Tänään oli pitkästä aikaa kalenterissa ihan tyhjää. Suunnittelimme Onnin kanssa viettävämme ihan joutavan ja rauhallisen vapaapäivän. Hieman räkäisinä ajatus tuntui oikein hyvältä. Puhelimen toimimattomuus edesauttoi hiljaisen päivän viettoa.
Läksimme iltapäivällä palauttamaan elokuvaa videovuokraamoon. Toisella Mikkelin pääkaduista Onni näki isänsä kävelevän morsiamensa kanssa. Ajoimme ohi ja käännyimme kohti Makuunia. Pysäköityäni, huomasin poliisiauton perässäni. Poliisi kysyi ajokorttiani ja pyysi puhaltamaan alkometriin. Nollatuloksen jälkeen, poliisi totesi ajoni olleen niin holtitonta, että olivat varmoja siitä, että kyseessä on RATTIJUOPPO. Tilanne oli tietenkin hieman nolo, mutta toki on hyvä, että poliisit ovat valppaina.
Syy holtittomaan ajooni oli tietenkin entisen mieheni morsiamineen. Erostamme on "jo" yli vuosi ja asia on osaltani ihan selvä. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika toipumiseen siitä petoksesta, jonka hyvänä ystävänäni pitämäni nainen teki alkaessaan lohduttaa miestäni heti eron ensimetreillä. Kahden viikon sisällä viime syksynä elämästäni poistui lopullisesti paitsi isäni, niin myös lapseni isä ja ystäväksi luulemani nainen.
On vaatinut paljon sisua, saunaa ja salmiakkia (sss) se, että kaikista näistä isoista asioista on pystynyt selviytymään. Joillekin ihmisille yksikin tämänkaltainen tapaus koko elämän aikana on liikaa. Kolmen ässän ohjelmalla olen kuitenkin porskuttanut eteenpäin ja porskutan jatkossakin. Onneksi huomenna on edessä vähemmän rauhallinen päivä; tällaisia kokemuksia en ihan joka päivälle näet haluaisi:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti