Muutamana viime päivänä on Hesarissa tehty laajoja reportaaseja siitä, kuinka kaupunginvaltuutetut osallistuvat kokouksiin. Laiskimmat ja lintsarit on listattu ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Poliitikkojen noitavainot on näin ulotettu koskemaan myös kunnallispoliitikkoja.
Laiskimmiksi on leimattu ne, jotka eivät käytä puheenvuoroja. Lintsareiksi luonnollisestikin ne, jotka ovat eniten poissa kokouksista. Syitä ja kommenttejakin on kyselty.
Valtuustotyön (kuten muunkin luottamushenkilötyön) mittaaminen on vaikeaa. Pelkillä läsnäolotilastoilla ei työn vaikuttavuutta voida todeta. Me asianosaiset kyllä itse tiedämme osallistumisemme ja sen, kuinka kaupungin asioihin voi parhaiten vaikuttaa.
Itse lukeudun lehden mittarien mukaan varmastikin laiskiaisosastoon. En juurikaan tarkoituksellisesti käytä puheenvuoroja valtuustossa ja valtuustoaloitteenikin ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Koko 9 vuotta kestäneen valtuustourani ajan olen näet ollut mahdollisuudessa osallistua asioiden valmisteluun kaupunginhallituksessa. Kaupunginhallituksen jäsenen ei mielestäni ole tarvetta valtuuston kokouksia omilla todisteluillaan tai kysymyksillään pitkittää, ellei kh:n esitykseen ole jotakin uutta kommentoitavaa.
Valtuustoryhmien puolesta puheenvuorot voi käyttää ryhmän vetäjä, jolloin jokaisen ryhmänjäsenen omaa kannatuspuheenvuoroa ei tarvita. Lautakunnissa vastuulliset henkilöt, kuten puheenjohtajistot, voivat valtuuston kokouksessa vallan mainiosti valaista muuta porukkaa varsinkin silloin, kun kh:n esitys poikkeaa lautakunnan esityksestä.
Olen ennenkin tällä palstalla todennut sen, että liiallinen valtuustoaloitteiden tehtailu ei ole järkevää. Kovin moni asia olisi Mikkelissäkin ratkennut paljon paremmin ja helpommin suoraan virkamiehille asiasta puhumalla, kuin aloitteen kautta. Varsinkin, kun aloitteet eivät yleensä johda mihinkään, mutta teettävät virkamiehillä tuhottomasti työtä.
Parhaimpaan ja nopeimpaan lopputulokseen olen itse päässyt monissa asioissa suoraan virkamiehen kanssa puhumalla. Näitähän ei kylläkään tilastoida, joten houkutus aloiterumbaan voi olla kova, sen sijaan, että hoitaisi tarmokkaasti kuntalaisten asioita verhojen takana.
Poissaoloihin on jokaisella varmasti omat syynsä. Mielestäni näitä syitä on turha kyseenalaistaa. Kuntapolitiikassa toimii varamiesjärjestelmä juuri sen vuoksi, että aina ei jokainen valtuutettu voi olla kokouksessa läsnä. Meillä Mikkelissä kaupunginvaltuuston kokoukset ovat hyvin johdettuja ja pääasiassa tolkullisia. Kauhulla ajattelen valtuustokollegoita niissä kunnissa, joissa joidenkin henkilöiden päätarkoituksena on kokousten keinotekoinen pitkittäminen ja puheiden pitäminen omien tilastomerkintöjen vuoksi.
maanantaina, elokuuta 31, 2009
Pentinkulmalla vai Taipaleenniemessä?
Eilinen autoiluni Savonlinnaan osui oikeean aikaan. Paitsi, että ehdin ihastella syksyksi kääntyvää luontoa niin huomasin myös kaupungin keskustassa keskellä sunnuntaipäivää jyrisevät tukkirekat. Hyvä tietenkin on, että näitä rekkoja vielä liikkuu, mutta kieltämättä erikoista se on, että heidän täytyy kurvailla pitkin kapean keskustan kapeita katuja. Onneksi rahoitus ns. Savonlinnan ohikulkutien tekemiseksi on vihdoin hoidossa!
Ajaessani Taipaleenniemeen, kuuntelin radiosta kuunnelmaa "Täällä Pohjantähden alla". Kylmät väreet menivät pitkin luita ja ytimiä, kun kuuntelin, kuinka Pentinkulmassa perustettiin Työväenyhdistystä ja puhuttiin torpparikysymyksestä ja äänioikeudesta. Tunsin jälleen olevani oikealla asialla, kun yli sata vuotta Pentinkulman tapahtumien jälkeen, sain olla menossa puhumaan edelleen toimivalle Savonlinnan Työväenyhdistyksen väelle. Upea tunne.
Suosittelenkin kaikille kvartaalielämää viettäville kokoomuskollegoille perehtymistä työväenliikkeen historiaan edes loistavasti toteutetun radiokuunnelman verran. Meidän historia kestää lähemmänkin tarkastelun ja sen tunteminen voisi olla avuksi hillitsemään porvarillista uhoa, jonka irtilaskeminen on vaarassa suistaa kansakuntamme jälleen kohti turmiota.
Itse kokous oli oikein räväkkä. Keskustelua ajankohtaisista asioista riitti ja itselleni jäi muutama asia paitsi eteenpäinvietäväksi, niin myös mietittäväksi. Asioiden ei tarvitse aina olla niinkuin ne ovat aina olleet. Muuttunut yhteiskunta tarvitsee uusia avauksia. Kokousväki on huolissaan nykymenosta ja tietenkin aivan syystä. Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut ja ajatuksia herättävä.
Ajaessani Taipaleenniemeen, kuuntelin radiosta kuunnelmaa "Täällä Pohjantähden alla". Kylmät väreet menivät pitkin luita ja ytimiä, kun kuuntelin, kuinka Pentinkulmassa perustettiin Työväenyhdistystä ja puhuttiin torpparikysymyksestä ja äänioikeudesta. Tunsin jälleen olevani oikealla asialla, kun yli sata vuotta Pentinkulman tapahtumien jälkeen, sain olla menossa puhumaan edelleen toimivalle Savonlinnan Työväenyhdistyksen väelle. Upea tunne.
Suosittelenkin kaikille kvartaalielämää viettäville kokoomuskollegoille perehtymistä työväenliikkeen historiaan edes loistavasti toteutetun radiokuunnelman verran. Meidän historia kestää lähemmänkin tarkastelun ja sen tunteminen voisi olla avuksi hillitsemään porvarillista uhoa, jonka irtilaskeminen on vaarassa suistaa kansakuntamme jälleen kohti turmiota.
Itse kokous oli oikein räväkkä. Keskustelua ajankohtaisista asioista riitti ja itselleni jäi muutama asia paitsi eteenpäinvietäväksi, niin myös mietittäväksi. Asioiden ei tarvitse aina olla niinkuin ne ovat aina olleet. Muuttunut yhteiskunta tarvitsee uusia avauksia. Kokousväki on huolissaan nykymenosta ja tietenkin aivan syystä. Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut ja ajatuksia herättävä.
sunnuntai, elokuuta 30, 2009
Taipaleenniemeen
Tänään onkin tiedossa mukava päivä Savonlinnassa. Paikallinen Työväenyhdistys pitää ns. avoimen kuukausikokouksen kesäpaikallaan Taipaleenniemessä. Paikka on järven rannalla, upea ja siis työväenyhdistyksen omistama (!!!).
Luvassa on virkeää keskustelua ja ohjeistusta syksyn koitoksiin. Alustamassa on myös paikallinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jouni B ja hänen näkemyksiään kuntatalouden kurimukseen Savonlinnan demarivinkkelistä odotan mielenkiinnolla.
Muutoin tämän päivän duunit on vähissä. Tavanomaiset kotityöt on hoidettu, lehdet luettu ja huomiset kaupunginhallituksen paperit selattu kertaalleen. Täytynee palata muutamaan kohtaan illemmalla, jahka Savonlinnan reissu on heitetty.
Luvassa on virkeää keskustelua ja ohjeistusta syksyn koitoksiin. Alustamassa on myös paikallinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jouni B ja hänen näkemyksiään kuntatalouden kurimukseen Savonlinnan demarivinkkelistä odotan mielenkiinnolla.
Muutoin tämän päivän duunit on vähissä. Tavanomaiset kotityöt on hoidettu, lehdet luettu ja huomiset kaupunginhallituksen paperit selattu kertaalleen. Täytynee palata muutamaan kohtaan illemmalla, jahka Savonlinnan reissu on heitetty.
lauantaina, elokuuta 29, 2009
Kuohittu pässi
Pari päivää on ehditty sulatella hallituksen budjettiriihen tuloksia. Ymmärrys ei kyllä vieläkään riitä tajuamaan sitä, kuinka kansalaiset eivät näe kaiken pelaamisen läpi. Eilen julkaistut gallupit eivät tietenkään kerro koko totuutta, sillä kyselyt on pääasiassa tehty ennen budjettiriihtä. Myönteistä tietenkin on se, että sdp:n kannatus on kääntynyt nousuun. Hiljaa hyvä tulee.
Kaikesta päätellen Kepua on tässä riihessä viety kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa. Kaksi vuotta on uhottu sitä, että ruuan arvonlisävero laskee. Ihmisiä on harhautettu kuvittelemaan, että pienituloiset tästä hyötyvät eniten ja että lapsiperheet ovat vihdoin jotain saamassa. Kaikessa hiljaisuudessa kaupat ovat voineet kahden vuoden ajan nostaa hintojaan, jotta voivat sitten niitä näyttävästi muutamalla sentillä laskea. Edestakaisin veivaaminen ei ole kenenkään kannalta järkevää.
Yleisen arvonlisäveron sotkeminen tähän ruoka-alviin on jäänyt liian vähälle huomiolle. Missä viipyvät laskelmat siitä, kuinka alvin nousu vaikuttaa pk-yrittäjien toimintaan? Missä ovat järjestöjen huolestuneet kannanotot siitä, kuinka lapsiperheet joutuvat tämänkin yleisen alvin noston maksajiksi? Entä yksinhuoltajien liitto, onko teillä ymmärrystä siitä, että uudistuksen myötä kaikki hyödykkeet kallistuvat?
Miksei ketään huolestuta se, että elokuva-, kulttuuri ja liikuntapalvelut (ja monet muut) joutuvat nostamaan alviaan myöskin yhdellä prosentilla? Tämäkö on elvyttävää politiikkaa??? Ihmiset joutuvat maksamaan kaikesta entistä enemmän, samanaikaisesti kun työttömyys kasvaa ja ihmisten käytössä olevat varat pienenevät.
Tämä kaikki ainoastaan sen takia, että Keskusta on luvannut omille joukoilleen rehusta maksettavan arvonlisäveron alentamisen. Rehu ja ruoka ovat samassa prosentissa, mutta rehusta ollaan oltu visusti hiljaa. Kaikki muu on ollut kepulle toisarvoista, viimeisenä oljenkortenaan kannatuksensa aallonpohjassa, he ovat tarrautuneet tähän rehun hinnan laskuun.
Meillä päin puhutaan joskus munattomista miehistä silloin, kun miehen oma tahto ja toimintakyky on annettu jonkun toisen käytettäväksi. Kokoomus on saanut nyt kuljettaa kuohittua Kepu-pässiä ihan niin kuin ovat halunneet, joten ei ihme, että ovat itseensä niin kovin tyytyväisiä. Harmi vaan, tästä ei hyvää seuraa!
Kaikesta päätellen Kepua on tässä riihessä viety kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa. Kaksi vuotta on uhottu sitä, että ruuan arvonlisävero laskee. Ihmisiä on harhautettu kuvittelemaan, että pienituloiset tästä hyötyvät eniten ja että lapsiperheet ovat vihdoin jotain saamassa. Kaikessa hiljaisuudessa kaupat ovat voineet kahden vuoden ajan nostaa hintojaan, jotta voivat sitten niitä näyttävästi muutamalla sentillä laskea. Edestakaisin veivaaminen ei ole kenenkään kannalta järkevää.
Yleisen arvonlisäveron sotkeminen tähän ruoka-alviin on jäänyt liian vähälle huomiolle. Missä viipyvät laskelmat siitä, kuinka alvin nousu vaikuttaa pk-yrittäjien toimintaan? Missä ovat järjestöjen huolestuneet kannanotot siitä, kuinka lapsiperheet joutuvat tämänkin yleisen alvin noston maksajiksi? Entä yksinhuoltajien liitto, onko teillä ymmärrystä siitä, että uudistuksen myötä kaikki hyödykkeet kallistuvat?
Miksei ketään huolestuta se, että elokuva-, kulttuuri ja liikuntapalvelut (ja monet muut) joutuvat nostamaan alviaan myöskin yhdellä prosentilla? Tämäkö on elvyttävää politiikkaa??? Ihmiset joutuvat maksamaan kaikesta entistä enemmän, samanaikaisesti kun työttömyys kasvaa ja ihmisten käytössä olevat varat pienenevät.
Tämä kaikki ainoastaan sen takia, että Keskusta on luvannut omille joukoilleen rehusta maksettavan arvonlisäveron alentamisen. Rehu ja ruoka ovat samassa prosentissa, mutta rehusta ollaan oltu visusti hiljaa. Kaikki muu on ollut kepulle toisarvoista, viimeisenä oljenkortenaan kannatuksensa aallonpohjassa, he ovat tarrautuneet tähän rehun hinnan laskuun.
Meillä päin puhutaan joskus munattomista miehistä silloin, kun miehen oma tahto ja toimintakyky on annettu jonkun toisen käytettäväksi. Kokoomus on saanut nyt kuljettaa kuohittua Kepu-pässiä ihan niin kuin ovat halunneet, joten ei ihme, että ovat itseensä niin kovin tyytyväisiä. Harmi vaan, tästä ei hyvää seuraa!
Pitkät listat
Pitkien listojen paluuta vaaleihin on haluttu herätellä. Asiassa ovat olleet aktiivisia maakuntamme ex-kansanedustajat Jouni Backman (sd.) ja Arto Seppälä (sd.). Perusteluita pitkien listojen paluulle löytyy kosolti, mutta nyt järjestelmän käyttöönotto ei ole ajankohtaista.
Lyhyesti kuvattuna, pitkien listojen ideana on se, että puolueiden järjestöväki saisi laittaa äänestämällä ehdokkaat järjestykseen ja sen jälkeen lista koottaisiin siten, että eniten puolueääniä saanut olisi ensimmäisenä, toiseksi eniten toisena jne. Varsinaisessa vaalissa äänet jaettaisiin näille ekoille.
Viimeksi Demari-lehdessä 18.8. Jouni B. todistelee tämän järjestelmän paremmuutta sillä, että "politiikka saataisiin takaisin politiikkaan". Siihen toiveeseen on helppo yhtyä. Puolueväki varmuudella tietää sen, kuinka pitkäaikaiset puolueen järjestötyössä ansioituneet ovat niitä, joiden soisi myös vaaleissa tulla valituiksi.
Aivan pyyteettömiä eivät entiset kansanedustajat ole, sillä kumpikin heistä tietenkin tietää sen, että jäsenäänestyksessä niin puoluevaltuuston puheenjohtaja (Backman) kuin piirin puheenjohtajakin (Seppälä) ovat asemansa vuoksi korkeassa kurssissa ja saavat medianäkyvyyttä ihan toisella tavalla kuin joku untuvikko. Meidän maakunnasta puhuttaessa, eduskuntavaaleissa paikkoja on parhaimmillaankin kolme ja siihen kärkikastiin kuuluvat luonnollisestikin tunnetut ja tutut nimet, niin entiset kuin nykyinenkin kansanedustaja.
Omasta puolestani olen ymmärtänyt listavaalin järkevyyden jo vuosia sitten. Sen aika ei kutenkaan ole nyt, kun puoluepolitiikan arvostus ja kiinnostavuus on alempana kuin koskaan. Äänestysinto on pudonnut vaali vaalilta ja tarvitsemme kasvojenkohotuksen ennenkuin puolueiden vetovoima palaa.
Jäsenäänestyksiähän meillä on maakunnassa tehty aina eduskuntavaaleissa. Mikäli listavaalisysteemi meillä olisi ollut käytössä, olisin tullut valittua eduskuntaan jo vuonna 2003, n. neljän tuhannen äänen turvin. Jäsenäänestyksessä sijoitukseni oli näet toinen:)
Lyhyesti kuvattuna, pitkien listojen ideana on se, että puolueiden järjestöväki saisi laittaa äänestämällä ehdokkaat järjestykseen ja sen jälkeen lista koottaisiin siten, että eniten puolueääniä saanut olisi ensimmäisenä, toiseksi eniten toisena jne. Varsinaisessa vaalissa äänet jaettaisiin näille ekoille.
Viimeksi Demari-lehdessä 18.8. Jouni B. todistelee tämän järjestelmän paremmuutta sillä, että "politiikka saataisiin takaisin politiikkaan". Siihen toiveeseen on helppo yhtyä. Puolueväki varmuudella tietää sen, kuinka pitkäaikaiset puolueen järjestötyössä ansioituneet ovat niitä, joiden soisi myös vaaleissa tulla valituiksi.
Aivan pyyteettömiä eivät entiset kansanedustajat ole, sillä kumpikin heistä tietenkin tietää sen, että jäsenäänestyksessä niin puoluevaltuuston puheenjohtaja (Backman) kuin piirin puheenjohtajakin (Seppälä) ovat asemansa vuoksi korkeassa kurssissa ja saavat medianäkyvyyttä ihan toisella tavalla kuin joku untuvikko. Meidän maakunnasta puhuttaessa, eduskuntavaaleissa paikkoja on parhaimmillaankin kolme ja siihen kärkikastiin kuuluvat luonnollisestikin tunnetut ja tutut nimet, niin entiset kuin nykyinenkin kansanedustaja.
Omasta puolestani olen ymmärtänyt listavaalin järkevyyden jo vuosia sitten. Sen aika ei kutenkaan ole nyt, kun puoluepolitiikan arvostus ja kiinnostavuus on alempana kuin koskaan. Äänestysinto on pudonnut vaali vaalilta ja tarvitsemme kasvojenkohotuksen ennenkuin puolueiden vetovoima palaa.
Jäsenäänestyksiähän meillä on maakunnassa tehty aina eduskuntavaaleissa. Mikäli listavaalisysteemi meillä olisi ollut käytössä, olisin tullut valittua eduskuntaan jo vuonna 2003, n. neljän tuhannen äänen turvin. Jäsenäänestyksessä sijoitukseni oli näet toinen:)
Ylilento
Viime viikolla olimme seudun kuntien päättäjien ja virkamiesten kesken koolla Tiehallinnon järjestämässä tilaisuudessa Mikkelissä. Seutukuntatapaamisten tarkoituksena on saada suoraan vaihdettua mielipiteitä tiehallinnonn edustajien ja kuntien kesken.
Varsin suoraa puhetta kunnista kuultiinkin. Tiehallinto on tietenkin hankalassa tilanteessa, kun määrärahoista on jatkuva puute ja tappelu toisten alueiden kanssa ja tarpeet kehnon tieverkoston parantamiseksi ovat ilmeisen mittavat.
Ylilento on termi, jota ammattilaiset käyttävät huonosti hoidetun tien kohdalla. Tarkoittaa siis sitä, että liian kevyellä kalustolla ja liian korkealla esim. lanataan tie, jolloin koneet ja kalusto säilyy pidempään, mutta kuitenkin näennäisesti tietä on lanattu.
Valvontavastuu näiden urakoitsijoiden työn laadusta on tietenkin tielaitoksella ja siinä myönnettiin olevan puutteita. Meillä Etelä-Savossa on mittaamaton määrä alempiasteisia teitä, joiden huono kunto aiheuttaa hankaluuksia paitsi kuljetusyrittäjille niin myös yksityishenkilöille.
Tieasioista puhuttiin myös torstaina, kun olimme alueellisen EK:n ja Kauppakamarin kanssa yhteisessä tilaisuudessa. Kaikkien ymmärrys oli varaukseton sille, että viitostien kehittäminen on meidän alueen ehdoton ykköshanke. Tästä ei ole epäilystäkään myöskään kunnissa, ei edes niissä, joissa viitostie ei ole suoraan halkaisijana. Kunnollisen infran saaminen läpi meidän maakunnan on edellytys sille, että maakuntamme voi kehittyä.
Varsin suoraa puhetta kunnista kuultiinkin. Tiehallinto on tietenkin hankalassa tilanteessa, kun määrärahoista on jatkuva puute ja tappelu toisten alueiden kanssa ja tarpeet kehnon tieverkoston parantamiseksi ovat ilmeisen mittavat.
Ylilento on termi, jota ammattilaiset käyttävät huonosti hoidetun tien kohdalla. Tarkoittaa siis sitä, että liian kevyellä kalustolla ja liian korkealla esim. lanataan tie, jolloin koneet ja kalusto säilyy pidempään, mutta kuitenkin näennäisesti tietä on lanattu.
Valvontavastuu näiden urakoitsijoiden työn laadusta on tietenkin tielaitoksella ja siinä myönnettiin olevan puutteita. Meillä Etelä-Savossa on mittaamaton määrä alempiasteisia teitä, joiden huono kunto aiheuttaa hankaluuksia paitsi kuljetusyrittäjille niin myös yksityishenkilöille.
Tieasioista puhuttiin myös torstaina, kun olimme alueellisen EK:n ja Kauppakamarin kanssa yhteisessä tilaisuudessa. Kaikkien ymmärrys oli varaukseton sille, että viitostien kehittäminen on meidän alueen ehdoton ykköshanke. Tästä ei ole epäilystäkään myöskään kunnissa, ei edes niissä, joissa viitostie ei ole suoraan halkaisijana. Kunnollisen infran saaminen läpi meidän maakunnan on edellytys sille, että maakuntamme voi kehittyä.
torstaina, elokuuta 27, 2009
Laulaen ja viheltäen
On olemassa sanonta: "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee". Hallituksen budjettiriihen vaiheita seuratessa, tuli tämä sanonta mieleeni. Monen päivän ajan olemme joutuneet seuraamaan hallituspuolueiden kilpalaulantaa siitä, minkä verran mitäkin alvia lasketaan ja nostetaan. Nyt laulanta on päättynyt.
Lopputuloksesta ei varmaan kukaan ajatteleva ihminen voi olla muuta mieltä kuin, että erikoisen kummallinen kompromissi, jonka tulokset ovat kaiken lisäksi plus miinus nolla. Tiedotusvälineissä haastatellut asiantuntijatkin ovat todistelleet, että päätökset eivät ole järkeviä paitsi ajankohdan vuoksi niin myös tämän nollasummapelin vuoksi. Hallituksen gubbet sen sijaan posket hehkuen kertovat, kuinka elvyttävää ja tasapainottavaa talouspolitiikkaa nyt tehdään. Tulee mieleen toinenkin taru, nimittäin keisarista ja uusista vaatteista.
Tänään on hallituskvartetin vihellyspäivä. Riihessä puidaan sitä, miten rahat jaetaan. Eilisen perusteella sieltä on odotettavissa ihan mitä tahansa innovaatioita. Pelonsekaisin tuntein niin kuntapäättäjät, kuin maakuntien teiverkon käyttäjät kuin kymmenet tuhannet uudet työttömätkin odottavat hallituksen seuraavaa tyytyväisyydenilmausta.
Lopputuloksesta ei varmaan kukaan ajatteleva ihminen voi olla muuta mieltä kuin, että erikoisen kummallinen kompromissi, jonka tulokset ovat kaiken lisäksi plus miinus nolla. Tiedotusvälineissä haastatellut asiantuntijatkin ovat todistelleet, että päätökset eivät ole järkeviä paitsi ajankohdan vuoksi niin myös tämän nollasummapelin vuoksi. Hallituksen gubbet sen sijaan posket hehkuen kertovat, kuinka elvyttävää ja tasapainottavaa talouspolitiikkaa nyt tehdään. Tulee mieleen toinenkin taru, nimittäin keisarista ja uusista vaatteista.
Tänään on hallituskvartetin vihellyspäivä. Riihessä puidaan sitä, miten rahat jaetaan. Eilisen perusteella sieltä on odotettavissa ihan mitä tahansa innovaatioita. Pelonsekaisin tuntein niin kuntapäättäjät, kuin maakuntien teiverkon käyttäjät kuin kymmenet tuhannet uudet työttömätkin odottavat hallituksen seuraavaa tyytyväisyydenilmausta.
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Teatteria
Vasta äsken ehdin lukea eilisen Demarin oikein kunnolla. Lähes samoilla sanoilla siinä maan hallituksen touhuja ihmetteli toimittaja Peltoniemi, kuin itsekin ehdin paikallislehti Länsi-Savon toimittajalle hieman aiemmin kuvata.
Kyseessä siis valtion budjetin valmistelu ja seuraavien vuosien talouskuviot. Olen jo pidemmän aikaa päivitellyt sitä, että herrat hallituksessa alkavat sählätä tämän alv-verotuksen kanssa ja ihmisten mielenkiinto kohdistuu nyt tähän kilpalaulantaan. Varmuudella tai ainakin toivottavasti, joistain muistakin asioista päätetään, mutta siten, että kansalaisilla ei likaista työtä teetettäisi. Vanhasen uusin idea siitä, että heidän omille äänestäjilleen lupaama ja muille ei niin merkityksellinen ruuan alv- alennus, tullaan maksattamaan kaikilla muilla kansalaisialla korottamalla muiden hyödykkeiden alvia. Onko järkee vai ei???
Tällä hetkellä on olemassa kaamea aavistus, että lisäpanostukset kasvavan työttömyyden hoitoon ovat jäämässä minimaalisiksi, kun samanaikaisesti valtio omilla toimillaan mm. omissa yhtiöissään tai valtion tuottavuusohjelman nimissä, laittaa ihmisiä pihalla. Toinen aavistus liittyy kuntatalouteen. Kunnat ovat se elementti, joka käytännössä huolehtii ihmisistä. Ilmaista tämäkään ei ole ja mikäli kuntatalous eri toimin ajetaan alas, ei ihmisille käy hyvin.
Mielenkiintoista on myös se, kuinka hallituspuolueiden uskolliset soturit pystyvät vakuuttamaan kansalaiset täällä Etelä-Savossakin siitä, että ainoastaan heidän parhaakseen näitä asioita tehdään. Tämän päivän Länkkärissä oli taas kerran osoitus siitä, että yhdessä paikassa puhutaan yhtä ja päätöksentekohetkellä tehdään toista. Vihreä kollega Järvinen Kerimäeltä todisteli lainaten toista kollegaa (Toivakkaa kok) sitä, kuinka hölmöä alv-päätöstä on nyt viedä eteenpäin.
Muistutan vaan lukijoita siitä, että myös näillä kansanedustajilla on vastuu ainoastaan äänestäjilleen ja päätöksenteossa tämä tulisi myös edustajien itsensä muistaa. Hallituspuolueiden kansanedustajien on ala-arvoista johtaa kansalaisia harhaan mielipidekirjoituksillaan, mikäli ei näiden kirjoitusten takana pysty olemaan siellä, missä päätökset tehdään.
Kyseessä siis valtion budjetin valmistelu ja seuraavien vuosien talouskuviot. Olen jo pidemmän aikaa päivitellyt sitä, että herrat hallituksessa alkavat sählätä tämän alv-verotuksen kanssa ja ihmisten mielenkiinto kohdistuu nyt tähän kilpalaulantaan. Varmuudella tai ainakin toivottavasti, joistain muistakin asioista päätetään, mutta siten, että kansalaisilla ei likaista työtä teetettäisi. Vanhasen uusin idea siitä, että heidän omille äänestäjilleen lupaama ja muille ei niin merkityksellinen ruuan alv- alennus, tullaan maksattamaan kaikilla muilla kansalaisialla korottamalla muiden hyödykkeiden alvia. Onko järkee vai ei???
Tällä hetkellä on olemassa kaamea aavistus, että lisäpanostukset kasvavan työttömyyden hoitoon ovat jäämässä minimaalisiksi, kun samanaikaisesti valtio omilla toimillaan mm. omissa yhtiöissään tai valtion tuottavuusohjelman nimissä, laittaa ihmisiä pihalla. Toinen aavistus liittyy kuntatalouteen. Kunnat ovat se elementti, joka käytännössä huolehtii ihmisistä. Ilmaista tämäkään ei ole ja mikäli kuntatalous eri toimin ajetaan alas, ei ihmisille käy hyvin.
Mielenkiintoista on myös se, kuinka hallituspuolueiden uskolliset soturit pystyvät vakuuttamaan kansalaiset täällä Etelä-Savossakin siitä, että ainoastaan heidän parhaakseen näitä asioita tehdään. Tämän päivän Länkkärissä oli taas kerran osoitus siitä, että yhdessä paikassa puhutaan yhtä ja päätöksentekohetkellä tehdään toista. Vihreä kollega Järvinen Kerimäeltä todisteli lainaten toista kollegaa (Toivakkaa kok) sitä, kuinka hölmöä alv-päätöstä on nyt viedä eteenpäin.
Muistutan vaan lukijoita siitä, että myös näillä kansanedustajilla on vastuu ainoastaan äänestäjilleen ja päätöksenteossa tämä tulisi myös edustajien itsensä muistaa. Hallituspuolueiden kansanedustajien on ala-arvoista johtaa kansalaisia harhaan mielipidekirjoituksillaan, mikäli ei näiden kirjoitusten takana pysty olemaan siellä, missä päätökset tehdään.
Paratiisi on löytynyt
Eilinen visiittini Rantsalmella vei syömmeni. Kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Markku Varis keksi käyttää minua tutustumassa paikalliseen lomakeskukseen, Järvisydämeen. Aivan kunnan keskustan lähellä, Saimaan rannalla on Lapin lomakeskuksiin verrattava paratiisi.
Lomakeskus Järvisydämen nuori toimitusjohtaja esitteli innokkaasti paikkoja ja jo pelkästään alueen historia ja yhden suvun siellä toimiminen vuosisatojen ajan, teki vaikutuksen. Jouduin tunnustamaan, että en ollut aikaisemmin paikalla käynyt, mutta vastedes tulen käymään.
Taidolla ja tyylillä rakennetut puitteet tarjoavat ympäri vuoden tekemistä ja elämyksiä niin aikuisille kuin lapsillekin. Kotisivuihin on panostettu www.jarvisydan.com ja siellä voi käydä tekemässä etukäteisihastelua, vaikkakin vasta paikan päällä koko komeus valkenee. Olen aivan myyty ja suunnittelenkin jo Onnin kanssa issikkahevosten ratsastusretkeä tai talvikaudella opastettua pilkkireissua.
Toimitusjohtaja antoi kehuja kunnan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Etenkin ihan viime vuosina on kunnassa ymmärretty tiettyjen maapoliittisten päätösten merkitys yritykselle ja oli mukava kuulla, että ymmärrystä on ollut runsaasti myös demaripäättäjissä. Maakunnallisena päättäjänä lämmittää mieltä se, että paljon puhuttu matkailu voidaan hyvin tuotteistaa ja rakentaa ympärivuotiseksi ja toiminnalliseksi. Wau.
Lomakeskus Järvisydämen nuori toimitusjohtaja esitteli innokkaasti paikkoja ja jo pelkästään alueen historia ja yhden suvun siellä toimiminen vuosisatojen ajan, teki vaikutuksen. Jouduin tunnustamaan, että en ollut aikaisemmin paikalla käynyt, mutta vastedes tulen käymään.
Taidolla ja tyylillä rakennetut puitteet tarjoavat ympäri vuoden tekemistä ja elämyksiä niin aikuisille kuin lapsillekin. Kotisivuihin on panostettu www.jarvisydan.com ja siellä voi käydä tekemässä etukäteisihastelua, vaikkakin vasta paikan päällä koko komeus valkenee. Olen aivan myyty ja suunnittelenkin jo Onnin kanssa issikkahevosten ratsastusretkeä tai talvikaudella opastettua pilkkireissua.
Toimitusjohtaja antoi kehuja kunnan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Etenkin ihan viime vuosina on kunnassa ymmärretty tiettyjen maapoliittisten päätösten merkitys yritykselle ja oli mukava kuulla, että ymmärrystä on ollut runsaasti myös demaripäättäjissä. Maakunnallisena päättäjänä lämmittää mieltä se, että paljon puhuttu matkailu voidaan hyvin tuotteistaa ja rakentaa ympärivuotiseksi ja toiminnalliseksi. Wau.
Rantsalmen raitilla
Etelä-Savolaisen Rantasalmen raitti teki eilen vaikutuksen. Kunnan halki menevä Kylätie kuhisi puoliltapäivin ihmisiä, kaikenikäisiä ja monenlaisia. Katua reunistivat liikkeet ja lounasta tarjoavat ravintolat. Rakennustyömaita näkyi olevan käynnissä ja ilmapiiri kaiken kaikkiaan myönteinen.
Tapasin kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, jotka kertoivat ajankohtaisia asioita heidän näkökulmastaan. Pääasiassa toiveikas olo tuntui olevan myös heillä. Rantasalmi on osa JJR-allianssia eli yhteistyömuodostelmaa, jossa kolme pientä kuntaa (Juva, Joroinen ja Rantasalmi) ovat olleet edelläkävijöitä siinä, kuinka kuntalaisten palveluja voidaan järjestää yhdessä kuitenkaan luopumatta omasta itsenäisyydestään.
Pääsin vierailulle myös erilaiseen yritykseen. Tällä hetkellä 14 henkeä työllistävä yritys Rantasalmen SCEL OY on erikoistunut kierrätettävän sähkö- ja elektroniikkaromun jatkotyöstämiseen. Nerokas idea, jolla saadaan nykyisin niin kovin lyhytikäiset kodin elektroniikkalaitteet jalostettua ja materiaalit kierrätettyä ympäristöä vähemmän kuormittavalla tavalla. Yksinkertaista toimintaa, josta kuitenkin on olemassa laissa porsaanreikä, jolla tämäkin rahanarvoinen toiminta on saatu osin siirrettyä kiinalaisten kontolle.
Mukava oli yritysvierailulla kuulla myös se, että firma pystyy työllistämään myös paikkakunnan reippaita koululaisia ja vajaakuntoisia, muutoin vaikeasti työllistettäviä henkilöitä. Tätä ns. sosiaalista työllistämistä toivoisi yrityksistä löytyvän enemmänkin. Tarvetta tähän on lähivuosina vielä enemmän.
Viime viikolla sain olla mukana Mikkelissä uuden tehdasrakenuksen avajaisissa, jossa metallityöhön erikoistunut Mikemet Oy juhli laajennustaan. Mikemet ja Miketek ovat myös näitä työpaikkoja, joissa moni ihminen on saanut elämälleen sisällön, kun ei ole eri syistä johtuen ja yrityksistään huolimatta pystynyt työllistymään muualle. Tuotantolaitosten laajennukset eivät ole ihan jokapäiväistä meidän kulmakunnilla.
Eilen illansuussa olimme vielä ns. omalla porukalla koolla Rinssi Everstissä. Rantsalmen demareitten kanssa on aina ollut mutkatonta ja mukavaa olla, oikein esimerkillisen toimivaa puolueaktivismia! (Terveiset Ramin kautta kaikille). Puhuimme ajankohtaisista maakunnallisista asioista, puolueen tilanteesta, maan taloudesta, arvoista ja asenteista. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta ajomatka kotiin pakotti poistumaan paikalta hyvissä ajoin. Kotona olin jo ennen kahdeksaa.
Tapasin kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, jotka kertoivat ajankohtaisia asioita heidän näkökulmastaan. Pääasiassa toiveikas olo tuntui olevan myös heillä. Rantasalmi on osa JJR-allianssia eli yhteistyömuodostelmaa, jossa kolme pientä kuntaa (Juva, Joroinen ja Rantasalmi) ovat olleet edelläkävijöitä siinä, kuinka kuntalaisten palveluja voidaan järjestää yhdessä kuitenkaan luopumatta omasta itsenäisyydestään.
Pääsin vierailulle myös erilaiseen yritykseen. Tällä hetkellä 14 henkeä työllistävä yritys Rantasalmen SCEL OY on erikoistunut kierrätettävän sähkö- ja elektroniikkaromun jatkotyöstämiseen. Nerokas idea, jolla saadaan nykyisin niin kovin lyhytikäiset kodin elektroniikkalaitteet jalostettua ja materiaalit kierrätettyä ympäristöä vähemmän kuormittavalla tavalla. Yksinkertaista toimintaa, josta kuitenkin on olemassa laissa porsaanreikä, jolla tämäkin rahanarvoinen toiminta on saatu osin siirrettyä kiinalaisten kontolle.
Mukava oli yritysvierailulla kuulla myös se, että firma pystyy työllistämään myös paikkakunnan reippaita koululaisia ja vajaakuntoisia, muutoin vaikeasti työllistettäviä henkilöitä. Tätä ns. sosiaalista työllistämistä toivoisi yrityksistä löytyvän enemmänkin. Tarvetta tähän on lähivuosina vielä enemmän.
Viime viikolla sain olla mukana Mikkelissä uuden tehdasrakenuksen avajaisissa, jossa metallityöhön erikoistunut Mikemet Oy juhli laajennustaan. Mikemet ja Miketek ovat myös näitä työpaikkoja, joissa moni ihminen on saanut elämälleen sisällön, kun ei ole eri syistä johtuen ja yrityksistään huolimatta pystynyt työllistymään muualle. Tuotantolaitosten laajennukset eivät ole ihan jokapäiväistä meidän kulmakunnilla.
Eilen illansuussa olimme vielä ns. omalla porukalla koolla Rinssi Everstissä. Rantsalmen demareitten kanssa on aina ollut mutkatonta ja mukavaa olla, oikein esimerkillisen toimivaa puolueaktivismia! (Terveiset Ramin kautta kaikille). Puhuimme ajankohtaisista maakunnallisista asioista, puolueen tilanteesta, maan taloudesta, arvoista ja asenteista. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta ajomatka kotiin pakotti poistumaan paikalta hyvissä ajoin. Kotona olin jo ennen kahdeksaa.
Psykologille tarvetta
Tapasin eilen aamulla mikkeliläisiä kouluterveydenhoitajia- ja lääkäreitä. Näiden naisten( siis ei yhtään miestä) toimenkuvana on huolehtia kaupungissa olevien oppilaitosten opiskelijoista, niin lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa kuin ammattikorkeakoulussakin. Tehtäväkenttä on laaja ja moniammatillisuus on tärkeässä roolissa.
Opiskelijaterveydenhuollolla on merkitystä. Paitsi yksilölle, niin myös yhteiskunnalle. Yhteiskunnan näkökulmasta terveet ja hyvinvoivat opiskelijat ovat menestymisemme edellytys ja toisaalta, sairaat ja huonovointiset opiskelijat aiheuttavat kustannuksia keskeyttämisen ja oppilaitosten näkökulmasta. Inhimillisesti tietenkin tilanne on vielä moninkertaisen hankala.
Mikkelissä opiskelijat ovat kyselyjen mukaan olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä terveydenhuoltopalveluihin. Vastaanotolle on päästy nopeasti ja apu on ollut lähellä. Moniammatillista porukkaa täydentämään tarvittaisiin kuitenkin vielä yhtä ammattilaista, psykologia. Opiskelijoiden vaivat ovat yhä enemmän sellaisia, joita ei pelkästään lääkityksellä ratkaista.
Monessa Mikkelin kaltaisessa kaupungissa on kouluterveydenhuoltoon palkattu oppilaitospsykologi. Meillä tämä voisi olla ammattikorkeakoulun palkkaama, jota sitten toisille kouluille eli koulutuksenjärjestäjille myytäisiin, kuitenkin siten, että jokainen opiskelija voisi tarvittaessa saada avun tätä kautta. Yksinkertaisesti ratkaistavissa oleva vaikea asia.
Opiskelijaterveydenhuollolla on merkitystä. Paitsi yksilölle, niin myös yhteiskunnalle. Yhteiskunnan näkökulmasta terveet ja hyvinvoivat opiskelijat ovat menestymisemme edellytys ja toisaalta, sairaat ja huonovointiset opiskelijat aiheuttavat kustannuksia keskeyttämisen ja oppilaitosten näkökulmasta. Inhimillisesti tietenkin tilanne on vielä moninkertaisen hankala.
Mikkelissä opiskelijat ovat kyselyjen mukaan olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä terveydenhuoltopalveluihin. Vastaanotolle on päästy nopeasti ja apu on ollut lähellä. Moniammatillista porukkaa täydentämään tarvittaisiin kuitenkin vielä yhtä ammattilaista, psykologia. Opiskelijoiden vaivat ovat yhä enemmän sellaisia, joita ei pelkästään lääkityksellä ratkaista.
Monessa Mikkelin kaltaisessa kaupungissa on kouluterveydenhuoltoon palkattu oppilaitospsykologi. Meillä tämä voisi olla ammattikorkeakoulun palkkaama, jota sitten toisille kouluille eli koulutuksenjärjestäjille myytäisiin, kuitenkin siten, että jokainen opiskelija voisi tarvittaessa saada avun tätä kautta. Yksinkertaisesti ratkaistavissa oleva vaikea asia.
sunnuntai, elokuuta 23, 2009
Huolia ja murheita
Eilinen toripäivä oli jälleen kerran antoisa. Aamuisen torin herääminen oli mukavaa katseltavaa. Meidän kahviteltallamme kävi tasainen virta ihmisiä koko neljän tunnin ajan. Aurinkoisessa kelissä oli mukava keskustella ihmisten kanssa, vaikkakin asiat eivät niin mukavia olleetkaan.
Kuten etukäteen arvelinkin, harmeja oli monenlaisia. Ihmiset olivat äärimmäisen pettyneitä metsäteollisuuden nykytilaan ja siihen, kuinka asiassa on maan hallituksen suunnassa toimittu. Leikkaukset eivät kohdistu pelkästään tehtaisiin ja heidän työntekijöihinsä, vaan kaikki kuljetusyrittäjät, metsäkoneen kuljettajat jne. saavat tilanteesta osansa.
Ruuan alv-venkoilu ihmetyttää kansalaisia. Jokainen kannattaa ruuan hinnan laskemista, mutta harva pystyi kertomaan ehdotuksia, millä veroilla ja maksuilla se tullaan rahoittamaan. Ravintolaruuan alvin alentamista ei mikkeliläinen torikansa oikein ymmärtänyt, sain moneen kertaan selostaa sen työllisyyttä turvaavaa merkitystä.
Työttömyyden hoito ei kovin hyvää arvosanaa kansalaisilta saanut. Ja syystäkin. Työttömyysluvut tuntuvat kasvavan vauhdilla ja joka päivälle saadaan uusia entistä hirveämpiä lukuja. Huolta kannettiin erityisesti nuorisotyöttömyydestä ja syrjäytymisvaarasta, joka on yhä useammalla ihan konkreettista.
Huolia ja murheita oli siis paljon ja monenlaisia. Joillekin tuntuu vieläkin olevan epäselvää se, millä tavalla meidän poliittinen järjestelmä toimii. Moneen kertaan sain kertoa sen, että meillä on vaalien tuloksen perusteella muodostettu maahan hallitus, joka toteuttaa omaa ja haluamaansa politiikkaa. Päätökset ovat hallituspuolueiden arvovalintoja, jotka eivät todellakaan ole tällä hetkellä niitä, joilla kaikista heikoimmassa asemassa olevia jelpataan.
Kehotinkin kaikista ärhäkkäimpiä keskustelijoita olemaan yhteydessä vaalipiirin porvareihin ja antamaan moitteensa näiden puolueiden edustajille. Ikävä kyllä, sosialidemokraateilla ei tällä kertaa maan politiikassa ole kuin sivustakatsojan rooli, kiitos tämän maan merisalojen. (Kommentoin Apu-lehden Merisalon haastattelua paremmalla ajalla, jahka olen toipunut siitä.)
Kuten etukäteen arvelinkin, harmeja oli monenlaisia. Ihmiset olivat äärimmäisen pettyneitä metsäteollisuuden nykytilaan ja siihen, kuinka asiassa on maan hallituksen suunnassa toimittu. Leikkaukset eivät kohdistu pelkästään tehtaisiin ja heidän työntekijöihinsä, vaan kaikki kuljetusyrittäjät, metsäkoneen kuljettajat jne. saavat tilanteesta osansa.
Ruuan alv-venkoilu ihmetyttää kansalaisia. Jokainen kannattaa ruuan hinnan laskemista, mutta harva pystyi kertomaan ehdotuksia, millä veroilla ja maksuilla se tullaan rahoittamaan. Ravintolaruuan alvin alentamista ei mikkeliläinen torikansa oikein ymmärtänyt, sain moneen kertaan selostaa sen työllisyyttä turvaavaa merkitystä.
Työttömyyden hoito ei kovin hyvää arvosanaa kansalaisilta saanut. Ja syystäkin. Työttömyysluvut tuntuvat kasvavan vauhdilla ja joka päivälle saadaan uusia entistä hirveämpiä lukuja. Huolta kannettiin erityisesti nuorisotyöttömyydestä ja syrjäytymisvaarasta, joka on yhä useammalla ihan konkreettista.
Huolia ja murheita oli siis paljon ja monenlaisia. Joillekin tuntuu vieläkin olevan epäselvää se, millä tavalla meidän poliittinen järjestelmä toimii. Moneen kertaan sain kertoa sen, että meillä on vaalien tuloksen perusteella muodostettu maahan hallitus, joka toteuttaa omaa ja haluamaansa politiikkaa. Päätökset ovat hallituspuolueiden arvovalintoja, jotka eivät todellakaan ole tällä hetkellä niitä, joilla kaikista heikoimmassa asemassa olevia jelpataan.
Kehotinkin kaikista ärhäkkäimpiä keskustelijoita olemaan yhteydessä vaalipiirin porvareihin ja antamaan moitteensa näiden puolueiden edustajille. Ikävä kyllä, sosialidemokraateilla ei tällä kertaa maan politiikassa ole kuin sivustakatsojan rooli, kiitos tämän maan merisalojen. (Kommentoin Apu-lehden Merisalon haastattelua paremmalla ajalla, jahka olen toipunut siitä.)
lauantaina, elokuuta 22, 2009
Torille tänään!
Tänään on toripäivä. Olemme Työväenyhdistyksen porukoiden kanssa totuttuun tapaan kahviteltan kanssa torilla. Tämä onkin viimeinen keikka pitkiin aikoihin varsinaisella torilla, sillä toriparkin remontti ajaa meidät kaikki evakkoon seuraavaan kortteliin.
Kirkkopuisto on varmastikin hyvä kauppa- ja kahvittelupaikka remontin ajaksi. Puitteet ovat toki erilaiset, mutta varmastikin yhtä hyvät. Yleinen Iimapiiri torin rakentamisen ja keskustan uudistamiseksi on selkeästi muuttunut. Enää ainoastaan todella asiasta mitään tietämättömät ihmettelevät sitä, "mihin toriparkkia tarvitaan, MINÄ olen aina onnistunut löytämään autolleni paikan, kun sitä olen tarvinnut". Siitähän ei tietenkään ole Mikkelissäkään kysymys.
Tämän päivän Länkkärissä oli hyvä juttu Kuopion vastaavata hankkeesta, joka oli toteutettu osittain ja pienempänä jo joitakin vuosia sitten. Kommentit lehdessä olivat pelkästään myönteisiä ja hankkeen jarrumiehetkin tunnustivat, epäilyksiensä olleen turhat. Mikkeliläiset ovat ymmärtäneet asian ja varsinkin nyt, kun kävelykeskusta etenee silminnähden, niin toivo uudesta viihtyisästä keskustasta on konkretisoitumassa.
Tänään teltallamme tullee riittämään puhetta. Ihmisillä on paljon huolia ja murheita, niin valtakunnan kuin kaupunkimmekin politiikan johdosta. Tervetuloa siis kaikki, klo 9-13 välisenä aikana kahvittelemaan ja keskustelmaan kanssamme!
Kirkkopuisto on varmastikin hyvä kauppa- ja kahvittelupaikka remontin ajaksi. Puitteet ovat toki erilaiset, mutta varmastikin yhtä hyvät. Yleinen Iimapiiri torin rakentamisen ja keskustan uudistamiseksi on selkeästi muuttunut. Enää ainoastaan todella asiasta mitään tietämättömät ihmettelevät sitä, "mihin toriparkkia tarvitaan, MINÄ olen aina onnistunut löytämään autolleni paikan, kun sitä olen tarvinnut". Siitähän ei tietenkään ole Mikkelissäkään kysymys.
Tämän päivän Länkkärissä oli hyvä juttu Kuopion vastaavata hankkeesta, joka oli toteutettu osittain ja pienempänä jo joitakin vuosia sitten. Kommentit lehdessä olivat pelkästään myönteisiä ja hankkeen jarrumiehetkin tunnustivat, epäilyksiensä olleen turhat. Mikkeliläiset ovat ymmärtäneet asian ja varsinkin nyt, kun kävelykeskusta etenee silminnähden, niin toivo uudesta viihtyisästä keskustasta on konkretisoitumassa.
Tänään teltallamme tullee riittämään puhetta. Ihmisillä on paljon huolia ja murheita, niin valtakunnan kuin kaupunkimmekin politiikan johdosta. Tervetuloa siis kaikki, klo 9-13 välisenä aikana kahvittelemaan ja keskustelmaan kanssamme!
perjantaina, elokuuta 21, 2009
Kummalliset kuntajohtajat
Maan kuntajohtajat ovat olleet koolla Hämeenlinnassa. Varmasti muutoin hyödylliset päivät ovat tuoneet julki kummallisen ajatuksen. Heidän kannanotossaan sanotaan, että kuntataloutta parannetaan normien purkamisella ja tämä purku tulisi aloittaa lasten päivähoidosta.
Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että kunnallista päivähoitojärjestelmää rukattaisiin tehokkaammaksi. Käytännössä se tarkoittaisi lapsiryhmien suurentamista. Käsittämätön ajatuksenjuoksu.
Suomen kuntien ja kaupunkien johtajat ovat pääasiassa sitä ikäluokkaa, joka muistaa uraltaan myös edellisen laman. Silloin säästöt lyhytnäköisesti tehtiin lasten kustannuksella. Niitä laskuja maksetaan yhteiskunnassa edelleen. Haluavatko kunnanjohtajat todella tehdä samat virheet uudestaan???
Onneksi kunnallisessa päätöksenteossa valta on edelleen vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä. Tällaiset virkamiesten avaukset ja esitykset tulee torpata saman tien. Perusteluja löytyy runsaasti.
Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että kunnallista päivähoitojärjestelmää rukattaisiin tehokkaammaksi. Käytännössä se tarkoittaisi lapsiryhmien suurentamista. Käsittämätön ajatuksenjuoksu.
Suomen kuntien ja kaupunkien johtajat ovat pääasiassa sitä ikäluokkaa, joka muistaa uraltaan myös edellisen laman. Silloin säästöt lyhytnäköisesti tehtiin lasten kustannuksella. Niitä laskuja maksetaan yhteiskunnassa edelleen. Haluavatko kunnanjohtajat todella tehdä samat virheet uudestaan???
Onneksi kunnallisessa päätöksenteossa valta on edelleen vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä. Tällaiset virkamiesten avaukset ja esitykset tulee torpata saman tien. Perusteluja löytyy runsaasti.
Eduskunnan asia
Stora Enson jatkuvat massiiviset irtisanomiset ja tehtaiden sulkemiset ovat vakava asia. Varkauden tehtaan sulkeminen uhkaa kaataa koko kaupungin. Välittömät työttömyysvaikutukset koskevat 650 ihmistä ja välillisesti tietenkin kärsijöitä on moninkertainen määrä. Näillä ratkaisuilla ajetaan kokonaisia maakuntia kuilun partaalle.
Valtio on yhtenä omistajana tässäkin yrityksessä. Omistajaohjaus on annettu yhden ministerin hoidettavaksi. Kokoomuslainen Jyri Häkämies on saanut useampaan kertaan selitellä ohjauksen merkitystä. Selittelyjen aika on nyt ohi.
Ministerin tulisi antaa eduskunnalle selvitys siitä, kuinka omistajaohjausta on tehty ja miten sitä tullaan jatkossa tekemään. Koko hallituksen tulee selvittää eduskunnalle ja sitä kautta siis Suomen kansalle se, mitä toimenpiteitä on metsäteollisuutemme pelastamiseksi tehty. Näitä selvityksiä varten kutsuttakoon eduskunta jo koolle, hyssyttely saa riittää!
Puheenvuorot siitä, että omistajaohjaus ei olisikaan valtion asia, on erikoisen kummallista. Miksi meillä sitten on ministeri, jonka rooteliin nämä asiat kuuluvat, jos kerran mitään ei voitaisi tehdä? Miksi valtio on omistajana eri yhtiöissä, jos kerran omistajan ääntä ei voida käyttää?
Tästä aiheesta laitoin eilen aamupäivällä kannanoton maakuntamme molempiin lehtiin. Harmi vaan, että se ei niihin kumpaankaan ollut mahtunut:(
Valtio on yhtenä omistajana tässäkin yrityksessä. Omistajaohjaus on annettu yhden ministerin hoidettavaksi. Kokoomuslainen Jyri Häkämies on saanut useampaan kertaan selitellä ohjauksen merkitystä. Selittelyjen aika on nyt ohi.
Ministerin tulisi antaa eduskunnalle selvitys siitä, kuinka omistajaohjausta on tehty ja miten sitä tullaan jatkossa tekemään. Koko hallituksen tulee selvittää eduskunnalle ja sitä kautta siis Suomen kansalle se, mitä toimenpiteitä on metsäteollisuutemme pelastamiseksi tehty. Näitä selvityksiä varten kutsuttakoon eduskunta jo koolle, hyssyttely saa riittää!
Puheenvuorot siitä, että omistajaohjaus ei olisikaan valtion asia, on erikoisen kummallista. Miksi meillä sitten on ministeri, jonka rooteliin nämä asiat kuuluvat, jos kerran mitään ei voitaisi tehdä? Miksi valtio on omistajana eri yhtiöissä, jos kerran omistajan ääntä ei voida käyttää?
Tästä aiheesta laitoin eilen aamupäivällä kannanoton maakuntamme molempiin lehtiin. Harmi vaan, että se ei niihin kumpaankaan ollut mahtunut:(
keskiviikkona, elokuuta 19, 2009
Sekaisin
Nyt jos ei kansalaisia saada sekaisin, niin ei sitten milloinkaan. Hallituksen herrat ministerit ovat ryhtyneet kilpasille siinä, millä tavalla ja kuinka paljon ruuan arvonlisäveroa lasketaan. Pohjat tietenkin veti joku viikko sitten rouva ministeri Anttila (kesk.). Hallituksen alvikeitossa on nyt liian monta hämmentäjää.
Ihmetyttää se, että eikö tästä asiasta sovittu vuonna 2007 hallitusneuvotteluissa ja hallitusohjelmaan jotakin siitä ole kirjattu. Miksi tämä asia on nyt sellainen, jossa hallituspuolueet eivät pysy sopimuksissaan ja miksi silloin ei ymmärretty ravintolaruuan alvin laskun merkitystä???
Ruuan hinta Suomessa on liian korkea. Tästä ovat varmasti kaikki samaa mieltä. Ravintolaruuan kalleus on omiaan, etenkin taantuman aikana, heikentämään yritysten toimintaedellytyksiä ja sitä kautta vähentämään työpaikkoja. Kaupasta ostetun ja ravintolaruuan välinen liian suuri ero alveissa ei ole suotavaa.
Ihmisille annetaan nyt illusio siitä, että ruoka halpenee. Porvaripuolueet lupaavat alennusta, mutta samalla jättävät kertomatta sen, millä nämä veronalennukset tullaan kattamaan. Kysyttäessä kansalaisilta sitä, kannatatko ruuan alvin laskemista, on vastaus yhtä ilmeinen kuin kysyttäisi, haluatko lisää palkkaa. Mikäli kysymys asetettaisiin totuudenmukaisesti, vastaukset voisivat olla toisenlaisia.
Sosialidemokraattinen puolue on suhtautunut kriittisesti alvien alentamiseen. Epäilys siitä, että alennus ei kohdistuisikaan kuluttajille, on aiheellinen. Sen sijaan valtionhoitajapuolueen roolista tulisi meidän nyt irrottautua. Maan hallitus viisaudessaan vastatkoon siitä, miten puuttuvat verot tullaan kattamaan. Mikäli keinot koituvat kuntataloutta ja ihmisten arkea kurjistaviksi, niinkuin epäilen, on vaaleissa mahdollisuus vaihtaa hallitus. Tietenkin toivon, että puuttuvat miljoonat otettaisiin jostain muualta, kuten esim. pääomaverotusta kiristämällä.
Ihmetyttää se, että eikö tästä asiasta sovittu vuonna 2007 hallitusneuvotteluissa ja hallitusohjelmaan jotakin siitä ole kirjattu. Miksi tämä asia on nyt sellainen, jossa hallituspuolueet eivät pysy sopimuksissaan ja miksi silloin ei ymmärretty ravintolaruuan alvin laskun merkitystä???
Ruuan hinta Suomessa on liian korkea. Tästä ovat varmasti kaikki samaa mieltä. Ravintolaruuan kalleus on omiaan, etenkin taantuman aikana, heikentämään yritysten toimintaedellytyksiä ja sitä kautta vähentämään työpaikkoja. Kaupasta ostetun ja ravintolaruuan välinen liian suuri ero alveissa ei ole suotavaa.
Ihmisille annetaan nyt illusio siitä, että ruoka halpenee. Porvaripuolueet lupaavat alennusta, mutta samalla jättävät kertomatta sen, millä nämä veronalennukset tullaan kattamaan. Kysyttäessä kansalaisilta sitä, kannatatko ruuan alvin laskemista, on vastaus yhtä ilmeinen kuin kysyttäisi, haluatko lisää palkkaa. Mikäli kysymys asetettaisiin totuudenmukaisesti, vastaukset voisivat olla toisenlaisia.
Sosialidemokraattinen puolue on suhtautunut kriittisesti alvien alentamiseen. Epäilys siitä, että alennus ei kohdistuisikaan kuluttajille, on aiheellinen. Sen sijaan valtionhoitajapuolueen roolista tulisi meidän nyt irrottautua. Maan hallitus viisaudessaan vastatkoon siitä, miten puuttuvat verot tullaan kattamaan. Mikäli keinot koituvat kuntataloutta ja ihmisten arkea kurjistaviksi, niinkuin epäilen, on vaaleissa mahdollisuus vaihtaa hallitus. Tietenkin toivon, että puuttuvat miljoonat otettaisiin jostain muualta, kuten esim. pääomaverotusta kiristämällä.
tiistaina, elokuuta 18, 2009
Bonjour!
Parin päivän ajan meillä on "puhuttu" ranskaa. Neljäsluokkalainen Onni kavereineen on aloittanut ranskan opinnot ja näin aluksi tuntuu intoa riittävän. Toivottavasti sama innostus jatkuu vielä sittenkin, kun on aloitettava oikea sanojen opiskelu:)
Kielen valitseminen peruskoulussa tai lukiossa ei Mikkelin kaupungissa ole ollenkaan itsestäänselvyys. Jo usean vuoden ajan on harmiteltu sitä, että riittävää määrää (16) ryhmän perustamiseen ei samasta koulusta ole löytynyt. Tänä vuonna Onnilla kävi tuuri; juuri minimimäärällä saivat ryhmän kasaan.
Eilisessä kaupunginhallituksessa käsiteltiin talouden tasapainottamisohjelman jatkamista. Jokainen hallintokunta joutuu nipistämään toiminnastaan yhden prosentin eikä se ole ollenkaan helppoa. Opetustoimen osalta järki näyttää voittavan; säästö pyritään hakemaan muualta kuin varsinaisesta opetuksesta eli oppilailta. Tuntikehykseen ei näillä näkymin siis tulla puuttumaan.
Kielen valitseminen peruskoulussa tai lukiossa ei Mikkelin kaupungissa ole ollenkaan itsestäänselvyys. Jo usean vuoden ajan on harmiteltu sitä, että riittävää määrää (16) ryhmän perustamiseen ei samasta koulusta ole löytynyt. Tänä vuonna Onnilla kävi tuuri; juuri minimimäärällä saivat ryhmän kasaan.
Eilisessä kaupunginhallituksessa käsiteltiin talouden tasapainottamisohjelman jatkamista. Jokainen hallintokunta joutuu nipistämään toiminnastaan yhden prosentin eikä se ole ollenkaan helppoa. Opetustoimen osalta järki näyttää voittavan; säästö pyritään hakemaan muualta kuin varsinaisesta opetuksesta eli oppilailta. Tuntikehykseen ei näillä näkymin siis tulla puuttumaan.
sunnuntai, elokuuta 16, 2009
Aivoituksia tamperelaisittain
Todella kyllästyttää jo koko vaalirahakohun jatkaminen. Samanaikaisesti maassa tapahtuu asioita, joiden soisi kiinnostavan tiedotusvälineitä ja sitä kautta myös suurta yleisöä. Pikku-uutisella tämän päivän lehdissä mm. kerrottiin ministeri Kiviniemen (kesk.) suunnittelevan pakkokeinoja kuntien yhteistoiminnan lisäämiseksi!
Jatkanpa minäkin...Kaikista syvimmällä vaalirahakeskustelussa taitaa olla Tampereen seutu. Joku päivä Aamulehdessä kerrottiin, kuinka asioimalla Siwa- tai Valintatalo-liikkeissä, tuet vasemmiston vaalikampanjoita. Tämän aamun Hesari puolestaan kertoi Tampereen kauppakamarin toimitusjohtajan näkemyksiä kunnallisissa luottamustehtävissä toimivien ns. puolueverosta ja siitä, kuinka tämä ohjaa luottamuspaikoille valittavia henkilöitä, eikä heidän osaamisensa tai muut ansionsa. Huh, huh.
Molemmilla heitoilla on tietenkin tarkoituksensa. Tarkoitus on heikentää osallistumista niin osuusliike Tradekan kuin kunnallisten luottamustehtävien hoitoon haluavien määrää. Ja toisaalta, sitä kautta heikentää juuri demareiden painoarvoa yhteisten asioiden hoidossa. Tiedetään, että alhainen osallistuminen ja äänestäminen vaaleissa, koituu aina meikäläisten tappioksi.
Itselleni ja monelle muulle puolueen pitkäaikaiselle toimijalle on ollut itsestään selvää se, että entisen E-liikkeen, nyk Tradekan, tarjoamia palveluita (huoltoasema, ravintolat, kaupat, hotellit jne.) pyritään päivittäisissä valinnoissa käyttämään. Ei ole sattumaa, että itse hoidan perheemme ruokaostokset pääasiassa Siwassa tai kun tarvitsen hotellimajoitusta, suosin mielelläni Cumulusta. Tradeka on hyvin lähellä meidän puoluetta, eikä siis ole mitenkään omituista se, että se haluaa antaa taloudellista tukea sellaiselle liikkeelle, jolla on samat arvot.
Kunnallisissa luottamustehtävissä toimivien kokouspalkkioista maksetaan puolueen kunnallisjärjestölle ns. puolueveroa. Normaalin lisäveroprosentin (60) ja puolueveron (15)jälkeen, ei kokouspalkkioista paljoa jää riemuitsemista. Kukaan ei voi uhrata aikaansa ja energiaansa yhteisten asioiden hoitoon pelkästään näiden kokouspalkkioiden vuoksi, joten on erityisen kummallista, että näitä ihmisiä vielä yritetään syyllistää siitä, että ovat laittaneet itsensä likoon oman kuntansa puolesta. Erikoisen omituista ajattelua Tampereen kulmilta.
Miten muuten on Keskon tilanne tässä jupakassa? Joko on kerrottu, millä summilla se Kokoomusta on rahoittanut? Voi olla, että on kerrottu, mutta minä en ole ainakaan sitä huomannut... Ai niin, en minä eikä Mikkelin Työväenyhdistys ole saanut rahaa myöskään Tradekalta eikä Keskolta. Eikä muuten ole pyydettykään.
Jatkanpa minäkin...Kaikista syvimmällä vaalirahakeskustelussa taitaa olla Tampereen seutu. Joku päivä Aamulehdessä kerrottiin, kuinka asioimalla Siwa- tai Valintatalo-liikkeissä, tuet vasemmiston vaalikampanjoita. Tämän aamun Hesari puolestaan kertoi Tampereen kauppakamarin toimitusjohtajan näkemyksiä kunnallisissa luottamustehtävissä toimivien ns. puolueverosta ja siitä, kuinka tämä ohjaa luottamuspaikoille valittavia henkilöitä, eikä heidän osaamisensa tai muut ansionsa. Huh, huh.
Molemmilla heitoilla on tietenkin tarkoituksensa. Tarkoitus on heikentää osallistumista niin osuusliike Tradekan kuin kunnallisten luottamustehtävien hoitoon haluavien määrää. Ja toisaalta, sitä kautta heikentää juuri demareiden painoarvoa yhteisten asioiden hoidossa. Tiedetään, että alhainen osallistuminen ja äänestäminen vaaleissa, koituu aina meikäläisten tappioksi.
Itselleni ja monelle muulle puolueen pitkäaikaiselle toimijalle on ollut itsestään selvää se, että entisen E-liikkeen, nyk Tradekan, tarjoamia palveluita (huoltoasema, ravintolat, kaupat, hotellit jne.) pyritään päivittäisissä valinnoissa käyttämään. Ei ole sattumaa, että itse hoidan perheemme ruokaostokset pääasiassa Siwassa tai kun tarvitsen hotellimajoitusta, suosin mielelläni Cumulusta. Tradeka on hyvin lähellä meidän puoluetta, eikä siis ole mitenkään omituista se, että se haluaa antaa taloudellista tukea sellaiselle liikkeelle, jolla on samat arvot.
Kunnallisissa luottamustehtävissä toimivien kokouspalkkioista maksetaan puolueen kunnallisjärjestölle ns. puolueveroa. Normaalin lisäveroprosentin (60) ja puolueveron (15)jälkeen, ei kokouspalkkioista paljoa jää riemuitsemista. Kukaan ei voi uhrata aikaansa ja energiaansa yhteisten asioiden hoitoon pelkästään näiden kokouspalkkioiden vuoksi, joten on erityisen kummallista, että näitä ihmisiä vielä yritetään syyllistää siitä, että ovat laittaneet itsensä likoon oman kuntansa puolesta. Erikoisen omituista ajattelua Tampereen kulmilta.
Miten muuten on Keskon tilanne tässä jupakassa? Joko on kerrottu, millä summilla se Kokoomusta on rahoittanut? Voi olla, että on kerrottu, mutta minä en ole ainakaan sitä huomannut... Ai niin, en minä eikä Mikkelin Työväenyhdistys ole saanut rahaa myöskään Tradekalta eikä Keskolta. Eikä muuten ole pyydettykään.
lauantaina, elokuuta 15, 2009
Uusi aika
Torstai-iltana kokoontui SDP:n Mikkelin kunnallisjärjestön kunnallistoimikunta. Monimutkainen nimi, mutta varsin yksinkertaisesti kuitenkin koottu. Kunnallistoimikunnan jäsenet ovat mikkeliläisten puolueosastojen (yhdistysten) nimeämiä edustajia ns. kunnallisjärjestön hallitukseksi. Jokainen yhdistys saa suuruutensa mukaan kaksi tai kolme paikkaa toimikuntaan. Itse en tällä kaudella ole varsinainen jäsen, mutta läsnäolo-oikeus on monestakin syystä taattu.
Koko tähänastisen kunnallispoliittisen urani (9 vuotta) ajan olen ollut kunnallistoimikunnassa mukana. On hirvittävää huomata se, että ensimmäistä kertaa kokouksessa oli mukavaa! Keskustelu oli vilkasta, kaikki osallistuivat, puheenjohtaja oli ystävällinen ja asiallinen, kukaan ei piikitellyt ketään, eikä kenenkään päätä vaadittu vadille. Käsittelimme vaikeita ja ikäviäkin asioita, mutta rakentavasti. Sovittiin uusien koulutustilaisuuksien järjestämisestä porukoille jne. Tästä alkaa mikkeliläisen sosialidemokraattisen liikkeen uusi aika eli vapiskaa porvarit!
Henkilökohtainen mielihyvä tietenkin kruunautui kokouksen loppumetreillä, kun kunnallisjärjestömme puheenjohtaja halusi kertoa porukoille, että on liittynyt MINUN tukijoukkoihini. Tämä voi tuntua pikkuseikalta, mutta me mikkeliläiset tiedämme, kuinka iso asia se on. Ensimmäistä kertaa knj:n puheenjohtaja ei ole juonimassa takanapäin tai laittamassa julkisesti kapuloita rattaisiini ja ensimmäistä kertaa voin luottaa puheenjohtajaan (terkut Hannu Haapaselle!). Toisenlaisesta ajasta olen saanut ikäviä kokemuksia vuosikausien ajan.
Koko tähänastisen kunnallispoliittisen urani (9 vuotta) ajan olen ollut kunnallistoimikunnassa mukana. On hirvittävää huomata se, että ensimmäistä kertaa kokouksessa oli mukavaa! Keskustelu oli vilkasta, kaikki osallistuivat, puheenjohtaja oli ystävällinen ja asiallinen, kukaan ei piikitellyt ketään, eikä kenenkään päätä vaadittu vadille. Käsittelimme vaikeita ja ikäviäkin asioita, mutta rakentavasti. Sovittiin uusien koulutustilaisuuksien järjestämisestä porukoille jne. Tästä alkaa mikkeliläisen sosialidemokraattisen liikkeen uusi aika eli vapiskaa porvarit!
Henkilökohtainen mielihyvä tietenkin kruunautui kokouksen loppumetreillä, kun kunnallisjärjestömme puheenjohtaja halusi kertoa porukoille, että on liittynyt MINUN tukijoukkoihini. Tämä voi tuntua pikkuseikalta, mutta me mikkeliläiset tiedämme, kuinka iso asia se on. Ensimmäistä kertaa knj:n puheenjohtaja ei ole juonimassa takanapäin tai laittamassa julkisesti kapuloita rattaisiini ja ensimmäistä kertaa voin luottaa puheenjohtajaan (terkut Hannu Haapaselle!). Toisenlaisesta ajasta olen saanut ikäviä kokemuksia vuosikausien ajan.
Pakkolepoa
Piipahdin eilen eduskunnan työhuoneella. Kovin hiljaiselta vielä muutoin vaikutti, mutta selkeästi valtakunta alkaa palailla lomilta, mikäli postin määrästä voi niin päätellä. Keräilin papereita mukaani ja palasin kolmen junalla kotiin.
Harmittava jalkavammani on vaivannut liikkumista nyt jo nelisen viikkoa ja eilen se sitten vihdoin kuvattiin. Kuvissa näkyi selvästi murtuma jalkapöydässä eli ns. marssimurtuma. Tätähän olin itsekin jo epäillyt ja nyt lääkäri sen vahvisti ja määräsi pakkolepoon. Sairauslomaa annaettiin tähän lähtöön reilu viikko ja rasitusta jalalle mahdollisimman vähän. Onkin ensimmäinen kerta tässä "firmassa" kun joudun sairaslomalle. Aihetta toki olisi ollut monestikin, mutta vaivat on hoidettu työn ohessa ja kotikonstein.
Ensi viikko olisi taas ollut kovin ohjelmoitu, mukaan lukien ympäristövaliokunnan kesämatka Keski-Suomeen. Taidan ottaa järjen käteen ja yrittää nyt saada kintun kuntoon ja vähentää ensi viikon menoja. Kun istuntokausi parin viikon päästä alkaa, on oltava kunnossa!
Tänä viikonloppuna on Mikkelin satamassa jo 10. kertaa Kalamarkkinat. Tapahtuma on saanut suuren suosion ja siellä on aamusta iltaan ohjelmaa kaikenlaisille kulkijoille. Lukuisat eri kalakojut tarjoavat herkkuja ja neuvoja kalaruokien valmistamiseksi. Omalta osaltani markkinat jäävät nyt käymättä, mutta toivottavasti sää suosii paikallaolijoita.
Harmittava jalkavammani on vaivannut liikkumista nyt jo nelisen viikkoa ja eilen se sitten vihdoin kuvattiin. Kuvissa näkyi selvästi murtuma jalkapöydässä eli ns. marssimurtuma. Tätähän olin itsekin jo epäillyt ja nyt lääkäri sen vahvisti ja määräsi pakkolepoon. Sairauslomaa annaettiin tähän lähtöön reilu viikko ja rasitusta jalalle mahdollisimman vähän. Onkin ensimmäinen kerta tässä "firmassa" kun joudun sairaslomalle. Aihetta toki olisi ollut monestikin, mutta vaivat on hoidettu työn ohessa ja kotikonstein.
Ensi viikko olisi taas ollut kovin ohjelmoitu, mukaan lukien ympäristövaliokunnan kesämatka Keski-Suomeen. Taidan ottaa järjen käteen ja yrittää nyt saada kintun kuntoon ja vähentää ensi viikon menoja. Kun istuntokausi parin viikon päästä alkaa, on oltava kunnossa!
Tänä viikonloppuna on Mikkelin satamassa jo 10. kertaa Kalamarkkinat. Tapahtuma on saanut suuren suosion ja siellä on aamusta iltaan ohjelmaa kaikenlaisille kulkijoille. Lukuisat eri kalakojut tarjoavat herkkuja ja neuvoja kalaruokien valmistamiseksi. Omalta osaltani markkinat jäävät nyt käymättä, mutta toivottavasti sää suosii paikallaolijoita.
perjantaina, elokuuta 14, 2009
Padottua maalaisjärkeä
Eilen aamulla näkymät ja tunnelmat kahden mikkeliläisen järven välissä olivat kuin tv- kakkosen maalaissarjasta. Sain olla mukana todistamassa tilaisuutta, jossa näiden järvien sekä asukkaat että kesämökkiläiset olivat kokoontuneet uudelle padolle peräämään vastauksia kolmelta ympäristökeskuksen virkamieheltä.
Asianosaiset ovat ihmetelleet sitä, minkä takia sata vuotta vanha pato tuli nyt "korjata" sellaiseen muotoon, että molempien järvien tila on muuttunut. Alempana olevat vesistöt uhkaavat kuivua ja padon toisella puolella oleva järvi lainehtii pelloille.
Aikaisemmin pato on toiminut halutulla tavalla, mutta kuitenkin siten, että veden virtaamista ei kokonaan ole estetty ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Nyt tuntuu siltä, että ympäristökeskuksen porukoilla on maalaisjärki ollut padottuna, kun uutta massiivista rakennelmaa on tehty.
Tilaisuus meni alkukiristelystä huolimatta hyvin ja eri osapuolet lähentyivät toisiaan. Yhdessä sovimme jatkotoimenpiteistä, joilla saadaan tilanne palautettua molempien järvien asukkaiden toivomalle tolalle. Tässäkin tapauksessa olisi vaan täytynyt pysähtyä ennakkoon kuulemaan asianosaisia, jolloin turhilta mielipahoilta olisi vältytty ja hommaa ei olisi tarvinnut tehdä kahteen kertaan.
Asianosaiset ovat ihmetelleet sitä, minkä takia sata vuotta vanha pato tuli nyt "korjata" sellaiseen muotoon, että molempien järvien tila on muuttunut. Alempana olevat vesistöt uhkaavat kuivua ja padon toisella puolella oleva järvi lainehtii pelloille.
Aikaisemmin pato on toiminut halutulla tavalla, mutta kuitenkin siten, että veden virtaamista ei kokonaan ole estetty ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Nyt tuntuu siltä, että ympäristökeskuksen porukoilla on maalaisjärki ollut padottuna, kun uutta massiivista rakennelmaa on tehty.
Tilaisuus meni alkukiristelystä huolimatta hyvin ja eri osapuolet lähentyivät toisiaan. Yhdessä sovimme jatkotoimenpiteistä, joilla saadaan tilanne palautettua molempien järvien asukkaiden toivomalle tolalle. Tässäkin tapauksessa olisi vaan täytynyt pysähtyä ennakkoon kuulemaan asianosaisia, jolloin turhilta mielipahoilta olisi vältytty ja hommaa ei olisi tarvinnut tehdä kahteen kertaan.
keskiviikkona, elokuuta 12, 2009
Monipuolinen päivä
Ympäristövaliokunta saa heti syksyn alussa paneutua jätelain kokonaisuudistukseen. Asia on luonnollisestikin laaja ja vaatii valiokunnalta varmasti koko syksyn. Kävin eilen tapaamassa oman kaupunkimme/seutumme jätehuoltoeksperttiä, Metsäsairila Oy:n toimitusjohtaja Alpo Leinosta ja hänen kanssaan saimme tsekattua meidän kannalta oleellisimmat asiat uudistuksessa.
Samassa rakennuksessa pitää majaa paikallinen Työttömien toimintajärjestö, joten poikkesin samalla siellä. Ikävä kyllä, tupa oli täynnä väkeä. Juttelin toiminnanjohtaja Heikki "Pyrtsi" Pyrhösen kanssa ja huolemme on tietenkin yhteinen. Työllisyysmäärärahat alueellamme ovat jälleen lopussa ja jopa tämä Työttömien toimintajärjestön ylläpitämä lounasruokala on taas katkolla. Todella omituista jos hallitus ei riihessään pikaisesti lisää työllistämisrahoja saman aikaisesti kun työttömyys koko ajan kasvaa.
Etelä-Savon Sotaorvot ry on aktiivinen porukka, joka oli kutsunut minut tapaamiseen eilen iltapäivällä. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalolla pidetty tilaisuus oli keskusteleva ja mukava. Puhuimme toki heidän ns. edunvalvonta-asiastaan, mutta paljon muustakin. Sovimme jatkotoimenpiteistä ja vierailusta eduskuntaan. Kivaa porukkaa kaiken kaikkiaan!
Illalla olin vielä vierailijana valtuuston puheenjohtajakollegan, Martti Lokan kanssa kaupungin teknisen lautakunnan kokouksessa. Kokouksen jälkeen pidetty lautakunnan keskustelutilaisuus oli ajatuksia herättävä ja vaatinee toisenkin yön yli nukkumisen, ennenkuin siitä kannattaa paljoa lausua tai puhua.
Samassa rakennuksessa pitää majaa paikallinen Työttömien toimintajärjestö, joten poikkesin samalla siellä. Ikävä kyllä, tupa oli täynnä väkeä. Juttelin toiminnanjohtaja Heikki "Pyrtsi" Pyrhösen kanssa ja huolemme on tietenkin yhteinen. Työllisyysmäärärahat alueellamme ovat jälleen lopussa ja jopa tämä Työttömien toimintajärjestön ylläpitämä lounasruokala on taas katkolla. Todella omituista jos hallitus ei riihessään pikaisesti lisää työllistämisrahoja saman aikaisesti kun työttömyys koko ajan kasvaa.
Etelä-Savon Sotaorvot ry on aktiivinen porukka, joka oli kutsunut minut tapaamiseen eilen iltapäivällä. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalolla pidetty tilaisuus oli keskusteleva ja mukava. Puhuimme toki heidän ns. edunvalvonta-asiastaan, mutta paljon muustakin. Sovimme jatkotoimenpiteistä ja vierailusta eduskuntaan. Kivaa porukkaa kaiken kaikkiaan!
Illalla olin vielä vierailijana valtuuston puheenjohtajakollegan, Martti Lokan kanssa kaupungin teknisen lautakunnan kokouksessa. Kokouksen jälkeen pidetty lautakunnan keskustelutilaisuus oli ajatuksia herättävä ja vaatinee toisenkin yön yli nukkumisen, ennenkuin siitä kannattaa paljoa lausua tai puhua.
tiistaina, elokuuta 11, 2009
Jatkokertomus
Eilinen päivä tuntui lähes lomapäivältä; maanantai ilman kaupunginhallituksen kokousta:) Hoidimme Onnin kanssa kaupunkiasioita ja sain tavattua muutamat tututkin ihan kahvittelun merkeissä.
Kolumnini Demarissa sai aikaan paljon palautetta, mikä on tietysti hyvä asia. Kahdestakin syystä; tietenkin on mukava kuulla kehuja ja toisaalta, on ilo huomata, että Demaria luetaan ahkerasti.
Vaalirahakuvio jatkuu edelleen, kuten kunnon jatkokertomus konsanaan. Uutena elementtinä on tullut suuryritysten antama tuki puolueille. Mielestäni asia on ihan ok, mutta olisihan näistä voineet puoluesihteerit kertoa ihan vapaaehtoisestikin. Valtio-omisteiset yhtiöt tulisi kuitenkin rajata puoluerahoituksen ulkopuolelle.
Eilisissä uutisissa oikeusministeri Brax (vihr.) antoi vihreäksi poikkeuksellisen maltillisen ja järkevän lausunnon asiasta. Vihreiden tulisi yleisemminkin muistaa se, että vähemmällä hillumisella ja vahingonilolla saadaan aikaan parempia tuloksia. Tulee nimittäin vielä se aika, jolloin nykyiset hallituskumppanit lopullisesti hermostuvat häilyviin vihreisiin ja asettavat nämä seinää vasten. Silloin Vihreätkin tarvitsevat muita ja kumppaneita voi olla vaikea löytää, jos kovin on riemuittu naapurin saunan palamisesta.
Sinänsä näissä lahjoittajissa ei ole mitään uutta. Onhan ollut tiedossa, että Kokoomusta tukee yritysmaailma, Demareita ammattiyhdistysliike ja Kepua omat etujärjestöt ja yrittäjät. STT ilmoitti äsken tekstiviestillä, että JHL on tukenut SDP:tä vuodesta 2006 lähtien noin 450 000 eurolla. Muidenkin ammattiliittojen tulisi nyt läväyttää luvut pöytään, kun kerran puoluesihteerit asiassa jahkailevat.
Oma vaalirahoitusilmoitukseni ei näidenkään paljastusten jälkeen saa uutta sivua. En minä eikä Mikkelin Työväenyhdistys ole saanut tukea Sampo-konsernilta, OP-ryhmältä, Patrialta, Destialta taikka yhdeltäkään ammattiliitolta.
Kolumnini Demarissa sai aikaan paljon palautetta, mikä on tietysti hyvä asia. Kahdestakin syystä; tietenkin on mukava kuulla kehuja ja toisaalta, on ilo huomata, että Demaria luetaan ahkerasti.
Vaalirahakuvio jatkuu edelleen, kuten kunnon jatkokertomus konsanaan. Uutena elementtinä on tullut suuryritysten antama tuki puolueille. Mielestäni asia on ihan ok, mutta olisihan näistä voineet puoluesihteerit kertoa ihan vapaaehtoisestikin. Valtio-omisteiset yhtiöt tulisi kuitenkin rajata puoluerahoituksen ulkopuolelle.
Eilisissä uutisissa oikeusministeri Brax (vihr.) antoi vihreäksi poikkeuksellisen maltillisen ja järkevän lausunnon asiasta. Vihreiden tulisi yleisemminkin muistaa se, että vähemmällä hillumisella ja vahingonilolla saadaan aikaan parempia tuloksia. Tulee nimittäin vielä se aika, jolloin nykyiset hallituskumppanit lopullisesti hermostuvat häilyviin vihreisiin ja asettavat nämä seinää vasten. Silloin Vihreätkin tarvitsevat muita ja kumppaneita voi olla vaikea löytää, jos kovin on riemuittu naapurin saunan palamisesta.
Sinänsä näissä lahjoittajissa ei ole mitään uutta. Onhan ollut tiedossa, että Kokoomusta tukee yritysmaailma, Demareita ammattiyhdistysliike ja Kepua omat etujärjestöt ja yrittäjät. STT ilmoitti äsken tekstiviestillä, että JHL on tukenut SDP:tä vuodesta 2006 lähtien noin 450 000 eurolla. Muidenkin ammattiliittojen tulisi nyt läväyttää luvut pöytään, kun kerran puoluesihteerit asiassa jahkailevat.
Oma vaalirahoitusilmoitukseni ei näidenkään paljastusten jälkeen saa uutta sivua. En minä eikä Mikkelin Työväenyhdistys ole saanut tukea Sampo-konsernilta, OP-ryhmältä, Patrialta, Destialta taikka yhdeltäkään ammattiliitolta.
sunnuntai, elokuuta 09, 2009
Verkossa
Olen käynyt usean viikon ajan Jaakobin painia siitä, kuinka saisin itseni ymmärtämään ja motivoitumaan Facebookin maailmasta. Kaverit ja kollegat ovat kehottaneet kirjautumaan sinne ja kehuvat estoitta sen hyviä puolia.
Ymmärtääkseni Facebook tarjoaa kanavan internetin välityksellä ns. seurustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Monet ovat hihkuneet sitä, kuinka mukavaa on saada uusia kavereita ja kuulla heidän päivittäisiä kuulumisiaan.
Viime viikolla jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli juttu Facebookin kielteisistäkin puolista. Ikävä kyllä, ne olivat juuri niitä samoja seikkoja, jotka ovat omaa kirjautumistani vielä jarrutelleet. Pidän jalkaani jarrupolkimella vielä toistaiseksi, sillä taidan olla niin vanhanaikainen, että mieluummin kaveeraan ystävieni kanssa ihan oikeasti naamatusten:)
Päivittäisiä kuulumisiani voi jokainen käydä lukemassa tästä blogistani ja se onkin osoittautunut juuri minulle sopivaksi verkkoviestintämuodoksi. Uusista viestinnänlajeista olen ihastunut Twitteriin; se on lyhyttä raportointia verkossa siitä, mitä kulloinkin olet tekemässä. ("What are you doing?") Yhden tekstiviestin mittainen kommentti siitä, mitä tapahtuu, on näppärä keino kertoa muille, missä mennään. Viestin voi lähettää joko koneelta tai kännykästä, erittäin vaivatonta siis.
Olen uusimassa kotisivujani ja sieltä tullee linkki omaan Twitteriini. Sitä ennen voit käydä tutustumassa toimintoon osoitteessa www.twitter.com. Ihmisiä haetaan nimillä tai nimimerkeillä, omani taitaa olla muodossa pauliinaviitami.
Ymmärtääkseni Facebook tarjoaa kanavan internetin välityksellä ns. seurustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Monet ovat hihkuneet sitä, kuinka mukavaa on saada uusia kavereita ja kuulla heidän päivittäisiä kuulumisiaan.
Viime viikolla jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli juttu Facebookin kielteisistäkin puolista. Ikävä kyllä, ne olivat juuri niitä samoja seikkoja, jotka ovat omaa kirjautumistani vielä jarrutelleet. Pidän jalkaani jarrupolkimella vielä toistaiseksi, sillä taidan olla niin vanhanaikainen, että mieluummin kaveeraan ystävieni kanssa ihan oikeasti naamatusten:)
Päivittäisiä kuulumisiani voi jokainen käydä lukemassa tästä blogistani ja se onkin osoittautunut juuri minulle sopivaksi verkkoviestintämuodoksi. Uusista viestinnänlajeista olen ihastunut Twitteriin; se on lyhyttä raportointia verkossa siitä, mitä kulloinkin olet tekemässä. ("What are you doing?") Yhden tekstiviestin mittainen kommentti siitä, mitä tapahtuu, on näppärä keino kertoa muille, missä mennään. Viestin voi lähettää joko koneelta tai kännykästä, erittäin vaivatonta siis.
Olen uusimassa kotisivujani ja sieltä tullee linkki omaan Twitteriini. Sitä ennen voit käydä tutustumassa toimintoon osoitteessa www.twitter.com. Ihmisiä haetaan nimillä tai nimimerkeillä, omani taitaa olla muodossa pauliinaviitami.
Yhteistä balettia
Etelä-Savossa on määrätietoisesti kasvatettu kulttuuritarjontaa. Jo vuosikymmenten ajan ovat Savonlinnan Oopperajuhlat olleet menestys ja moniviikkoiset juhlat ovatkin nykyään usean suomalaisen kesämatkailun kohteena.
Mikkelin Musiikkijuhlat (käytän tarkoituksella vanhaa nimeä!) ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja sen ympärille on saatu mukavasti järjestymään monenlaista oheistoimintaa. Saman porukan ideoima Ballet Mikkeli (vanha nimi!) syksyllä on jaksanut vetää asianharrastajia paikalle jo vuosien ajan.
Nämä kulttuuritapahtumat tarvitsevat kuitenkin yhteiskunnan tukea. Tukea on annettu niin Savonlinnan kaupungin kuin Mikkelinkin kaupungin päätöksillä. Valtion panostusta kansainvälisestikin merkittävän oopperatapahtuman toiminnan turvaamiseen tarvitaan jatkossa.
Nyt viikonloppuna pidettiin Olavinlinnassa balettijuhlat. Joku vuosi sitten balettijuhlat kärsi kovista taloudellisista vaikeuksista ja muistaakseni juhlien järjestämisessä pidettiin taukoakin. Jo silloin ihmettelin sitä, miksei Mikkelin ja Savonlinnan baletteja voitaisi järjestää yhdessä, sillä en usko, että muutaman kuukauden välein saisimme samat ihmiset tulemaan Etelä-Savoon baletin merkeissä, vaikka puitteet kuinka upeat olisivatkin.
Tässä olisi edelleen yksi konkreettisen yhteistyön muoto näiden kahden kaupungin välille. Kaupunkien tuki ei lähivuosina ainakaan tule kasvamaan, mieluummin päinvastoin.
Mikkelin Musiikkijuhlat (käytän tarkoituksella vanhaa nimeä!) ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja sen ympärille on saatu mukavasti järjestymään monenlaista oheistoimintaa. Saman porukan ideoima Ballet Mikkeli (vanha nimi!) syksyllä on jaksanut vetää asianharrastajia paikalle jo vuosien ajan.
Nämä kulttuuritapahtumat tarvitsevat kuitenkin yhteiskunnan tukea. Tukea on annettu niin Savonlinnan kaupungin kuin Mikkelinkin kaupungin päätöksillä. Valtion panostusta kansainvälisestikin merkittävän oopperatapahtuman toiminnan turvaamiseen tarvitaan jatkossa.
Nyt viikonloppuna pidettiin Olavinlinnassa balettijuhlat. Joku vuosi sitten balettijuhlat kärsi kovista taloudellisista vaikeuksista ja muistaakseni juhlien järjestämisessä pidettiin taukoakin. Jo silloin ihmettelin sitä, miksei Mikkelin ja Savonlinnan baletteja voitaisi järjestää yhdessä, sillä en usko, että muutaman kuukauden välein saisimme samat ihmiset tulemaan Etelä-Savoon baletin merkeissä, vaikka puitteet kuinka upeat olisivatkin.
Tässä olisi edelleen yksi konkreettisen yhteistyön muoto näiden kahden kaupungin välille. Kaupunkien tuki ei lähivuosina ainakaan tule kasvamaan, mieluummin päinvastoin.
Turun torilla
Nyt viikonloppuna on vietetty Suomen Turussa SDP:n 110 vuotisjuhlaa. Juhlalle on aina paikkansa ja tietenkin näinä aikoina on hyvä pysähtyä yhdessä muistelemaan sitä, mistä on lähdetty ja miettimään sitä, mihin ollaan menossa. Itse jouduin jättämään juhlat väliin, mutta sitäkin tarkemmin olen seurannut sitä, mitä aiheesta on raportoitu.
Tämän ja eilisen päivän lehdissä on annettu juhlallemme paljon palstatilaa, mutta kehuja ei niinkään paljoa. Kritiikkiä ovat saaneet osakseen niin puheenjohtajan juhlapuhe kuin vallalla oleva "aatteettomuus ja näköalattomuus".
Joihinkin krittikin kohteisiin voin toki yhtyä, mutta nyt tuntuu siltä, kuin kaikki se mitä meidän puolueessa tehdään ja esitetään, olisi jotenkin poikkeuksellisen onnetonta. Näin ei suinkaan ole. Puolueen puheenjohtajan suulla on esimerkiksi esitetty toinen toistaan oikea-aikaisempia ratkaisumalleja valtakunnan taloustilanteen hoitamiseksi. Nämä on kerta kerran jälkeen tyrmätty. Puheenjohtaja on ollut yhteistyöhaluinen ja -kykyinen toisten puheenjohtajien suuntaan, tämäkään ei ole kelvannut.
Viimeistään nyt tulisi hallituspuolueiden ymmärtää se, että tämän talouskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kaikkia ryhmiä eikä ylimielisyyten enää ole varaa. Kyseessä on ihmisten pärjääminen eikä pelkästään tänä tai ensi vuonna, vaan pahimmillaan huonolla politiikalla saamme jälleen yhden sukupolven syrjäytymään. Viime lamasta ja porvarihallituksesta voisi ottaa opikseen.
Tämän ja eilisen päivän lehdissä on annettu juhlallemme paljon palstatilaa, mutta kehuja ei niinkään paljoa. Kritiikkiä ovat saaneet osakseen niin puheenjohtajan juhlapuhe kuin vallalla oleva "aatteettomuus ja näköalattomuus".
Joihinkin krittikin kohteisiin voin toki yhtyä, mutta nyt tuntuu siltä, kuin kaikki se mitä meidän puolueessa tehdään ja esitetään, olisi jotenkin poikkeuksellisen onnetonta. Näin ei suinkaan ole. Puolueen puheenjohtajan suulla on esimerkiksi esitetty toinen toistaan oikea-aikaisempia ratkaisumalleja valtakunnan taloustilanteen hoitamiseksi. Nämä on kerta kerran jälkeen tyrmätty. Puheenjohtaja on ollut yhteistyöhaluinen ja -kykyinen toisten puheenjohtajien suuntaan, tämäkään ei ole kelvannut.
Viimeistään nyt tulisi hallituspuolueiden ymmärtää se, että tämän talouskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kaikkia ryhmiä eikä ylimielisyyten enää ole varaa. Kyseessä on ihmisten pärjääminen eikä pelkästään tänä tai ensi vuonna, vaan pahimmillaan huonolla politiikalla saamme jälleen yhden sukupolven syrjäytymään. Viime lamasta ja porvarihallituksesta voisi ottaa opikseen.
lauantaina, elokuuta 08, 2009
Paavo rules!
Tälle viikolle sattui kohdalleni kaksi kolumnivuoroa. Tiistaina oli dead line eteläsavolaisessa ViikkoVapaudessa ja perjantaina Uutispäivä Demarissa. Vapauteen kirjoitan kuuden viikon välein ja demarin vuoro osuu kohdalle noin kaksi kertaa vuodessa.
Tällä kertaa aiheista oli runsaudenpulaa. Päädyin kuitenkin pohdiskelemaan muutamaa asiaa, jota olin jo blogissanikin sivunnut. Sekä Vapauden että Demarin lukijakunta on luonnollisestikin (pääasiassa) meidän kannattajia, joten kirjoitukset voivat olla kovinkin suorasanaisia ilman, että siitä kukaan närkästyisi.
Tämän aamun Hesaria lukiessani huomasin jälleen, että ajatukseni ovat Paavo Lipposen kanssa osuneet taas yksiin. Lipponen toki emerituspoliitikkona käyttää suorempaa ja ronskimpaa kieltä, mutta itse asiasta olimme ihan samoilla linjoilla. Lipponen oli Turun Sanomien kolumnissaan moittinut Kalliomäen ideaa julistautua tässä vaiheessa ikuiseen oppositioon esittämällä yhteistä hallitusta vassareiden, vihreiden ym. häröilijöiden kanssa. Oma kolumnini oli hienovaraisempi ja on luettavissa Demarista maanantaina:)
Monissa lehdissä on Kalliomäen avausta tervehditty ilolla. Jo tämän pitäisi herättää meikäläisissä varoituskellot, sillä suurin osa tästä lehdistöstä on avoimen porvarillista. Kaikista kamalinta oli se, että (muutoin mukavasti kirjoittava) ex-poliitikko Kirsi Piha (kok.) kehui ajatusta jossakin kolumnissaan. Tämän viimeistään tulisi olla meille merkkinä siitä, että nyt suut suppuun tuollaisista höpötyksistä. Vai odotammeko sitä, että Katainen ja Vanhanen äityvät asiaa kehumaan...
Tällä kertaa aiheista oli runsaudenpulaa. Päädyin kuitenkin pohdiskelemaan muutamaa asiaa, jota olin jo blogissanikin sivunnut. Sekä Vapauden että Demarin lukijakunta on luonnollisestikin (pääasiassa) meidän kannattajia, joten kirjoitukset voivat olla kovinkin suorasanaisia ilman, että siitä kukaan närkästyisi.
Tämän aamun Hesaria lukiessani huomasin jälleen, että ajatukseni ovat Paavo Lipposen kanssa osuneet taas yksiin. Lipponen toki emerituspoliitikkona käyttää suorempaa ja ronskimpaa kieltä, mutta itse asiasta olimme ihan samoilla linjoilla. Lipponen oli Turun Sanomien kolumnissaan moittinut Kalliomäen ideaa julistautua tässä vaiheessa ikuiseen oppositioon esittämällä yhteistä hallitusta vassareiden, vihreiden ym. häröilijöiden kanssa. Oma kolumnini oli hienovaraisempi ja on luettavissa Demarista maanantaina:)
Monissa lehdissä on Kalliomäen avausta tervehditty ilolla. Jo tämän pitäisi herättää meikäläisissä varoituskellot, sillä suurin osa tästä lehdistöstä on avoimen porvarillista. Kaikista kamalinta oli se, että (muutoin mukavasti kirjoittava) ex-poliitikko Kirsi Piha (kok.) kehui ajatusta jossakin kolumnissaan. Tämän viimeistään tulisi olla meille merkkinä siitä, että nyt suut suppuun tuollaisista höpötyksistä. Vai odotammeko sitä, että Katainen ja Vanhanen äityvät asiaa kehumaan...
Harhautunut media?
Parin päivän visiitti ystäväperheen mökillä Puulan rannalla teki hyvää. Kaikki luonnon ihmeet sammakoista matelijoihin tekivät Onniin vaikutuksen. Äiti ei ihan yhtä myönteisesti vaikuttunut näistä ollut.
Torstai-iltana sain mökille viestejä ja soittoja, että olin ollut TV:n pääuutislähetyksessä. Pikainen ja yllättävä puhelinhaastattelu vaalirahoituksesta tehtiin keskiviikkona ollessani ensimmäistä kertaa tänä kesänä Pulkkisen torikahvilassa Mikkelissä.
Itse aihe osaltani ihmetyttää ja kummastuttaa. Toimittaja soitti kysyäkseen asiasta ihan kuin olisi löytänyt jonkun uuden skuupin. Jäinkin miettimään, eikö toimittajat lue toistensa juttuja vai oliko kyseessä ihan joku uusi tähti journalismin taivaalla vai miten voi olla, että jälleen kerran sain selittää perin pohjin jo niin kovasti kaluttua vaalirahoitustani.
Asiassa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Mikkelin Työväenyhdistys ei edelleenkään ole saanut lahjoituksia miltään yritykseltä, yhdistykseltä tai yksityiseltä henkilöltä. Yhdistys on perustettu lähes 120 vuotta sitten yhteiskunnallista toimintaa varten. Tähän toimintaan liittyvät mitä oleellisimmin vaalehin osallistuminen. Oma, vuosikymmenten saatossa kertynyt varallisuus on mahdollistanut sen, että omia ehdokkaita on voitu tukea niin eduskunta- kuin kunnallisvaaleissakin.
Vastaavanlaisia hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevia Työväenyhdistyksiä on (onneksi) Suomessa paljon ja se on pelkästään hyvä asia. Herääkin kysymys, onko juuri tämä asia se, mikä porvareita häiritsee? Onko perisuomalainen kateus tässäkin ihmettelyssä määräävä voima? Kuvittelevatko porvarit, että mustaamalla työväenyhdistysten maineet he jotenkin saisivat puhtaan pelikentän toiminnalleen?
Sotkemalla tietoisesti kunnialliset sos.dem. puolueosastot hämäriin, omiin vaalien ajaksi perustettuihin varainhankinta- ja tukiyhdistyksiin, joissa rahaa on kierrätetty nyt paljastuneella tavalla, yrittävät he harhauttaa paitsi kansalaisia niin myös mediaa. Meidän puolueaktiivit maakunnissa eivät tietenkään harhaudu, eivätkä tavalliset järkevät kansalaisetkaan. Median kaikista edustajista en nyt ole enää ihan varma.
Torstai-iltana sain mökille viestejä ja soittoja, että olin ollut TV:n pääuutislähetyksessä. Pikainen ja yllättävä puhelinhaastattelu vaalirahoituksesta tehtiin keskiviikkona ollessani ensimmäistä kertaa tänä kesänä Pulkkisen torikahvilassa Mikkelissä.
Itse aihe osaltani ihmetyttää ja kummastuttaa. Toimittaja soitti kysyäkseen asiasta ihan kuin olisi löytänyt jonkun uuden skuupin. Jäinkin miettimään, eikö toimittajat lue toistensa juttuja vai oliko kyseessä ihan joku uusi tähti journalismin taivaalla vai miten voi olla, että jälleen kerran sain selittää perin pohjin jo niin kovasti kaluttua vaalirahoitustani.
Asiassa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Mikkelin Työväenyhdistys ei edelleenkään ole saanut lahjoituksia miltään yritykseltä, yhdistykseltä tai yksityiseltä henkilöltä. Yhdistys on perustettu lähes 120 vuotta sitten yhteiskunnallista toimintaa varten. Tähän toimintaan liittyvät mitä oleellisimmin vaalehin osallistuminen. Oma, vuosikymmenten saatossa kertynyt varallisuus on mahdollistanut sen, että omia ehdokkaita on voitu tukea niin eduskunta- kuin kunnallisvaaleissakin.
Vastaavanlaisia hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevia Työväenyhdistyksiä on (onneksi) Suomessa paljon ja se on pelkästään hyvä asia. Herääkin kysymys, onko juuri tämä asia se, mikä porvareita häiritsee? Onko perisuomalainen kateus tässäkin ihmettelyssä määräävä voima? Kuvittelevatko porvarit, että mustaamalla työväenyhdistysten maineet he jotenkin saisivat puhtaan pelikentän toiminnalleen?
Sotkemalla tietoisesti kunnialliset sos.dem. puolueosastot hämäriin, omiin vaalien ajaksi perustettuihin varainhankinta- ja tukiyhdistyksiin, joissa rahaa on kierrätetty nyt paljastuneella tavalla, yrittävät he harhauttaa paitsi kansalaisia niin myös mediaa. Meidän puolueaktiivit maakunnissa eivät tietenkään harhaudu, eivätkä tavalliset järkevät kansalaisetkaan. Median kaikista edustajista en nyt ole enää ihan varma.
torstaina, elokuuta 06, 2009
Opin tiellä
Koulut alkavat lähiviikkoina ja julkinen keskustelu koululaisten asioista on perinteiseen tapaan käynnistynyt. Liikenneturvallisuudesta puhutaan ja lapsille muistutetaan liikenteen vaaroista. Eikä syyttä tietenkään.
Vassareiden puheenjohtaja Arhinmäki teki pari päivää sitten esityksen siitä, että oppivelvollisuutta pidennettäisiin parilla vuodella nykyisestä 16 vuoden iästä. Ajatuksen kiirehti ampumaan alas opetusministeri Virkkunen (kok.). On ilmeistä, että mitä tahansa vasemmiston suunnasta esitetäänkin, ne tyrmätään oitis ja vain siksi, että ehdotukset tulevat väärästä leiristä. Tämä on nykyhallituksen tietoinen linja.
Mitä itse asiaan tulee, sitä sietää harkita. Ikävuodet 16-18 ovat tämän päivän suomalaisille juuri riskaabelimmat vuodet aloittaa syrjäytyminen. Ilman koulupaikkaa, ilman työtä ja pahimmillaan ilman turvaverkkoa nämä nuoret (miehet) täyttävät liian usein päivänsä nukkumalla tai kaljottelulla ja yönsä netissä roikkuen.
Lapsilisän maksaminen loppuu samassa vaiheessa eikä vanhempien luona asuvat alaikäiset vielä pääse muiden sosiaaliturvaetuuksien piiriin. Koko perheen henkinen ja taloudellinen tila on vaarassa. Syrjäytymisen alettua, sitä on vaikea katkaista. Tämän ymmärtämiseksi ei tarvita enää yhtään työryhmää, siitä on elävän esimerkin kokemuksia meillä kaikilla ihan riittämiin.
Tässä valossa oppivelvollisuuden pidentäminen yhdellä vuodella olisi perusteltua. Yksikin vuosi nuoren kehityksessä on pitkä ja tuo useimmiten mukanaan aimo annoksen järkeä. Kuntaliiton pelko kustannusten kasvamisesta kunnille on aiheellinen, mutta väliinputoaja nuoret tulevat meille vielä kalliiksi vuosikymmenten aikana.
Vassareiden puheenjohtaja Arhinmäki teki pari päivää sitten esityksen siitä, että oppivelvollisuutta pidennettäisiin parilla vuodella nykyisestä 16 vuoden iästä. Ajatuksen kiirehti ampumaan alas opetusministeri Virkkunen (kok.). On ilmeistä, että mitä tahansa vasemmiston suunnasta esitetäänkin, ne tyrmätään oitis ja vain siksi, että ehdotukset tulevat väärästä leiristä. Tämä on nykyhallituksen tietoinen linja.
Mitä itse asiaan tulee, sitä sietää harkita. Ikävuodet 16-18 ovat tämän päivän suomalaisille juuri riskaabelimmat vuodet aloittaa syrjäytyminen. Ilman koulupaikkaa, ilman työtä ja pahimmillaan ilman turvaverkkoa nämä nuoret (miehet) täyttävät liian usein päivänsä nukkumalla tai kaljottelulla ja yönsä netissä roikkuen.
Lapsilisän maksaminen loppuu samassa vaiheessa eikä vanhempien luona asuvat alaikäiset vielä pääse muiden sosiaaliturvaetuuksien piiriin. Koko perheen henkinen ja taloudellinen tila on vaarassa. Syrjäytymisen alettua, sitä on vaikea katkaista. Tämän ymmärtämiseksi ei tarvita enää yhtään työryhmää, siitä on elävän esimerkin kokemuksia meillä kaikilla ihan riittämiin.
Tässä valossa oppivelvollisuuden pidentäminen yhdellä vuodella olisi perusteltua. Yksikin vuosi nuoren kehityksessä on pitkä ja tuo useimmiten mukanaan aimo annoksen järkeä. Kuntaliiton pelko kustannusten kasvamisesta kunnille on aiheellinen, mutta väliinputoaja nuoret tulevat meille vielä kalliiksi vuosikymmenten aikana.
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Punainen Suomi
Eilisessä Uutispäivä Demarissa oli Antti Kalliomäen haastattelu. Jutussa Kalliomäki ennustaa ja toivoo, että seuraavassa hallituksessa ei olisi porvaripuolueita lainkaan. No joo. Asian julistaminen on kyllä mielestäni hieman ennenaikaista ja siinä mielessä peesaan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen lausuntoa aamu-tv:lle, jossa hän totesi kansalaisten ratkaisevan asian äänestäessään vaaleissa.
On ilman muuta selvää, että sosialidemokraattien tavoitteena tulee olla hallitusvastuuseen pääsy. Etenkin nyt, kun oikeistohallitus on saanut näyttää kykynsä maan ajamisessa yhä vain eriaarvoistuvammaksi ja epäoikeudenmukaisemmaksi yhteiskunnaksi. Tämän viestin saaminen menemään kansalaisille perille on meidän oppositiokautemme pääasiallinen tehtävä. Hallituksen omat toimet kyllä meitä siinä mukavasti auttavat.
Hallitus muodostetaan paitsi vaalituloksen perusteella niin myös hallituskumppaneiden keskinäisen ohjelman perusteella. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että Kokoomuksessa tehtäisi niin suuri linjanmuutos, että saisimme heidän kanssaan yhteistä hallitusohjelmaa tehtyä. Toisaalta, tekisi mieli saada tämänhetkiset hallituspuolueet vastaamaan ensi kaudella tehtävistä leikkauksista ja veronkorotuksista.
Samaisessa aamu-tv:ssä kommenttia kysyttiin myös puheenjohtaja Kataiselta, joka jälleen paljasti ylevän luontonsa puhumalla demareiden halusta saada aikaan Punainen Suomi. Retoriikalla on merkitystä, eikä yhtään historiaa tuntevilla ihmisillä voi sanat punainen ja valkoinen merkitä muuta kuin yhtä asiaa. Olen varma, että Kokoomuksen puoluetoimiston likaisten temppujen osastolla ollaan jo valmistelemassa kampanjaa, jolla ihmisiä saadaan peloteltua punaisen Suomen vaaralla.
On ilman muuta selvää, että sosialidemokraattien tavoitteena tulee olla hallitusvastuuseen pääsy. Etenkin nyt, kun oikeistohallitus on saanut näyttää kykynsä maan ajamisessa yhä vain eriaarvoistuvammaksi ja epäoikeudenmukaisemmaksi yhteiskunnaksi. Tämän viestin saaminen menemään kansalaisille perille on meidän oppositiokautemme pääasiallinen tehtävä. Hallituksen omat toimet kyllä meitä siinä mukavasti auttavat.
Hallitus muodostetaan paitsi vaalituloksen perusteella niin myös hallituskumppaneiden keskinäisen ohjelman perusteella. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että Kokoomuksessa tehtäisi niin suuri linjanmuutos, että saisimme heidän kanssaan yhteistä hallitusohjelmaa tehtyä. Toisaalta, tekisi mieli saada tämänhetkiset hallituspuolueet vastaamaan ensi kaudella tehtävistä leikkauksista ja veronkorotuksista.
Samaisessa aamu-tv:ssä kommenttia kysyttiin myös puheenjohtaja Kataiselta, joka jälleen paljasti ylevän luontonsa puhumalla demareiden halusta saada aikaan Punainen Suomi. Retoriikalla on merkitystä, eikä yhtään historiaa tuntevilla ihmisillä voi sanat punainen ja valkoinen merkitä muuta kuin yhtä asiaa. Olen varma, että Kokoomuksen puoluetoimiston likaisten temppujen osastolla ollaan jo valmistelemassa kampanjaa, jolla ihmisiä saadaan peloteltua punaisen Suomen vaaralla.
sunnuntai, elokuuta 02, 2009
Kyltymätön nainen
Lauantai-aamuna meinasin tukehtua aamukahviini, kun luin Länsi-Savoa. Ystäväni Vartin pohtija oli otsikoinut erään vinoilunsa : "Viitamies on kyltymätön nainen". Itse teksti käsitteli blogiani, jossa kehuin heinäkuun alussa pidettyä Päämaja-symposiumia.
Vartin pohtijaan oli kolahtanut se osuus, jossa totesin Niinistön pressavaalikampanjan avatuksi ja Länsi-Savon julkaisseen juuri ennen symposiumia mielipidemittauksen, jossa eteläsavolaiset haluavat Niinistöstä presidentin. Vartin pohtijan mielestä olen kyltymätön, kun minulle ei riittänyt, että symposiumissa oli Niinistön lisäksi myös kolme demariakin lavalla. Voephan asian nuinkin käsittöö tae sitte iha toesellakin laella.
Kyltymätön toki olen. Olen kyltymätön elämälle, uusille asioille, työlle, hyville kirjoille, auringonpaisteelle jne jne. Voin olla kyltymätön monille muillekin asioille, mutta ihan listan kärkipäähän en kuitenkaan laittaisi päämajasymposiumin osallistujajoukkoa:)
Vartin pohtijaan oli kolahtanut se osuus, jossa totesin Niinistön pressavaalikampanjan avatuksi ja Länsi-Savon julkaisseen juuri ennen symposiumia mielipidemittauksen, jossa eteläsavolaiset haluavat Niinistöstä presidentin. Vartin pohtijan mielestä olen kyltymätön, kun minulle ei riittänyt, että symposiumissa oli Niinistön lisäksi myös kolme demariakin lavalla. Voephan asian nuinkin käsittöö tae sitte iha toesellakin laella.
Kyltymätön toki olen. Olen kyltymätön elämälle, uusille asioille, työlle, hyville kirjoille, auringonpaisteelle jne jne. Voin olla kyltymätön monille muillekin asioille, mutta ihan listan kärkipäähän en kuitenkaan laittaisi päämajasymposiumin osallistujajoukkoa:)
Kavereista tovereihin
Odotettu ensi vuoden budjetti on nyt ensimmäisen kerran esitelty. Yleisesti ottaen mitään yllätyksellistä siellä ei ollut, yllätys ei myöskään ole se, että vastuu taloudenpidosta siirretään kunnille.
Hieman tietenkin ärsyynnyin siitä tavasta, jolla valtiovarainministeri ensi vuoden taloussuunnitelmiaan availi. Korostetun hyväntuulisen ja rauhallisen oloisen habituksen tarkoituksena tietenkin on vakuuttaa kansalaiset siitä, että valtakunnassa kaikki on hyvin. "Kaveria ei jätetä" ministeri hokee.
Ei varmastikaan hänen kaltaisiaan kavereita tulla jättämään, mutta kyllä moni ihminen toimeentuloluukulla tai työvoimatoimistossa haikailee kaverinsa Kataisen perään. Yhtä varmasti kuntien ylläpitämissä vanhainkodeissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla huudellaan kaveri Kataista. Onneksi ministerin bluffaaminen jäi kuitenkin kaveri-tasolle. Työväenliikkeen omineena, porvarillisena puheenjohtajana tulemme varmasti vielä kuulemaan hänen suustaan vakavan huolen tovereistakin. Huh, huh.
Liian pienet panostukset työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden hoitoon tulevat kostautumaan myös valtiontaloudenhoidolle. Inhimilliset seuraukset me ns. tavalliset ihmiset kyllä tiedämme.
Taloudenpidon sysääminen kuntien vastuulle on kovin lyhytnäköistä. Jo nyt kunnissa joudutaan paitsi nostamaan veroprosentteja ja palvelumaksuja, niin myös lomauttamaan henkilöstöä ja suurentamaan esim. opetusryhmien kokoja. Lasku näistä heikennyksistä tulee takuuvarmasti joidenkin vuosien päästä. Hapatus (=puhe) kuntien huonosta taloudenpidosta ei pidä paikkaansa, kunnat ovat erilaisia ja joissakin on oikeasta taloudenhoidosta huolimatta ja ilman omaa syytään jouduttu vakaviin vaikeuksiin.
Juupas-eipäs keskustelu ruuan arvonlisäveron kohtalosta hallituksen sisällä on pelkkää teatteria. Asian ovat porvaripuolueet sopineet hallitusta muodostettaessa ja pidän kovin epätodennäköisenä, että tästä asiasta he oikeasti ovat kovin eri mieltä. Itse näen taloustilanteen muuttuneen huhtikuusta 2007 niin paljon, että uudelleenarvioinnille on perusteita ja toisaalta haluaisin, että ero ravintolaruuan ja kaupasta ostetun ruuan välillä ei olisi liian suuri. Ravintolat ovat merkittävä työllistäjä ja näille ammattilaisille ei uusia työpaikkoja hevillä muualta löydy, mikäli ravintolat joutuvat vähentämään työvoimaa kysynnän laskiessa.
Hieman tietenkin ärsyynnyin siitä tavasta, jolla valtiovarainministeri ensi vuoden taloussuunnitelmiaan availi. Korostetun hyväntuulisen ja rauhallisen oloisen habituksen tarkoituksena tietenkin on vakuuttaa kansalaiset siitä, että valtakunnassa kaikki on hyvin. "Kaveria ei jätetä" ministeri hokee.
Ei varmastikaan hänen kaltaisiaan kavereita tulla jättämään, mutta kyllä moni ihminen toimeentuloluukulla tai työvoimatoimistossa haikailee kaverinsa Kataisen perään. Yhtä varmasti kuntien ylläpitämissä vanhainkodeissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla huudellaan kaveri Kataista. Onneksi ministerin bluffaaminen jäi kuitenkin kaveri-tasolle. Työväenliikkeen omineena, porvarillisena puheenjohtajana tulemme varmasti vielä kuulemaan hänen suustaan vakavan huolen tovereistakin. Huh, huh.
Liian pienet panostukset työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden hoitoon tulevat kostautumaan myös valtiontaloudenhoidolle. Inhimilliset seuraukset me ns. tavalliset ihmiset kyllä tiedämme.
Taloudenpidon sysääminen kuntien vastuulle on kovin lyhytnäköistä. Jo nyt kunnissa joudutaan paitsi nostamaan veroprosentteja ja palvelumaksuja, niin myös lomauttamaan henkilöstöä ja suurentamaan esim. opetusryhmien kokoja. Lasku näistä heikennyksistä tulee takuuvarmasti joidenkin vuosien päästä. Hapatus (=puhe) kuntien huonosta taloudenpidosta ei pidä paikkaansa, kunnat ovat erilaisia ja joissakin on oikeasta taloudenhoidosta huolimatta ja ilman omaa syytään jouduttu vakaviin vaikeuksiin.
Juupas-eipäs keskustelu ruuan arvonlisäveron kohtalosta hallituksen sisällä on pelkkää teatteria. Asian ovat porvaripuolueet sopineet hallitusta muodostettaessa ja pidän kovin epätodennäköisenä, että tästä asiasta he oikeasti ovat kovin eri mieltä. Itse näen taloustilanteen muuttuneen huhtikuusta 2007 niin paljon, että uudelleenarvioinnille on perusteita ja toisaalta haluaisin, että ero ravintolaruuan ja kaupasta ostetun ruuan välillä ei olisi liian suuri. Ravintolat ovat merkittävä työllistäjä ja näille ammattilaisille ei uusia työpaikkoja hevillä muualta löydy, mikäli ravintolat joutuvat vähentämään työvoimaa kysynnän laskiessa.
Lorvailun loppu!
Nyt loppui lorvailu. Huomenna kokoontuu jo kaupunginhallitus ja muillekin elokuun päiville on jo kosolti tilaisuuksia sovittuna. Menneellä viikolla kaupungin johto (valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat ja kaupunginjohtaja) tapasimme Suomen Pankin pääjohtajan. Maanantaisen tilaisuuden tarkoituksena oli antaa Erkki Liikaselle katsaus siitä, missä Mikkelin kaupungissa ja seudun kunnissa yleensäkin mennään.
Enstisenä mikkeliläisenä ja nykyisenä kesämikkeliläisenä valtakunnan vaikuttajana Liikasella on luonnostaan vahvat sidokset kotikaupunkiinsa ja aito kiinnostus meidän asioihimme. Saimme valaistua häntä paitsi talouden näkymistämme niin myös kaupungin kehittämishankkeista. Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut, vaikka puheenjohtajistosta puolet olikin estyneitä.
Viime viikon keskiviikkona kävin eduskunnassa. Huone oli paikoillaan, mikä ei näinä päivinä siinä talossa ole ihan tavallista:) Hurja remontti vanhalla puolella nimittäin on heittänyt edustajien tavarat ja työhuoneet mullin mallin. Oma huoneeni (avustajan kanssa yhteinen) on uudella puolella ja saamme siis pysyä paikoillamme ja rauhassa. Heinäkuussa todellakin kaikki ovat lomilla, sillä postin määrä on ollut todella pientä. Vilkastunee heti kuun vaihduttua.
Torstai-iltana olin Etele-Savon Demarinaisten kokouksessa Juvalla. Naiset ovat ottaneet tavakseen kokoontua Juvan ABC:llä ja se onkin järkevää, sijaitseehan se kaikkien näkökulmasta yhtä lähellä/kaukana. Piirin demarinaiset täyttävät tänä syksynä 50 vuotta ja näissä juhlajärjestelyissä olen luvannut olla mukana. Juhlimisen arvoinen juttu, todellakin!
Eilinen päivä eli lauantai vietettiin serkkutytön häissä. Häät olivat mukavat; paljon sukulaisia ja paljon lapsia. Lähemäen Sali ja keittiö on mitä parhain häidenpitopaikka, ainakin kesäaikaan. Kirkonmenot häissä tietenkin vetävät vähän vakavaksi ja väistämättä tulee toivoneeksi hääparille parempaa menestystä kuin itsellä on ollut.
Enstisenä mikkeliläisenä ja nykyisenä kesämikkeliläisenä valtakunnan vaikuttajana Liikasella on luonnostaan vahvat sidokset kotikaupunkiinsa ja aito kiinnostus meidän asioihimme. Saimme valaistua häntä paitsi talouden näkymistämme niin myös kaupungin kehittämishankkeista. Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut, vaikka puheenjohtajistosta puolet olikin estyneitä.
Viime viikon keskiviikkona kävin eduskunnassa. Huone oli paikoillaan, mikä ei näinä päivinä siinä talossa ole ihan tavallista:) Hurja remontti vanhalla puolella nimittäin on heittänyt edustajien tavarat ja työhuoneet mullin mallin. Oma huoneeni (avustajan kanssa yhteinen) on uudella puolella ja saamme siis pysyä paikoillamme ja rauhassa. Heinäkuussa todellakin kaikki ovat lomilla, sillä postin määrä on ollut todella pientä. Vilkastunee heti kuun vaihduttua.
Torstai-iltana olin Etele-Savon Demarinaisten kokouksessa Juvalla. Naiset ovat ottaneet tavakseen kokoontua Juvan ABC:llä ja se onkin järkevää, sijaitseehan se kaikkien näkökulmasta yhtä lähellä/kaukana. Piirin demarinaiset täyttävät tänä syksynä 50 vuotta ja näissä juhlajärjestelyissä olen luvannut olla mukana. Juhlimisen arvoinen juttu, todellakin!
Eilinen päivä eli lauantai vietettiin serkkutytön häissä. Häät olivat mukavat; paljon sukulaisia ja paljon lapsia. Lähemäen Sali ja keittiö on mitä parhain häidenpitopaikka, ainakin kesäaikaan. Kirkonmenot häissä tietenkin vetävät vähän vakavaksi ja väistämättä tulee toivoneeksi hääparille parempaa menestystä kuin itsellä on ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)