Tälle viikolle sattui kohdalleni kaksi kolumnivuoroa. Tiistaina oli dead line eteläsavolaisessa ViikkoVapaudessa ja perjantaina Uutispäivä Demarissa. Vapauteen kirjoitan kuuden viikon välein ja demarin vuoro osuu kohdalle noin kaksi kertaa vuodessa.
Tällä kertaa aiheista oli runsaudenpulaa. Päädyin kuitenkin pohdiskelemaan muutamaa asiaa, jota olin jo blogissanikin sivunnut. Sekä Vapauden että Demarin lukijakunta on luonnollisestikin (pääasiassa) meidän kannattajia, joten kirjoitukset voivat olla kovinkin suorasanaisia ilman, että siitä kukaan närkästyisi.
Tämän aamun Hesaria lukiessani huomasin jälleen, että ajatukseni ovat Paavo Lipposen kanssa osuneet taas yksiin. Lipponen toki emerituspoliitikkona käyttää suorempaa ja ronskimpaa kieltä, mutta itse asiasta olimme ihan samoilla linjoilla. Lipponen oli Turun Sanomien kolumnissaan moittinut Kalliomäen ideaa julistautua tässä vaiheessa ikuiseen oppositioon esittämällä yhteistä hallitusta vassareiden, vihreiden ym. häröilijöiden kanssa. Oma kolumnini oli hienovaraisempi ja on luettavissa Demarista maanantaina:)
Monissa lehdissä on Kalliomäen avausta tervehditty ilolla. Jo tämän pitäisi herättää meikäläisissä varoituskellot, sillä suurin osa tästä lehdistöstä on avoimen porvarillista. Kaikista kamalinta oli se, että (muutoin mukavasti kirjoittava) ex-poliitikko Kirsi Piha (kok.) kehui ajatusta jossakin kolumnissaan. Tämän viimeistään tulisi olla meille merkkinä siitä, että nyt suut suppuun tuollaisista höpötyksistä. Vai odotammeko sitä, että Katainen ja Vanhanen äityvät asiaa kehumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti