Sain yhtenä päivänä eduskuntatalossa pysäytettyä kollegani Tommy Tabermannin juuri kirjakauppa/postin kohdalle. Postin Marja on saanut puotiinsa myytäväksi Tabermannin uuden runoteoksen "Veren sokeri".
Ihanan omistuskirjoituksen siivittämänä olen tänä iltana nautiskellut elämästäni kynttilöitä poltellen ja runoja lukien. Uskomatonta, kuinka joku ihminen voi kirjoittaa tekstiksi asioita, joita meistä moni joutuu vain omassa päässään pähkäilemään.
Lukiessani ääneen kolmatta kertaa otosta "Seinään on kirjoitettu", poikani Onni (9 v.) nosti metakan. Hän koki epäreiluna sen, että häntä on pienestä asti kielletty seiniin kirjoittelemasta ja piirtelemästä, ja nyt äiti onkin sitä mieltä, että seiniin kirjoittelu on hyvä juttu:) Ehkä pääsen vähemmällä selittelyllä, kun luen runoja jatkossa ihan itsekseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti