvitaan päätöksentekopaikoilla enemmän. Lasten ja koululaisten asiat kaipaavat meidänkin kaupungissa ymmärrystä ja toisenlaista päätöksentekoa. Kunnallisjärjestön palkkaama vaalityöntekijä Satu Taavitsainen sai kolmansissa kunnallisvaaleissaan hyvän potin. Hyvä niin; eipähän mennyt palkkarahat puoluetovereilta hukkaan.

Pysähtymisen hetki

Nyt on aika pysähtyä hetkeksi. Mikkelin Työväenyhdistyksen vaalityö näissä vaaleissa on saatu kunnialla päätökseen. Tänään olimme sateen ja tuulen keskellä Mikkelin torilla "palkitsemassa" reippaita äänestäjiä heidän päiväkävelyillään. Tehokas talkoo - ja ehdokasporukkamme keitteli kahvia ja rupatteli mukavia ihmisten kanssa. Työväenlaulut raikuivat pitkin isoa toria, upea tunnelma ja taisteluhenki oli käsinkosketeltavaa.

Tänä vuonna meidän yhdistyksellä on 12 ehdokasta. Kaiken kaikkiaan puolueella ehdokkaita Mikkelissä on 88. Olemme siis varsin hyvin onnistuneet ehdokasasettelussa. Meidän ehdokkaat ovat kaikki olleet motivoituneita tekemään yhteiseen hyvään pyyteetöntä työtä ja tunnelma on ollut koko ajan myönteinen. Olen tosi tyytyväinen ja ylpeä tästä tusinasta!!!

Vaalitulos on selvillä hyvin pian 20 jälkeen. Näissä vaaleissa on enemmän jännitettävää kuin edellisissä kunnallisvaaleissa. Mielipidemittaukset eivät ole olleet meille suotuisia, mutta uskon ja toivon, että gallupit pettävät tällä(kin) kertaa. Tämän päivän puhuri torilla ei ollut mitään verrattuna siihen kovaan ja kylmään tuuleen, mikä kaupunginkin ylle puhaltaa, mikäli kokoomus saa voiton.

Mikkelin Työväenyhdistys pitää tänä iltana ennen tuloslaskentaa kokouksen, jossa käymme läpi vaalityötä ja tavoitteita seuraavalle kaudelle. Keskustelemme varmasti myös vaaleissa mukana olleiden kanssa heidän henkilökohtaisista tavoitteistaan. Meidän yhdistyksellä on ollut perinteenä se, että luottamushenkilöpaikoista ei riidellä. Ei tulla riitelemään tälläkään kertaa.

"Seinään on kirjoitettu"

Sain yhtenä päivänä eduskuntatalossa pysäytettyä kollegani Tommy Tabermannin juuri kirjakauppa/postin kohdalle. Postin Marja on saanut puotiinsa myytäväksi Tabermannin uuden runoteoksen "Veren sokeri".

Ihanan omistuskirjoituksen siivittämänä olen tänä iltana nautiskellut elämästäni kynttilöitä poltellen ja runoja lukien. Uskomatonta, kuinka joku ihminen voi kirjoittaa tekstiksi asioita, joita meistä moni joutuu vain omassa päässään pähkäilemään.

Lukiessani ääneen kolmatta kertaa otosta "Seinään on kirjoitettu", poikani Onni (9 v.) nosti metakan. Hän koki epäreiluna sen, että häntä on pienestä asti kielletty seiniin kirjoittelemasta ja piirtelemästä, ja nyt äiti onkin sitä mieltä, että seiniin kirjoittelu on hyvä juttu:) Ehkä pääsen vähemmällä selittelyllä, kun luen runoja jatkossa ihan itsekseen...

Hyvä enne...

Tänään oli ihanan aurinkoinen toripäivä. Olimme kaikki puolueet vielä viimeisessä taistossa Mikkelin kävelykadulla. Hirvittävä tuuli oli heiluttaa isompaakin ihmistä. Päällisin puolin ihmisillä oli hyvä fiilis; monet olivat käyneet jo äänestämässä ja huolimatta valtakunnan gallupeista, uskotaan oikeuden voittavan.

Sosialidemokraateilla on kuitenkin paljon annettavaa jokaisen kunnan asukkaalle. Myös Mikkelissä olisi suotavaa, että meidän ajatukset ja arvot saisivat kansalaisilta kunnon tuen. Ainoastaan hyvällä vaalituloksella voimme viedä tärkeiksi katsomiamme asioita eteenpäin.

Itse pidän siitä, että me kaikki puolueet kamppailemme samalla tasaisella yhdessä. Kansalaiset voivat kiertää kojulta toiselle ja me ehdokkaat voimme myös linjailla keskenämme meneillään olevia ja tulevia asioita. Kunnallispolitiikassa kuitenkin on tärkeää se, että eri ryhmien edustajat kykenevät yhteistyöhön. Ainoastaan siten voidaan asioita saada vietyä eteenpäin.

Uskon, että huomiseksi povattu myrsky on äänestysaktiivisuuden ja vaalituloksen kannalta hyvä enne. Suomalaiset ovat aina olleet kansa, joka vaatii vähän kiviä polulle, pystyäkseen parhaimpaan suoritukseensa. Oikeistohallitus on reilun vuoden ajan kiviä poluille heitellyt; huominen myrsky voi siivittää kansalaiset toivottuun vastatuuleen!

Kaupthing

Ennen tätä syksyä, ei kovin monikaan meistä suomalaisista ollut kiinnittänyt huomiota islantilaiseen Kaupthing- pankkiin. Viime viikkoina ei ole voinut välttyä asiasta kuulemasta. Eduskunnassa ollaan nyt parin viikon ajan oltu aidosti huolestuneita siitä, miten kauan kestää finanssikriisin laajeneminen meihin tavallisiin tallaajiin.

Hallituspuolueen ihmiset väittävät, että mitään talouden syöksyä ei olisi tulossa ja että kyllä hallituksella on hommat hanskassa. Vaaliretoriikkaan toki hanskat ja rukkaset liittyvät, mutta muutoin väittämät ovat ihan huuhaata.

Jokainen meistä huomaa, että merkit lamasta on olemassa. Nyt valtakunnassa tarvittaisiin johtajuutta ja ripaus rehellisyyttä jos meinataan välttyä niiltä edellisen laman virheiltä. Liekö liikaa vaadittu tämän hetken hallituspuolueilta...?

Kaupthing- pankin talletusten suojausten valtion takauksesta äänestettiin eilen illalla. Perusidea asiassa on siis se, että valtio antaa yksittäisille tallettajille takuun siitä, että sijoitukset islantilaiseen pankkiin tullaan vararikon sattuessa korvaamaan Suomen valtion toimesta.

Asiaa voi toki kritisoida ja olisi voinut olla viisasta olla takuita antamatta. Nyt tiedetään kuitenkin se, että islantilaisessa pankissa on paljon suomalaisia tallettajia, joiden sijoituksia ei valtiolla ole varaa uhrata. Tallettajien joukossa on kuntia, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä. Vastuu on tällä hetkellä syytä kantaa kollektiivisesti.

Eilinen Kaupthing -keskustelu äänestyksineen kysyi paitsi istumalihaksia, niin myös vähän turnauskestävyyttä. Meidät edustajat ohjeistettiin pysymään talossa ja osallistumaan äänestykseen. Perjantai-iltana ja kunnallisvaalien alla minuutit olivat pitkiä. Kotiuduin vähän jälkeen 22.

Äänestyksessä ihmettelin sitä, missä olivat kaikki perussuomalaiset??? Yhtäkään perussuomalaista kansanedustajaa ei osallistunut äänestykseen. Oma skeptinen luonteeni tietenkin herätti kysymyksen, siitä että MIKSI perusuomalaiset ohittivat äänestyksen??? Juuri kunnallisvaalien alla??? Politiikassa mikään ei ole sattumaa, ei myöskään (varsinkaan) perussuomalaisilla. Tätäkin kannattaisi jonkun valveutuneen toimittajan ihan julkisesti kysellä.

Ympäri käydään...

Eiliseen sivistysvaliokunnan kokoukseen oli kiva mennä. Luin kokouspapereita ja huomasin, että kuultavaksi eräänä asiantuntijana kokoukseen oli kutsuttu vanha ystäväni kaukaa nuoruusvuosilta. Kieltenopettajien liitossa aktiivisena toimiva ystäväni Kati Venemies kertoi sivistysvaliokunnalle näkemyksiään meneillään olevaan lukiolain uudistukseen.

Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia käytävässä ja monet hauskat muistot nuoruuden vauhtivuosilta tulivat mieleen. Totesimmekin, että nyt on syytä päivittää tapahtumia ja järjestää tapaaminen oikein ajan kanssa.

Näin se maailma meitä mikkeliläistollikoita vaan kuljettaa; molemmilla meillä on nyt sanamme sanottavana suomalaiseen lukio-opetukseen. Ei olisi ihan uskonut sitä silloin 1980-luvun lopun lukiolaisina:)

Vaalikeskustelussa

Seurasimme eilen porukalla eduskunnan televisiosta puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelua. Alun ärhentelyn jälkeen toimittajat rauhoittuivat ja paikoin nähtiin ihan hyvääkin keskustelua. Meidän puheenjohtajamme pärjäsi tietenkin parhaiten:)

Todellisuudessa tämä kriittinen raatimme (lähes kaikista ryhmistä oli edustaja) löysi jokaisen esiintymisestä ja sanomisista niin plussia kuin miinuksiakin. Keskustelu velloi aiheesta toiseen ja joitakin kunnallisvaalien kannalta olennaisia asioita jäi käsittelemättä. Tänä iltana keskustelut jatkuvat Ylen vaalikeskustelun muodossa.

Eilisiltana kellon lähestyessä 22, jouduimme porukalla toteamaan sen, että olemmekohan mekään ihan viisaita...? Niin sanotulla vapaa-ajalla istumme vapaaehtoisesti eduskuntatalossa työkavereiden kanssa katsomassa tv:stä sitä samaa, mitä kaiket päivät ja illat seuraamme ihan livenäkin. Asian puki varovaisiksi sanoiksi muuan joukossamme ollut vaksi. Eipä silti, mukavaa meillä oli!

Vihreiltä järkevä ajatus

Tämän päivän Hesarissa oli vihreiltä kerrankin joku järkevä idea. Luin jutun nopeasti, mutta pääpiirteissään he kannustavat kunnallisvaaliehdokkaita kertomaan vaalirahoituksensa jo nyt, ennen vaaleja. Oikein kannatettava idea.

Näin tein itse ennen eduskuntavaaleja ja viimekeväisen julkisen kohun myötä uudistin kertomani niiden vaalien osalta. Kunnallisvaalit ovat luonteeltaan erilaiset, vaikkakin hirvittävän kalliita kampanjoita on jo tähän mennessä nähty.

Oma kunnallisvaalikampanjani rahoitus koostuu SDP:n Mikkelin kunnallisjärjestön antamasta tuesta, Mikkelin Työväenyhdistyksen tuesta ja omasta lompakostani. Kunnallisjärjestö ei tietääkseni tue ehdokkaita suoraan rahallisesti, vaan hoitaa erilaisten yhteisten tilaisuuksien järjestämisestä aiheutuneet kustannukset, yhteiset lehtimainokset ja ehdokkaille painetut käyntikortit. Kunnallisjärjestölle palkattu vaalityöntekijä on osa tätä ehdokkaille ohjautuvaa tukea.

Mikkelin Työväenyhdistys varasi kunnallisvaaleihin budjetissaan tietyn summan. Tällä summalla päätettiin tukea samalla tavalla kaikkia yhdistyksen kahtatoista ehdokasta. Summa jakautui yhteisen esitteen teko - ja painatuskustannuksiin, tilaisuuksien järjestämiseen ja niiden lehti-ilmoituksiin. Suoraa rahaa ei näissäkään vaaleissa ehdokkaille siis annettu. Lopullinen käytetty rahamäärä selvinnee vasta vaalien jälkeen. Budjetissa aiomme pysyä.

Oma lopullinen budjettinikin selviää vasta lehtimainosten laskujen tultua. Olen mainostanut paikallisessa (kokoomuslaisessa) valtalehdessä Länsi-Savossa ja omassa ViikkoVapaudessa. Lisäksi olen laitattanut Länsi-Savon verkkolehteen mainoksen. Tähän asti kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan.

Paneelissa

Aamu Helsingissä on jo käynyt vähän valoisammaksi. Harmaata ja tuulista tosin taitaa olla koko loppupäivä. Läksin aamuvarhain jo kotoa Mikkelistä ja nyt olen saanut työhuoneessa tehtyä paljon rästissä olleita hommia. Sitkeä flunssa vei sunnuntailta ja maanantailta työtehot varsin vähiin. Nyt taidan olla jo parantunut.

Eilen olin Mikkelin kirjastossa kuuntelemassa kunnallisvaalien paneelikeskustelua. Panelisteiksi oli valittu jokaisestä ryhmästä yksi ja se tuli suorana lähetyksenä Etelä-Savon radiosta. Mitään varsinaisia uusia linjauksia ei kuultu, ehkä enemminkin pettynyttä murinaa siitä, että yleisö ei päässyt kysymään haluamiaan asioita. Meidän ryhmää edusti kaupunginhallituksen puheenjohtaja, mikä tietenkin oli ihan oikea valinta; onhan hänellä asemansa vuoksi kattavin käsitys meneillään olevista asioista.

Yleisö koostui pääasiassa muista kunnallisvaaliehdokkaista. On hyvä, että ehdokkaat ovat paikalla aina silloin kun meneillään olevista ja tulevista asioista keskustelua käydään. Varsin monta kertaa on helppo olla sivusta katsojana viisaampi, kuin ne jotka päätöksiä joutuvat tekemään.

Illalla olisi ollut myös Superin järjestämänä paneelikeskustelu, mutta siinä vaiheessa olin jo kotona peiton alla. Onnin kanssa aloitimme hänen lomaviikkonsa sovitusti vierailemalla iltapäivällä keskustan Mäkkärissä. Suosittelen samankaltaista iltapäivän visiittiä kaikille teini-ikäisten vanhemmille. Pipot ja lippikset päässä pöydillä makaavat ja kiroilevat teinit eivät vastaa sitä mielikuvaa, joka minulla on perheravintola McDonaldsista. Alkeelliset käytöstavat ja julkaisukelpoinen kielenkäyttö ihmisten ilmoilla ovat niitä asioita, joita kodeissa pitäisi opettaa.

PerusMatti

Puolueemme puheenjohtaja Urpilainen esitti lauantaina toiveen siitä, että oppositio ja hallitus voisivat tehdä parempaa yhteistyötä maan talouspolitiikan hoitamiseksi. Asian ehti ensimmäisenä tyrmäämään pääministeri Matti Vanhanen (kesk.).

Pilkallinen ja vähättelevä ilme kasvoillaan, hän totesi Urpilaisen olevan myöhässä esityksensä kanssa. Viimeistään tämä osoitti sen, että pääministerillämme on ongelma suhteessaan naisiin. Tai ainakin meidän naiseemme puolueen johdossa.

Sanoi tahi esitti Urpilainen mitä tahansa, aina Vanhasella on joku mitätöivä kommentti valmiina. Vanhanen on tyypillinen ja tavallinen perussuomalainen mies, jolle kaikki asiat ja esitykset täytyy naisen esittää käänteisesti ja siten, että mies itse kuvittelee olevansa asian isä. Ainoastaan sillä tavalla moni vaimo saa haluamansa asian etenemään. Naisen keinot ovat käyttökelpoisia myös työelämässä ja siis myös politiikassa.

Täytyykin vihjaista Jutalle, että esittää maatalouden vapauttamista kaikista veroista ja maksuista ja lisäksi tukiaisten moninkertaistamista. Ei kulu minuuttiakaan, niin pääministeri kiiruhtaa moittimaan esitystä typeräksi:)

Välttämätöntä?

Oulussa tapahtui viikonlopun aikana traaginen perhesurma. Näitä perheenjäsenen tekemiä surmatöitä on Suomessa nähty aina. Tekotapa, motiivit ja tekijä ovat vaihdelleet. Lopputulos on joka kerta yhtä kauhea.

Kuulin asiasta tv-uutisista ja mietin jälleen kerran uutisoinnin järkevyyttä ja motiivia. Miksi näistä asioista täytyy kertoa yksityiskohdilla herkutellen? Miksi perheen vanhempien ammatit (luokanopettajia!) täytyi uutiseen liittää? Miksi surmansa saaneiden lasten iät tuli kertoa?

Kiitin onneani, että oma 9-vuotias poikani ei juuri tällä kertaa katsonut kanssani uutisia. En näe mitään syytä sille, miksi meidän aikuisten täytyy kuormittaa pieniä lapsia kaikilla elämän kauheuksilla. Kyllä elämän nurjat puolet heillekin aikanaan valkenee, mutta toivottavasti vasta sitten kun he ovat henkisesti kypsiä asioita ajattelemaan.

Iltapäivälehdet ovat alkuviikon hiljaiset päivänsä taas pelastaneet. Onnilla alkaa tänään syysloma ja sovimme hänen kanssaan käyvämme koulun jälkeen kartsalla herkuttelemassa loman kunniaksi. Toivottavasti lehtien lööpit ja etusivut eivät osu meidän reitillemme.

Joron jäljillä...

Pieni Joroisten kunta Etelä- ja Pohjois-Savon rajamailla on erikoisessa tilanteessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus painostaa tekemään toiminnoissa muutoksia ja useimmissa tapauksissa ne ovatkin tarpeellisia ja järkeviä. Alueen ihmisten kannalta on kuitenkin syytä olla tarkkana.

Joroinen on oppinut olemaan yhteistyössä niin Varkauden ja Pieksämäen kaupunkien kanssa, kuin pienempien naapurikuntiensakin kanssa. Ainoastaan tekemällä yhteistyötä yli kunta- ja puoluerajojen pystytään näillä leveyksillä ihmisistä huolehtimaan. Se on hyvä kaikkien näin kunnallisvaalien alla muistaa.

Joroisten sosialidemokraatit eivät olleet ollenkaan Joron jäljillä eilen, kun pitivät omaa tilaisuuttaan aivan kylän keskustassa. Ihmisiä oli tuvan täydeltä ja kansanedustaja otettiin innolla vastaan. Olen tottunut varoittamaan yleisöä siitä, että messuni kestää helposti sen 45 minuuttia (oppitunnin mittainen siis), mutta eilen Joroisissa pidimme kaksoistunnin ilman välituntia:)

Hyvään oppituntiin kuuluu vuorovaikutteisuus, aivan samoin kuin hyvään kansanedustajan alustukseenkin. Tuskin maltoin eilen lähteä kotiin Joroisista, niin hyvät keskustelut saimme aikaiseksi. Kotiin ei muutenkaan ollut kiire, Onni oli päivän serkkupoikansa Eliaksen luona ja suunnittelivat vielä illansuussa elokuviin lähtöä. Likomärät ja haisevat pikkupojat kotiutuivat illalla meille ja laitoin ne saman tien saunaan ja peiton alle. Itse nautiskelin hetken vielä Ahti Karjalaisen seurasta.

Erikoinen päivä

Eilinen päivä oli todella erikoinen. Olin Mikkelin torilla klo 9-13 välisen ajan kuntalaisten tavattavissa. Ensimmäiset kolme tuntia satoi vettä, mutta ihmiset kiitettävästi uhmasivat luonnonvoimia ja kiersivät jututtamassa eri puolueitten ehdokkaita.

Erikoiseksi päivän teki se, että sain pelkästään myönteistä palautetta! Monet ihmiset tulivat kiittämään jostakin pienestä (mutta heille suuresta asiasta), jonka olin saanut hoidettua. Kiitokset tuntuvat hyvältä ja antaa motivaatiota tehdä työtä jatkossakin samalla otteella.

Ajaessani iltapäivällä Joroisiin (70 km Mikkelistä), oikein ajattelin tätä tilannetta. Vuosia kunnallisena päättäjänä toimineena olen tottunut saamaan pääasiassa kritiikkiä siitä, kuinka huonosti kaupungin asioita hoidetaan. Myönteinen palaute on ollut satunnaista. Nyt toimittuani toista vuotta kansanedustajana JA kaupunginvaltuutettuna, huomaan vaikutusvaltani kaupungin asioihin kasvaneen ja kiitosten määrän samassa suhteessa.

Vallalla on siis merkitystä ja enempi on merkitystä sillä, minkälaisilla ihmisillä valta on. Liian usein kuulee sanottavan, että valta turmelee tai että valtaa käytetään väärin. Se on ikävää. Vaikutusvalta on kuitenkin poliitikon ja päättäjän tärkein toimintakeino ja sitä tulisi käyttää ainoastaan työkaluna ihmisten asioiden hoitamiseksi.

Vahva lenkki

Keskiviikkona kävin myös Heinävedellä. Ystäväni Paavo B. suostui onnekseni lähtemään kuskiksi, sillä väsyneenä ei ole pimeässä kiva ajaa. Heinävedellä oli koolla lähes kolmenkymmenen aktiivisen ihmisen joukko. Porukka oli intoa täynnä valmistautumassa vaaleihin ja tunnelma oli korkealla.

Upeaa oli nähdä paljon uusia ihmisiä mukana ja upeaa oli myös se, että kuinka perusteellisia suunnitelmia Heinäveden kunnan kehittämiseksi ihmiset olivat miettineet. Ilman tämänkaltaisia kohtaamisia, kaukana kaupungin melskeestä ja kaukana eduskuntatalosta, ei kansanedustajan työtä voisi tehdä. Joskus säälin helsinkiläisiä kollegoja siinä mielessä, että heillä (omien kertomustensa mukaan) äänestäjien tapaamiset ovat niin erilaisia ja keskittyvät paljolti vaalienalusaikaan. Välitön ja myönteinen tunnelma Vanhassa Olkkarissa oli voimakas kokemus.

Ilta huipentui vierailuun kunnan palvelutalossa. Arvokas tukijani, puolueen aktiivi vuosikymmenten ajalta, keskustelukumppanini Yrjö Voutilainen (yli 80 v.) oli huomannut sen, että olen tulossa paikkakunnalle. Hän välitti kutsun tulla piipahtamaan palvelutalossa. Mukava oli nähdä, kuinka hyvin pienessä Heinäveden kunnassa on vanhusten asuntoasiat hoidettu. Juuri niin, kuin meidän mikkeliläistenkin tulisi ymmärtää hoitaa.

Tapasin Yrjön pitkästä aikaa ja hetki oli meille molemmille tärkeä. Lupasin paikalliselle kutsun välittäjälle, että muistaa joka kerran informoida Yrjöä siitä, että olen lähistöllä ja saatan siis piipahtaa ihan kutsumattakin. Tällaisten pyyteettömien aatteen miesten aikaansaannosta on meidän liikkeemme synty, kasvu ja olemassaolo. Mahtava olo tajuta se, että saan olla osa tätä ketjua!

Turinaa ja ärinää

Viime päivät olen taistellut flunssaa vastaan. Yhtä varmasti kuin opettajan työssä iski flunssa tai äänen menetys aina joulu- tai pääsiäispyhinä, yhtä varmasti saan palellutettua itseni aina näin vaalien aikaan. Niin siis nytkin. Viime lauantainen keli oli liikaa kurkulleni.

Siitä ja räkäisestä olosta huolimatta, on into ja motivaatio korkealla. Huomenna on taas mahdollisuus tavata kuntalaisia Mikkelin torilla, jossa olen 9-13 välisenä aikana. Joroisissa olen paikallisten demareiden kanssa klo 14 alkaen.

Tämän viikon keskiviikkona olin koko päivän Mikkomarkkinoilla Mikkelissä. Joku kriittinen ulkopaikkakuntalainen (perusuomalaiselta vaikutti) kävi ärisemässä sitä, miksi kansanedustaja ei ole TYÖPAIKALLAAN?? Sain hänet hetkeksi kuuntelemaan vastausta, mikä hänen osaltaan ei mennyt jakeluun. Sen sijaan muut kuulolla olleet olivat kanssani aivan samaa mieltä.

Osa kansanedustajan työstä on kuntalaisten ja äänestäjien tapaamista. Ihmisiä on tavattava silloin, kun heitä on liikkeellä ja markkinat ovat mitä parhain tällainen tilaisuus. Kansanedustajalla ei ole työaikaa ja jokainen edustaja tekee työtään omalla tavallaan. Minä olen valinnut tietyn tavan ja ainakin tähän asti saamani palautteen perusteella, äänestäjät arvostavat valitsemaani tapaa.

Pidän tärkeänä sitä, että ihmisillä on mahdollisuus epämuodolliseen jutusteluun edustajansa kanssa. Ainoastaan tapaamalla ihmisiä, voi heidän asioitansa hoitaa. Keskiviikkona tapasin viiden tunnin aikana henkilökohtaisesti yli 700 ihmistä, joista useimpien kanssa ehdin myös keskustella.

Ääntä kehiin

Mikkomarkkinat Mikkelin torilla jatkuvat tänäänkin ja siellä on varmastikin paljon väkeä. Jo etukäteen tiedän aiheet, josta ihmiset haluavat puhua. Samat asiat ovat olleet mielenpäällä jo pitkään, ei pelkästään näiden kunnallisvaalien takia. Puhutaan vanhusten palveluista, puhutaan terveydenhuollosta, puhutaan kaavoituksesta, puhutaan toriparkista, puhutaan taideteos Spiraalista ja henkilöstön lomauttamisesta.

Tärkeitä asioista kaikki ja miellelläni niistä myös minä puhun. Kuntalaisille on kuitenkin vaikea saada selitettyä sitä, kuinka oikeasti kunnan päätöksenteko ja talouden tasapainottaminen on isojen kokonaisuuksien hallitsemista.

Yksi keino, kuten henkilöstön lyhytaikainen lomauttaminen tai veroprosentin korottaminen, ei pelkästään riitä talouden saamiseksi siihen kuntoon, että tulevina vuosina voisi olla helpompaa. Kaikki vaikeat toimenpiteet YHDESSÄ ovat ne, joiden avulla nousemme tästä talousahdingosta ja pystymme turvaamaan kuntalaisten palvelut paremmin jo ensi vuonna.

Nämä tämän vuoden supistuksia ja lomautuksia koskevat päätökset on tehty kaikkien poliittisten ryhmien yksimielisellä, vaikkakaan ei intomielisellä, päätöksellä. Meidän kaikkien kannalta olisi suotavaa, että ne, jotka eivät vielä ole olleet mukana kaupungin päätöksenteossa, mutta nyt sinne pyrkivät, antaisivat rakentavia ohjeita ja toimintatapoja siihen, kuinka asioita tulisi oikaista.

Ei riitä, että tuomitaan tehdyt päätökset ellei ole esittää toisenlaista vaihtoehtoa. Pelkästään balettilippujen ostamatta jättäminen ei kaupunkiamme pelasta. Vaalihumussa ei pidä kenenkään syyllistyä liikaan populismiin tai siihen, että esitetään totuudenvastaisia asioita toisista ehdokkaista. Äänestäjät ovat fiksuja ja osaavat kyllä itse arvioida, kenelle ja mistä syystä ainokaisen äänensä antavat.

Tänään on ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Toivottavasti väki lähtee jo liikkeelle ja päästään varsinaiseen vaaliin! Itse olen Mikkomarkkinoilla kunnallisjärjestön kojulla 9-14 ja sitten Heinäveden demareiden vaalitilaisuudessa 17-19.

Unelma turvallisesta elämästä

Eilen illalla pidimme Mikkelin Naisvuoritalolla (Työväentalo) Unelmaklubin. Klubi on valtakunnallisen naisjärjestömme ideoima keskustelutilaisuus, jossa tarkoitus on herätellä keskustelua ajankohtaisista asioista.

Meillä klubi järjestettiin teemalla Väkivalta keskellämme - unelma turvallisesta elämästä. Alustajiksi saimme ammattilaiset Viola -väkivallasta vapaaksi ry:stä. Pienellä porukalla saimme keskusteltua vaikeista asioista. Tällaisia ajatuksen herättäjiä tarvitaan ja näitä ammattilaisten hoitamia matalan kynnyksen paikkoja tulisi olla kaikkien ulottuvilla.

Se, että asioista ei puhuta, ei poista niitä. Seurasin joku aika sitten ruotsalaista tv-sarjaa, jossa perheväkivalta oli pääosassa. Karsea tarina. Politiikassa taisteleva keski-ikäinen mies purki turhautumiaan ja huonoa oloaan naisiin. Oma vaimo oli päästä hengestään tämän miehen toteuttaessaan pyrkimyksiään oman poliittisen uran edesauttamiseksi. Onneksi vaimo ymmärsi hakeutua turvakotiin. Nämä kodit ovat Suomessakin tehty sitä varten, että ihmiset pääsevät pakoon väkivaltaista läheisistään.

Tv-sarja oli fiktiivinen, mutta aineksia ikävä kyllä on todellisesta elämästä. Läheisväkivalta ei katso sosiaaliekonomista asemaa, ei ikää, ei sukupuolta, ei asuinpaikkaa. Fyysistä tai henkistä väkivaltaa läheisiä ihmisiä kohtaan tapahtuu liikaa ja sitä ei tarvitse kenenkään sietää. Joka toinen viikko suomalainen nainen pääsee hengestään perheväkivallan seurauksena. Unelma turvallisesta elämästä ei ole utopiaa!

Postiluukuilla on eroa!

Viime viikonlopun aikaan sateessa ja paisteessa, olivat Mikkelin Työväenyhdistyksen kunnallisvaaliehdokkaat tukijoineen liikkeellä. Jaoimme 12 ehdokkaan voimin kaikkiin (lähes) kaupungin kotitalouksiin yhteisen esitteemme.

Eilen eduskuntatalon rappujen ylösalas ravaaminen oli tuskallista. Viime aikojen liian vähäisestä liikkumisesta johtuen, viikonlopun hissittömät kerrostalot tekivät takajaloilleni tehtävänsä. Edelleen jalat muistuttavat esitteen jakelusta.

Paitsi, että liikunta tekee hyvää, niin yhdessä tekeminen on hyvästä. Nyt olemme kaikki ehdokkaat samalla tavalla panostaneet Mikkelin Työväenyhdistyksen hyvän vaalimenestyksen saamiseksi.

Itselläni on 30 vuoden kokemus vaalimainosten jakamisesta. Muistan, että jo pienenä tyttönä jaoin Siekkilän isot kerrostalot mm. Maija-Liisa Paanasen (sd) vaalityön hyväksi. Mikkelin asuinalueet ovat tulleet tutuiksi ja muistan hvyin, minkälaisia sormensyöjiä (postiluukkuja) missäkin taloissa on.

Vinkasahtanutta viihdettä...?

Minusta on ihanaa, että taas on vaalit ovella. Taidan olla vinksahtanut, kun avoimesti tunnustan, että minusta on mukavaa katsella ihmisten vaalimainoksia. Oikein odotan aina aamun lehtiä, jotta saan nähdä uusia mainoksia.

Kunnallisvaaliehdokkaat mainostavat aika paljon. Monenlaista esitettä on tänäänkin tullut kotiin ja Länsi-Savossa on joka päivä toinen toistaan upeampia värimainoksia. Hauskaa on myös nähdä lehdestä tuttuja ihmisiä ihan livenä, joskus täytyy kyllä ihmetellä valokuvaajan taitoa siinä, kuinka erinäköseksi kuvaaja on kohteen saanut aseteltua. Itselleni joku joskus kyllä sanoi, että hän on valokuvaaja, eikä mikään ihmeidentekijä...

Jotkut kunnallisvaaliehdokkaat ovat ottaneet tavaksi ilmoittaa liikkeensä eri päivien osalta. Sekin on varmasti ihan hyvä. Jotkut ovat tosin tainneet erehtyä vaalista, sillä perjantain lehdessä huomasin jonkun ehdokkaan mainostavan numeroaan ja olevansa tavattavissa mm. Pertunmaalla. Ehkä kyse on freudilaisesta lipsahduksesta eli toiveesta saada liitettyä pieni Pertunmaan kunta Mikkeliin (vaikkei olekaan rajanaapuri) tai sitten ko. kunnallisvaaliehdokas ei muista, mistä vaalista nyt on kysymys.

Meillä kansanedustajilla on kaiken vaalihumun keskellä hoidettavana tavanomainen yhteydenpito maakunnan ihmisiin. Kunnallisvaalit ovat pienillä paikkakunnilla hyvä tapa saada puolueaktiivit kasaan ja samalla järjestää tapaaminen kansanedustajan kanssa. Itse olin lauantaina Savonlinnassa, ensi viikolla Mikkelissä, Heinävedellä, Joroisissa.

Sivistyksen portailla

Perjantaina puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi juuri, kun olimme puolueen puheenjohtajan kanssa Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen ulkorappusilla. Kerroin heti muulle porukalle STT:n lähettämän viestin sisällön eli presidentti Martti Ahtisaari on valittu Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Tieto otettiin vastaan luonnollisestikin iloisina eikä vähiten siksi, että paikalla oli runsaasti demareita! Itse mietiskelin sitä symboliikkaa, jota tuohon hetkeen oli paljon mukaan laskettavissa. Opettajankoulutuksen saanut, sosialidemokraattinen presidentti vihdoin palkittiin työstään koko maailman hyväksi. Ei mikään pikkujuttu siis.

Opettajankoulutuslaitoksella on ollut merkitystä myös puolueemme nykyisen puheenjohtajan elämässä. Ensimmäinen nainen meidän puolueen johdossa ja opettaja. Muistelin sitä, onko puolueemme puheenjohtajissa aiemmin OKL:n käyneitä ollutkaan...Voi olla, että on, mutta ei ainakaan ihan heti tullut ketään mieleen.

Jatkoin ajatuksen kulkua vielä...opettajankoulutuksella on ollut itsellenikin suuri merkitys. Sen johdosta olen saanut tehdä työtä, joka on mieluista, haastavaa ja järkevää. Opettajalla ja opettajuudella on iso rooli ihmisen elämässä. Etelä-Savon vaalipiiristä ei ole kansanedustajaksi ihan hiljattain (liekö koskaan) valittu sosialidemokraattista opettajaa.

Opettajankoulutuksen turvaaminen ja sen laadullinen kehittäminen on tämän päivän asia. Tarvitsemme opettajia ja heidän työtään lastemme hyväksi tulee arvostaa. Arvostus tulisi näkyä päätöksissä ja työstä maksettavana korvauksena.

Hineetä!

Tänään on ollut kovin hinee päivä. (Hinee on mikkelin -kieltä ja tarkoittaa hauskaa tai kivaa. Sanalla on kuitenkin tietty mikkeliläinen erityismerkityksensä, joten se ei täysin voi korvata em. suomalaisia sanoja).

Olimme siis kiertämässä pitkin Etelä-Savoa ja yhdessä saimme puheenjohtaja Urpilaisen kanssa jälleen todeta, kuinka paljon voimaa ja virtaa näistä maakuntien ihmisten tapahtumista voikaan saada. Kaikilla paikoilla oli paljon väkeä ja huolimatta siitä, että maakunnan kansanedustajaa ei huomattu lehti-ilmoituksissa mainita, moni oli osannut blogini perusteella tulla paikalle minua jututtamaan. Hineetä!

Puheenjohtaja Urpilainen otti yleisönsä ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Todella mukava oli huomata myös Mikkelissä se, kuinka Jutan iltapalaseura oli haluttua juuri niiden joukossa, jotka puheenjohtajaksi julkisesti kannattivat jotakin toista. Näin demokratia toimii ja lojaliteetti puheenjohtajalle tietyissä tilanteissa on taattu:) Se se vasta on hineetä huomata!!!

Hineetä oli äsken myös kävellä pieni iltalenkki kirkkaassa ja kuulaassa kelissä. Nyt on kello soimassa aamua varten ja eduskunnan kirjastosta tänään mukaan nappaamani uusi ruotsalainen dekkari (Jens Lapidus) vie ajatukset pois päivän asioista. Sauli Niinistö (siis hänen kirjansa) jäi odottamaan Helsingin kämpälle. Lukeminen on hineetä.

Naiset kiertueella

Tänään on päivä alkanut jo varhain. Heräsin kämpässäni jo neljän maissa ja työhuoneessa olen nyt ehtinyt olla jo muutaman tunnin ajan. Kohta vieraaksemme eduskuntaryhmään saapuu Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola. Häneltä kuulemme ajankohtaiskatsauksen meneillään olevista asioista.

Ympäristövaliokunnasta joudun lähtemään kesken pois, vaikka siellä onkin jälleen mielenkiintoisia asiantuntijoita kuultavina. Käsittelyssä on hallituksen esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta.

Lähden puolueemme puheenjohtajan Jutta Urpilaisen matkaan Etelä-Savon kiertueelle. Aloitamme Savonlinnasta puoliltapäivin, sitten Sulkavalle ja Juvalle. Illalla on iso tilaisuus Mikkelissä, kirjastotalolla klo 18.00. Toivottavasti väkeä tulee paikalle!

Huominen päivä alkaa myös mukavasti toritilaisuuden merkeissä. Olen Mikkelin torilla klo 9-11 ja Savonlinnan Prisman edessä järjestettävässä puolueiden tilaisuudessa noin. klo 13.30 lähtien. Toivottavasti sää on meille kaikille armollinen!

Savolaista

Eilinen kyselytunti sujui pääasiassa pohjoissavolaisittain. Sinänsä oli mukavaa huomata, kuinka yksimielisesti jokainen pohjoissavolainen edustaja todisti puheenvuorossaan hammaslääketieteellisen koulutuksen uudelleen aloittamista Kuopiossa.

Perusteet siihen ovat aukottomat. Vastauksia ei ministerelitä tietenkään saatu. Ongelma on koko itäisen Suomen yhteinen ja sitä on helsinkiläisministereiden turha vähätellä.

Muutoinkin eilinen päivä oli taas mukavaa hulabaloota. Pienen pysähdyksen toivat mikkeliläiset 7 veljestä eli painotalo Helprintin aktiivit. He olivat käymässä omassa ammattiliitossaan Hakaniemessä ja saimme järjestymään pienen kahvihetken keskelle päivää eduskuntatalossa.

Kollegat (nais) katselivat kadehtien, kun huomasivat kuinka komeita ja hauskoja miehiä olin vieraakseni saanut. Vastasin kyselijöille ylpeänä, että tällaisia meillä savossa kaikki miehet ovat:) Ilmeisesti vieraat olivat tyytyväisiä, sillä näin heidät tuntien kuluttua tapaamisestamme istuntosalin lehterillä seuraamassa kyselytuntia. Oma kysymykseni saa nyt kirjallisen muodon, sillä sille ei eilisessä istunnossa ollut sijaa.

Kadeteista mallia

Eilisessä sivistysvaliokunnan kokouksessa kuulimme asiantuntijoita koskien lakia Maanpuolustuskorkeakoulusta jne. Kuuleminen oli todella mielenkiintoinen ja sai aikaan tietenkin myös ajatuksen!

Perisidea on se, että maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevat ovat erilaisen opintososiaalisen järjestelmän piirissä kuin muut korkeakouluopiskelijat. He saavat opintojensa aikana tiettyä päivärahaa ja opetus on maksutonta. He eivät ole oikeutettuja opintorahaan.

Vastineeksi koulutuksesta ja ylläpidosta, kadetit ovat sitoutuneet olemaan opintojensa aikana ja sen jälkeen puolustusvoimien palveluksessa. Yhteensä koulutus - ja palvelusaika on noin 12 vuotta. Tämän jälkeen henkilö voi halutessaan vaihtaa maisemaa ja työpaikkaa.

Hyvä systeemi, joka takaa opintojen aikaisen toimeentulon ja elämisen. Parasta koulutuksessa on kuitenkin varmuus siitä, että opintojen jälkeen työllistyminen on taattua. Näin ei suinkaan kaikilla muilla yliopisto-opiskelijoilla ole.

Mielestäni tulisikin nyt räväkästi lähteä valmistelemaan vastaavanlaista koulutusjärjestelmää lääkäreille. On totta, että heillä on jo tällä hetkellä opintoihin liittyvä tietty pakollinen työskentelyjakso julkisella puolella. Tämä jakso on kuitenkin liian lyhyt ja siksikin työssäolovelvoite tulisi ulottaa myös valmistumisen jälkeiseen aikaan.

Kotouttamista

Eilen oli salissa kotouttamislain toimeenpanoa koskeva lähetekeskustelu. Asioista vastaava Astrid Thors oli kiitettävästi paikalla koko asian käsittelyn ajan. Kotouttaminen tarkoittaa siis sitä, kuinka Suomeen muualta muuttaneet (syystä tai toisesta) saadaan sitoutumaan yhteiskuntaan ja voimaan mahdollisimman hyvin.

Ryhmäpuheenvuorot olivat kaikki hyviä, joskin varsin eri lähtökohdista asiaa arvioivia. Perussuomalaisten ulkomaalaisvastaisuus ei yllättänyt. Omassa puheenvuorossani käsittelin niitä haasteita, joita maahanmuuttajien kielenopetus ja toisaalta työllistyminen pitävät sisällään. Ilman rahaa tämäkään asia ei tule käytännössä onnistumaan.

Monet puhujat olivat sitä mieltä, että maahanmuuttoasiat ovat suurten kaupunkien asioita. Näin ei kuitenkaan ole. Meillä Etelä-Savossa on kuntia, joissa on ollut aktiivinen ja myönteinen ote esim. pakolaispolitiikkaan ja näissä kunnissa on valtavaa osaamista etenkin lasten kotouttamiseen.

Vierailuni maanantaina Mäntyharjussa antoi jälleen konkreettisen esimerkin siitä, kuinka pienessä kunnassa keskisuuressa yrityksessä ollaan onnistuttu maahanmuuttajan kotouttamisessa ihan maalaisjärjellä. Toimitusjohtaja Suutarinen kertoi, kuinka heillä on hyviä kokemuksia venäläistaustaisten ammattilaisten työllistämisestä ja kuinka hyvin he ovat sopeutuneet niin kuntaan kuin työpaikkaankin. Veronmaksajia ei pidä vähätellä.

Hirvipaistia

Ajaessani eilen illalla takaisin Mäntyharjulle, säikähdin niin, että olin ajaa ojaan. Tien vieressä jolkotteli kaikessa rauhassa KOLME isoa hirveä. Pääsin turvallisesti perille ja illaksi vielä kotiinkin. Mokomat elukat kyllä pyörivät mielessä pitkään ja nyt en uskalla lähteä iltahämärissä enää minnekään. Osaksi hirvipaistia en haluaisi joutua.

Kauhajoen koulutragedian jälkeen keskustelu aselain säännösten tiukentamisesta on käynyt kiivaana. Mielestäni suomalainen aselaki on liian löperö ja sitä olisi tietenkin tullut tiukentaa jo vuosi sitten Jokelan jälkeen. Toivottavasti asia etenee nyt näiltä osin vauhdilla.

Metsästys on hyvä ja tervehenkinen harrastus. Luonnossa liikkuminen ja porukassa oleminen ovat niitä arvoja, joita tulisi nuorisollekin opettaa. Hirvikannan aisoissa pitäminen ja sitä kautta myös hirvikolareiden vähentäminen ei olisi mahdollista ilman aktiivisia metsästysseuralaisia. Myös näitä porukoita uhkaa ukkoutuminen. Metsästysseurojen talkoovalmiutta tulisi arvostaa nykyistä enemmän ja koettaa saada enemmän uusia harrastajia tämän toiminnan pariin.

Maakunnan päivä

Tänään on taas tiedossa todellinen maakunnan päivä. Ensin kokoontuu maakuntahallitus, jonka sd-ryhmässä aion olla 5 min kuluttua. Maakuntahallituksen jälkeen kiiruhdan kuntavierailulle Mäntyharjuun. Ohjelma siellä on tehty toiveitteni mukaisesti monipuoliseksi ja napakaksi.

Mäntyharjun jälkeen palaan kotiin perheenäidin velvollisuuksiin ja sitten lähdemme Onnin kanssa veljenpoikani Eliaksen syntymäpäiväjuhliin. Eli täyttää tasavuosia ja juhlat ovat sen mukaiset.

Onni jää juhliin ja minä lähden kaupunginvaltuustoon. Tällä kertaa joudun poistumaan sieltä kesken, sillä illalla on vielä Mäntyharjun sosialidemokraattien vaalitilaisuus, jossa olen luvannut olla mukana. Palattuani, noudan juhlista ryytyneen pojan ja kieppaamme vielä hautausmaan kautta, sillä tänään on myös isäni syntymäpäivä ja on siis syytä sytyttää kynttilä.

Kolmen ässän päivä

Tänään oli pitkästä aikaa kalenterissa ihan tyhjää. Suunnittelimme Onnin kanssa viettävämme ihan joutavan ja rauhallisen vapaapäivän. Hieman räkäisinä ajatus tuntui oikein hyvältä. Puhelimen toimimattomuus edesauttoi hiljaisen päivän viettoa.

Läksimme iltapäivällä palauttamaan elokuvaa videovuokraamoon. Toisella Mikkelin pääkaduista Onni näki isänsä kävelevän morsiamensa kanssa. Ajoimme ohi ja käännyimme kohti Makuunia. Pysäköityäni, huomasin poliisiauton perässäni. Poliisi kysyi ajokorttiani ja pyysi puhaltamaan alkometriin. Nollatuloksen jälkeen, poliisi totesi ajoni olleen niin holtitonta, että olivat varmoja siitä, että kyseessä on RATTIJUOPPO. Tilanne oli tietenkin hieman nolo, mutta toki on hyvä, että poliisit ovat valppaina.

Syy holtittomaan ajooni oli tietenkin entisen mieheni morsiamineen. Erostamme on "jo" yli vuosi ja asia on osaltani ihan selvä. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika toipumiseen siitä petoksesta, jonka hyvänä ystävänäni pitämäni nainen teki alkaessaan lohduttaa miestäni heti eron ensimetreillä. Kahden viikon sisällä viime syksynä elämästäni poistui lopullisesti paitsi isäni, niin myös lapseni isä ja ystäväksi luulemani nainen.

On vaatinut paljon sisua, saunaa ja salmiakkia (sss) se, että kaikista näistä isoista asioista on pystynyt selviytymään. Joillekin ihmisille yksikin tämänkaltainen tapaus koko elämän aikana on liikaa. Kolmen ässän ohjelmalla olen kuitenkin porskuttanut eteenpäin ja porskutan jatkossakin. Onneksi huomenna on edessä vähemmän rauhallinen päivä; tällaisia kokemuksia en ihan joka päivälle näet haluaisi:)

Kuumia aaltoja

Eilinen Wetterin baarin kunnallisvaalitilaisuus poikkesi edellisten kertojen illoista. Aikaisempina vuosina paikalla on ollut paljon kyläläisiä ja keskustelua kaupunginosan ja kaupungin kehittämiseksi on saatu aidosti käytyä.

Tällä kertaa enemmistön asiakkaista muodostivat ehdokkaat. Muutama ns. ylimääräinen oli joukkoon eksynyt. Omassa esittelypuheenvuorossaan valtuutettu Seija Korhonen (kesk.) teki ensimmäisen valtuustokautensa pohjanoteerauksen. Kimeästi ja kovaa hän kritisoi "kaupungin todellista johtajaa, viimeiset kahdeksan vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminutta henkilöä". Ei jäänyt epäselväksi se, kuka hänen mielestään olisi valittava seuraavaksi Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.

En oikaissut Seijaa siinä, että nykyinen kh:n pj on ollut paikallaan ainostaan tämän kauden. Enkä oikaissut häntä myöskään siinä, että kaupungissa ylin valta on valtuustolla, joka neljän vuoden välein demokraattisesti valitaan. Sen sijaan esitin omassa puheenvuorossani toiveen siitä, että keskustelutilaisuus Wetterissä pidettäisiin hyvässä hengessä, niinkuin meillä on tapana aiemmin ollut.

En yllättynyt siitä, että viestini meni hänellä yli hilseen. Yllätyin kuitenkin (ehkä vähän) siitä, kuinka kovalla kierroksella Seijakin tuntui käyvän. Totesin itselleni, että tämä tilaisuus ei ole minua varten. Kiintiöni 50 vuotta täyttäneistä kaupunginvaltuutettunaisista ylittyi eilisen osalta tasan klo 19.35.

Eläintarhassa

Eilisen päivää olin ärtynyt Iltalehden koko aukeaman jutusta, joka käsitteli seksuaalista ahdistelua eduskunnassa. Asia oli noussut lööppiin kollega Tanja Karpelan (kesk.) lausunnosta jossakin talkshow-ohjelmassa männä viikolla. Samaa juttua on kuulemma jatkettu tämän päivän iltapäivälehdessä myös.

Yhteiskunnassamme on menossa isoja ja vakavia asioita, jotka kaipaisivat meidän kaikkien huomiota. Eduskunnassa joudumme päivittäin tekemisiin hankalien kysymysten kanssa ja se on meidän kansanedustajien työtä. Työ on haastavaa, mielenkiintoista ja ihanaa.

Olen pahoillani siitä, että kansanedustuslaitosta liataan sisältäpäin. Suurin osa meistä tekee työtä ihan vakavissaan ja tavoitteenaan saada joitakin muutoksia ihmisten arkeen. Tuomalla harkittuja lausuntoja julkisuuteen seksuaalisesta häirinnästä, päästään varmuudella etusivuille ja puhumaan jostakin vähemmän tärkeästä. Samaan hengenvetoon lausunnon antaja väittää ottaneensa häiritsijän sanoman "ihan huumorilla" ja arvostavansa kovasti tätä kyseistä mieskollegaa. Nimeä ei kuitenkaan tulla paljastamaan. Täytyyhän jännitystä jatkaa...

Olen pahoillani myös naissukupuolen puolesta. Ei voi olla oikein, että naiset käyttävät sukupuoltaan hyväkseen työyhteisössä siten, että perusteettomia vihjailuja koko talon henkilökunnasta heitellään ilmaan vailla mitään todistelua tai todellisuuspohjaa. Näinä taloudellisen ja henkisen yhteiskunnallisen kriisin aikoina on väärin, että demokraattisesta eduskuntalaitoksestamme annetaan sellainen kuva, kuin talo olisi seksuaalisesti seonneiden eläintarha.

Kollega Karpelan kaltainen nainen voisi vallan mainiosti käyttää asemaansa julkkiksena meidän kaikkien naisten (ja miesten) hyväksi siten, että antaisi haastatteluja esimerkiksi naisiin kohdistuvasta syrjinnästä työpaikoilla, naisiin kohdistuvasta väkivallasta kodeissa ja kaduilla tai naisten heikommasta asemasta palkkarintamalla. Mieluusti näkisin tuollaisen megajulkkiksen tekevän jotakin hyvää oman sukupuolensa hyväksi.

Meiltä kaikilta naisedustajilta ahdisteluasiaa tiedusteltiin sähköpostilla yhtenä päivänä. Vastasin siihen totuudenmukaisesti. Minua ei ole edelleenkään ahdisteltu enkä ole nähnyt tai kuullut, että ketään muutakaan edustajaa olisi ahdisteltu. En tietenkään ole entinen missi tai muutenkaan malli, mutta en myöskään tärkeilevä, huumorintajuton tai julkisuudenkipeä kansanedustaja. Enkä ole ehdolla eurovaaleihinkaan.

Eduskunnassa työskentelevät kansanedustajat ovat kaikki täysi-ikäisiä ja puhekykyisiä ihmisiä. Todelliseen seksuaaliseen häirintään tulee puuttua eikä sitä pidä väheksyä tai hyväksyä. Mikäli joku nainen kokee joutuneensa tällaisen kohteeksi, on hänen todettava ko miehelle, että ei hyväksy tämän juttuja ja käskeä lopettamaan. Mikäli tilanne jatkuu, myös meidän työpaikalla on selvät toimintaohjeet jatkotoimenpiteitä varten. Olen varma, että mikäli aikuiset ihmiset (vasinkin kansanedustajat keskenään) selvittävät tilanteen keskenään, tilanne korjaantuu. Jos tällaiseen toimintatapaan ei kykene, paikka on jossain muualla kuin kansanedustajana.

Toveri tulessa

Puumalan torilla oli meininkiä. Paikallisia kunnallisvaaliehdokkaita oli hyvin ehtinyt mukaan tuuliselle torille. Kahvi ja markkinarinkeli tekivät kauppansa. Palelin paikalla sovitut kaksi tuntia ja fiilis kotimatkalla oli hyvä. Ihmisistä on oikeasti mukavaa ja merkityksellistä saada vaihtaa ajatuksia kansanedustajansa kanssa. Meidän kojulla oli asiakkaita ja intoa vaalityöhön riittää.

Ajomatkalla Puumalasta Mikkeliin laitoin sekä lämmityksen että radion täysille. Ihanaa oli kurvailla (sallittua nopeutta) pitkin kaunista maisematietä takaisin kotikaupunkiin. Ainoa hankala puoli päivässä on ollut se, että puhelimeni ei toimi!!! Viestit kulkevat, mutta puhelut eivät tule perille eikä minunkaan mene minnekään.

Mikkelin torilla kemmakat jatkuivat. Eri puolueiden kojut olivat kaikki samalla kulmalla, joten muuten vähäväkisellä torilla oli siltä osin elämää. Asiakkaat saivat kiertää kojulta toiselle ja vertailla ehdokkaiden vakuutteluja. Eniten puhuimme ajankohtaisista kunnallisista asioista. Puhetta olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta täydellinen paleltuminen klo 14 maissa sai tilaisuuden loppumaan.

Moni ihminen oli huomannut päivän lehdessä ilmoitukseni siitä, että olen tavattavissa klo 12-14 Mikkelin torilla, ja tuli sitä varten paikalle. Se tuntui hyvältä. Lehdessä oli myös meidän kunnallisjärjestön mainos samasta tilaisuudesta, mutta siihen mainitaa omasta kansanedustajasta ei ole vielä minun kaudellani mahtunut. Siksi joudun aina laittamaan myös oman ilmoituksen.

Alati ystävällinen ja rakentava puoluetoveri Lehkonen oli asiasta jo aamupäivällä torilla hillunut. Minulta hän ei tätäkään asiaa ole kysynyt, mutta näin tämän palstan välityksellä voin hänelle (ja miehelleen) kertoa, että meillä kansalaisilla on tietyt perusoikeudet, yksi niistä liittyy kokoontumis- ja sananvapauteen.

Myös minä voin ilmoittaa lehdessä ihan niin paljon kuin haluan ja ihan mitä tahansa, mitä minä haluan. Niin voi tehdä myös hän, niinkuin kuulemma tämän päivän lehdessä oli vaali-ilmoituksensa julkaistessaan siis tehnytkin. Kolme viikkoa vaaleihin ja jo nyt alkaa tämä toveri käydä kuumana.

Lauantain kierros

Eilen illalla olimme Mikkelin Työväenyhdistyksen porukan kanssa Mikkelin Teatterissa. Nauroimme mahat kippurassa näytelmän Sukuvika -esityksen vaiheissa. Näytelmässä oli mukavia paikallisia oivalluksia ja näyttelijät kaikki oikein hyviä.

Kohta olen lähdössä Puumalan torille. Siellä pidetään jonkinlaiset markkinat ja toivoa sopii, että porukkaa tulee paikalle ja ilma olisi suotuisa.

Puumalasta tulen Mikkelin torille klo 12-14 väliseksi ajaksi. Illalla on vielä keskustelutitilaisuus Wetterin baarissa, Emolassa. Wetterin baari on ollut hyvin aktiivinen kyläläisten kokoontumispaikka ja sinne on aina hauska mennä. Entisenä emolalaisena minulla on siellä aina paljon tuttuja, toivottavasti tänäänkin.

Eilinen päivä meni ärtymyksen vallassa; aamulla töihin mennessä luin iltalehden lööpin ja verenpaineeni kuohahti tuhansiin. "Eduskunnassa ahdistellaan taas". Päätin, että nukun yön yli ennen kuin asiaa kommentoin. Olen edelleen yhtä ärtynyt asiasta ja puran sydämeni siis tälle palstalle, jahka kotiudun illalla.

ÖSRA, ÖTVA, SRÖTVA

Tänään ympäristövaliokunnassa oli kieli mennä monella solmuun, sillä aiheena oli talousarvioon liittyvä pykälä öljyntorjunnasta. Otsikossa mainitut lyhenteet liittyvät siis kaikki erilaisiin öljyntorjunta -työryhmiin tai selvityksiin.

Aihe sinänsä on kovin tärkeä, vaikka siitä budjetin yhteydessä ei niin kovin paljoa puhutakaan. Pääasiallinen huoli on siinä, että Itämerellä seikkailee valtava määrä erilaisia aluksia, joiden mahdollisuudet joutua onnettomuuteen ovat kasvussa. Suuri öljyonnettomuus on vain ajan kysymys. Siihen tulisi pystyä varustautumaan ajanmukaisella öljyntorjuntakalustolla ja tarpeellisella henkilöstön määrällä.

Työryhmien luvattuna maana Suomi voisi siis näistäkin työryhmistä saamillaan kannanotoilla perustella sitä määrärahan tarpeen kasvamista, jonka ajanmukainen öljyntorjuntakaluston ylläpitäminen vaatii.

Lapin taikaa...?

Eilen jouduimme porukalla päivittelemään lappilaisten aivoituksia. Uutinen siitä, että vastavalittu Lapin Kansan päätoimittaja on erotettu, saavutti meidät työpaikalla. Olimme aikaisemmin jo puhuneet siitä, että miten hyvää tekee saada nelikymppinen nainen päätoimittajaksi isoon (kepulaiseen) lehteen. Tiettävästi lehtien päätoimittajissa on tosi vähän naisia.

Lehden omistaja Alma media tulikin katumapäälle päätoimittajan valinnan suhteen. Perusteluna on käytetty sanaa luottamuspula. Ihmetellä täytyy, miten luottamuspula on voinut syntyä ennen ensimmäistäkään työpäivää. Luottamuspula tulikin siitä, että toimittaja ei ollut työhaastattelussa erikseen oma-aloitteisesti maininnut puolisonsa sukupuolta tai tämän poliittista harrastuneisuuttaan.

Kaikista törkeintä tässä on mielestäni se, että kysymyksessä on instituutio (viestintä), joka edustaa itse yhtä perusoikeuksista, sananvapautta. Samanaikaisesti on valmis polkemaan muita perusoikeuksia.

Tietenkin toivotan kyseiselle toimittajalle voimia viedä asiaa oikeusistuimissa eteenpäin. Tämä tapaus on valitettava osoitus siitä, kuinka ankeita ja epätasa-arvoisia ihmiset voivatkaan Suomessa olla.

Vaalitilaisuus

Helsingissä avattiin eilen suuren mainoskampanjan johdattelemana uusi iso ravintolakompleksi. Ravintolayrityksiä vinhasti perusteleva liikemies Sedu Koskinen oli nyt siis nähnyt vajeen Helsingin keskustassa ja avannut legendaarisen Vanhan Maestron paikalle uuden ravintolan. Sitä mainostetaan nyt aikuisille ihmisille suunnattuna paikkana, jossa jokaisen tulisi viihtyä.

Sinänsä tietenkin hieno juttu. Koskisen toimintaperiaatteet työvoiman hankkimisen ja heidän pois laittamisen osalta ovat kylläkin vähän kyseenalaisia. Hän tunnetusti palkkaa henkilökunnan vuokrafirman kautta, jolloin vaihtuvuus on suurta ja sitoutuneisuus puolin ja toisin pientä.

Kansanedustajille tulee paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Hyvin harvoin olen mahdollisuudessa osallistua mihinkään ylimääräiseen iltarientoon. Meidät kaikki oltiin kutsuttu nyt myös tämän Freda 51:n avajaisiin. Naisporukalla piipahdimme paikalla.

Vierailumme jäi ennakoitua lyhyemmäksi, sillä kauhuksemme huomasimme olevamme kunnallisvaaliehdokas Jaana Pelkosen (kok) vaalitilaisuudessa!!!! Hän toimi tilaisuuden juontajana ja "vitsaili" illan olevan hänen vaalitilaisuutensa. Huono vitsi, jota säesti illan isännän vakuuttelu siitä, että "Jaana on minun ehdokkaani". Kamalaa. Mielelläni olen erilaisissa vaalitilaisuuksissa mukana, mutta mieluiten siten, että tiedän asiasta etukäteen.

Uskon palautus

Päivä tuulisessa Helsingissä on alkanut tehokkaasti. Kävimme aamutuimaan kollega Ojala-Niemelän kanssa pitkästä aikaa lenkillä ja olo on nyt upean energinen. Parasta antia lenkkireissulla oli kuitenkin entisen puheenjohtajamme Eero Heinäluoman hyväntuulinen letkautus hänen nähdessään meidät rehevinä ja posket punaisina lenkkimme loppusuoralla eduskuntatalon edessä: "Uskoni tähän liikkeeseen on palannut!"

Toivottavasti päivä jatkuu yhtä hyvällä tavalla eteenkin päin. Puolueen kunnallisvaalikampanja avattiin eilen ja mielestäni teesit ja ulkoasu ovat hyvät. Unelmista todeksi, siitähän kaikessa elämässä on kysymys. Alueellisesti kunnallisvaalit ovat myös kaikkien mielissä. Omassa maakunnassa puolueaktiivit tekevät kovasti töitä vakuuttaakseen ihmiset puolueemme kyvystä hoitaa juuri heidän kuntansa asukkaiden asioita.

Oma kalenterin pursuaa tapahtumista ympäri maakuntaa. Mielelläni olen mukana kaikkien kuntien tilaisuuksissa ja pyyntöjä onkin tullut runsaasti. Maakunnan ainoana demariedustajana on tietenkin varsin haastavaa ehtiä joka paikkaan, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. Innostus ja usko ihmisten puolesta toimimiseen kasvaa päivä päivältä ja auttaa jaksamaan lähes kellon ympäri!